Kirjoittajan arkistot:Lotta Vuorio

ELBOW-tutkimusprojekti – sähkön, lääketieteen, tiedon ja kokemuksen historiaa

|

Apulaisprofessori Soile Ylivuori käynnisti vuosi sitten ELBOW-tutkimusprojektinsa, jolle myönnettiin viiden vuoden iso ERC-rahoitus. Tutkimusprojektissa ovat työskennelleet viime vuodesta alkaen Ylivuoren lisäksi väitöstutkija Edna Huotari sekä tutkimuskoordinaattori Lotta Vuorio. Tämän vuoden syyskuun alussa tutkimusprojektiin liittyi mukaan vielä kaksi tutkijaa, postdoc-tutkija Annika Raapke sekä yliopistotutkija Stefan Schröder. Nyt ELBOW-tutkimusryhmä on kokonaisuudessaan valmiina tutkimaan sähkön, lääketieteen, tiedon ja kokemuksen historiaa.

Lue alta, mistä ELBOW-tutkimusprojektissa on kyse!

Mitä tarkoittaa ELBOW?

ELBOW tulee englanninkielisistä sanoista Medical Electricity, Embodied Experiences, and Knowledge Construction ja näiden sanojen kirjaimista. Nämä ovat tutkimusprojektin avainsanat, jotka johdattavat projektin tarkempien tutkimusaiheiden äärelle.

Näin ollen ELBOW-tutkimusprojektissa syvennytään siihen, miten ihmiset olivat vuorovaikutuksessa sähkön kanssa erityisesti lääketieteen historian kontekstissa. ELBOW-tutkimusprojekti on kiinnostunut siitä, miten ihmiset kokivat sähkön kehollisesti sekä miten ihmiset ymmärsivät sähkön toimintaa sekä tuottivat tietoa siitä kokemuksiinsa perusteella.

Ajallisesti historiallinen tutkimusprojekti kattaa noin vuodet 1740–1840, ja alueellisesti tutkimus keskittyy Eurooppaan ja attlanttisiin alueisiin.

Mitä ELBOW-tutkimusprojekti tekee?

ELBOW-tutkimusprojekti lähestyy sähkön kautta laajempaa ymmärrystä siitä, miten tieteellinen tieto rakentui 1700- ja 1800-luvuilla. Tieteellisen tiedon rakentumisessa keskitytään erityisesti siihen, mikä rooli kehollisuudella ja kehollisilla kokemuksilla oli tiedon rakentamisessa.

Ketkä kuuluvat ELBOW-tutkimusryhmään?

 

ELBOW-tutkimusryhmän jäsenet: projektijohtaja Soile Ylivuori (vas.), väitöstutkija Edna Huotari, postdoc-tutkija Annika Raapke, yliopistotutkija Stefan Schröder, ja tutkimuskoordinaattori Lotta Vuorio.

ELBOW-tutkimusprojektin työryhmää johtaa apulaisprofessori Soile Ylivuori, ja hänen rinnallaan työskentelee kolme tutkijaa: postdoc-tutkija Annika Raapke, yliopistotutkija Stefan Schröder sekä väitöstutkija Edna Huotari. Jokainen työryhmän tutkija toteuttaa omaa tutkimustaan eri ajoista ja paikoista siten, että yhteisenä tekijänä toimivat projektin keskeiset teemat sähkön ja sen kokemushistorian ympärillä.

Tutkijoiden lisäksi työryhmässä työskentelee tutkimuskoordinaattori Lotta Vuorio.

Mikä on tutkimusprojektin rahoitus?

ELBOW-tutkimusprojekti sai vuonna 2022 upean viiden vuoden rahoituksen ERC-rahoituksen Euroopan Unionilta. ERC tulee sanoista European Research Council, ja myönnetyn ERC Starting Grant tarkoituksena on tukea lupaavien tutkimusjohtajien työtä heidän tutkijan uransa alkuvaiheessa. Rahoitus kattaa vuodet 2022–2027.

Mistä ELBOW-tutkimusprojektia voi seurata?

Voit seurata ELBOW-tutkimusprojektin etenemistä, tutkijoiden arkea ja tutkimustuloksia sosiaalisen median (Facebook ja Instagram) sekä tutkimusprojektin nettisivujen ja blogin kautta.

Lue lisää projektista Helsingin yliopiston uutisesta: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/tieteellisen-tiedon-rakentumisen-tutkimiseen-viisivuotinen-erc-rahoitus

ELBOW research project – histories of electricity, medicine, knowledge and experience

|

Our associate professor Soile Ylivuori was awarded a five-year grant for her ELBOW research project a year ago, and the project is on the progress. Since the first of September, two new members joined the team, and now there is a five-member team working on the history of electricity, medicine, knowledge and experience.

Here, you can get to know the ELBOW project and its members.

What does ELBOW mean?

ELBOW comes from the words Medical Electricity, Embodied Experiences, and Knowledge Construction and the letters in these words. These are the key words that guide our research project.

So, the project explores the way people interacted with electricity in the context of medicine, how they experienced electricity through their bodies, and how they understood and produced knowledge on electricity based on their experiences. The time and place for this exploration is Europe and the Atlantic World during c.1740–1840.

What does ELBOW research project do?

ELBOW uses medical electricity as a window into examining not simply how scientific knowledge was constructed in the long eighteenth century—but more specifically, into the role of embodied experience in this process.

Who belongs to the ELBOW research team?

 

The ELBOW research team. Project leader Soile Ylivuori (left), doctoral researcher Edna Huotari, postdoctoral researcher Annika Raapke, university researcher Stefan Schröder, and research coordinator Lotta Vuorio

Associate professor Soile Ylivuori is the project leader of the ELBOW research project. By her side, there are three researchers working on the history of electricity, medicine, knowledge and experience – postdoctoral researcher Annika Raapke, university researcher Stefan Schröder, and doctoral researcher Edna Huotari. With the whole research team, various point of views on the subject and different times will be covered. Besides the researchers, research coordinator Lotta Vuorio belongs to the ELBOW research team.

