Akateemikko Eino Jutikkala -luento ja historian maisteritutkielmapalkinnot, syksy 2022

Suruliputus Helsingin yliopiston päärakennuksella.

Suruliputus Helsingin yliopiston päärakennuksella.

Akateemikko Eino Jutikkala -luennon yhteydessä Historian syysjuhlassa Helsingin yliopistolla on juuri jaettu palkinnot lukuvuonna 2021-2022 valmistuneille maisterintutkielmille.

Tilaisuuden alussa pidettiin hiljainen hetki Akateemikko Päiviö Tommilan muistoksi – hänen poismenonsa johdosta yliopistolla on ollut tänään suruliputus. Kuulimme myös muutamia sanoja Akateemikko Tommilan urasta historiantutkimuksen ja tieteen palveluksessa.

Akateemikko Päiviö Tommilan muistosanat

Akateemikko Päiviö Tommilan muistosanat

Professori Laura Kolbe loi tilaisuudessa katsauksen historian oppiaineen toimintaan lukuvuonna 2021-2022. Hän myös esitteli historian professorin arvon saaneen Tapio Bergholmin, joka lausui tervehdyksensä ja muisteli osaltaan Akateemikko Tommilaa.

Tutkielmien palkitsemisen jälkeen seurasi apulaisprofessori Soile Ylitalon Akateemikko Eino Jutikkala -luento ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”.

Soile Ylivuori luennoimassa

Apulaisprofessori Soile Ylivuori luennoimassa Kielikeskuksen juhlasalissa.

LUKUVUODEN 2021-2022 PALKITUT TUTKIELMAT AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ:

Maria Erma: ”Jätä se meille miehille” – Sukupuolittunut kansalaisuus naisten äänioikeutta kannattavissa ja vastustavissa pilapiirroksissa 1900-luvun alun Britanniassa
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/343541

Eirik Korpelainen: ”A People Great and Exalted”: Historicity of the Rephaim Reconsidered  https://helda.helsinki.fi/handle/10138/341480

Anna Lehto: Traces of the Vikings : Saxo’s Gesta Danorum and the warrior culture of the Vikings https://helda.helsinki.fi/handle/10138/345002

Nea Ristimäki: Representations of Women in Harriet Martineau’s Political Activism for the Repeal of the Contagious Diseases Acts in 19th Century Britain
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/343522

Myös verkkokeskusteluissa on muisteltu Akateemikko Päiviö Tommilaa – esimerkiksi Historian yksikön aiemman assistentin ja nykyisen UEF:n professorin Maria Lähteenmäen blogissa:
https://marialahteenmakiblogi.blogspot.com/2022/11/professori-paivio-tommilan-muistolle.html

Työelämäiltapäivästä vinkkejä tulevaisuuden työelämään

Tämän syksyn aikana on ollut jälleen käynnissä historian perinteinen työelämäkurssi Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä, jonka lopputapahtumana järjestettiin 17. marraskuuta 2022 työelämäiltapäivä.

Työelämäkurssin aikana puolet opiskelijoista toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon sekä kirjoittivat haastatteluiden pohjalta blogikirjoitukset (voit tutustua Tomas Sjöblomin, Lea Hannun, Jonna Foudilan ja Jan-Erik Engreniä haastatteluihin). Toinen osa opiskelijoista järjestivät työelämäiltapäivää tapahtumana, mikä piti sisällään tärkeiden taitojen opettelua: organisointikykyä, viestintätaitoja, tapahtuman juontamista, tapahtumasuunnittelua ja itse tapahtuman toteuttamista.

Työelämäiltapäivän ohjelmana oli kaksi paneelia sekä kaksi lyhyttä alumnihaastattelun esittelyä. Ensimmäinen paneeli koski tutkijan työuraa, ja tästä keskustelivat tutkijatohtori Matti O. Hannikainen sekä väitöskirjatutkija Aino Kirjonen.

