Viisi vinkkiä historian työelämäiltapäivältä

Toisen ja kolmannen periodin aikana järjestettiin Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä –kurssi, joka valmistaa historianopiskelijoita työelämään. Kurssilla on harjoiteltu sanoittamaan omaa osaamista, tutustuttu erilaisiin uramahdollisuuksiin sekä tehty alumnihaastatteluita (näiden pohjalta kirjoitetut blogipostaukset voit lukea täältä, täältä ja täältä). Kurssi huipentui opiskelijoiden järjestämään työelämäiltapäivään, joka järjestettiin avoimena tapahtumana yliopiston Kielikeskuksen juhlasalissa keskiviikkona 13. huhtikuuta.

Työelämäiltapäivässä kuultiin kaksi paneelia sekä kolmen alumnihaastattelun lyhyet tiivistävät esitelmät. Ensimmäisessä paneelissa käsiteltiin tutkijoiden työelämää, ja paneelissa vierailivat tutkijatohtori Laura Tarkka ja henkilöstöpäällikkö Ville Honkanen.

Tutkijapaneelissa kuultiin tutkijatohtori Laura Tarkkaa (oik.) ja henkilöstöpäällikkö Ville Honkasta. Paneelia juonsi kurssin opiskelija Edith Ylönen.

Toisessa paneelissa haastattelupöytään istahti kolme historia-alan alumnia, jotka ovat päätyneet työskentelemään muissa kuin tutkijan työtehtävissä. Toisen paneelin keskustelijoina olivat tulevaisuustutkija Otto Tähkäpää, tietoasiantuntija Aleksi Peura ja Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Maria Kallio.

Toisessa paneelissa kuultiin tulevaisuustutkija Otto Tähkäpäätä (oik.), kehittämispäällikköä Maria Kalliota ja tietoasiantuntija Aleksi Peuraa. Paneelia juonsi kurssin opiskelija Edith Ylönen.

Alta voit lukea viisi vinkkiä historianopiskelijoiden tulevaisuuden työelämään, jotka nousivat esiin työelämäiltapäivän aikana. Kuudentena vinkkinä on se, että työelämäkurssi järjestetään lukuvuonna 2022-2023 jälleen syksyllä 2022 – lähde siis rohkeasti kurssille mukaan tutustumaan historioitsijoiden työelämään tulevana syksynä!

  1. Urapolku ei ole hissi, vaan rihmasto. Kaikilla työelämäiltapäivässä kuulluilla historian alumneilla on ollut monenlaisia työtehtäviä, työpaikkoja ja työryhmiä, jotka ovat tehneet työurasta monimuotoisen. Kuten elämä ylipäätään, myös työelämä on emeritusprofessorin Markku Kuisman sanoin sattuman ja sähläyksen summa.
  2. Maailma muuttuu nopeasti ja tulevaisuus voi näyttäytyä epävarmana, jolloin laaja-alaiselle tiedolle ja kyvylle hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on selvää kysyntää. Historioitsijat ovat hyviä etsimään ja löytämään tietoa, mistä on hyötyä tilanteissa, joissa pitää nopeasti perehtyä asioihin ja poimia isosta massasta olennaiset asiat.
  3. Koneet eivät voi tehdä ihmistieteilijän töitä, vaan koneet tarvitsevat humanistista tietoa, joilla esimerkiksi tekoälyä opetetaan. Humanistisesta tiedosta olisi hyötyä hyvin erilaisissa yrityksissä. Monitieteisessä ympäristössä oppii myös tunnistamaan, että mitä itse osaa ja mitä muut eivät osaa, jolloin päästään jyvälle siitä, miten muut ihmiset ja organisaatiot hyötyvät omasta osaamisesta.
  4. Pitää opiskella sitä, mistä on kiinnostunut. Erilaisista sivuaineista ja opinnoista voi olla odottamatonta hyötyä ennemmin tai myöhemmin.
  5. Historioitsijoiden avainosaamista on lähdekritiikin hyödyntäminen. Lähdekritiikki on taito, jota historioitsijat itse eivät välttämättä tunnista selkeäksi vahvuudeksi, jota muiden alojen asiantuntijoilla ei välttämättä ole.

Alumnihaastattelu – Reo Stenberg

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on kolmas (ensimmäinen alumnihaastattelu täällä ja toinen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Reo Stenberg – Humanistina yritysmaailmassa

Kirjoittajat: Arto Nyman ja Johannes Sipilä

Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin on tarkoitus valaa meihin historianopiskelijoihin uskoa tulevaisuuteen, siis käytännössä vakuuttaa meidät siitä, että koulutuksellamme voi työllistyä. Tähän tarpeeseen vastataksemme haastattelimme Reo Stenbergiä, joka on aikoinaan valmistunut maisteriksi historiasta Helsingin yliopistosta. Hänen urapolkunsa on johtanut työhön, joka on melko kaukana siitä, mitä historianopiskelijoista ehkä stereotyyppisesti ajatellaan. Hän on töissä mainostoimistossa nimeltä Avalon Oy. Kansainvälisellä yrityksellä on työntekijöitä Suomen lisäksi Espanjassa ja Luxemburgissa. Avalon on markkinointialan yritys, ja Reo itse on erikoistunut markkinointiin yritykseltä yritykselle, erityisesti mainontaan LinkedIn -palvelussa ja muilla vastaavilla alustoilla.

Kuinka Reo sitten päätyi humanistin papereilla yritysmaailman palvelukseen? Kaikki alkoi yliopistobileistä, joissa käytyjen keskustelujen pohjalta hän perusti yhdessä opiskelukaverinsa kanssa ensimmäisen yrityksensä. Tämä yritysmainontaan keskittynyt yritys antoi alan työkokemusta ja siivitti näin Reon uraa yritysmarkkinoinnin maailmassa. Reo korostaa, että hänen urapolkunsa muodostui sitä kuljettaessa: pikkuhiljaa, kun kokemuksen karttuessa uusia mahdollisuuksia avautui eteen. Nykyistä työpaikkaansa hän ei olisi osannut arvata opintojensa alussa.