Who supports the project financially?

The project is funded by the European Union, European Research Council (ERC) for years 2022–2027. The ERC Starting Grant is a grant scheme of the European Research Council targeted at promising research directors in the early stages of their careers, as is introduced here.

Where one can follow the project?

You can follow how the project evolves through social media (Facebook and Instagram) and the ELBOW website and blog.

Read more about the project in the following news article written by University of Helsinki: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kulttuuri/tieteellisen-tiedon-rakentumisen-tutkimiseen-viisivuotinen-erc-rahoitus

Työelämäiltapäivästä vinkkejä tulevaisuuden työelämään

|

Tämän syksyn aikana on ollut jälleen käynnissä historian perinteinen työelämäkurssi Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä, jonka lopputapahtumana järjestettiin 17. marraskuuta 2022 työelämäiltapäivä.

Työelämäkurssin aikana puolet opiskelijoista toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon sekä kirjoittivat haastatteluiden pohjalta blogikirjoitukset (voit tutustua Tomas Sjöblomin, Lea Hannun, Jonna Foudilan ja Jan-Erik Engreniä haastatteluihin). Toinen osa opiskelijoista järjestivät työelämäiltapäivää tapahtumana, mikä piti sisällään tärkeiden taitojen opettelua: organisointikykyä, viestintätaitoja, tapahtuman juontamista, tapahtumasuunnittelua ja itse tapahtuman toteuttamista.

Työelämäiltapäivän ohjelmana oli kaksi paneelia sekä kaksi lyhyttä alumnihaastattelun esittelyä. Ensimmäinen paneeli koski tutkijan työuraa, ja tästä keskustelivat tutkijatohtori Matti O. Hannikainen sekä väitöskirjatutkija Aino Kirjonen.

Tämän paneelin poimintoina viisi vinkkiä työelämään ovat:

  • Kirjoittamisen taito on tutkijalle välttämättömyys, ja myös suullinen esiintymistaito korostuu tutkijan ammatissa enemmän tutkijan työelämässä kuin opiskeluvaiheessa.
  • Tutkijuus vaatii itseluottamusta omaan osaamiseen. Vaikka esitelmän yleisössä olisi paljon kokeneempia tutkijoita ja professoreitakin, niin todennäköisesti olet itse juuri sinun tutkimusaiheesi paras asiantuntija.
  • Historiantutkimuksella on oltava aina jokin heijastepinta nykyisyyteen.
  • Tutkijan uralla tutkija on jatkuvasti arvioinnin kohteena ja tutkijan tulee hakea jatkuvasti jotain – oli se sitten rahoitusta, julkaisumahdollisuuksia tai työpaikkoja. Epäonnistumisen mahdollisuus on aina läsnä, ja epävarmuuden sietokyky täytyy olla korkealla. Yhteisö on kuitenkin näissä tilanteissa tukena ja turvana.
  • Tutkijuudesta pitää olla lapsellisen kiinnostunut ja innostunut. Uteliaisuus ja uuden oppiminen ovat keskeisiä historioitsijan taitoja.

Tutkijapaneelissa keskustelivat tutkijatohtori Matti O. Hannikainen (vas.), väitöskirjatutkija Aino Kirjonen sekä tapahtuman juontaja Olli Narinen.

Toinen paneeli käsitteli yliopiston ulkopuolista työelämää, jossa keskustelivat Lottamuseon museolehtori Elina Tarvainen, Helsinki Walks Oy:n tuottaja ja opas Iisa Aaltonen, Valtioneuvoston kansliassa työskentelevä Sanna Rantahalvari, Suomen sukututkimusseuran verkkopalveluasiantuntija Mikko Kuitula sekä MTV3:n ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.

Tämän paneelin poimintoina viisi vinkkiä työelämään ovat:

  • Kun saa työuralla jalan oven väliin jonnekin, niin on helpompi päästä työurallaan eteenpäin. Työllistymisen kannalta on tärkeää se, miten osaa sanoittaa oman osaamisensa.
  • Myös työkokemus, mikä ei osoittaudu omaksi, on arvokas. Se voi ainakin kertoa siitä, mitä ei halua työurallaan tehdä.
  • Opintojen aikana hankitut generalistitaidot ovat todella arvokkaita. Historianopiskelija oppii kirjoittamaan, erottamaan suuresta tietomäärästä olennainen ja jäsentämään tietoa, ymmärtämään laajoja asiakokonaisuuksia sekä sijoittamaan asioita kontekstiinsa. Esimerkiksi ainejärjestössä voi oppia myös sosiaalisia vuorovaikutustaitoja.
  • Jotkut asiat tarvitsee vain tehdä, että päästään eteenpäin. Opiskeluaikana kursseja ja opinnäytetöissä oppii tarttumaan tuumasta toimeen, ja niin opiskeluiden aikana kuin työelämässäkin on joskus tärkeää olla vatvomatta ja vain tarttua toimeen.
  • Humanistinen tutkinto auttaa kaikessa, missä olleen töissä ihmisten kanssa. Humanistien pitää itse arvostaa itseään ja omaa osaamistaan, jotta saa myös arvostusta.

Työelämäkurssin toisessa paneelissa kuultiin viittä historian laitoksen alumnia. Äänessä olivat Suomen Sukututkimusseuran verkkopalveluasiantuntija Mikko Kuitula (vas.), Helsinki Walksin tuottaja ja opas Iisa Aaltonen, Valtioneuvoston kansliassa työskentelevä Sanna Rantahalvari, Lottamuseon museolehtori Elina Tarvainen ja MTV3:n ulkomaantoimittaja Janne Hopsu.