Tämän paneelin poimintoina viisi vinkkiä työelämään ovat:

  • Kirjoittamisen taito on tutkijalle välttämättömyys, ja myös suullinen esiintymistaito korostuu tutkijan ammatissa enemmän tutkijan työelämässä kuin opiskeluvaiheessa.
  • Tutkijuus vaatii itseluottamusta omaan osaamiseen. Vaikka esitelmän yleisössä olisi paljon kokeneempia tutkijoita ja professoreitakin, niin todennäköisesti olet itse juuri sinun tutkimusaiheesi paras asiantuntija.
  • Historiantutkimuksella on oltava aina jokin heijastepinta nykyisyyteen.
  • Tutkijan uralla tutkija on jatkuvasti arvioinnin kohteena ja tutkijan tulee hakea jatkuvasti jotain – oli se sitten rahoitusta, julkaisumahdollisuuksia tai työpaikkoja. Epäonnistumisen mahdollisuus on aina läsnä, ja epävarmuuden sietokyky täytyy olla korkealla. Yhteisö on kuitenkin näissä tilanteissa tukena ja turvana.
  • Tutkijuudesta pitää olla lapsellisen kiinnostunut ja innostunut. Uteliaisuus ja uuden oppiminen ovat keskeisiä historioitsijan taitoja.

Tutkijapaneelissa keskustelivat tutkijatohtori Matti O. Hannikainen (vas.), väitöskirjatutkija Aino Kirjonen sekä tapahtuman juontaja Olli Narinen.

Toinen paneeli käsitteli yliopiston ulkopuolista työelämää, jossa keskustelivat Lottamuseon museolehtori Elina Tarvainen, Helsinki Walks Oy:n tuottaja ja opas Iisa Aaltonen, Valtioneuvoston kansliassa työskentelevä Sanna Rantahalvari, Suomen sukututkimusseuran verkkopalveluasiantuntija Mikko Kuitula sekä MTV3:n ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.

Tämän paneelin poimintoina viisi vinkkiä työelämään ovat:

  • Kun saa työuralla jalan oven väliin jonnekin, niin on helpompi päästä työurallaan eteenpäin. Työllistymisen kannalta on tärkeää se, miten osaa sanoittaa oman osaamisensa.
  • Myös työkokemus, mikä ei osoittaudu omaksi, on arvokas. Se voi ainakin kertoa siitä, mitä ei halua työurallaan tehdä.
  • Opintojen aikana hankitut generalistitaidot ovat todella arvokkaita. Historianopiskelija oppii kirjoittamaan, erottamaan suuresta tietomäärästä olennainen ja jäsentämään tietoa, ymmärtämään laajoja asiakokonaisuuksia sekä sijoittamaan asioita kontekstiinsa. Esimerkiksi ainejärjestössä voi oppia myös sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.
  • Jotkut asiat tarvitsee vain tehdä, että päästään eteenpäin. Opiskeluaikana kursseja ja opinnäytetöissä oppii tarttumaan tuumasta toimeen, ja niin opiskeluiden aikana kuin työelämässäkin on joskus tärkeää olla vatvomatta ja vain tarttua toimeen.
  • Humanistinen tutkinto auttaa kaikessa, missä olleen töissä ihmisten kanssa. Humanistien pitää itse arvostaa itseään ja omaa osaamistaan, jotta saa myös arvostusta.

Työelämäkurssin toisessa paneelissa kuultiin viittä historian laitoksen alumnia. Äänessä olivat Suomen Sukututkimusseuran verkkopalveluasiantuntija Mikko Kuitula (vas.), Helsinki Walksin tuottaja ja opas Iisa Aaltonen, Valtioneuvoston kansliassa työskentelevä Sanna Rantahalvari, Lottamuseon museolehtori Elina Tarvainen ja MTV3:n ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.

Lämmin kiitos työelämäiltapäivän panelisteille sekä kurssin opiskelijoille, jotka työelämäiltapäivän toteuttivat!

Alumnihaastattelu – Tomas Sjöblom

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Alumnihaastattelussa Tomas Sjöblom, Kelan tutkimusviestinnän asiantuntija

Historian alumni Tomas Sjöblom antoi mielenkiintoisen haastatteluun koulutus ja -urapolustaan. Sjöblom valmistui Helsingin yliopiston historian ruotsinkieliseltä puolelta. Sivuaineinaan hän opiskeli niin keskiajan tutkimusta, valtio-oppia, kansantaloustiedettä kuin latinaa. Hänen tämänhetkinen toimenkuvansa käsittää Kansaneläkelaitoksen tutkimusyksiköiden tutkijoiden tutkimusten markkinointia: heidän tutkimustulostensa saattamista laajemman yleisön tietoisuuteen, muun muassa mediatiedotteiden ja koulutuksien kautta. Päivätyönsä ohessa Sjöblom toimii freelancer tiede-, viestintä- ja somekouluttajana. Ennen työtään Kansaneläkelaitoksella hän työskenteli muun muassa yliopiston viestinnässä viitisen vuotta.

