Aihearkisto: Alumnihaastattelu

Alumnihaastattelu – Tomas Sjöblom

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä, toiseen täällä ja kolmanteen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Alumnihaastattelussa Tomas Sjöblom, Kelan tutkimusviestinnän asiantuntija

Historian alumni Tomas Sjöblom antoi mielenkiintoisen haastatteluun koulutus ja -urapolustaan. Sjöblom valmistui Helsingin yliopiston historian ruotsinkieliseltä puolelta. Sivuaineinaan hän opiskeli niin keskiajan tutkimusta, valtio-oppia, kansantaloustiedettä kuin latinaa. Hänen tämänhetkinen toimenkuvansa käsittää Kansaneläkelaitoksen tutkimusyksiköiden tutkijoiden tutkimusten markkinointia: heidän tutkimustulostensa saattamista laajemman yleisön tietoisuuteen, muun muassa mediatiedotteiden ja koulutuksien kautta. Päivätyönsä ohessa Sjöblom toimii freelancer tiede-, viestintä- ja somekouluttajana. Ennen työtään Kansaneläkelaitoksella hän työskenteli muun muassa yliopiston viestinnässä viitisen vuotta.

Sjöblom kokee tiedeviestinnän olevan ”samalla ihanaa ja tosi tosi haastavaa”. Tutkimusten tuloksia täytyy yleistajuistaa muotoon, joka samalla herättää yleisön mielenkiinnon. Totuutta ei tule kuitenkaan venyttää. Näiden kahden asian välisen balanssin löytäminen on mielenkiintoista ja lopulta se onkin tiedeviestinnän ydintä. Nykyiseen työhönsä Sjöblom on päätynyt viestinnän tehtävien kautta, joista ensimmäiset hän on saanut yliopiston tiedekuntien tai ainejärjestöjen verkostojen avulla. Jalka oven väliin -taktiikka on siis toiminut hänen kohdallaan.

Sjöblom kokee, että historian opinnoista oppii kaikissa asiantuntijatehtävissä olennaisia asioita: lähdekritiikkiä, joka on tänä päivänä hyvin ajankohtaista; isojen tietomassojen käsittelyä ja niistä olennaisen löytämistä; kehityskulkujen ja yhteyksien näkemistä asioiden välillä. Yliopistossa oppii myös kirjoittamaan eri formaatteihin sopivaa tekstiä ja näkemään, mitä ei vielä tiedetä tai ymmärretä – ja myös tietämään, mistä niin sanottua oikeaa tietoa voi hakea. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat olennaisia viestinnän tehtävissä kuin myös muissa asiantuntijatehtävissä. Tulevaisuudessa Sjöblom näkeekin yleisgeneralistin koulutuksen työmarkkina-arvon – jos jotain – kasvavan työmarkkinoiden sirpaloituessa. Olennaista historianopiskelijalle olisikin oppia osaamaan sanoittamaan omaa osaamistaan.

Sjöblom kannustaa myös opiskelemaan itseään aidosti kiinnostavia asioita, jolloin niistä saavutettu tietotaso tulee olemaan syvällisempi. Hän ei näe, että opintojen arvosanoilla olisi suurtakaan merkitystä työelämässä. Olennaisempaa on, millainen oma opintokokonaisuus on.

Sjöblom puhuu työstään Kelalla innostuneesti, muttei usko jäävänsä eläkkeelle siitä. Hän arvelee, että noin viiden vuoden kuluttua hän on saanut työstä sen, mitä hän siitä voi oppia. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaa työskennellä jollain tavalla (tutkimus)viestinnän parissa, esimerkiksi esihenkilönä jonkinlaisessa tutkimusorganisaatiossa. Hän uskoo, että tulevaisuudessa viestintä tulee olemaan vielä nykyistä kohdennetumpaa ja personoidumpaa. Tämän hän näkee riskialttiina ja eettisenäkin kysymyksenä. Sjöblom arvelee, että tulevaisuudessa yritykset panostavat entistä enemmän viestintään, muokaten toimintaansa kohdeyleisöä varten sopivaksi. Hän miettii, kuinka paljon on soveliasta päättää ihmisten puolesta mitä nämä tietävät, sillä tietynlaista tietoa kohdennettaessa jätetään väkisin kertomatta jotain tietoa. Balanssin hakeminen ihmisille personoinnin ja toisaalta jakolinjojen vahvistamisen välille on ajatuksia herättävä, monitahoinen eettinen kysymys.

Lopuksi Sjöblom kehottaa nykyisiä historian opiskelijoita olemaan ylpeitä osaamisestaan. Hän kannustaa sanoittamaan omaa osaamistaan ja miettimään, mitä on oppinut myös sen substanssin ulkopuolelta, jota on opiskellut.