Lämmin kiitos työelämäiltapäivän panelisteille sekä kurssin opiskelijoille, jotka työelämäiltapäivän toteuttivat!

Alumnihaastattelu – Tomas Sjöblom

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Alumnihaastattelussa Tomas Sjöblom, Kelan tutkimusviestinnän asiantuntija

Historian alumni Tomas Sjöblom antoi mielenkiintoisen haastatteluun koulutus ja -urapolustaan. Sjöblom valmistui Helsingin yliopiston historian ruotsinkieliseltä puolelta. Sivuaineinaan hän opiskeli niin keskiajan tutkimusta, valtio-oppia, kansantaloustiedettä kuin latinaa. Hänen tämänhetkinen toimenkuvansa käsittää Kansaneläkelaitoksen tutkimusyksiköiden tutkijoiden tutkimusten markkinointia: heidän tutkimustulostensa saattamista laajemman yleisön tietoisuuteen, muun muassa mediatiedotteiden ja koulutuksien kautta. Päivätyönsä ohessa Sjöblom toimii freelancer tiede-, viestintä- ja somekouluttajana. Ennen työtään Kansaneläkelaitoksella hän työskenteli muun muassa yliopiston viestinnässä viitisen vuotta.

Sjöblom kokee tiedeviestinnän olevan ”samalla ihanaa ja tosi tosi haastavaa”. Tutkimusten tuloksia täytyy yleistajuistaa muotoon, joka samalla herättää yleisön mielenkiinnon. Totuutta ei tule kuitenkaan venyttää. Näiden kahden asian välisen balanssin löytäminen on mielenkiintoista ja lopulta se onkin tiedeviestinnän ydintä. Nykyiseen työhönsä Sjöblom on päätynyt viestinnän tehtävien kautta, joista ensimmäiset hän on saanut yliopiston tiedekuntien tai ainejärjestöjen verkostojen avulla. Jalka oven väliin -taktiikka on siis toiminut hänen kohdallaan.

Sjöblom kokee, että historian opinnoista oppii kaikissa asiantuntijatehtävissä olennaisia asioita: lähdekritiikkiä, joka on tänä päivänä hyvin ajankohtaista; isojen tietomassojen käsittelyä ja niistä olennaisen löytämistä; kehityskulkujen ja yhteyksien näkemistä asioiden välillä. Yliopistossa oppii myös kirjoittamaan eri formaatteihin sopivaa tekstiä ja näkemään, mitä ei vielä tiedetä tai ymmärretä – ja myös tietämään, mistä niin sanottua oikeaa tietoa voi hakea. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat olennaisia viestinnän tehtävissä kuin myös muissa asiantuntijatehtävissä. Tulevaisuudessa Sjöblom näkeekin yleisgeneralistin koulutuksen työmarkkina-arvon – jos jotain – kasvavan työmarkkinoiden sirpaloituessa. Olennaista historianopiskelijalle olisikin oppia osaamaan sanoittamaan omaa osaamistaan.

Sjöblom kannustaa myös opiskelemaan itseään aidosti kiinnostavia asioita, jolloin niistä saavutettu tietotaso tulee olemaan syvällisempi. Hän ei näe, että opintojen arvosanoilla olisi suurtakaan merkitystä työelämässä. Olennaisempaa on, millainen oma opintokokonaisuus on.

Sjöblom puhuu työstään Kelalla innostuneesti, muttei usko jäävänsä eläkkeelle siitä. Hän arvelee, että noin viiden vuoden kuluttua hän on saanut työstä sen, mitä hän siitä voi oppia. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaa työskennellä jollain tavalla (tutkimus)viestinnän parissa, esimerkiksi esihenkilönä jonkinlaisessa tutkimusorganisaatiossa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa viestintä tulee olemaan vielä nykyistä kohdennetumpaa ja personoidumpaa. Tämän hän näkee riskialttiina ja eettisenäkin kysymyksenä. Sjöblom arvelee, että tulevaisuudessa yritykset panostavat entistä enemmän viestintään, muokaten toimintaansa kohdeyleisöä varten sopivaksi. Hän miettii, kuinka paljon on soveliasta päättää ihmisten puolesta mitä nämä tietävät, sillä tietynlaista tietoa kohdennettaessa jätetään väkisin kertomatta jotain tietoa. Balanssin hakeminen ihmisille personoinnin ja toisaalta jakolinjojen vahvistamisen välille on ajatuksia herättävä, monitahoinen eettinen kysymys.

Lopuksi Sjöblom kehottaa nykyisiä historian opiskelijoita olemaan ylpeitä osaamisestaan. Hän kannustaa sanoittamaan omaa osaamistaan ja miettimään, mitä on oppinut myös sen substanssin ulkopuolelta, jota on opiskellut.

 

Kirjoittaja on

Alumnihaastattelu – Jonna Foudila

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä ja toiseen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

Tiedolla, taidolla ja asenteella – ”Historiantutkinto on valttikortti työelämässä”

Unituben studion ovi aukeaa ja sisään astuu meille toistaiseksi tuntematon kutsuvieraamme. Hermoilemme vähän tekniikan kanssa, mutta kaikki laitteet on testattu moneen kertaan. Vaihdamme muutaman sanan ennen kuin tallennus menee päälle ja istumme pöydän ääreen aamuteeveen tyyliseen asetelmaan. Muuten tyhjässä studiossa tervehdimme kameraa ja hymyilemme kuvitteelliselle suoran lähetyksen yleisölle.

Haastateltavamme on vuonna 2021 Helsingin yliopistosta valmistunut historian alumni Jonna Foudila. Hän on lyhyen, mutta tehokkaan työuransa aikana ehtinyt työskennellä jo museoalalla, Kelassa, suurlähetystössä Buenos Airesissa, rekrytointifirmassa ja nyt valtionhallinnossa. Ihmettelemme, miten on mahdollista, että nuorella humanistilla menee näin hyvin työelämässä.