Sjöblom kokee tiedeviestinnän olevan ”samalla ihanaa ja tosi tosi haastavaa”. Tutkimusten tuloksia täytyy yleistajuistaa muotoon, joka samalla herättää yleisön mielenkiinnon. Totuutta ei tule kuitenkaan venyttää. Näiden kahden asian välisen balanssin löytäminen on mielenkiintoista ja lopulta se onkin tiedeviestinnän ydintä. Nykyiseen työhönsä Sjöblom on päätynyt viestinnän tehtävien kautta, joista ensimmäiset hän on saanut yliopiston tiedekuntien tai ainejärjestöjen verkostojen avulla. Jalka oven väliin -taktiikka on siis toiminut hänen kohdallaan.

Sjöblom kokee, että historian opinnoista oppii kaikissa asiantuntijatehtävissä olennaisia asioita: lähdekritiikkiä, joka on tänä päivänä hyvin ajankohtaista; isojen tietomassojen käsittelyä ja niistä olennaisen löytämistä; kehityskulkujen ja yhteyksien näkemistä asioiden välillä. Yliopistossa oppii myös kirjoittamaan eri formaatteihin sopivaa tekstiä ja näkemään, mitä ei vielä tiedetä tai ymmärretä – ja myös tietämään, mistä niin sanottua oikeaa tietoa voi hakea. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat olennaisia viestinnän tehtävissä kuin myös muissa asiantuntijatehtävissä. Tulevaisuudessa Sjöblom näkeekin yleisgeneralistin koulutuksen työmarkkina-arvon – jos jotain – kasvavan työmarkkinoiden sirpaloituessa. Olennaista historianopiskelijalle olisikin oppia osaamaan sanoittamaan omaa osaamistaan.

Sjöblom kannustaa myös opiskelemaan itseään aidosti kiinnostavia asioita, jolloin niistä saavutettu tietotaso tulee olemaan syvällisempi. Hän ei näe, että opintojen arvosanoilla olisi suurtakaan merkitystä työelämässä. Olennaisempaa on, millainen oma opintokokonaisuus on.

Sjöblom puhuu työstään Kelalla innostuneesti, muttei usko jäävänsä eläkkeelle siitä. Hän arvelee, että noin viiden vuoden kuluttua hän on saanut työstä sen, mitä hän siitä voi oppia. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaa työskennellä jollain tavalla (tutkimus)viestinnän parissa, esimerkiksi esihenkilönä jonkinlaisessa tutkimusorganisaatiossa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa viestintä tulee olemaan vielä nykyistä kohdennetumpaa ja personoidumpaa. Tämän hän näkee riskialttiina ja eettisenäkin kysymyksenä. Sjöblom arvelee, että tulevaisuudessa yritykset panostavat entistä enemmän viestintään, muokaten toimintaansa kohdeyleisöä varten sopivaksi. Hän miettii, kuinka paljon on soveliasta päättää ihmisten puolesta mitä nämä tietävät, sillä tietynlaista tietoa kohdennettaessa jätetään väkisin kertomatta jotain tietoa. Balanssin hakeminen ihmisille personoinnin ja toisaalta jakolinjojen vahvistamisen välille on ajatuksia herättävä, monitahoinen eettinen kysymys.

Lopuksi Sjöblom kehottaa nykyisiä historian opiskelijoita olemaan ylpeitä osaamisestaan. Hän kannustaa sanoittamaan omaa osaamistaan ja miettimään, mitä on oppinut myös sen substanssin ulkopuolelta, jota on opiskellut.

