Jaakko Santavuori: 1500- ja 1600-lukujen tutkimuspäivät 2024 Oulussa

Oulussa järjestettiin kuluneen tammikuun 25.–26. päivinä 1500- ja 1600-lukujen tutkimuspäivät 2024, joiden erityisteemana oli ruumiillisuus. Ruumiillisuutta tarkasteltiin keynote-puheissa ja esitelmissä ihmisen suhtautumista kehoon, samoin sitä, kuinka ruumiillisuus kytkeytyi laajempiin vallan ja identiteetin teemoihin. Menneen tapahtuman runsaslukuista ohjelmaa pääsee tarkastelemaan linkistä https://www.uudenajanalku.fi/tutkimuspaivat/. Tapahtuman järjestäjänä toimi Uuden ajan alun tutkimuksen verkosto, joka keskittyy nimensä mukaisesti uuden ajan alun tutkimukseen, tavoitteenaan tutkijoiden välisen yhteistyön ja tutkimuksen näkyvyyden sekä vaikuttavuuden lisääminen.

Allekirjoittanut osallistui tutkimuspäivien ensimmäiselle päivälle niin kuulijana kuin esitelmöijänä. Valitettavasti tapahtuman avauspuhe ja Karin Sennefeltin keynote-puhe jäi kuulematta, sillä yöjuna Helsingistä Ouluun myöhästyi liiakseen. Toisaalta tämän tekstin kirjoittaja sai nukuttua kahden tunnin verran enemmän katkonaista unta. Sennefeltin ruumiillisuutta koskeva projekti The Word made Flesh – The Body in Protestant Culture, 1600–1750 tutkii, kuinka uskonnollisuus ja eletty kehollisuus (lived-in-body) kytkeytyivät toisiinsa ja millä tavoin nämä vaikuttivat toisiinsa muovaten ihmisten käsityksiä niistä (linkki Sennefeltin tutkijaprofiiliin https://www.su.se/english/profiles/ksenn-1.193167?open-collapse-boxes=body-research). Jälkeen päin esityksen väliin jääminen harmittaakin, sillä oma esitykseni liittyi sukulaisuuden lihallisuuteen, josta myöhemmin tarkemmin.

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kotisivujen aloituskuva

Uuden ajan alun tutkimuksen verkoston kotisivujen aloituskuva.

Perhe oppineiden keskuudessa

Tapahtumapäivät oli jaettu rinnakkaisiin sessioihin, joissa kussakin oli tietty teema. Session Professor’s Household – Aspects to Professorial Families in the Early Modern Sweden esityksissä ruumiillisuutta tarkasteltiin perhehistoriallisesta näkökulmasta. Kokoavana teemana oli professoreiden perheiden tarkastelu ja varhaismodernin akateeminen käsitys perheestä ja avioliitosta. Jälkimmäistä tarkasteli Minna Vesa dissertaatioiden kautta. Dissertaatioilla oppinut osoitti hallitsevansa tieteen, vaikkakin julkaisutyyppinä dissertaatio erosi väitöskirjasta siinä, ettei dissertaation tavoitteena ollut niinkään tehdä uutta tutkimusta.

Dissertaatioista saatava akateeminen käsitys perheestä ja avioliitosta muistuttaa esityksen perusteella kovasti aiemmassa tutkimuksessa esille nostettua piispa Gezelius vanhemman suomentamaa huoneentaulun isäntävaltaa korostavaa arvomaailmaa. Mies on perheenpää, jolle perhekunnan muut jäsenet ovat alisteisia, vaikkakin miehen tulee huolehtia perheestään. Toisaalta dissertaatioissa eritoten vaimon tehtäviä määritellään tarkasti, miehen velvollisuuksia kuvaillaan laveammin.