 

Kirjoittaja on

Alumnihaastattelu – Jonna Foudila

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä ja toiseen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

Tiedolla, taidolla ja asenteella – ”Historiantutkinto on valttikortti työelämässä”

Unituben studion ovi aukeaa ja sisään astuu meille toistaiseksi tuntematon kutsuvieraamme. Hermoilemme vähän tekniikan kanssa, mutta kaikki laitteet on testattu moneen kertaan. Vaihdamme muutaman sanan ennen kuin tallennus menee päälle ja istumme pöydän ääreen aamuteeveen tyyliseen asetelmaan. Muuten tyhjässä studiossa tervehdimme kameraa ja hymyilemme kuvitteelliselle suoran lähetyksen yleisölle.

Haastateltavamme on vuonna 2021 Helsingin yliopistosta valmistunut historian alumni Jonna Foudila. Hän on lyhyen, mutta tehokkaan työuransa aikana ehtinyt työskennellä jo museoalalla, Kelassa, suurlähetystössä Buenos Airesissa, rekrytointifirmassa ja nyt valtionhallinnossa. Ihmettelemme, miten on mahdollista, että nuorella humanistilla menee näin hyvin työelämässä.

– Omalla kohdallani asiat ovat menneet aika jouhevasti ja usein seuraava juttu on ollut jo tiedossa ennen kuin edellinen on täysin loppunut. Ainoa varsinainen tauko tuli pandemian alussa, mutta sekin aika tuli käytettyä hyödyksi gradun viimeistelemiseen, Jonna kommentoi.   

Meille selviää, että Jonnan työura on alkanut jo paljon ennen valmistumista. Hän kehuu yliopiston mentorointipalveluja ja kertoo osallistuneensa aktiivisesti yliopiston tarjoamiin työelämätapahtumiin jo opintojen alkupuolella. Ilmeisesti tämä kannatti. Olemme kiinnostuneet myös Jonnan sivuainevalinnoista ja siitä, kuinka suunniteltuja ne olivat.  

– Valitsin sivuaineet aika lailla oman kiinnostuksen mukaan. Opiskelin historian lisäksi lähinnä valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja sitä on arvostettu työnhaussa. Sekä sivuainepaketti että historian pääaine ovat ohjanneet minua tehtäviin, joissa tarvitaan yleistä ymmärrystä yhteiskunnasta.  

Kysymme Jonnalta, pääseekö hän käyttämään juuri historian asiantuntijuutta työssään. Hänen mukaansa on tehtäviä, joissa substanssiosaaminen on todella tärkeää, kuten vaikka museoalalla, kun taas toisaalla suurien kokonaisuuksien ja tietomäärien sekä kielen ja viestinnän osaaminen korostuvat itse historiatietoutta enemmän. 

Miten me voisimme saada yhtä sujuvan alun työuralle? Haastateltavamme jakaa muutamia vinkkejään sekä omasta kokemuksestaan työnhakijana että rekrytoijana.  

– Kaikista tärkeintä on antaa motivaation näkyä työnhaussa. Kannattaa myös hakea ennakkoluulottomasti tehtäviin, joita ei ihan välttämättä kokonaan osaisi. Työpaikoilla opetetaan paljon sellaisia taitoja, joita ei saa mistään kouluista. Tässä juuri historia yleisenä yhteiskuntatieteenä on valtti, sillä se antaa valmiuksia opetella uusia taitoja ja kehittää kokonaiskuvien hahmottamista.

Puhumme vielä lopuksi verkostoitumisesta. Työelämään liittyy paljon hiljaista tietoa, joihin alalla uuden opiskelijan on joskus vaikeaa päästä käsiksi. Jonna haastaa yksinkertaista käsitystä verkostoitumisesta, jossa kontaktit ovat jotenkin hyötymistä varten. Verkostot toimivat kaksisuuntaisesti ja niiden kautta saa tietoa erityisesti mahdollisuuksista, joita ei muuten osaisi edes kuvitella. Hyvä verkostoituminen on luontevaa ja jatkuvaa. Se tapahtuu helposti vähän niin kuin vahingossa.

Päätämme tehokkaat ja informatiiviset 45 minuuttia täynnä tulevaisuuden toivoa. Meille oli hienoa tavata elävä esimerkki siitä, ettei työelämään sijoittumisen tarvitse olla jotain pelottavaa ja vaikeaa. Oli erityisen rohkaisevaa kuulla myös rekrytoijana toimineen mielipide, jonka mukaan historian tutkinto on oikeasti arvokas yleissivistävä tutkinto ja antaa hyviä valmiuksia työelämään.

 

Kirjoittajat Lilian Kiander ja Mauri Lunkka ovat kandivaiheen historian pääaineopiskelijoita Helsingin yliopistossa.

Alumnihaastattelu – Jan-Erik Engren

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on toinen (tutustu ensimmäiseen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Historian opinnoilla monipuolisiin työtehtäviin

Tehtävänämme Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssilla oli haastatella historian alumnia saadaksemme kuvan siitä, millaisissa tehtävissä historian oppiaineesta valmistuneet työskentelevät ja miten heidän tiensä on nykyiseen työhön johtanut. Pyysin haastateltavaksi Kansallisarkistossa työskentelevän Jan-Erik Engrenin. Jan-Erik on opiskellut Helsingin yliopistossa historiaa ja työskennellyt Kansallisarkistossa kesästä 2020 alkaen, alkuun työharjoittelijana ja sittemmin viransijaisena. Haastattelun toteutti Valtteri Pesu.