 

Kirjoittaja on

Alumnihaastattelu – Jonna Foudila

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä ja toiseen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

Tiedolla, taidolla ja asenteella – ”Historiantutkinto on valttikortti työelämässä”

Unituben studion ovi aukeaa ja sisään astuu meille toistaiseksi tuntematon kutsuvieraamme. Hermoilemme vähän tekniikan kanssa, mutta kaikki laitteet on testattu moneen kertaan. Vaihdamme muutaman sanan ennen kuin tallennus menee päälle ja istumme pöydän ääreen aamuteeveen tyyliseen asetelmaan. Muuten tyhjässä studiossa tervehdimme kameraa ja hymyilemme kuvitteelliselle suoran lähetyksen yleisölle.

Haastateltavamme on vuonna 2021 Helsingin yliopistosta valmistunut historian alumni Jonna Foudila. Hän on lyhyen, mutta tehokkaan työuransa aikana ehtinyt työskennellä jo museoalalla, Kelassa, suurlähetystössä Buenos Airesissa, rekrytointifirmassa ja nyt valtionhallinnossa. Ihmettelemme, miten on mahdollista, että nuorella humanistilla menee näin hyvin työelämässä.

– Omalla kohdallani asiat ovat menneet aika jouhevasti ja usein seuraava juttu on ollut jo tiedossa ennen kuin edellinen on täysin loppunut. Ainoa varsinainen tauko tuli pandemian alussa, mutta sekin aika tuli käytettyä hyödyksi gradun viimeistelemiseen, Jonna kommentoi.   

Meille selviää, että Jonnan työura on alkanut jo paljon ennen valmistumista. Hän kehuu yliopiston mentorointipalveluja ja kertoo osallistuneensa aktiivisesti yliopiston tarjoamiin työelämätapahtumiin jo opintojen alkupuolella. Ilmeisesti tämä kannatti. Olemme kiinnostuneet myös Jonnan sivuainevalinnoista ja siitä, kuinka suunniteltuja ne olivat.  

– Valitsin sivuaineet aika lailla oman kiinnostuksen mukaan. Opiskelin historian lisäksi lähinnä valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja sitä on arvostettu työnhaussa. Sekä sivuainepaketti että historian pääaine ovat ohjanneet minua tehtäviin, joissa tarvitaan yleistä ymmärrystä yhteiskunnasta.  

Kysymme Jonnalta, pääseekö hän käyttämään juuri historian asiantuntijuutta työssään. Hänen mukaansa on tehtäviä, joissa substanssiosaaminen on todella tärkeää, kuten vaikka museoalalla, kun taas toisaalla suurien kokonaisuuksien ja tietomäärien sekä kielen ja viestinnän osaaminen korostuvat itse historiatietoutta enemmän. 

Miten me voisimme saada yhtä sujuvan alun työuralle? Haastateltavamme jakaa muutamia vinkkejään sekä omasta kokemuksestaan työnhakijana että rekrytoijana.  

– Kaikista tärkeintä on antaa motivaation näkyä työnhaussa. Kannattaa myös hakea ennakkoluulottomasti tehtäviin, joita ei ihan välttämättä kokonaan osaisi. Työpaikoilla opetetaan paljon sellaisia taitoja, joita ei saa mistään kouluista. Tässä juuri historia yleisenä yhteiskuntatieteenä on valtti, sillä se antaa valmiuksia opetella uusia taitoja ja kehittää kokonaiskuvien hahmottamista.

Puhumme vielä lopuksi verkostoitumisesta. Työelämään liittyy paljon hiljaista tietoa, joihin alalla uuden opiskelijan on joskus vaikeaa päästä käsiksi. Jonna haastaa yksinkertaista käsitystä verkostoitumisesta, jossa kontaktit ovat jotenkin hyötymistä varten. Verkostot toimivat kaksisuuntaisesti ja niiden kautta saa tietoa erityisesti mahdollisuuksista, joita ei muuten osaisi edes kuvitella. Hyvä verkostoituminen on luontevaa ja jatkuvaa. Se tapahtuu helposti vähän niin kuin vahingossa.

