Minna Hilska: Helsingin kotiapulaiset arjessa ja mielikuvissa

Keitä olivat sotien jälkeen ylempiluokkaisten helsinkiläisperheiden kotona asuneet ja työskennelleet kotiapulaiset? Ja mitä tämä ympäristö tarjosi heille? Helsingissä työskennellyttä kotiapulaisten ammattiryhmää yhdisti ennen kaikkea kaksi tekijää; he olivat naisia ja lähes poikkeuksetta syntyisin maaseudun köyhemmästä väestönosasta. Ammattinsa puolesta he kuuluivat kaupunkilaiseen työväenluokkaan. Nämä kolme kotiapulaisuutta määrittävää tekijää, naiseus, maalaisuus ja työväenluokkaisuus, asettivat ammatissa työskennelleet naiset usein erilaisten odotusten eteen huolimatta siitä, minkälaiseksi he itse kokivat oman identiteettinsä. Lisäksi eri kotiapulaissukupolvet toivat oman lisänsä tapoihin nähdä ja kokea ammatti.

Monet ammatissa työskennelleet naiset joutuivat arjessaan kohtaamaan heihin itseensä liitetyt stereotyyppiset kotiapulaishahmot, joita myös muun muassa kotimainen kaunokirjallisuus ja viihdeteollisuus loivat ja pitivät yllä. Kotiapulaisuuteen liitetty ambivalentti naiseus jakoi kotiapulaishahmot puhtoisiin ja kunnollisiin sekä toisaalta porvarillisen ydinperheen yhteyttä uhkaaviin kevytkenkäisiin naisiin. Lisäksi maalaisuuteen ja työväenluokkaisuuteen liitetyt stereotyyppiset mielikuvat vaikuttivat monin eri tavoin kotiapulaisuuden representaatioihin. Maalaisuus ei kuitenkaan näyttäytynyt ainoastaan negatiivisena stereotypiana; monet kaupunkilaisperheet halusivat palvelukseensa nimenomaan maalaistytön. Monien apulaisina työskennelleiden naisten kertomuksissa toistuvat erilaiset yritykset vastustaa heihin liitettyjä ennakkoluuloja. Yritykset olla vähemmän maalainen tai vähemmän työväenluokkainen saattoivat toimia naisten eduksi erilaisissa tilanteissa.

Työskentely kotiapulaisena Helsingissä toimi monille naisille pääsynä alati laajenevien opiskelumahdollisuuksien pariin. Näin ollen sotien jälkeinen kotiapulaisuus toimi enenevissä määrin monelle syrjäseudun naiselle välineenä saavuttaa tutkinto. Etenkin nuoremmalla kotiapulaispolvella tämä oli useimmiten tärkein syy tulla Helsinkiin. 1960-luvun Helsinki tarjosi usein iltaopintolinjoja, jotka mahdollistivat opiskelijoille päivätyöskentelyn. Myös isäntäperheet houkuttelivat maaseudun tyttöjä tarjoamalla illat vapaiksi opiskelua varten. Lisääntyvät mahdollisuudet kouluttautua huolimatta sosiaalisesta taustasta sekä nopean talouskasvun siivittämä naisvaltaisten alojen laajeneminen edistivät osaltaan kotiapulaisen ammatin hiipumista. 1980-luvulle tultaessa perinteinen kotiapulaisen ammatti oli kadonnut lähes täysin Suomesta.

Kirjoittaja on FM, jonka pro gradu -työ ”Maalaistyttöjen ponnahduslauta. Kotiapulaiset Helsingissä 1950-1970 -luvuilla” https://helda.helsinki.fi/handle/10138/224204 Sai Helsingin kaupungin gradupalkinnon joulukuussa 2017. Helsingin kaupungin uutinen os. https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunki-palkitsi-kymmenen-helsinki-aiheista-opinnaytetyota