– Omalla kohdallani asiat ovat menneet aika jouhevasti ja usein seuraava juttu on ollut jo tiedossa ennen kuin edellinen on täysin loppunut. Ainoa varsinainen tauko tuli pandemian alussa, mutta sekin aika tuli käytettyä hyödyksi gradun viimeistelemiseen, Jonna kommentoi.   

Meille selviää, että Jonnan työura on alkanut jo paljon ennen valmistumista. Hän kehuu yliopiston mentorointipalveluja ja kertoo osallistuneensa aktiivisesti yliopiston tarjoamiin työelämätapahtumiin jo opintojen alkupuolella. Ilmeisesti tämä kannatti. Olemme kiinnostuneet myös Jonnan sivuainevalinnoista ja siitä, kuinka suunniteltuja ne olivat.  

– Valitsin sivuaineet aika lailla oman kiinnostuksen mukaan. Opiskelin historian lisäksi lähinnä valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja sitä on arvostettu työnhaussa. Sekä sivuainepaketti että historian pääaine ovat ohjanneet minua tehtäviin, joissa tarvitaan yleistä ymmärrystä yhteiskunnasta.  

Kysymme Jonnalta, pääseekö hän käyttämään juuri historian asiantuntijuutta työssään. Hänen mukaansa on tehtäviä, joissa substanssiosaaminen on todella tärkeää, kuten vaikka museoalalla, kun taas toisaalla suurien kokonaisuuksien ja tietomäärien sekä kielen ja viestinnän osaaminen korostuvat itse historiatietoutta enemmän. 

Miten me voisimme saada yhtä sujuvan alun työuralle? Haastateltavamme jakaa muutamia vinkkejään sekä omasta kokemuksestaan työnhakijana että rekrytoijana.  

– Kaikista tärkeintä on antaa motivaation näkyä työnhaussa. Kannattaa myös hakea ennakkoluulottomasti tehtäviin, joita ei ihan välttämättä kokonaan osaisi. Työpaikoilla opetetaan paljon sellaisia taitoja, joita ei saa mistään kouluista. Tässä juuri historia yleisenä yhteiskuntatieteenä on valtti, sillä se antaa valmiuksia opetella uusia taitoja ja kehittää kokonaiskuvien hahmottamista.

Puhumme vielä lopuksi verkostoitumisesta. Työelämään liittyy paljon hiljaista tietoa, joihin alalla uuden opiskelijan on joskus vaikeaa päästä käsiksi. Jonna haastaa yksinkertaista käsitystä verkostoitumisesta, jossa kontaktit ovat jotenkin hyötymistä varten. Verkostot toimivat kaksisuuntaisesti ja niiden kautta saa tietoa erityisesti mahdollisuuksista, joita ei muuten osaisi edes kuvitella. Hyvä verkostoituminen on luontevaa ja jatkuvaa. Se tapahtuu helposti vähän niin kuin vahingossa.

Päätämme tehokkaat ja informatiiviset 45 minuuttia täynnä tulevaisuuden toivoa. Meille oli hienoa tavata elävä esimerkki siitä, ettei työelämään sijoittumisen tarvitse olla jotain pelottavaa ja vaikeaa. Oli erityisen rohkaisevaa kuulla myös rekrytoijana toimineen mielipide, jonka mukaan historian tutkinto on oikeasti arvokas yleissivistävä tutkinto ja antaa hyviä valmiuksia työelämään.

 

Kirjoittajat Lilian Kiander ja Mauri Lunkka ovat kandivaiheen historian pääaineopiskelijoita Helsingin yliopistossa.

Alumnihaastattelu – Jan-Erik Engren

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Historian opinnoilla monipuolisiin työtehtäviin

Tehtävänämme Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssilla oli haastatella historian alumnia saadaksemme kuvan siitä, millaisissa tehtävissä historian oppiaineesta valmistuneet työskentelevät ja miten heidän tiensä on nykyiseen työhön johtanut. Pyysin haastateltavaksi Kansallisarkistossa työskentelevän Jan-Erik Engrenin. Jan-Erik on opiskellut Helsingin yliopistossa historiaa ja työskennellyt Kansallisarkistossa kesästä 2020 alkaen, alkuun työharjoittelijana ja sittemmin viransijaisena. Haastattelun toteutti Valtteri Pesu.

Miten Jan-Erik päätyi Kansallisarkistoon?

Jan-Erik oli opintojensa aikana tutkimusavustajana Suomen Akatemian projektissa, jossa tutkittiin hylynryöstöjä. Hän kirjoitti projektin yhteydessä kaksi tutkimusartikkelia perinnelaivan rakennustyypistä ja näiden pohjalta on valmistumassa pian myös hänen pro gradunsa. Jan-Erik hyödynsi tutkimuksessaan digitaalisia menetelmiä. Joten kun Kansallisarkistossa aukeni työharjoittelupaikka digitaalisissa tutkimuspalveluissa keväällä 2020, se herätti hänen kiinnostuksensa. Hän pääsi harjoitteluun ja haki seuraavana syksynä viransijaisuuteen sinne ja tuli valituksi.

Mitä hänen työtehtäviinsä kuuluu?

Tehtävänimike Jan-Erikillä on tutkija, mutta käytännössä hänen tehtävänsä ovat moninaisia ja keskiössä on digitaalisten palveluiden suunnittelu- ja kehitystyö. Hän on ollut muun muassa mukana kehittämässä Kansallisarkiston arkistojen porttia, käsialojen koneellista automaattista tunnistusta sekä tuomiokirjahakua.