Päätämme tehokkaat ja informatiiviset 45 minuuttia täynnä tulevaisuuden toivoa. Meille oli hienoa tavata elävä esimerkki siitä, ettei työelämään sijoittumisen tarvitse olla jotain pelottavaa ja vaikeaa. Oli erityisen rohkaisevaa kuulla myös rekrytoijana toimineen mielipide, jonka mukaan historian tutkinto on oikeasti arvokas yleissivistävä tutkinto ja antaa hyviä valmiuksia työelämään.

 

Kirjoittajat Lilian Kiander ja Mauri Lunkka ovat kandivaiheen historian pääaineopiskelijoita Helsingin yliopistossa.

Akateemikko Eino Jutikkala -luento marraskuussa 2022

Helsingin yliopiston historian oppiaineen vuosittainen Akateemikko Eino Jutikkala -luento muistuttaa Akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) ja yleisemminkin aiempien historioitsijasukupolvien laajasta elämäntyöstä ja tuoda esiin nykyisten, eri uravaiheissa olevien tutkijoiden työtä historian parissa. Puhujaksi pyydetään vuoroin nuori väitellyt tutkija, kansainvälinen tutkija ja varttuneempi tutkija.
Tämänvuotinen, neljäs Akateemikko Eino Jutikkala -luento järjestetään ma 21.11.2022 klo 16.00-18.00. Tilaisuudessa puhuu apulaisprofessori Soile Ylivuori.
Aiheena on ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”.
Paikkana on Kielikeskuksen juhlasali. Tilaisuuden alussa on kahvi- ja leivonnaistarjoilu.
https://tilavaraus.helsinki.fi/fi/keskusta/kielikeskus-fabianinkatu-26/kielikeskus-juhlasali
Ohjelma
15.45 Kahvi- ja leivonnaistarjoilu alkaa
16.00 Professori Laura Kolben avaussanat, historian kuulumisia. Hiljainen hetki edesmenneen Akateemikko Päiviö Tommilan muistoksi
16.15 Tapio Bergholmille professorin arvonimi: professori Bergholmin puheenvuoro
16.30 Gradupalkintojen jako
16.45 Apulaisprofessori Soile Ylivuori: ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”
18.00 Tilaisuus päättyy
Tietoa aiempien vuosien Akateemikko Eino Jutikkala -luennoista ja gradupalkinnoista:  https://blogs.helsinki.fi/historia/tag/eino-jutikkala-luento/
Historian uusi apulaisprofessori Soile Ylivuori.

Historian uusi apulaisprofessori Soile Ylivuori.

 

Soile Ylivuoresta historian apulaisprofessori 1.10.2022 alkaen

FT Soile Ylivuori toimii historian oppiaineessa apulaisprofessorina (toinen kausi) 1.10.2022 alkaen. Soile väitteli yleisestä historiasta Helsingin yliopistosta joulukuussa 2015 aiheenaan kehollisuus ja naisten kohteliaisuuskulttuuri 1700-luvun Englannissa. Hän on toiminut tutkijana Helsingin yliopistossa, Queen Mary -yliopistossa (University of London) sekä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa, joissa hänen tutkimuksensa on keskittynyt pitkän 1700-luvun Britanniaan ja sen globaaliin imperiumiin erityisesti tiedon, identiteetin ja materiaalisuuden näkökulmista.

Historian uusi apulaisprofessori Soile Ylivuori.

Historian uusi apulaisprofessori Soile Ylivuori.

Soilen tämänhetkiset tutkimusprojektit käsittelevät varhaista sähkölääketiedettä ja tieteellisen tiedon rakentumista Euroopassa ajalla 1740–1840 (ERC-rahoitettu ELBOW-projekti, 2022–27) sekä kivun kokemuksellista historiaa varhaismodernista modernille ajalle (Suomen Akatemian rahoittama Experiencing Agony, 2022–26). Soile on myös parhaillaan viimeistelemässä kirjaa tropikaalisuuden kokemusten yhteydestä rotuajattelun kehitykseen 1700-luvun Jamaikalla.

Soile opettaa ja ohjaa mielellään erityisesti uuden ajan sukupuoli-, kulttuuri- ja aatehistoriaan liittyviä kokonaisuuksia ja opinnäytteitä. Hän pitää maanantaina 21.11.2022 Akateemikko Eino Jutikkala -luennon aiheesta ”Trooppisuus, valkoisuus ja materiaalisuus 1700-luvun Jamaikalla”.