Eeva-Liisa Bastman tarkasteli esityksessään professoreiden perheiden kuvauksia henkilörunojen (persondikter) kautta. Itselleni varsin uusi tutkimuskohde osoittaa konkreettisesti, että eri tunnelatauksin kirjoitetut henkilörunot kertovat koetuista kiintymyssuhteista perheiden sisällä. Edesmennyttä professoria voitiin kuvailla ”rakastetuksi isäksi”. Niin ikään kiintymyksestä kertoo sekin, kun Bastman esityksessään toi esille, että runoissa oli odotuksia perhesuhteista kuolemanjälkeisessä elämässäkin.  Olenkin pohtinut ajoittain sitä, että ehkäpä kiintymyssuhteet perhekunnissa koettiin erityisen merkityksellisiksi uuden ajan alussa, koska niistä voitiin saada lohtua ja henkistä turvaa aikana, jolloin kuolema oli alati läsnä.

Session kahdessa jälkimmäisessä esityksessä Robin Engblom ja Mari Välimäki nostivat esille vaimojen merkityksen professorien ja piispan kotitalouden ylläpitämisessä. Edellisessä esityksessä pohdittiin lisäksi käsitteen sukulaisuus merkitystä, sillä se kattoi perheen ja suvun sisäisen sukulaisuuden mutta myös kulttuurisen sukulaisuuden. Käsitys vertautuu hyvin Olli Matikaisen (2002) käyttämään käsitteeseen sukurintama, joka kuvaa sukulaisuuden laveutta. Jälkimmäisessä esityksessä Välimäki vertasi professorin ja tämän vaimon rooleja kotitalouden ylläpidossa, mitä Välimäki vertasi ruotsalaisessa historiantutkimuksessa käytettyyn two supporters -käsitteeseen. Käsitteen mukaan sekä miehellä että vaimolla on molemmilla tärkeä rooli kotitalouden ylläpitämisessä. Ennen kaikkea kuullut esitykset alleviivasivat sitä, että naisten roolia oppineiden kotitalouksissa tutkimalla saadaan lisää ymmärrystä, kuinka nämä ovat olleet aktiivisesti toiminnassa mukana vaikuttaen paikallisyhteisöönsä. Lisäksi ne konkretisoivat sitä, kuinka lähteiden tutkiminen eri näkökulmista tuo esille uudenlaisia tulkintoja menneisyydestä, kuten Välimäki kommentoi esityksensä aikana.

Ruumiillisuus rikoksissa

Jälkimmäisessä sessiossa ruumiillisuutta tarkasteltiin rikosten näkökulmasta. Lauri Moilasen esityksessä tarkasteltiin suisidaalimurhien ja paholaisen välistä yhteyttä. Esitys valaisi hyvin yhteisön tarvetta saada selitys ihmisen toiminnalle, joka järjettömyydessään järkyttää ihmisten turvallisuudentunnetta. Paholaisesta etsittiin selitystä sille, miksi ihminen saattoi murhata jonkin lapsen tullakseen itse tapetuksi. Vastaavasti suisidaalimurhaan syyllistynyt kyllä tiesi, mitä teki. Moilanen tulkitsikin, että suisidaalimurhaan syyllistynyt ulkoisti vastuunsa paholaiselle, ja neutralisoi näin toimintaansa. Esitys valaisi myös sitä, kuinka siirtyminen 1600-luvulta 1700-luvun rationaalisuutta korostavampaan ajattelumaailmaan vaikutti käsityksiin suisidaalimurhista. Nyt ruvettiin enemmän pohtimaan ihmisen mielensisäisiä syitä kuin paholaisen roolia.

Väitöskirjatutkija Ville-Pekka Kääriäinen pohti esitelmässään Iisalmen pitäjän valtiomuodostuksen ja paikallisyhteisön roolia siveysrikosten (avioliiton ulkopuolinen seksuaalinen kanssakäyminen) kontrolloinnissa. Esitys toi konkreettisesti esille sen, ettei keskushallinnon juurtumista ja siveysrikosten kontrollointi olisi ollut mahdollista ilman paikallisyhteisöä. Tätä kuvaa hyvin se, että harvaan asutussa pitäjässä siveysrikosten suhteellisen kasvun määrä oli suurinta 1600-luvun puolitienoilla. Tämä siitä huolimatta, että pitäjässä, joka oli suurempi kuin Porvoon kihlakunta, oli tasan kolme virkailijaa. Kääriäinen toikin esille kyttäysyhteiskunnan käsitteellä merkitystä siveysrikosten kontrolloinnissa, eli paikallisyhteisön jäsenten ilmiannot, huhut ja syytökset mahdollistivat siveysrikosten kontrolloinnin.