Reo katsoo historianopintojen antaneen hänelle paljon valmiuksia nykyisessä työssään menestymiseksi. Ensinnäkin historianopinnot antavat hyviä yleistaitoja tietomassojen hallinnassa ja analysoinnissa ja uusien asioiden omaksumisessa. Ne kehittävät ja tukevat analyyttista katsontatapaa, mikä on yritysmaailmassa hyödyllistä pitkän aikavälin monimutkaisia kehityslinjoja tarkasteltaessa. Historioitsija osaa Reon mukaan olla kärsivällinen ja katsoa asiaa pitkällä aikavälillä ja holistisesti. Tämä on taito, jota hänen mukaansa tarvitaan nykypäivän työelämän pirstaloituessa enemmän ja enemmän.

Pelkän historian osaamisen pohjalta Reo ei kuitenkaan nykyistä työtään tee, vaan lisäksi hän opiskeli sivuaineina muun muassa taloustiedettä ja viestintää – näistäkin hän katsoo olleen hyötyä nykyisessä työssään. Reo kuitenkin korostaa, että tärkeintä on valmius oppia uusia asioita työelämäympäristössä, sillä historian kaltaisessa yleissivistävässä koulutuksessa ei voi oppia niitä moninaisia ja alati muuttuvia käytännön taitoja, joita työelämä tarvitsee. Korkeakoulu opettaa oppimaan, mutta ei riitä itsessään työelämässä menestymiseen.

Verkostoituminen on Reon mukaan tärkeää, mutta enemmänkin pidemmällä välillä, koska heti opintojen jälkeen omat opiskelukaverit tuskin ovat ehtineet edetä paljoa itseä pidemmälle. Myöhemmin työelämässä siitä, että tuntee laajalti ihmisiä työelämässä eri tehtävissä ja eri tasoilla, on paljon apua. Verkostojen muodostumista ei tulisi hänen mukaansa liikaa stressata, vaan niiden tulisi antaa muodostua ikään kuin luonnollisesti pitämällä yhteyttä opiskelukavereihin ja olemalla aktiivinen opiskelijapiireissä.

Nykyään työelämässä osataan Reon mukaan arvostaa myös humanisteja. Hänen tuttavapiirissään onkin paljon esimerkiksi teknologia-alalla työskenteleviä humanisteja. Reon mukaan ensimmäisen työpaikan saanti on yleensä vaikeaa, mikä johtuu pääasiassa työkokemuksen puutteesta alalta. Tätä kokemusta voi kartuttaa hakemalla harjoitteluun tai vaikkapa yrittämällä yrittäjyyttä. Tärkeintä on Reon mukaan kuitenkin harrastuneisuuden ja ennen kaikkea motivaation osoittaminen. Reo haluaa myös kumota vanhat stereotypiat kortistoon valmistuvista humanisteista – ne eivät hänen mukaansa suinkaan pidä paikkansa. Hänen kokemuksensa mukaan työnantajat ovat päinvastoin olleet kiinnostuneita siitä, että hän on opiskellut historiaa.

 

Johannes Sipilä on historian opiskelija Helsingin yliopistolla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa muun muassa lukemista ja miniatyyrien maalaamista, sekä toimii virkailijana Eteläsuomalaisella osakunnalla.

 Arto Nyman opiskelee Helsingin yliopistossa historiaa, arkeologiaa ja kaikenlaista kulttuureihin ja niiden tutkimukseen liittyvää. Hän suhtautuu intohimoisesti näiden aiheiden lisäksi myös eräelämään.

Alumnihaastattelu – Kaisa Rahikka

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on toinen (ensimmäinen alumnihaastattelu täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Kaisa Rahikka

Kirjoittajat: Pihla Heinonen ja Aleksi Suokas

Haastateltavanamme oli Huoltovarmuuskeskuksessa ja Helsinki Walks-yrityksessä työskentelevä historian alumni Kaisa Rahikka. Kävimme läpi hänen työuraansa ja sitä, miten historian opiskelu on siihen vaikuttanut.

Kaksi yhtäaikaista työtä voi aluksi kuulostaa haastavalta, mutta Kaisa kertoi selviävänsä töidensä kanssa hyvin. Kaisan mukaan Huoltovarmuuskeskus on hänen päätyönsä ja Helsinki Walks on pikemminkin harrastus, jonka kautta hän pitää yhteyttä historioitsijan juuriinsa.

Töihin päätyminen ja toimenkuvat

Helsinki Walksissa Kaisa on työskennellyt huomattavasti pidempään. Hän päätyi työhönsä ainejärjestötoiminnan kautta, jossa hän kuuli työstä vanhemmalta opiskelijalta. Haastattelun jälkeen Kaisa sai yrityksestä toimitusjohtajan pestin, jota hän edelleen hoitaa. Toimitusjohtajana Kaisa organisoi Helsinki Walksin toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi erilaisten historialliskulttuurillisten tapahtumien järjestämistä ympäri Helsinkiä.

Huoltovarmuuskeskuksessa Kaisa työskentelee hallintoasiantuntijana ja hoitaa muun muassa erilaisia kehitystehtäviä. Hän toimii myös projektipäällikkönä asianhallintajärjestelmän käyttöönotossa.

Tarpeellisia taitoja ja opiskelun merkitys työelämässä

Työtehtävissään Kaisa tarvitsee monenlaisia taitoja, joista tärkeimpinä hän listaa itsenäisen työotteen, ryhmätyöskentelytaidot sekä kyvyt aineistojen luontiin, käsittelyyn ja jatkojalostukseen. Nämä taidot ovat Kaisan mukaan olleet seurausta juuri historian opiskelusta. Tehdessä kuitenkin oppii parhaiten, ja Kaisa kertoo omaksuneensa monia välttämättömiä taitoja vasta töidensä kautta.

