Toisella kurssikerralla harjoittelimme QGIS:n kanssa valintatyökalujen käyttöä, karttaprojektioiden vaihtamista ja tietokantaliitosten tekemistä. Teknisten ongelmien vuoksi julkaisen tämän postauksen vasta nyt, koska sain aikaa kulumaan runsaasti kurssikerran tehtävien parissa. Ainakin tehtävät tuli tehtyä huolella.

Valintatyökalut ovat QGIS:n perustyökaluja, joiden käytön hallinnasta on hyötyä lähes jokaisessa projektissa. Työkalujen käyttö tuntui helpolta ja niiden avulla myös tarpeellisen datan tulkinta helpottui ja aikaa säästyi.

Ryhmätunnilla tutustuimme eri projektioiden tuottamiin virheisiin mittaamalla Suomen kartalla viivan pituuden ja alueen pinta-alan eri karttaprojektioiden mukaan. Viivan piirsin itä-länsisuunnassa kutakuinkin Suomen leveimmälle kohdalle. Tarkasteltava alue puolestaan oli ”pipo” Suomineidon päässä. Kuten taulukosta 1 nähdään, eri projektiot tuottivat hurjan erilaisia mittaustuloksia. Esimerkiksi Albersin oikeapintaisen projektion mukaan Suomen leveys on n. 540 km – kuten totuus on – kun taas Mercatorin projektio yli tuplaa oikean pituuden. Samaten Mercatorin projektiossa 11 219 km² suuruinen alue näyttäytyy 91 824 km² kokoisena eli 818 % suurempana (Taulukko 2)! Kuten Amanda Ojasalo (2019) totesi, erot ovat yllättävän suuret.

Taulukko 2. Eri karttaprojektioiden pinta-ala- ja pituuserot verrattuna ETRS-TM35FIN-koordinaattijärjestelmän mukaiseen projektioon (%).

Kuten Elina Huhtinen (2019) blogissaan toteaa, on oltava huolellinen projektiota valitessa. Toisaalta täytyy myös osata olla kriittinen, kun tarkastelee toisten tuottamia karttoja. Ryhmätunnilla tehdyn tehtävän tekeminen havainnollisti hyvin eri projektioiden heikkouksia. Jäin pohtimaan, mitä vaikutuksia huonoilla projektiovalinnoilla saattaa olla. Ainakin teemakartoissa pinta-alaan suhteutetut tiedot vääristyvät, kuten huomataan vertaamalla kuvia 1 ja 2. Kartat näyttävät ensisilmäyksellä melko samanlaisilta, mutta legendasta selviää, että erot ovat huomattavat.

On tärkeää muistaa käyttää oikeapintaista projektiota, kun lasketaan esimerkiksi kuntien väentiheyksiä. Mercatorin projektio ei ole oikeapintainen, vaan oikeakulmainen. Se sopii parhaiten esimerkiksi merenkulussa käytettäväksi (Proj.4, 2019). Pinta-alaan suhteutetun tiedon esittämisessä se sen sijaan on huono valinta.

Kuva 1. Väestötiheys Lambertin oikeapintaisen projektion mukaan.

Kuva 2. Väestötiheys Mercatorin projektion mukaan.

Karttaprojektioiden vääristymille tyypillistä on, että vääristymät eivät ole samansuuruisia kaikilla alueilla. Mercatorin projektiossa vääristymät kasvaa huomattavasti, mitä pohjoisemmaksi liikutaan (Kuva 3). Robinsonin projektiossa vääristymät ovat pohjoisessa samaten suurempia kuin etelässä, mutta kyseinen projektio ei vääristä pinta-aloja aivan yhtä räikeästi kuin Mercatorin projektio (Kuva 4).

Kuva 3. Pinta-alavääristymät Mercatorin projektiossa.

Kuva 4. Pinta-alavääristymät Robinsonin projektiossa.

Kurssikerta oli minulle hyödyllinen, koska toistimme monta kertaa samantyyppisiä toimintoja. Näin opit jäivät paremmin mieleen. Koin hyötyä myös siitä, että tehtävät toimivat hyvinä esimerkkeinä siitä, miten tärkeää on valita tarkoituksenmukainen karttaprojektio.

Lähteet

Huhtinen, E. (2019). Elina Huhtisen kurssiblogi. Viikko 2 – projektion vaikutus karttaan. Luettu 4.2.2019. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/huhelina/2019/01/23/viikko-2-projektion-vaikutus-karttaan/

Ojasalo, A. (2019). Amandan GIS blogi. Projektiot. Luettu 4.2.2019. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/amandaoj/2019/01/31/projektiot/

Proj.4. (2019). Projections. Mercator. Luettu 4.2.2019. Saatavissa: https://proj4.org/operations/projections/merc.html