Esityksessä Kääriäinen viittasi myös naisten raskauden merkitykseen siveysrikosten paljastumisessa, mitä on historiantutkimuksessa korostettu (Clementsson 2016; Aalto 1996). Vedoten määrällisiin tilastoihin Kääriäinen katsoi, ettei naisten raskaaksi tulo ollut välttämätöntä, jotta siveysrikoksia voitiin kontrolloida. Jäin pohtimaan, onko kyse lopulta siitä, että käsitys äidin raskaudesta ja laittomasta suhteesta syntyneiden lasten roolista korostuu vakavampien siveysrikosten (esim. kaksinkertainen huoruus ja sukurutsa) kohdalla. Esimerkiksi Bonnie Clementsson on nostanut esille sukurutsaa koskevassa tutkimuksessaan, että äidin raskaus ja sukurutsasta syntynyt lapsi olivat keskeisessä asemassa sukurutsarikosten paljastumisessa Ruotsin alueella.

Esityksessäni tarkastelin sukulaisuuden lihallisuutta 1600-luvun Suomessa tapahtuneiden sukurutsarikosten näkökulmasta. Esityksessäni keskityin veri- ja lankosukulaisten välisiin sukulaisuussuhteisiin. Sukurutsaa käsittelevän vielä valmistumattoman opinnäytetyöni yhteydessä olen kiinnittänyt huomiota käsitteen köttslige (lihallinen) käyttöön, kuinka sitä käytettiin kuvaamaan sukulaisuussuhteita. Aineistossani en ole huomannut, että lankosukulaisten välisiä sukulaisuussuhteita olisi kuvailtu lihallisina, kun taas verisukulaisten välisiä sukulaisuussuhteita voitiin kuvata, esimerkiksi ”köttslige broder” tai ”köttslige dotter”. Esityksessäni pohdin, oliko kyseessä sukulaisuussuhteita hierarkkisoiva määrittely, jolla olisi korostettu verisukulaisuuden arvoa suhteessa lankosukulaisuuteen. Toisesta näkökulmasta tarkastelin sitä, oliko kyseessä lopulta kategorisoiva käsitetyökalu, jolla oikeudenkäytössä eroteltiin veri- ja lankosukulaisuudet toisistaan. Lisäksi esityksessäni pohdin epäpuhtauden moraalisena huolenaiheena mahdollista vaikutusta: ilmaistiinko huolta veren suvun saastumisesta sukurutsarikosten yhteydessä nimenomaan käsitteellä lihallisuus? Yhtä kaikki tutkijanalulle omien tutkimusten esittely yleisölle ja kokeneemmille tutkijoille oli innostavaa!

Viimeisessä esityksessä musiikintutkija Minna Hovi tarkasteli 1600-luvulla eläneen säveltäjän Johan Jacob Frobergerin ryöstetyksi tulemisen vaikutusta säveltämiseensä. Froberg joutui maantieryöstön uhriksi erään matkansa aikana. Esitys oli itsekin musiikkia harrastavalle mielenkiintoinen siinä, kuinka esityksessä yhdistyi musiikin teoreettinen tarkastelu ryöstetyksi tulemisen näkökulmasta. Esitys valaisikin hyvin sitä, kuinka monitieteellisesti ruumiillisuuden tutkimusta voi tehdä. Ryöstetyksi tulemisen kokemus näkyy Frobergerin eräissä sävellyksissä dissonanssin, eli riitasointujen, epäkonventionaalisella käytöllä ja joidenkin teosten epätavallisissa muodoissa, jotka eivät olleet tyypillisiä aikakauteen nähden. Hovi pohtikin Frobergerin hakeneen lohtua säveltämisestä. Esityksen jälkeen eräs itseään psykologiksi tituleeraava historianharrastaja kommentoikin osuvasti nostaen musiikkiterapian yhdeksi tavaksi käsitellä traumoja.