Jan-Erik tuo omaa asiantuntijuuttaan siihen, millaisia ominaisuuksia ja millainen käytettävyys verkkopalveluilla tulisi olla ja hän järjestää käytettävyystyöpajoja, joihin palvelun käyttäjät osallistuvat. Jan-Erik tekee digipalvelujen kehittämisessä luonnollisesti yhteistyötä koodareiden kanssa. Työn digipuoli on myös vaatinut häneltä itseltään jatkuvaa uuden oppimista. Digitaalisten palvelujen kehitystyön lisäksi Jan-Erik koordinoi Kansallisarkiston ryhmäesittelyitä ja tekee korkeakouluyhteistyötä.

Opinnot ja niiden merkitys työelämässä

Jan-Erikin mielestä yliopistokoulutus ei ainakaan historian osalta anna välttämättä valmiutta suoraan työelämään. Hänen mukaansa historian alalla ei käytännössä edes olisi mahdollista toteuttaa yleispätevää työelämään valmistavaa koulutusta, koska työllistymismahdollisuudet ovat niin monipuoliset. Jan-Erik arvostaa kuitenkin sitä koulutusta, jota on yliopistossa saanut ja kokee, että opitut taidot ovat olleet hyödyllisiä työelämässä. Jan-Erik nostaa esiin sen, että yliopistokoulutus on antanut hänelle työkaluja tiedon etsimiseen ja uuden oppimiseen. Sivuaineena opiskelluista yleisestä valtio-opista sekä taloustieteestä on myös ollut hänen mukaansa hyötyä, jopa yllättävissä tilanteissa. Sivuaineopintojen myötä hän on oppinut ymmärtämään tarkemmin esimerkiksi sitä, miten yhteiskunta ja EU toimivat.

Jan-Erikin terveiset historianopiskelijoille

Haastattelun lopussa halusin vielä kuulla Jan-Erikiltä vinkkejä ja terveisiä tämänhetkisille historianopiskelijoille. Jan-Erik lähetti opiskelijoille seuraavat terveiset:

– Kannattaa opiskella niin paljon kuin pystyy ja niin laajalti kuin mahdollista, oman kiinnostuksen mukaan, ja ottaa siitä ilo irti. Yliopisto on kuin buffetti, josta voi valita mitä tahansa mielenkiintoista opiskeltavaa.

– Ei kannata stressata työllistymisestä. Jan-Erikin mukaan hänen vuosikurssistaan suurin osa on töissä, ja vieläpä kiinnostavan kuuloisissa tehtävissä.

– Kannattaa tarttua tilaisuuksiin, hakea rohkeasti harjoittelupaikkoihin. Myös niihin, joihin oma pätevyys ei välttämättä riittäisi.

– Luottakaa itseenne. Vaihtoehtoja on paljon ja hyviä hommia löytyy, kun on vaan aktiivinen ja opiskelee hyvin.

 

Valtteri Pesu on kolmannen vuoden historianopiskelija, joka on kiinnostunut erityisesti Suomen ja Pohjoismaiden sekä Euroopan uudesta ajasta. Hänellä on tällä hetkellä työn alla kandidaatintutkielma, joka käsittelee Kustaa III:n sodan vaikutuksia siviiliväestöön.

Alumnihaastattelu – Lea Hannu

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on ensimmäinen. Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Työssä parasta on nuoret, sanoo historian aineenopettaja

Historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja Lea Hannu kävi Unitube-studiolla kertomassa meille historian opettajan koulutuksesta ja työstä. Lea on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2021 pääaineenaan yleinen historia. Hänen kiinnostuksensa niin historiaa kuin opettajuuttakin kohtaan heräsi yläaste- ja lukioiässä.

”Historian ja pedagogisten opintojen lisäksi opiskelin yhteiskuntaopin aineenopettajan ja museologian opintokokonaisuudet. Suoritin opintoja myös sukupuolentutkimuksesta, alue- ja kulttuurintutkimuksesta, taidehistoriasta ja italian kielestä. Historia ja yhteiskuntaoppi ovat selkeästi yleisin historian opettajien aineyhdistelmä. Tiedän myös historia ja elämänkatsomustieto tai uskonto -yhdistelmällä työllistyneitä opettajia. Monilla eri yhdistelmillä löytää oman paikkansa”, Lea kertoo.

Pedagogiset opinnot Lea koki monipuolisiksi, käytännönläheisiksi ja todella antoisiksi, mutta myös haastaviksi. Ne vaativat enemmän läsnäoloa ja ”läksyjen” ja ryhmätöiden tekemistä kuin muut yliopisto-opinnot. Myös työmäärä oli haaste, koska opintovuoteen sisältyi niin paljon erilaisia aihealueita, jotka piti ottaa haltuun. Pedagogiset opinnot antoivat hyvät valmiudet opettajan töihin ja antoivat tuntumaa koulumaailmasta, oppilaista ja luokkatilanteista. Opetusharjoittelua oli noin puolet opintovuodesta. Pedagogisten opintojen alkaessa alkaa myös oman opettajan identiteetin rakentaminen, joka jatkuu vielä pitkään ja jolle kannattaa antaa aikaa kypsyä.

”Monista aiheista ehditään käydä vuoden aikana vain pintaraapaisu, mutta työelämässä niihin pääsee tutustumaan syvemmin. Etenkin tuntisuunnittelun ja siihen liittyvät työkalut oppi opintojen aikana todella hyvin. Vinkkinä pedagogisia opintoja suunnitteleville sanoisin, että opinnot kannattaa käydä yhden vuoden aikana. Opiskelijoista muodostuu toisiaan tukeva yhteisö, joka on kiva pitää koossa koko vuoden ajan. Kannattaa myös olla varma omasta mielenkiinnosta opettajan työtä kohtaan ennen opintoihin lähtemistä, sillä pedagogiset opinnot käyvät turhan raskaiksi, jos motivaatio ei ole riittävä. Lisäksi opinnoille kannattaa varata tarpeeksi aikaa kalenterista, jotta niihin voi kunnolla keskittyä”, Lea sanoo.