Lisäksi Kaisa piti ainejärjestötoimintaa ja sen myötä saamiaan oppeja ja suhteita erittäin hyödyllisinä. Myös työharjoittelu on ollut avuksi: Kaisa suoritti oman harjoittelunsa valtioneuvoston kansliassa ja päätyi sinne myöhemmin sekä kesätöihin että kokoaikaiseen työhön. Valtioneuvostossa Kaisa työskenteli tämän vuoden alkuun saakka. Harjoitteluiden ja kesätöiden lisäksi hänen urakehitystään on edistänyt yksinkertaisesti se, että hän on aktiivisesti hakeutunut työmahdollisuuksien äärelle.

Lopuksi

Kaisan vinkkeinä on siis osallistua rohkeasti opiskeluajan antamiin mahdollisuuksiin sekä uskoa kykyihin, joita on opintojen kautta jo saanut. Koskaan ei voi olla valmis, oli sitten kyse työelämästä tai mistä tahansa muusta. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että uuden oppiminen on aina mahdollista.

 

Pihla Heinonen on neljännen vuoden historian opiskelija, jota kiinnostaa erityisesti dekoloniaalinen historiantutkimus sekä alkuperäiskansa- ja sukupuolentutkimus. Tällä hetkellä hän työstää kandidaatin tutkielmaa Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön two-spirit -identiteetistä ja termin synnystä.

Aleksi Suokas on kolmannen vuoden historian opiskelija, joka on erikoistunut Latinalaisen Amerikan historiaan. Hän on tehnyt kandidaatin työnsä mahdollisen ydintuhon luonteen uskomusten kuvauksista 1980-luvun elokuvissa.

Alumnihaastattelu – Ilmari Lähteenmäki

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on ensimmäinen. Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Ilmari Lähteenmäki – ”Opetustyö on sitä mitä sä itse teet siitä”

Kirjoittaja: Inka Saarela / Alumnihaastattelun toteutus: Inka Saarela ja Emma Sahi

Viime hetkillä onnistumme ratkaisemaan tekniset ongelmat, ja sitten Ilmari Lähteenmäki jo saapuukin haastatteluun Rammstein-paita päällä. Helsingin yliopistosta vuonna 2020 valmistunut Lähteenmäki toimii Vantaalla Lumon lukiossa historian ja elämänkatsomustaidon opettajana.

Miten hän päätyi työhönsä?

Ennen kuin Lähteenmäki pääsi lukemaan historiaa, hän toimi koulunkäyntiavustajana. Kun yliopiston ovet aukesivat, hän ilmoitti useisiin kouluihin, että on käytettävissä sijaisena. Sijaisuuksia kertyi opiskeluaikana mukavasti, ja Lähteenmäki päätyi tekemään niitä myös entiseen lukioonsa Lumoon. Ensin kyse oli muutamista sijaisuuksista, mutta vähitellen opetettavien kurssien määrä kasvoi. Tänä lukuvuonna Lähteenmäki on toiminut kokopäiväisenä opettajana ja toivoo vakinaistamista.

Millaista opettajan työ on?

Tällä hetkellä Lähteenmäellä on opetusta 8–16 välillä ja hän on ottanut paljon kursseja vastuulleen. Iltaisin pitää tehdä tuntisuunnitelmia tai arviointeja, ja Lähteenmäki kertoo myös tekevänsä taustatutkimusta opetusmateriaaleja varten. Hän kokee työmäärän ja palkan olevan hyvässä suhteessa. Palkka on noin 3300 euroa kuussa, ja ylityöt tietysti kasvattavat summaa. Lähteenmäki ei vielä koe juurikaan ongelmia uupumuksen kanssa, vaikka tunnistaakin että tekee töitä välillä liian paljon.

Hän kertoo, että pyrkii opetuksessaan huomioimaan opiskelijoiden kiinnostuksenkohteet. Kurssin alussa hän kysyy, onko heillä toiveita mihin aiheeseen keskitytään enemmän ja saattaa esimerkiksi keskittyä muodin historiaan, jos huomaa että siihen on mielenkiintoa. Hän myös muistuttaa opiskelijoitaan: ”Kaikella maailmassa on historiansa”. Lähteenmäki viihtyy lukion opettajana, koska kokee että lukiossa opiskelijoiden kanssa on parempi keskusteluyhteys kuin vaikka yläasteella.

Pohdimme myös, miten sijaisen ja opettajan roolit eroavat toisistaan. ”Sijaisena voi toimia väärän kuninkaan vallalla. Silloin on kaikki vapaudet kokeilla ja kehittää, mutta et ole vastuussa jälkien siivoamisesta”, Lähteenmäki nauraa. Toisaalta hän myöntää tekevänsä sijaisena enemmän hommia kuin välttämättä tarvitsisi.

Parhaat muistot opettajan työssä palautuvat hyvään yhteistyöhön. Pari vuotta sitten Lähteenmäki ja hänen kollegansa opettivat historian 2. kurssin yhteistyössä. He kävivät vuorotellen puhumassa toistensa kursseilla, ja kurssin lopuksi he järjestivät eläytymistunnin, jolla käsiteltiin kylmän sodan päättymistä. Lähteenmäki itse pukeutui Neuvostoliiton pääsihteeriksi, ja toinen opettaja edusti Yhdysvaltoja.

Ilmari Lähteenmäki (kesk.) arvostaa hyvää yhteistyötä kollegoiden kanssa. Kuva on lukion halloweenjuhlista.

Millaisia taitoja tehtävä edellyttää?

Ensimmäiseksi Lähteenmäki nimeää nopean muokkautuvuuden, mikä käytännössä tarkoittaa valmiutta toimia monipuolisesti eri työtehtävissä ja käyttää erilaisia työtapoja. Toiseksi hän nostaa esiin yhteistyön kollegoiden kesken. Lähteenmäki kehuu historian aineryhmän opettajatovereitaan ja kertoo, että he esimerkiksi jakavat opetusaineistoja. Esille nousee myös kulttuurisensitiivisyys, vaikka Lähteenmäki ei suoraan käytäkään tätä sanaa.