Humanistisen tutkimuksen tila ja Uuden ajan tutkimuksen verkoston merkitys

Varsinaisten tutkimuksia sisältäneiden sessioiden jälkeen tutkimuspäivillä kuultiin paneelikeskustelua humanistisen tutkimuksen tilasta. Heti keskustelun alussa otettiin kantaa tapetilla olleeseen antiikin tutkimuksen yhä huononevaan tilaan. Paneelissa tuntuikin korostuvan pessimistisyys, vaikka toiveikkaitakin puheenvuoroja kuultiin. Tunnetta pessimistisyydestä vahvistivat yleisökysymyksen vastaukset siitä, kuinka yleisö kokee humanististen aineiden tutkimuksen tilan. Vastauksissa esille nousi lähestulkoon vain negatiivisa asioita, kuten huono rahoitus tai arvostuksen puute. Paneelikeskustelussa ei kuitenkaan surkuteltu niinkään ongelmia, vaan keskustelussa aktiivisesti pyrittiin löytämään keinoja, joilla humanistisen tutkimuksen asemaa voi lähteä parantamaan.  

Puheenvuoroja arvostuksen lisäämisestä kuultiin esimerkiksi siitä, että on alan omallakin vastuulla, kuinka se omaa tutkimustaan pystyy perustelemaan ja tuomaan esille suuremmalle yleisölle. Lisäksi pohdittiin sitä, onko tunne huonosta asemasta kyse enemmänkin siitä, että humanistinen ala katsoo itseään negatiivisemmin kuin ulkopuoliset tahot. Tietynlaista vahvistusta tähän saatiinkin keskustelujen aikana, kun nostettiin esille julkisuudessa paljon esillä olleita humanisteja. Esimerkkinä tässä viitattiin Jaakko Hämeen-Anttilan kuolemaan, jonka yhteydessä Hämeen-Anttilaa muisteltiin laajasti valtakunnallisissa medioissa. Humanisteja siis kyllä arvostetaan yhteiskunnallisella tasolla. Vielä lopuksi paneelikeskustelussa pohdittiin humanistisen tutkimuksen tulevaisuuden potentiaalia. Panelistien vastauksissa korostui tieteenalan sisäinen yhteistyö ja pitkäjänteisen tiedon käsittelyn merkitys yhä nopeatempoisemmassa digitalisoituvassa yhteiskunnassa.

Päivän päätteeksi Uuden ajan tutkimuksen verkosto kokousti vuosikokouksen merkeissä. Nuori yhdistyspohjainen verkosto valitsi itselleen uuden hallituksen, jonka johdolla verkosto pyrkii vahvistamaan toimintaansa ja kasvattamaan jäsenmääräänsä. Kokouksessa kuullussa toimintasuunnitelman ja tutkimuspäivien annin perusteella Uuden ajan tutkimuksen verkoston voi sanoa olevan tekemässä sitä työtä humanististen tieteiden hyväksi, mitä edellä kerrotussa paneelikeskustelussa oli peräänkuulutettu: annetaan uudelle historiantutkimukselle ja eri vaiheessa oleville tutkijoille perustutkinto-opiskelijoista kokeneempiin tutkijoille foorumi päästä esille ja kuuluviin, tieteellisen keskustelun ylläpitäminen ja yhteistyön harjoittaminen eri yliopistojen ja tieteenalojen kesken. Suosittelenkin kaikkia historioitsijoita ja siitä kiinnostuneille osallistumaan tulevaisuudessa Uuden ajan tutkimuksen verkoston järjestämille tutkimuspäiville.

Kirjallisuusluettelo

Aalto, Seppo. Kirkko ja kruunu siveellisyyden vartijoina: Seksuaalirikollisuus, esivalta ja yhteisö Porvoon kihlakunnassa 1621 – 1700. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura, 1996.
Clementsson, Bonnie. Förbjudna Förbindelser: Föreställningar Kring Incest Och Incestförbud I Sverige 1680-1940. Malmö: Universus, 2016.
Matikainen, Olli. Verenperijät : väkivalta ja yhteisön murros itäisessä Suomessa 1500-1600-luvulla. Hielsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002.