Näistä en luovu: villasukat ja vastamelukuulokkeet – välttämättömyyksiä arkistoissa istuessa!
Viimeksi lukemani kirja: Zakiyyah Iman Jackson,
Becoming Human: Matter and Meaning in an Antiblack World (ammatillinen); Terry Pratchett, Men at Arms (ei-ammatillinen)
Podcast-suositus:
The Anthropocene Reviewed

Alumnihaastattelu – Jan-Erik Engren

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Historian opinnoilla monipuolisiin työtehtäviin

Tehtävänämme Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssilla oli haastatella historian alumnia saadaksemme kuvan siitä, millaisissa tehtävissä historian oppiaineesta valmistuneet työskentelevät ja miten heidän tiensä on nykyiseen työhön johtanut. Pyysin haastateltavaksi Kansallisarkistossa työskentelevän Jan-Erik Engrenin. Jan-Erik on opiskellut Helsingin yliopistossa historiaa ja työskennellyt Kansallisarkistossa kesästä 2020 alkaen, alkuun työharjoittelijana ja sittemmin viransijaisena. Haastattelun toteutti Valtteri Pesu.

Miten Jan-Erik päätyi Kansallisarkistoon?

Jan-Erik oli opintojensa aikana tutkimusavustajana Suomen Akatemian projektissa, jossa tutkittiin hylynryöstöjä. Hän kirjoitti projektin yhteydessä kaksi tutkimusartikkelia perinnelaivan rakennustyypistä ja näiden pohjalta on valmistumassa pian myös hänen pro gradunsa. Jan-Erik hyödynsi tutkimuksessaan digitaalisia menetelmiä. Joten kun Kansallisarkistossa aukeni työharjoittelupaikka digitaalisissa tutkimuspalveluissa keväällä 2020, se herätti hänen kiinnostuksensa. Hän pääsi harjoitteluun ja haki seuraavana syksynä viransijaisuuteen sinne ja tuli valituksi.

Mitä hänen työtehtäviinsä kuuluu?

Tehtävänimike Jan-Erikillä on tutkija, mutta käytännössä hänen tehtävänsä ovat moninaisia ja keskiössä on digitaalisten palveluiden suunnittelu- ja kehitystyö. Hän on ollut muun muassa mukana kehittämässä Kansallisarkiston arkistojen porttia, käsialojen koneellista automaattista tunnistusta sekä tuomiokirjahakua.

Jan-Erik tuo omaa asiantuntijuuttaan siihen, millaisia ominaisuuksia ja millainen käytettävyys verkkopalveluilla tulisi olla ja hän järjestää käytettävyystyöpajoja, joihin palvelun käyttäjät osallistuvat. Jan-Erik tekee digipalvelujen kehittämisessä luonnollisesti yhteistyötä koodareiden kanssa. Työn digipuoli on myös vaatinut häneltä itseltään jatkuvaa uuden oppimista. Digitaalisten palvelujen kehitystyön lisäksi Jan-Erik koordinoi Kansallisarkiston ryhmäesittelyitä ja tekee korkeakouluyhteistyötä.

Opinnot ja niiden merkitys työelämässä

Jan-Erikin mielestä yliopistokoulutus ei ainakaan historian osalta anna välttämättä valmiutta suoraan työelämään. Hänen mukaansa historian alalla ei käytännössä edes olisi mahdollista toteuttaa yleispätevää työelämään valmistavaa koulutusta, koska työllistymismahdollisuudet ovat niin monipuoliset. Jan-Erik arvostaa kuitenkin sitä koulutusta, jota on yliopistossa saanut ja kokee, että opitut taidot ovat olleet hyödyllisiä työelämässä. Jan-Erik nostaa esiin sen, että yliopistokoulutus on antanut hänelle työkaluja tiedon etsimiseen ja uuden oppimiseen. Sivuaineena opiskelluista yleisestä valtio-opista sekä taloustieteestä on myös ollut hänen mukaansa hyötyä, jopa yllättävissä tilanteissa. Sivuaineopintojen myötä hän on oppinut ymmärtämään tarkemmin esimerkiksi sitä, miten yhteiskunta ja EU toimivat.