Miten historianopiskelu on auttanut työelämässä?

Lähteenmäen Pro gradu -tutkielma käsitteli kolonialismia, ja hän kokee, että on päässyt hyödyntämään asiantuntijuuttaan opettajan työssä. Sivuaineena Lähteenmäki suoritti pedagogiset ja elämänkatsomustiedon sekä sekalaisia kursseja. Hän kokee, että monipuoliset opinnot ovat antaneet valmiuksia tehdä sellaisiakin asioita, joihin ei ole suoraa koulutusta. Historianopiskelu on antanut myös hyvät istumalihakset ja valmiuksia kirjoittamiseen. Näitä opettaja tarvitsee laatiessaan tuntisuunnitelmia ja arvioidessaan kokeita.

 

Inka Saarela on toisen vuoden historian opiskelija, jota kiinnostaa erityisesti terveydenhuollon- ja hallinnan historia. Hän työstää tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaa Suomen valtion tuberkuloosibudjettiin liittyen. Tulevaisuudessa hän tähtää toimittajan uralle, mutta myös väitöskirjan tekeminen houkuttelee. 

Taas valmiina väitökseen!

Väitteleminen on kuluttavaa – eikä vain väittelijälle. Tämän on huomannut arkeologian professori Carl Fredrik Meinanderin (1916–2004, professorina 1971–1982) tohtorinhattu, joka on nähnyt monet väitökset viimeisen yli kuuden vuosikymmenen aikana. Uurastus jatkui alkuperäisen haltijan eläköitymisen jälkeenkin. Meinanderin poika Henrik, oma historian professorimme, luovutti hatun aikanaan yksiköllemme. Sitä käytetään esimerkiksi väitöstilaisuuksissa, jos vastaväittäjällä tai kustoksella ei ole omaa hattua.

Hattu on kulkenut väitöksestä toiseen, mutta on edelleen yllättävän vetreässä kunnossa. Sen laatikko oli sen sijaan hajoamassa, joten otin yhteyden hatun aikanaan valmistaneeseen E. R. Wahlmaniin. He lupasivat heti lahjoittaa varastoistaan vanhaa mallia olevat laatikon tähän yleishyödylliseen tarkoitukseen. Ei ihan samanlaisen kuin alkuperäinen, mutta kylläkin kestävämpää materiaalia. Nyt professori Meinanderin (vanh.) hattu voi jatkaa turvallisesti matkaansa kohti uusia historiallisia väitöksiä (minkä pyydän erityisesti väitöskirjojaan viimeisteleviä jatko-opiskelijoita huomioimaan).

Kunnioittavin akateemisin terveisin,

Ylimmäinen hatunvartija

Niklas Jensen-Eriksen

Lisätietoja väitöstilaisuuden kulusta ja etiketistä ks. https://www.helsinki.fi/fi/tutkimus/tohtorikoulutus/tervetuloa-vaitostilaisuuteen

Arkeologiaa ja sotilashuoltoa: Tutkimustiistai / Tuesday Meeting, Zoom 30.11. klo 15.00-(17.00)

Tutkimustiistai / Tuesday meeting 30 November, 15.00-17.00 (3-5 pm)

ca. 15.00.-15.30 Eljas Oksanen: Mapping citizen science archaeology in Finland / Kartoittamassa arkeologista kansalaistiedettä Suomessa

ca. 15.30-16.30 Book Presentation: Civilians and Military Supply in Early Modern Finland (eds. Petri Talvitie, Juha-Matti Granqvist)  https://hup.fi/site/books/e/10.33134/HUP-10/   This volume examines civil-military interaction in the multinational Swedish Realm in 1550–1800, with a focus on its eastern part, present-day Finland, which was an important supply region and battlefield bordered by Russia. Sweden was one of the frontrunners of the Military Revolution in the 16th and 17th centuries.

The Zoom address for the meetings:
Topic: Tutkimustiistai
Join Zoom Meeting
https://helsinki.zoom.us/j/61655480277?pwd=UDVKWS9VamUrb3ZuWW1seDNabEJlZz09
Meeting ID: 616 5548 0277
Passcode: 515868

————————————————–
”Tutkimustiistait”: joka kuun viimeisenä tiistaina klo 15.00 alkaen järjestetään (etä)tilaisuus, jossa tutkijat voivat lyhyesti esitellä tutkimuksiaan. Esitykset n. 10 min. + 10 min keskustelu, 2-3 esitystä per kerta. Esitykset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi tervetulleita.

Varje månads sista tisdag ordnas ett tisdagsmöte (zoom) kl. 15.00; där forskare kan kort berätta om sin forskning. Föredrag typ 10 min. + 10 min diskussion, 2-3 presentationer per möte. Presentationer på finska, svenska, engelska välkomna.

Every last Tuesday of each month, at 15.00, we are planning to have a meeting with short presentations abut ongoing projects. Presentations ca. 10 min + 10 min discussion, 2-3 presentations per Tuesday. Presentations welcome in Finnish, Swedish, English.

Johanna Skurnik: Virtuaalinen posterisessio opetuksessa

Kokemuksia tiedon ja tieteen historian kurssilta syksyllä 2021

Opetin ensimmäisessä periodissa luentokurssia ”Tieto ja tiede eurooppalaisissa imperiumeissa 1800-luvulla: tutkimusmatkoja, kokoelmia ja biopolitiikkaa”. Kurssin fokuksessa olivat tiedon ja tieteen merkitykset eurooppalaisten imperiumien sisäisessä ja välisessä toiminnassa 1800-luvulla. Kurssin aikana tarkastelimme muun muassa tutkimusmatkojen, tieteen instituutioiden, museoiden ja erilaisten kokoelmien roolia eurooppalaisten siirtomaita ja niiden asukkaita koskevan tiedon tuottamisessa. Lisäksi tarkasteltiin eri tieteenalojen (kuten maantieteen, lääketieteen ja etnografian) merkitystä imperiumien ekspansiossa sekä tarkasteltiin dokumentteja osana imperiumien hallinnoimisen tietokoneistoja.