Kirjoittaja on hiistorian maisterivaiheen opiskelija, joka viimeistelee tutkielmaansa 1600-luvun Suomessa tapahtuneista sukurutsarikoksista Helsingin yliopistossa.

 

 

Jutikkala-luento: ”What Did Women Want?” ja gradupalkinnot 2023

Akateemikko Eino Jutikkala -luennon yhteydessä Historian syysjuhlassa Helsingin yliopistolla on juuri jaettu syyslukukauden 2022 ja kevätlukukauden 2023 aikana valmistuneille pro gradu – ja maisteritutkielmille myönnettävät palkinnot. Tilaisuus järjestettin Kielikeskuksen juhlasalissa.

Lecture going on.

Professori Amanda Vickery aloittelee Akateemikko Eino Jutikkala -luentoaan. Edellisvuoden luennoitsija, apulaisprofessori Soile Ylivuori, esittelee puhujan.

Tilaisuuden alussa prof. Laura Kolbe loi katsauksen historian oppiaineen toimintaan lukuvuonna 2022-2023. Palkintojen jaon jälkeen professori Amanda Vickery esitelmöi Miss Great Britain -kauneuskilpailujen historiasta otsikolla ”Making British Beauty: Provincial Women and Miss Great Britain, 1945-1970”. Ainutlaatuisen kuva- ja hakija-aineistojen avulla hän analysoi kilpaan liitettyjä kauneusihanteita (rotu, ulkonäkö, vaatetus) ja kandidaattien taustoja sekä kandidaateista otettuja valokuvia.

Vickery toi esiin, että poseerausvalokuvissa oli usein melko sekalaisia taustoja, jotka nykykatsojalle korostivat poseerauksen ja sekavan arjen välistä ristiriitaa. Kilpailu muuttui aikojen myötä, ja se muuttui vähitellen arvostetusta kisasta vanhentuneeksi. Paino- ja pituusihanteet ja naiskäsityksetkin muuttuivat vuosikymmenten mittaan, samoin odotukset siitä, miten kilpailijoiden tuli poseerata. Taustalla häämötti myös mahdollisuus parantaa yhteiskunnallista asemaansa onnistumalla kilpailussa.

Kielikeskuksen juhlasalin puhujankoroke.

Professori Laura Kolbe kertoi aloitussanoissaan professori Eino Jutikkalan elämäntyöstä ja tuotannosta.

Palkitut tutkielmantekijät aakkosjärjestyksessä:

Halkomäki, Eveliina, ”Tässä kartellissa toimitaan just niin kuin sanotaan”: Asfalttiyhtiöiden kartelli ja sen toiminta Suomessa vuosina 1994–2002. https://helda.helsinki.fi/items/a38cda14-f3bc-4088-ad15-97650bc99e3d

Heikkilä, Karl, Finlands första civiltjänstlag Lex Pekurinen: Arndt Pekurinen och vapenvägrarna i finländsk pressdebatt 1929–1931, https://helda.helsinki.fi/items/6b6304f2-6d18-4a1c-81d8-ba77955476b5

Rinta-aho, Elina, ”Kyyneleissäni on ristiriitainen maku”: Japanilaissotilaiden tunteet ja käsitykset kuolemisesta toisessa maailmansodassa. https://helda.helsinki.fi/items/a8d550e9-0b47-4267-8fbf-0157bc9f13d1

Väyrynen, Ida, ”Se on omiaan pilaamaan kuuntelijoittemme musiikkimakua” – Yleisradion asettamat populaarimusiikin esitysrajoitukset 1950–1980, https://helda.helsinki.fi/items/37005688-c728-4f9b-aa5d-34dca03f57df

 

Akateemikko Eino Jutikkala -luento marraskuussa 2023

Lecture going on.

Professori Amanda Vickery aloitteemassa Akateemikko Eino Jutikkala -luentoaan. Apulaisprofessori Soile Ylivuori, viime vuoden luennoitsija, esittelee vierailijan.