Hän rohkaisee opetusharjoittelua jännittäviä: ”Ensimmäisistä opetusharjoittelutunneista selviää hyvin, kun muistaa, että aloitus jännittää eniten ja lopulta oppitunnit menevät nopeasti. Opetin ensimmäiset harjoittelutuntini parina yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Vertaistuki on harjoittelussa tärkeä apu. Hyvin se menee!”

Opettajien työtilanne on Lean käsityksen mukaan ihan hyvä. Pätevistä opettajista kuuluu olevan pulaa. Muodollinen pätevyys on siis keskeinen asia työtä hakiessa. Myös kaikenlainen lapsiin ja nuoriin, opetustyöhön, koulumaailmaan ja esiintymiseen liittyvä työkokemus on avuksi. Leakin teki opiskeluaikana opettajan sijaisuuksia ja sai esiintymiskokemusta museo-oppaan työstä.

Se, että opettajan työ on kuormittavaa ja opettajat vaihtavat alaa, on Lean mukaan huoli joka pitää ottaa vakavasti. Aihe nousee esiin myös koulussa opettajien kesken. Leakin kokee opettajan työn kuormittavaksi. Aineenopettajan pitää hallita laajoja kokonaisuuksia ja tehdä asiantuntijatyötä, mutta työn ydin on vuorovaikutuksessa, joka vie paljon aikaa ja energiaa. Ratkaisuja asiaan pitäisi keksiä.

Kesälomista kysyessämme Lea naurahtaa ja kertoo, että viime kesä oli hänelle ihan oikeaa lomaa. Täytyy olla lujana itsensä kanssa ja päättää, ettei tee lomalla esimerkiksi suunnittelutyötä, jota voisi tehdä loputtomasti. Työajan selkeä rajaaminen onkin Lean vinkki oman arjen helpottamiseksi opettajiksi aikoville.

Kun pohdimme, miten oppilaat saa kiinnostumaan opetuksesta, Lea kertoo opettajan innostuksen omasta oppiaineestaan tarttuvan myös oppilaisiin. Visuaaliset materiaalit, esimerkiksi dokumentit, toimivat hyvin. Lisäksi Lea käyttää paljon keskustelutehtäviä ja yrittää rohkaista oppilaita mukaan keskusteluun. Pitää aina kokeilla, mikä millekin ryhmälle sopii. Inkluusio ja monikulttuurisuus pitää ottaa huomioon tämän päivän opetustyössä.

Historian opetussisältöjä pitäisi Lean mielestä päivittää nykypäivän monikulttuuriseen yhteiskuntaan sopiviksi. Tämä edellyttäisi hänen mukaansa käytännössä jonkinlaista karsimista, sillä viime vuosikymmeninä opetussuunnitelmaan on jatkuvasti lisätty asioita. Eurooppakeskeisyydestä pitäisi päästä pois. Historiassa opetetaan muidenkin maanosien historiaa, mutta eurooppalaisesta näkökulmasta. Opettaja voi toki tehdä asian suhteen omia ratkaisujaan ja pyrkiä tuomaan esiin esimerkiksi sitä, että eri alueilla on ollut elämää ja historiaa ennen eurooppalaisten paikalle saapumista.

”Ne nuoret”, Lea sanoo, kun kysymme, mikä opettajan työssä on parasta. Hän kokee, että opettajan työtä tehdään juuri nuorten oppimisen ja kasvun takia. Lealla on tunneilla yleensä hauskaa, vaikka haastaviakin tilanteita on. Hän oppii itsekin nuorilta, joten työ on parhaimmillaan todella antoisaa.

 

Haastattelijoina Lisa Färd ja Nora Airisto. Lisa Färd on kasvatustieteen maisteri ja historian maisteriopiskelija, jota kiinnostaa erityisesti juutalaisten historia. Nora Airisto on historian kandiopintoja lopetteleva ja maisteriopintoja aloitteleva helsinkiläinen, joka on suuntaamassa historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi ja jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena on uuden ajan alun Englannin arjen historia.

Viisi vinkkiä historian työelämäiltapäivältä

|

Toisen ja kolmannen periodin aikana järjestettiin Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä –kurssi, joka valmistaa historianopiskelijoita työelämään. Kurssilla on harjoiteltu sanoittamaan omaa osaamista, tutustuttu erilaisiin uramahdollisuuksiin sekä tehty alumnihaastatteluita (näiden pohjalta kirjoitetut blogipostaukset voit lukea täältä, täältä ja täältä). Kurssi huipentui opiskelijoiden järjestämään työelämäiltapäivään, joka järjestettiin avoimena tapahtumana yliopiston Kielikeskuksen juhlasalissa keskiviikkona 13. huhtikuuta.

Työelämäiltapäivässä kuultiin kaksi paneelia sekä kolmen alumnihaastattelun lyhyet tiivistävät esitelmät. Ensimmäisessä paneelissa käsiteltiin tutkijoiden työelämää, ja paneelissa vierailivat tutkijatohtori Laura Tarkka ja henkilöstöpäällikkö Ville Honkanen.

Tutkijapaneelissa kuultiin tutkijatohtori Laura Tarkkaa (oik.) ja henkilöstöpäällikkö Ville Honkasta. Paneelia juonsi kurssin opiskelija Edith Ylönen.

Toisessa paneelissa haastattelupöytään istahti kolme historia-alan alumnia, jotka ovat päätyneet työskentelemään muissa kuin tutkijan työtehtävissä. Toisen paneelin keskustelijoina olivat tulevaisuustutkija Otto Tähkäpää, tietoasiantuntija Aleksi Peura ja Kansallisarkiston kehittämispäällikkö Maria Kallio.

Toisessa paneelissa kuultiin tulevaisuustutkija Otto Tähkäpäätä (oik.), kehittämispäällikköä Maria Kalliota ja tietoasiantuntija Aleksi Peuraa. Paneelia juonsi kurssin opiskelija Edith Ylönen.