Kurssin yhtenä päätehtävänä oli valmistaa ryhmätyönä tieteellinen posteri ja sitä koskeva videoesitelmä. Näiden pohjalta järjestin virtuaalisen posterisession, jossa opiskelijat saivat mahdollisuuden käydä kuuntelemassa toistensa esitelmiä ja tutustua toisten ryhmien postereihin. Kurssi toteutettiin etäopetuksena Zoomissa, poislukien tuo virtuaalinen posterisessio, jonka järjestin GatherTown-nimisellä alustalla. Tässä kirjoituksessa kuvaan virtuaalisen posterisession järjestämiseen liittyviä keskeisiä kysymyksiä, mahdollisuuksia ja haasteita.

Gather Town virtuaalisena posteriympäristönä

Kurssi koostui seitsemästä temaattisesta luennosta, joita varten opiskelijat tekivät kuusi ennakkotehtävää. Luento-osuuden jälkeen kurssilla siirryttiin ryhmätyöskentelyyn, jonka tavoitteena oli, että opiskelijat tekivät kolmen hengen ryhminä posterin vapaavalintaisesta, kurssin aihepiireihin liittyvästä, aiheesta ja valmistelivat sen oheen kymmenen minuutin pituisen esitelmän, jonka he videoivat tai äänittivät. Kurssin ryhmätyöskentelyvaiheessa varasin yhden erillisen kerran siihen, että opiskelijat pääsivät osallistumaan virtuaaliseen posterisessioon Gather Town -alustalla.

Gather Town on virtuaalinen ympäristö, jossa osallistujat voivat liikkua järjestäjän luomassa tilassa, tällä kurssilla posterisessiota varten luodussa posterihuoneessa. Koronapandemian aikana Gatheriä on käytetty esimerkiksi konferenssien posterisessioiden alustana ja myös vapaamuotoisena keskustelualueena. Valitsin kyseisen alustan, sillä 1) en halunnut järjestää ns. Zoom-sulkeisia posteriesitelmiä varten vaan 2) antaa opiskelijoille mahdollisuuden kuunnella esitelmät omassa tahdissaan ja 3) tukea opiskelijoiden taitojen kehittymistä esitelmän etukäteistallentamisessa. Esitelmien videointi/äänitys oli kätevää myös siksi, että näin opiskelijat pystyivät kuuntelemaan esitelmät vaikkeivat olisi päässeet opetusaikaan järjestettyyn posterisessioon.

Gather Town soveltui kokeiltavaksi tällä kurssilla myös siksi, että kyseinen alusta on ilmainen alle 25 hengen ryhmille. Suuremmista käyttäjäryhmistä alusta perii erisuuruisia maksuja. Gather Town ei tallenna käyttäjiensä sessioita tai myy alustan käyttöönotossa ilmoitettuja tietoja kolmansille osapuolille. Tarkemmat tietoturva- ja yksityisyydensuojalinjaukset löytyvät täältä.

Keskeistä palvelun käyttämisessä on, että Gather Townissa esitelmien kuuntelemista ja katsomista varten luodaan konkreettisesti huone, joka sisustetaan huonekaluilla, posteritauluilla ja vaikkapa suihkulähteellä. Posterihuone lienee yksi yksinkertaisimmista tiloista, joita alustalla on mahdollista luoda ja vaikeinta sen suunnittelussa on päättää mihin sijoittaa tarpeelliset elementit. Varsin helppoa siis!

Jokainen käyttäjä liikkuu tuossa huoneessa virtuaalisella hahmolla, jonka hän saa luoda ja nimetä liittyessään alustalle. Hahmojen suhteen valinnanvaraa riittää – itse päädyin silinteripäiseen hahmoon. Huoneessa liikuttaessa käyttäjien välille avautuu mahdollisuus keskusteluun kun kaksi hahmoa ovat tarpeeksi lähellä toisiaan. Tällöin molemmat käyttäjät voivat keskustella livenä videopuhelujen tapaan. Samoin mahdollisuus posterien katseluun ja esitelmien kuunteluun muodostuu kun käyttäjä liikkuu tarpeeksi lähelle posteritaulua tai näyttöruutua, jotka sijoitin jokaisen ryhmän osalta hieman eri puolille huonetta. Alustalla on myös mahdollista esimerkiksi jakaa näyttö ja liittää videopuhelu, mutta en itse käyttänyt näitä ominaisuuksia kurssin aikana.

Kuva posterihuoneesta.

Kuva 1: Opettaja odottaa opiskelijoita saapuvaksi posterihuoneeseen. Ryhmien posterit on sijoitettu posteritauluille ja videot näyttöruuduille. Ne avautuvat katseltaviksi ja kuunneltaviksi kun käyttäjä siirtyy niiden lähelle ja painaa x-kirjainta. Kuvakaappaus: Johanna Skurnik

Loin kurssin tarpeisiin pienen huoneen, johon pystyin sijoittamaan helposti kurssilla tehdyt seitsemän posteria. Posterit latasin posteritauluihin kuvamuodossa (jpg/png). Videoidut MP4-muotoiset esitelmät linkitin erillisille näyttöruuduille. Videoiden lataamista varten pyysin opiskelijat palauttamaan ne OneDriveen luomani kansioon, josta latasin ne Vimeoon. Videot täytyi ladata Vimeoon, sillä niille täytyi luoda jaettava katselulinkki. Vimeosta otin käyttöön ilmaisen 30 päivän kokeiluversion. Posteriesitelmät on myös mahdollista pitää Gather Townissa livenä, jolloin välttää tuon potentiaalisesti maksullisen Vimeon käytön. Asetin videot Vimeossa salaisiksi ja poistin ne kurssin päätyttyä palvelusta.