Helsingin yliopiston historian oppiaineen vuosittainen Akateemikko Eino Jutikkala -luento muistuttaa Akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) ja yleisemminkin aiempien historioitsijasukupolvien laajasta elämäntyöstä ja tuoda esiin nykyisten, eri uravaiheissa olevien tutkijoiden työtä historian parissa. Puhujaksi pyydetään vuoroin nuori väitellyt tutkija, kansainvälinen tutkija ja varttuneempi tutkija.

Tämänvuotinen, neljäs Akateemikko Eino Jutikkala -luento järjestetään pe 24.11.2023 klo 14-17. Tilaisuudessa puhujana on Prof. Amanda Vickery, Queen Mary University of London. Paikkana on Kielikeskuksen juhlasali. Tilaisuuden alussa on kahvitarjoilu.
https://tilavaraus.helsinki.fi/fi/keskusta/kielikeskus-fabianinkatu-26/kielikeskus-juhlasali

Amanda Vickery on varhaismodernin historian professori, jonka tutkimusaiheet ulottuvat myös moderniin aikaan. Hän on tutkinut laajasti sukupuolen ja perheen, sanojen ja esineiden histiraa. Hänen uusin hankkeensa on ”What Women Wanted. Women’s Hopes in Britain, 1945-c.1970”.

Ohjelma

13.45 – 14.15 Kahvi- ja pullatarjoilu / Refreshments

14.15 – 14.30 Prof. Laura Kolbe: Vuosikatsaus, gradupalkinnot / State of the Department, Thesis Awards

n. 14.30 Prof. Amanda Vickery: ”Making British Beauty:  Provincial Women and Miss Great Britain, 1945-1970”

n. 16.30 – 17.00 Tilaisuus päättyy / Closing words

Esityksen otsikko ja tiivistelmä:

”Making British Beauty:  Provincial Women and Miss Great Britain, 1945-1970”

This lecture examines the Miss Great Britain beauty pageant staged at Morecambe in Lancashire between 1945 and 1970.  A beauty contest may seem a retrograde event, to be reviled for vintage sexism, or dismissed for triviality. The Miss Great Britain contest was a highly visible performance of ideal femininity, hall-marking that which was desirable and conventional for post-war women.  It was not a bizarre spectacle remote from ordinary lives.  Before the rise of television and the package holiday, the seaside beauty contest was interwoven in the leisure and parochial culture of the working and lower middle classes, ‘as big a part of British summers as ice creams and donkey rides’. Rather than simply sit in judgment on past sexisms, this lecture recreates a lost mentality. Miss Great Britain was run by the Publicity Department of Morecambe Borough Council whose papers are now in the Lancashire Archives.  Tens of thousands of photographs and application forms document the bodies, origins and occupations of every single entrant for 25 years. They have been barely used by historians, but they are a portal to a vanished world.  Miss Great Britain sustained highly specific conventions of femininity: white, Anglo-Saxon and ladylike in the 1940s and 50s, graduating to white, Anglo-Saxon dolly birds in the 1960s and 70s. Sexism was woven into the beauty contest, but so was the possibility that a nice girl might exhibit an appropriately disciplined body without shame. The contestants flaunted their figures and self-belief, in a manner unthinkable for their grandmothers.

——————————-

Tietoa aiempien vuosien Akateemikko Eino Jutikkala -luennoista ja gradupalkinnoista:  https://blogs.helsinki.fi/historia/tag/eino-jutikkala-luento/

 

 

 

 

 

Akateemikko Eino Jutikkala -luento ja historian maisteritutkielmapalkinnot, syksy 2022

Suruliputus Helsingin yliopiston päärakennuksella.

Suruliputus Helsingin yliopiston päärakennuksella.

Akateemikko Eino Jutikkala -luennon yhteydessä Historian syysjuhlassa Helsingin yliopistolla on juuri jaettu palkinnot lukuvuonna 2021-2022 valmistuneille maisterintutkielmille.