Alta voit lukea viisi vinkkiä historianopiskelijoiden tulevaisuuden työelämään, jotka nousivat esiin työelämäiltapäivän aikana. Kuudentena vinkkinä on se, että työelämäkurssi järjestetään lukuvuonna 2022-2023 jälleen syksyllä 2022 – lähde siis rohkeasti kurssille mukaan tutustumaan historioitsijoiden työelämään tulevana syksynä!

  1. Urapolku ei ole hissi, vaan rihmasto. Kaikilla työelämäiltapäivässä kuulluilla historian alumneilla on ollut monenlaisia työtehtäviä, työpaikkoja ja työryhmiä, jotka ovat tehneet työurasta monimuotoisen. Kuten elämä ylipäätään, myös työelämä on emeritusprofessorin Markku Kuisman sanoin sattuman ja sähläyksen summa.
  2. Maailma muuttuu nopeasti ja tulevaisuus voi näyttäytyä epävarmana, jolloin laaja-alaiselle tiedolle ja kyvylle hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on selvää kysyntää. Historioitsijat ovat hyviä etsimään ja löytämään tietoa, mistä on hyötyä tilanteissa, joissa pitää nopeasti perehtyä asioihin ja poimia isosta massasta olennaiset asiat.
  3. Koneet eivät voi tehdä ihmistieteilijän töitä, vaan koneet tarvitsevat humanistista tietoa, joilla esimerkiksi tekoälyä opetetaan. Humanistisesta tiedosta olisi hyötyä hyvin erilaisissa yrityksissä. Monitieteisessä ympäristössä oppii myös tunnistamaan, että mitä itse osaa ja mitä muut eivät osaa, jolloin päästään jyvälle siitä, miten muut ihmiset ja organisaatiot hyötyvät omasta osaamisesta.
  4. Pitää opiskella sitä, mistä on kiinnostunut. Erilaisista sivuaineista ja opinnoista voi olla odottamatonta hyötyä ennemmin tai myöhemmin.
  5. Historioitsijoiden avainosaamista on lähdekritiikin hyödyntäminen. Lähdekritiikki on taito, jota historioitsijat itse eivät välttämättä tunnista selkeäksi vahvuudeksi, jota muiden alojen asiantuntijoilla ei välttämättä ole.

Alumnihaastattelu – Reo Stenberg

|

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on kolmas (ensimmäinen alumnihaastattelu täällä ja toinen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Reo Stenberg – Humanistina yritysmaailmassa

Kirjoittajat: Arto Nyman ja Johannes Sipilä

Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin on tarkoitus valaa meihin historianopiskelijoihin uskoa tulevaisuuteen, siis käytännössä vakuuttaa meidät siitä, että koulutuksellamme voi työllistyä. Tähän tarpeeseen vastataksemme haastattelimme Reo Stenbergiä, joka on aikoinaan valmistunut maisteriksi historiasta Helsingin yliopistosta. Hänen urapolkunsa on johtanut työhön, joka on melko kaukana siitä, mitä historianopiskelijoista ehkä stereotyyppisesti ajatellaan. Hän on töissä mainostoimistossa nimeltä Avalon Oy. Kansainvälisellä yrityksellä on työntekijöitä Suomen lisäksi Espanjassa ja Luxemburgissa. Avalon on markkinointialan yritys, ja Reo itse on erikoistunut markkinointiin yritykseltä yritykselle, erityisesti mainontaan LinkedIn -palvelussa ja muilla vastaavilla alustoilla.

Kuinka Reo sitten päätyi humanistin papereilla yritysmaailman palvelukseen? Kaikki alkoi yliopistobileistä, joissa käytyjen keskustelujen pohjalta hän perusti yhdessä opiskelukaverinsa kanssa ensimmäisen yrityksensä. Tämä yritysmainontaan keskittynyt yritys antoi alan työkokemusta ja siivitti näin Reon uraa yritysmarkkinoinnin maailmassa. Reo korostaa, että hänen urapolkunsa muodostui sitä kuljettaessa: pikkuhiljaa, kun kokemuksen karttuessa uusia mahdollisuuksia avautui eteen. Nykyistä työpaikkaansa hän ei olisi osannut arvata opintojensa alussa.

Reo katsoo historianopintojen antaneen hänelle paljon valmiuksia nykyisessä työssään menestymiseksi. Ensinnäkin historianopinnot antavat hyviä yleistaitoja tietomassojen hallinnassa ja analysoinnissa ja uusien asioiden omaksumisessa. Ne kehittävät ja tukevat analyyttista katsontatapaa, mikä on yritysmaailmassa hyödyllistä pitkän aikavälin monimutkaisia kehityslinjoja tarkasteltaessa. Historioitsija osaa Reon mukaan olla kärsivällinen ja katsoa asiaa pitkällä aikavälillä ja holistisesti. Tämä on taito, jota hänen mukaansa tarvitaan nykypäivän työelämän pirstaloituessa enemmän ja enemmän.

Pelkän historian osaamisen pohjalta Reo ei kuitenkaan nykyistä työtään tee, vaan lisäksi hän opiskeli sivuaineina muun muassa taloustiedettä ja viestintää – näistäkin hän katsoo olleen hyötyä nykyisessä työssään. Reo kuitenkin korostaa, että tärkeintä on valmius oppia uusia asioita työelämäympäristössä, sillä historian kaltaisessa yleissivistävässä koulutuksessa ei voi oppia niitä moninaisia ja alati muuttuvia käytännön taitoja, joita työelämä tarvitsee. Korkeakoulu opettaa oppimaan, mutta ei riitä itsessään työelämässä menestymiseen.