Posterisessioon liitytään kutsulinkistä, johon voi myös asettaa salasanan. Kutsulinkille voi asettaa voimassaoloajan: itse asetin huoneen avoimeksi seitsemäksi päiväksi. Kutsulinkin saanut opiskelija siirtyy alustalle lyhyen tutoriaalin jälkeen, mikä antaa riittävät tiedot alustalle luoduissa tiloissa liikkumiseen. Alustalta löytyy chat-kanava, jossa voi viestitellä opiskelijoiden kanssa yksilöllisesti tai lähettää viestin kaikille huoneessa oleville.

Posterisessiossa opiskelijat saivat kierrellä huoneessa omaan tahtiinsa postereita katsellen ja esitelmiä kuunnellen sekä keskustella toistensa ja opettajan kanssa. Koska huone oli olemassa viikon, opiskelijat saattoivat palata sinne kuuntelemaan esitelmiä myös posterisession jälkeen.

Kuva posterihuoneen chatti-toiminnosta.

Kuva 2: Alustalla sivun vasemmassa reunassa on chat-toiminto, jossa voi lähettää viestejä kaikille osallistujille tai yksittäisille käyttäjille. Kuvakaappaus: Johanna Skurnik

Palautteita ja kokemuksia

Posterisession jälkeen kävimme posterit läpi yhdessä Zoom-istunnossa, jossa jokainen ryhmä antoi palautetta toiselle ryhmälle ja vastaavasti sai palautetta omasta posteristaan ja esitelmästään. Apuna palautteenannossa opiskelijoilla oli posterin ja esitelmän arviointimatriisi ja siihen liittyvä kysymyspatteristo. Suullisen palautteen lisäksi opiskelijat myös arvioivat Moodlen työpajatoiminnon avulla sekä oman ryhmänsä että kahden muun ryhmän posterit. Näin kurssilla saatiin harjoiteltua palautteenantamista ja vastaanottamista sekä itsearviointia useampaan otteeseen. Uskon, että nämä tehtävät auttoivat opiskelijoita sisäistämään erityisesti tiedon kommunikoimiseen liittyviä pointteja tehokkaasti (esimerkiksi millainen visualisointi toimii ja mikä ei, mikä on esitelmän ja posterin välinen suhde ja miten kiteyttää tietoa selkeiksi argumenteiksi).

Kurssilla ja kurssipalautteessa kerätyn palautteen perusteella opiskelijat tuntuivat pitävän posterista tehtävänä ja myös Gather Town hauskana oppimisympäristönä sai kiitosta. Kurssipalautteessa opiskelijat kertoivat alustan olevan helposti käytettävä ja mukavaa vaihtelua Zoomiin. Opettajan näkökulmasta posterien tekemisen ohjaaminen samoin kuin uudenlaisen virtuaalisen alustan kokeileminen oli virkistävää. Ennen tätä kurssia minulla ei ollut aiempaa kokemusta Gather Townista, mutta alustan käyttäminen muuttui mielestäni helpoksi ja intuitiiviseksi varsin nopeasti ja se toimi luotettavasti.

Suurin haaste Gather Townin hyödyntämiseen opetuksessa liittyy sen maksullisuuteen isompien ryhmien kohdalla. Pienempien ryhmien opettamiseen Gather Town sopii ongelmitta, mutta jos kyseessä on suurempi ryhmä, muuttuu huone tosiaan maksulliseksi. Maksullisuus liittyy myös Vimeon käyttämiseen videojen latausalustana. Mikäli posterisession kuitenkin järjestää livenä ei Gather Towniin ole tarvetta linkittää videoita. Tällöin tarve käyttää Vimeota poistuu ja tämän maksullisuuden ongelman pystyy välttämään.

Sekä opiskelijoiden valmistamat posterit että niihin liittyvät esitelmät olivat korkeatasoisia ja niiden tekeminen vaikutti olevan opiskelijoille mukavaa vaihtelua esseiden kirjoittamiselle. Ehdottomasti voisin käyttää Gather Townia uudestaankin ja suosittelen sen kokeilua myös muille jos tarvetta vähän erilaiselle virtuaaliselle oppimisympäristölle löytyy.

Mikäli kiinnostuit Gather Townin käyttämisestä opetuksessa ja haluat neuvoja, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Johanna Skurnik / johanna.skurnik@helsinki.fi

Akateemikko Jutikkala -luento ja historian gradupalkinnot, syksy 2021

Akateemikko Eino Jutikkala -luennon yhteydessä Historian syysjuhlassa Helsingin yliopistolla on juuri jaettu syyslukukauden 2020 ja kevätlukukauden 2021 aikana valmistuneille pro gradu – ja maisteritutkielmille myönnettävät palkinnot.

Tilaisuuden alussa prof. Laura Kolbe loi katsauksen historian oppiaineen toimintaan lukuvuonna 2020-2021. Palkintojen jaon jälkeen emeritus Hannes Saarinen käsitteli luennossaan vuosien 1967-1968 Berliiniä sekä tutkijana että tuolloisia opintojaan muistellen. Saarinen kuvasi Länsi-Berliinin suhdetta ympäröivään Itä-Saksaan, kilpailevia itäistä ja läntistä Berliiniä sekä radikalisoituvaa opiskelijaliikettä lännessä.

Emeritus Hannes Saarisen luennon kartta-aineistoa Porthania II:ssa. Esitys oli seurattavissa myös Unitubessa.