Jan-Erikin terveiset historianopiskelijoille

Haastattelun lopussa halusin vielä kuulla Jan-Erikiltä vinkkejä ja terveisiä tämänhetkisille historianopiskelijoille. Jan-Erik lähetti opiskelijoille seuraavat terveiset:

– Kannattaa opiskella niin paljon kuin pystyy ja niin laajalti kuin mahdollista, oman kiinnostuksen mukaan, ja ottaa siitä ilo irti. Yliopisto on kuin buffetti, josta voi valita mitä tahansa mielenkiintoista opiskeltavaa.

– Ei kannata stressata työllistymisestä. Jan-Erikin mukaan hänen vuosikurssistaan suurin osa on töissä, ja vieläpä kiinnostavan kuuloisissa tehtävissä.

– Kannattaa tarttua tilaisuuksiin, hakea rohkeasti harjoittelupaikkoihin. Myös niihin, joihin oma pätevyys ei välttämättä riittäisi.

– Luottakaa itseenne. Vaihtoehtoja on paljon ja hyviä hommia löytyy, kun on vaan aktiivinen ja opiskelee hyvin.

 

Valtteri Pesu on kolmannen vuoden historianopiskelija, joka on kiinnostunut erityisesti Suomen ja Pohjoismaiden sekä Euroopan uudesta ajasta. Hänellä on tällä hetkellä työn alla kandidaatintutkielma, joka käsittelee Kustaa III:n sodan vaikutuksia siviiliväestöön.

Alumnihaastattelu – Lea Hannu

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on ensimmäinen. Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Työssä parasta on nuoret, sanoo historian aineenopettaja

Historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja Lea Hannu kävi Unitube-studiolla kertomassa meille historian opettajan koulutuksesta ja työstä. Lea on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2021 pääaineenaan yleinen historia. Hänen kiinnostuksensa niin historiaa kuin opettajuuttakin kohtaan heräsi yläaste- ja lukioiässä.

”Historian ja pedagogisten opintojen lisäksi opiskelin yhteiskuntaopin aineenopettajan ja museologian opintokokonaisuudet. Suoritin opintoja myös sukupuolentutkimuksesta, alue- ja kulttuurintutkimuksesta, taidehistoriasta ja italian kielestä. Historia ja yhteiskuntaoppi ovat selkeästi yleisin historian opettajien aineyhdistelmä. Tiedän myös historia ja elämänkatsomustieto tai uskonto -yhdistelmällä työllistyneitä opettajia. Monilla eri yhdistelmillä löytää oman paikkansa”, Lea kertoo.

Pedagogiset opinnot Lea koki monipuolisiksi, käytännönläheisiksi ja todella antoisiksi, mutta myös haastaviksi. Ne vaativat enemmän läsnäoloa ja ”läksyjen” ja ryhmätöiden tekemistä kuin muut yliopisto-opinnot. Myös työmäärä oli haaste, koska opintovuoteen sisältyi niin paljon erilaisia aihealueita, jotka piti ottaa haltuun. Pedagogiset opinnot antoivat hyvät valmiudet opettajan töihin ja antoivat tuntumaa koulumaailmasta, oppilaista ja luokkatilanteista. Opetusharjoittelua oli noin puolet opintovuodesta. Pedagogisten opintojen alkaessa alkaa myös oman opettajan identiteetin rakentaminen, joka jatkuu vielä pitkään ja jolle kannattaa antaa aikaa kypsyä.

”Monista aiheista ehditään käydä vuoden aikana vain pintaraapaisu, mutta työelämässä niihin pääsee tutustumaan syvemmin. Etenkin tuntisuunnittelun ja siihen liittyvät työkalut oppi opintojen aikana todella hyvin. Vinkkinä pedagogisia opintoja suunnitteleville sanoisin, että opinnot kannattaa käydä yhden vuoden aikana. Opiskelijoista muodostuu toisiaan tukeva yhteisö, joka on kiva pitää koossa koko vuoden ajan. Kannattaa myös olla varma omasta mielenkiinnosta opettajan työtä kohtaan ennen opintoihin lähtemistä, sillä pedagogiset opinnot käyvät turhan raskaiksi, jos motivaatio ei ole riittävä. Lisäksi opinnoille kannattaa varata tarpeeksi aikaa kalenterista, jotta niihin voi kunnolla keskittyä”, Lea sanoo.