Verkostoituminen on Reon mukaan tärkeää, mutta enemmänkin pidemmällä välillä, koska heti opintojen jälkeen omat opiskelukaverit tuskin ovat ehtineet edetä paljoa itseä pidemmälle. Myöhemmin työelämässä siitä, että tuntee laajalti ihmisiä työelämässä eri tehtävissä ja eri tasoilla, on paljon apua. Verkostojen muodostumista ei tulisi hänen mukaansa liikaa stressata, vaan niiden tulisi antaa muodostua ikään kuin luonnollisesti pitämällä yhteyttä opiskelukavereihin ja olemalla aktiivinen opiskelijapiireissä.

Nykyään työelämässä osataan Reon mukaan arvostaa myös humanisteja. Hänen tuttavapiirissään onkin paljon esimerkiksi teknologia-alalla työskenteleviä humanisteja. Reon mukaan ensimmäisen työpaikan saanti on yleensä vaikeaa, mikä johtuu pääasiassa työkokemuksen puutteesta alalta. Tätä kokemusta voi kartuttaa hakemalla harjoitteluun tai vaikkapa yrittämällä yrittäjyyttä. Tärkeintä on Reon mukaan kuitenkin harrastuneisuuden ja ennen kaikkea motivaation osoittaminen. Reo haluaa myös kumota vanhat stereotypiat kortistoon valmistuvista humanisteista – ne eivät hänen mukaansa suinkaan pidä paikkansa. Hänen kokemuksensa mukaan työnantajat ovat päinvastoin olleet kiinnostuneita siitä, että hän on opiskellut historiaa.

 

Johannes Sipilä on historian opiskelija Helsingin yliopistolla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa muun muassa lukemista ja miniatyyrien maalaamista, sekä toimii virkailijana Eteläsuomalaisella osakunnalla.

 Arto Nyman opiskelee Helsingin yliopistossa historiaa, arkeologiaa ja kaikenlaista kulttuureihin ja niiden tutkimukseen liittyvää. Hän suhtautuu intohimoisesti näiden aiheiden lisäksi myös eräelämään.

Alumnihaastattelu – Kaisa Rahikka

|

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on toinen (ensimmäinen alumnihaastattelu täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Kaisa Rahikka

Kirjoittajat: Pihla Heinonen ja Aleksi Suokas

Haastateltavanamme oli Huoltovarmuuskeskuksessa ja Helsinki Walks-yrityksessä työskentelevä historian alumni Kaisa Rahikka. Kävimme läpi hänen työuraansa ja sitä, miten historian opiskelu on siihen vaikuttanut.

Kaksi yhtäaikaista työtä voi aluksi kuulostaa haastavalta, mutta Kaisa kertoi selviävänsä töidensä kanssa hyvin. Kaisan mukaan Huoltovarmuuskeskus on hänen päätyönsä ja Helsinki Walks on pikemminkin harrastus, jonka kautta hän pitää yhteyttä historioitsijan juuriinsa.

Töihin päätyminen ja toimenkuvat

Helsinki Walksissa Kaisa on työskennellyt huomattavasti pidempään. Hän päätyi työhönsä ainejärjestötoiminnan kautta, jossa hän kuuli työstä vanhemmalta opiskelijalta. Haastattelun jälkeen Kaisa sai yrityksestä toimitusjohtajan pestin, jota hän edelleen hoitaa. Toimitusjohtajana Kaisa organisoi Helsinki Walksin toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi erilaisten historialliskulttuurillisten tapahtumien järjestämistä ympäri Helsinkiä.

Huoltovarmuuskeskuksessa Kaisa työskentelee hallintoasiantuntijana ja hoitaa muun muassa erilaisia kehitystehtäviä. Hän toimii myös projektipäällikkönä asianhallintajärjestelmän käyttöönotossa.

Tarpeellisia taitoja ja opiskelun merkitys työelämässä

Työtehtävissään Kaisa tarvitsee monenlaisia taitoja, joista tärkeimpinä hän listaa itsenäisen työotteen, ryhmätyöskentelytaidot sekä kyvyt aineistojen luontiin, käsittelyyn ja jatkojalostukseen. Nämä taidot ovat Kaisan mukaan olleet seurausta juuri historian opiskelusta. Tehdessä kuitenkin oppii parhaiten, ja Kaisa kertoo omaksuneensa monia välttämättömiä taitoja vasta töidensä kautta.

Lisäksi Kaisa piti ainejärjestötoimintaa ja sen myötä saamiaan oppeja ja suhteita erittäin hyödyllisinä. Myös työharjoittelu on ollut avuksi: Kaisa suoritti oman harjoittelunsa valtioneuvoston kansliassa ja päätyi sinne myöhemmin sekä kesätöihin että kokoaikaiseen työhön. Valtioneuvostossa Kaisa työskenteli tämän vuoden alkuun saakka. Harjoitteluiden ja kesätöiden lisäksi hänen urakehitystään on edistänyt yksinkertaisesti se, että hän on aktiivisesti hakeutunut työmahdollisuuksien äärelle.

Lopuksi

Kaisan vinkkeinä on siis osallistua rohkeasti opiskeluajan antamiin mahdollisuuksiin sekä uskoa kykyihin, joita on opintojen kautta jo saanut. Koskaan ei voi olla valmis, oli sitten kyse työelämästä tai mistä tahansa muusta. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että uuden oppiminen on aina mahdollista.

 

Pihla Heinonen on neljännen vuoden historian opiskelija, jota kiinnostaa erityisesti dekoloniaalinen historiantutkimus sekä alkuperäiskansa- ja sukupuolentutkimus. Tällä hetkellä hän työstää kandidaatin tutkielmaa Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön two-spirit -identiteetistä ja termin synnystä.

Aleksi Suokas on kolmannen vuoden historian opiskelija, joka on erikoistunut Latinalaisen Amerikan historiaan. Hän on tehnyt kandidaatin työnsä mahdollisen ydintuhon luonteen uskomusten kuvauksista 1980-luvun elokuvissa.