PALKITUT LUKUVUODEN 2020-2021 TUTKIELMAT

Yleinen historia
Lea Hannu: Keho katseen kohteena. Uima-asut ja sukupuoli 1800-1900-lukujen taitteen Yhdysvalloissa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330517

Historia (sv.)
Magnus Rask: Vetenskaplig fördom och fri forskning”. Uno Stadius och den psykiska forskningen i Finland 1912–1936.  https://helda.helsinki.fi/handle/10138/323465

Suomen ja Pohjoismaiden historia
Lene Laitinen: Bella ja minä. Toini Topeliuksen tyttökirja naisten ja tyttöjen keskinäisten suhteiden peilinä 1800-luvun lopun Suomessa. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/331384

Tilaisuudessa luovutetut diplomit oli tehnyt Kronos ry. Porthania II:aan oli saapunut noin 35 kuulijaa, ja loput kuulijoista seurasivat tilaisuutta Unitube-yhteyden kautta.

Historian oppiaine kiittää luennoitsijaa, onnittelee palkittuja ja toivottaa kaikille hyvää syksyn jatkoa!

Akateemikko Eino Jutikkala -luento marraskuussa 2021

Helsingin yliopiston historian oppiaineen vuosittainen Akateemikko Eino Jutikkala -luento muistuttaa Akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) ja yleisemminkin aiempien historioitsijasukupolvien laajasta elämäntyöstä ja tuoda esiin nykyisten, eri uravaiheissa olevien tutkijoiden työtä historian parissa. Puhujaksi pyydetään vuoroin nuori väitellyt tutkija, kansainvälinen tutkija ja varttuneempi tutkija.
Tämänvuotinen, kolmas Akateemikko Eino Jutikkala -luento järjestetään ti 2.11.2021 klo 16.00-18.00. Tilaisuudessa puhuu professori, emeritus Hannes Saarinen.
Aiheena on ”Berliini 1967-1968: eletty kokemushistoria ja muistin politiikka”
Paikan päälle otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä 50 osanottajaa (paikkana on Porthania II), ilmoittautuminen on käynnissä 26.10.2021 asti:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/114016/lomake.html
Tilaisuutta voi seurata etänä Porthania II:n Unitube-striimistä [ei tallenneta]:
https://video.helsinki.fi/unitube/live-stream.html?room=l21
16.00 Professori Laura Kolben avaussanat
16.15 Gradupalkintojen jako
16.30 Prof. Emer. Hannes Saarinen: Berliini 1967-1968: eletty kokemushistoria ja muistin politiikka
17.30 Stream päättyy, paikalla oleville kahvi- ja leivonnaistarjoilu
18.00 Tilaisuus päättyy
Tietoa aiempien vuosien Akateemikko Eino Jutikkala -luennoista ja gradupalkinnoista:  https://blogs.helsinki.fi/historia/tag/eino-jutikkala-luento/

Berlin. Vid Anhalter Bahnhof 1965. (kuvaaja Göran Lindahl 1924-2015, kuva public domain. Kungl. Konsthögskolan, alvin-record:305415)

 

 

Maiju Wuokko: Valoa syksyyn viisaista sanoista ja hienoista perinteistä

Historiantutkimuksen johdantokurssin vuosittainen perinne, historioitsijapaneeli, järjestettiin heti syksyn alkuun 16.9.2021. Tänä vuonna paneeli pidettiin koronarajoitusten takia etänä Zoomissa. Keskustelun vilkkaus ei siitä kuitenkaan kärsinyt, vaan päinvastoin puhuttavaa ja yleisökysymyksiä riitti enemmän kuin aikaa.

Zoom osoitti myös hyödyllisyytensä, kun etämoodin takia mukaan saatiin panelisti myös Iso-Britanniasta, ja kun metro- ja raitioliikenteen työnseisaus ei estänyt esimerkiksi allekirjoittanutta osallistumasta. Toivomme silti hartaasti, että ensi vuonna poikkeusoloista on jo päästy ja että paneeli voidaan järjestää paikan päällä ja liveyleisön edessä luentosalissa.

Koska vain syksyn johdantokurssilaisilla oli etuoikeus päästä seuraamaan paneelikeskustelua, tämä blogiteksti valottaa keskustelun parhaita paloja laajemmallekin yleisölle. Toivottavasti panelistiemme viisaat, innostavat sanat historiasta ja tutkimuksesta tuovat hieman valoa tähän epävarmuuden sävyttämään syksyyn!

Historioitsijapaneeli 16.9.2021

Historioitsijapaneeli Zoomissa 16.9.2021. Kuvakaappaus: Aaro Sahari

Miksi historiaa?

Historioitsijapaneeliin vuosimallia 2021 osallistuivat akatemiatutkija Elise Garritzen, akatemiatutkija Eva Johanna (Hanna) Holmberg, professori Niklas Jensen-Eriksen ja apulaisprofessori Samu Niskanen. Keskustelun puheenjohtaja oli johdantokurssin vastuuopettajana yhdessä Anu Lahtisen kanssa toimiva Aaro Sahari.

Paneeli käynnistyi klassikkokysymyksellä, jota myös johdantokurssilaiset olivat omalta osaltaan päässeet pohtimaan heti kurssin aluksi: miksi tutkit historiaa?

Kysymyksestä päästiin suoraan historiantutkimuksen ytimeen Hanna Holmbergin muistuttaessa, että MIKSI on kaikkein tärkein kysymys, jonka menneisyydelle voi esittää. Vastauksen löytäminen ei useinkaan ole aivan helppoa, silloinkaan kun kysymyksen esittää itselleen. Päivästä tai uravaiheesta riippuen perustelu voi olla esimerkiksi elämäkerrallinen (mikä tie toi minut historian pariin), eettinen tai poliittinen (haluan parantaa maailmaa) tai elämyksellinen (se on ihanaa ja loputtoman kiehtovaa). Huonompina päivinä kysymys voi taas saada päinvastaisen merkityksen: miksi ihmeessä teenkään tätä…

Elise Garritzen jatkoi historiantutkimuksen ominaisluonteen äärellä oivaltavissa pohdinnoissaan siitä, miten historian vetovoima syntyy yhdistelmästä tutkimuksen tekoon liittyvää jännitystä, uusien asioiden oivaltamista, luovaa ilmaisua ja taiteellista vapautta tutkimustulosten kommunikoimisessa. – Alamme onkin tämän luovan elementin takia poikkeus- tai peräti etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun, kaavamaisempaa ilmaisua edellyttävään tieteenalaan verrattuna.