Tilaisuuden alussa pidettiin hiljainen hetki Akateemikko Päiviö Tommilan muistoksi – hänen poismenonsa johdosta yliopistolla on ollut tänään suruliputus. Kuulimme myös muutamia sanoja Akateemikko Tommilan urasta historiantutkimuksen ja tieteen palveluksessa.

Akateemikko Päiviö Tommilan muistosanat

Akateemikko Päiviö Tommilan muistosanat

Professori Laura Kolbe loi tilaisuudessa katsauksen historian oppiaineen toimintaan lukuvuonna 2021-2022. Hän myös esitteli historian professorin arvon saaneen Tapio Bergholmin, joka lausui tervehdyksensä ja muisteli osaltaan Akateemikko Tommilaa.

Tutkielmien palkitsemisen jälkeen seurasi apulaisprofessori Soile Ylitalon Akateemikko Eino Jutikkala -luento ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”.

Soile Ylivuori luennoimassa

Apulaisprofessori Soile Ylivuori luennoimassa Kielikeskuksen juhlasalissa.

LUKUVUODEN 2021-2022 PALKITUT TUTKIELMAT AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ:

Maria Erma: ”Jätä se meille miehille” – Sukupuolittunut kansalaisuus naisten äänioikeutta kannattavissa ja vastustavissa pilapiirroksissa 1900-luvun alun Britanniassa
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/343541

Eirik Korpelainen: ”A People Great and Exalted”: Historicity of the Rephaim Reconsidered  https://helda.helsinki.fi/handle/10138/341480

Anna Lehto: Traces of the Vikings : Saxo’s Gesta Danorum and the warrior culture of the Vikings https://helda.helsinki.fi/handle/10138/345002

Nea Ristimäki: Representations of Women in Harriet Martineau’s Political Activism for the Repeal of the Contagious Diseases Acts in 19th Century Britain
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/343522

Myös verkkokeskusteluissa on muisteltu Akateemikko Päiviö Tommilaa – esimerkiksi Historian yksikön aiemman assistentin ja nykyisen UEF:n professorin Maria Lähteenmäen blogissa:
https://marialahteenmakiblogi.blogspot.com/2022/11/professori-paivio-tommilan-muistolle.html

Akateemikko Eino Jutikkala -luento marraskuussa 2022

Helsingin yliopiston historian oppiaineen vuosittainen Akateemikko Eino Jutikkala -luento muistuttaa Akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) ja yleisemminkin aiempien historioitsijasukupolvien laajasta elämäntyöstä ja tuoda esiin nykyisten, eri uravaiheissa olevien tutkijoiden työtä historian parissa. Puhujaksi pyydetään vuoroin nuori väitellyt tutkija, kansainvälinen tutkija ja varttuneempi tutkija.
Tämänvuotinen, neljäs Akateemikko Eino Jutikkala -luento järjestetään ma 21.11.2022 klo 16.00-18.00. Tilaisuudessa puhuu apulaisprofessori Soile Ylivuori.
Aiheena on ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”.
Paikkana on Kielikeskuksen juhlasali. Tilaisuuden alussa on kahvi- ja leivonnaistarjoilu.
https://tilavaraus.helsinki.fi/fi/keskusta/kielikeskus-fabianinkatu-26/kielikeskus-juhlasali
Ohjelma
15.45 Kahvi- ja leivonnaistarjoilu alkaa
16.00 Professori Laura Kolben avaussanat, historian kuulumisia. Hiljainen hetki edesmenneen Akateemikko Päiviö Tommilan muistoksi
16.15 Tapio Bergholmille professorin arvonimi: professori Bergholmin puheenvuoro
16.30 Gradupalkintojen jako
16.45 Apulaisprofessori Soile Ylivuori: ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”
18.00 Tilaisuus päättyy
Tietoa aiempien vuosien Akateemikko Eino Jutikkala -luennoista ja gradupalkinnoista:  https://blogs.helsinki.fi/historia/tag/eino-jutikkala-luento/
Historian uusi apulaisprofessori Soile Ylivuori.

Historian uusi apulaisprofessori Soile Ylivuori.