Hän rohkaisee opetusharjoittelua jännittäviä: ”Ensimmäisistä opetusharjoittelutunneista selviää hyvin, kun muistaa, että aloitus jännittää eniten ja lopulta oppitunnit menevät nopeasti. Opetin ensimmäiset harjoittelutuntini parina yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Vertaistuki on harjoittelussa tärkeä apu. Hyvin se menee!”

Opettajien työtilanne on Lean käsityksen mukaan ihan hyvä. Pätevistä opettajista kuuluu olevan pulaa. Muodollinen pätevyys on siis keskeinen asia työtä hakiessa. Myös kaikenlainen lapsiin ja nuoriin, opetustyöhön, koulumaailmaan ja esiintymiseen liittyvä työkokemus on avuksi. Leakin teki opiskeluaikana opettajan sijaisuuksia ja sai esiintymiskokemusta museo-oppaan työstä.

Se, että opettajan työ on kuormittavaa ja opettajat vaihtavat alaa, on Lean mukaan huoli joka pitää ottaa vakavasti. Aihe nousee esiin myös koulussa opettajien kesken. Leakin kokee opettajan työn kuormittavaksi. Aineenopettajan pitää hallita laajoja kokonaisuuksia ja tehdä asiantuntijatyötä, mutta työn ydin on vuorovaikutuksessa, joka vie paljon aikaa ja energiaa. Ratkaisuja asiaan pitäisi keksiä.

Kesälomista kysyessämme Lea naurahtaa ja kertoo, että viime kesä oli hänelle ihan oikeaa lomaa. Täytyy olla lujana itsensä kanssa ja päättää, ettei tee lomalla esimerkiksi suunnittelutyötä, jota voisi tehdä loputtomasti. Työajan selkeä rajaaminen onkin Lean vinkki oman arjen helpottamiseksi opettajiksi aikoville.

Kun pohdimme, miten oppilaat saa kiinnostumaan opetuksesta, Lea kertoo opettajan innostuksen omasta oppiaineestaan tarttuvan myös oppilaisiin. Visuaaliset materiaalit, esimerkiksi dokumentit, toimivat hyvin. Lisäksi Lea käyttää paljon keskustelutehtäviä ja yrittää rohkaista oppilaita mukaan keskusteluun. Pitää aina kokeilla, mikä millekin ryhmälle sopii. Inkluusio ja monikulttuurisuus pitää ottaa huomioon tämän päivän opetustyössä.

Historian opetussisältöjä pitäisi Lean mielestä päivittää nykypäivän monikulttuuriseen yhteiskuntaan sopiviksi. Tämä edellyttäisi hänen mukaansa käytännössä jonkinlaista karsimista, sillä viime vuosikymmeninä opetussuunnitelmaan on jatkuvasti lisätty asioita. Eurooppakeskeisyydestä pitäisi päästä pois. Historiassa opetetaan muidenkin maanosien historiaa, mutta eurooppalaisesta näkökulmasta. Opettaja voi toki tehdä asian suhteen omia ratkaisujaan ja pyrkiä tuomaan esiin esimerkiksi sitä, että eri alueilla on ollut elämää ja historiaa ennen eurooppalaisten paikalle saapumista.

”Ne nuoret”, Lea sanoo, kun kysymme, mikä opettajan työssä on parasta. Hän kokee, että opettajan työtä tehdään juuri nuorten oppimisen ja kasvun takia. Lealla on tunneilla yleensä hauskaa, vaikka haastaviakin tilanteita on. Hän oppii itsekin nuorilta, joten työ on parhaimmillaan todella antoisaa.

 

Haastattelijoina Lisa Färd ja Nora Airisto. Lisa Färd on kasvatustieteen maisteri ja historian maisteriopiskelija, jota kiinnostaa erityisesti juutalaisten historia. Nora Airisto on historian kandiopintoja lopetteleva ja maisteriopintoja aloitteleva helsinkiläinen, joka on suuntaamassa historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi ja jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena on uuden ajan alun Englannin arjen historia.