Niklas Jensen-Eriksen puolestaan kertoi olleensa innostunut historiasta jo lapsena ja määritteli itsensä ”kutsumushistoriantutkijaksi”, jota menneisyys ei lakkaa kiehtomasta. Hän vertasi historiaa kuin matkaksi vieraaseen maahan, jota tutkija yrittää oppia tuntemaan ja ymmärtämään. Lisäksi tarvitaan salapoliisihenkeä, kun pyritään puutteellisten ja aukollisten lähteiden varassa muodostamaan kokonaiskuvaa tutkimuskohteesta. Kaikki tämä on haastavaa ja vaikeaa, mutta myös jännittävää. Niklas esitti myös hienon kiteytyksen siitä, miten historiantutkijoina ”emme oikeastaan tutki menneisyyttä, vaan ajallista muutosta”.

Lisää osuvia kiteytyksiä tarjosi Samu Niskanen, joka komppasi mutta halusi vielä painottaa lisää aiempien puhujien esiin nostamaa emotionaalista ulottuvuutta. Tutkijan työ on esimerkiksi rahoitushuolien takia henkisesti raskasta, mutta samalla hirvittävän antoisaa. Ennen kaikkea Samu korosti sitä, että ”tutkimus on intellektuaalinen seikkailu – ja sitä on myös opiskelu”.

Samun neuvona opiskelijoille olikin, että yliopistoon kannattaa asennoitua nimenomaan älyllisenä seikkailuna, jonka varrella voi ja saa huoletta muuttaa näkemyksiään: olla vaikkapa yhtä mieltä yhtenä ja toista toisena päivänä. Kaikki mietteet kun eivät välttämättä ole yhtä kantavia ja kestäviä. Samu luonnehtikin tutkimuksen tekoa jatkuvaksi uusien ajatusten synnyttämiseksi ja tappamiseksi, ja heitti arvion, että noin 95 % uusista ajatuksista osoittautuu lähemmin tarkasteltuna toimimattomiksi.

Luettavaa ja kuunneltavaa luvassa

Kaikkien panelistiemme ajatuksissa on ollut myös paljon toimivaa ja oivaltavaa päätellen heidän hurjan kiinnostavista tutkimusaiheistaan ja tulossa olevista julkaisuistaan.

Niklaksen työpöytä on viime aikoina täyttynyt erityisesti hallinnollisista tehtävistä, mutta tutkimusajalla hän on käynnistellyt muun muassa kiertotalouden historiaa kartoittavaa hanketta – siis kierrättämisen historiaa ennen kuin nykyaikainen kierrättämisen idea keksittiin ikään kuin uutena.

Uuden ajan alkua tutkiva Hanna taas kertoi pohtineensa paljon sitä, miten tuon aikakauden matkakokemuksia ja niihin liittyviä aistimuksia, tunteita ja ajatuksia voisi tutkia. Kuten Hanna muistutti, uuden ajan alussa matkustamiseen ei vielä liittynyt  nykyistä viihdyttävän hupimatkailun luonnetta, vaan se oli usein vaarallista ja pelottavaa. Tutkijalle aihe avaa iholle käyviä kysymyksiä vaikkapa siitä, miltä tuntuu sairastua vakavasti Lähi-idän aavikolla. Hannan pohdintoja voi kuunnella lisää Not Just the Tudors -podcastin tuoreesta jaksosta. Myös Hannan uusi kirja on juuri lähdössä painoon.

Elise ja Samu olivat puolestaan molemmat kirjan kirjoittamisprosessin loppusuoralla, ja heidän kirjahankkeissaan on jännittäviä yhtymäkohtia. Elise kirjoittaa ammattimaisen historiantutkijan identiteetin synnystä 1800-luvulla ja Samu latinankielisten kirjoittajien julkaisustrategioista myöhäiskeskiajalla (siis aikana ennen kirjanpainotaitoa). Molemmat painottivat sitä, miten suuri merkitys yleisöllä ja sen olemassaolon oivaltamisella on ollut historiankirjoitukselle.

Tämä onkin oivallinen muistutus meille kaikille: emme ole yksin edes etäaikana mustien Zoom-ruutujen takana. Teemme historiantutkimusta ja kerromme historiasta itsemme lisäksi yleisölle – koostui se sitten (kanssa-)opiskelijoista, ohjaajista ja opettajista tai oppiaineemme ulkopuolisesta, laajemmasta historiasta kiinnostuneiden joukosta.

Toivon, että tämä ajatus auttaa jaksamaan koronarajoitusten ja niiden hetkittäin tuskastuttavan hitaan tuntuisen purkamisen yli. Samoin toivon, että syksyyn tuo valoa myös se, miten perinteet kantavat poikkeusoloissakin – otettakoon esimerkiksi vaikkapa tässä kuvattu historioitsijapaneeli tai myöhemmin syksyllä luvassa oleva, muutaman vuoden ajan järjestetty historia-aineiden Eino Jutikkala -juhlaluento.

Pysyvin lohdun lähde on tietysti historiantutkimus ja sen ikuisesti säilyvä kiehtovuus. Mika Waltaria (Lähdin Istanbuliin, 4. painos, 2008) lainatakseni:

Päätin siis hukuttaa suruni historiaan kuten usein aikaisemminkin. Kaikki henkilökohtainen käy kovin vähäpätöiseksi ja turhanpäiväiseksi, jos työntää päänsä historian hukuttavan hyökylaineen alle.

 

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston historia-aineiden kasvatti, joka toimii tällä hetkellä Turun yliopistossa poliittisen historian yliopisto-opettajana, mutta vierailee Historiantutkimuksen johdantokurssilla osana yliopistopedagogiikan opintojaan.