Miten Jan-Erik päätyi Kansallisarkistoon?

Jan-Erik oli opintojensa aikana tutkimusavustajana Suomen Akatemian projektissa, jossa tutkittiin hylynryöstöjä. Hän kirjoitti projektin yhteydessä kaksi tutkimusartikkelia perinnelaivan rakennustyypistä ja näiden pohjalta on valmistumassa pian myös hänen pro gradunsa. Jan-Erik hyödynsi tutkimuksessaan digitaalisia menetelmiä. Joten kun Kansallisarkistossa aukeni työharjoittelupaikka digitaalisissa tutkimuspalveluissa keväällä 2020, se herätti hänen kiinnostuksensa. Hän pääsi harjoitteluun ja haki seuraavana syksynä viransijaisuuteen sinne ja tuli valituksi.

Mitä hänen työtehtäviinsä kuuluu?

Tehtävänimike Jan-Erikillä on tutkija, mutta käytännössä hänen tehtävänsä ovat moninaisia ja keskiössä on digitaalisten palveluiden suunnittelu- ja kehitystyö. Hän on ollut muun muassa mukana kehittämässä Kansallisarkiston arkistojen porttia, käsialojen koneellista automaattista tunnistusta sekä tuomiokirjahakua.

Jan-Erik tuo omaa asiantuntijuuttaan siihen, millaisia ominaisuuksia ja millainen käytettävyys verkkopalveluilla tulisi olla ja hän järjestää käytettävyystyöpajoja, joihin palvelun käyttäjät osallistuvat. Jan-Erik tekee digipalvelujen kehittämisessä luonnollisesti yhteistyötä koodareiden kanssa. Työn digipuoli on myös vaatinut häneltä itseltään jatkuvaa uuden oppimista. Digitaalisten palvelujen kehitystyön lisäksi Jan-Erik koordinoi Kansallisarkiston ryhmäesittelyitä ja tekee korkeakouluyhteistyötä.

Opinnot ja niiden merkitys työelämässä

Jan-Erikin mielestä yliopistokoulutus ei ainakaan historian osalta anna välttämättä valmiutta suoraan työelämään. Hänen mukaansa historian alalla ei käytännössä edes olisi mahdollista toteuttaa yleispätevää työelämään valmistavaa koulutusta, koska työllistymismahdollisuudet ovat niin monipuoliset. Jan-Erik arvostaa kuitenkin sitä koulutusta, jota on yliopistossa saanut ja kokee, että opitut taidot ovat olleet hyödyllisiä työelämässä. Jan-Erik nostaa esiin sen, että yliopistokoulutus on antanut hänelle työkaluja tiedon etsimiseen ja uuden oppimiseen. Sivuaineena opiskelluista yleisestä valtio-opista sekä taloustieteestä on myös ollut hänen mukaansa hyötyä, jopa yllättävissä tilanteissa. Sivuaineopintojen myötä hän on oppinut ymmärtämään tarkemmin esimerkiksi sitä, miten yhteiskunta ja EU toimivat.

Jan-Erikin terveiset historianopiskelijoille

Haastattelun lopussa halusin vielä kuulla Jan-Erikiltä vinkkejä ja terveisiä tämänhetkisille historianopiskelijoille. Jan-Erik lähetti opiskelijoille seuraavat terveiset:

– Kannattaa opiskella niin paljon kuin pystyy ja niin laajalti kuin mahdollista, oman kiinnostuksen mukaan, ja ottaa siitä ilo irti. Yliopisto on kuin buffetti, josta voi valita mitä tahansa mielenkiintoista opiskeltavaa.

– Ei kannata stressata työllistymisestä. Jan-Erikin mukaan hänen vuosikurssistaan suurin osa on töissä, ja vieläpä kiinnostavan kuuloisissa tehtävissä.

– Kannattaa tarttua tilaisuuksiin, hakea rohkeasti harjoittelupaikkoihin. Myös niihin, joihin oma pätevyys ei välttämättä riittäisi.

– Luottakaa itseenne. Vaihtoehtoja on paljon ja hyviä hommia löytyy, kun on vaan aktiivinen ja opiskelee hyvin.

 

Valtteri Pesu on kolmannen vuoden historianopiskelija, joka on kiinnostunut erityisesti Suomen ja Pohjoismaiden sekä Euroopan uudesta ajasta. Hänellä on tällä hetkellä työn alla kandidaatintutkielma, joka käsittelee Kustaa III:n sodan vaikutuksia siviiliväestöön.

Alumnihaastattelu – Lea Hannu

|

Syksyllä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien ja videoiden muotoon. Näiden haastatteluiden pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan neljä kappaletta, joista tämä on ensimmäinen. Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 17. marraskuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa klo 14:15 alkaen. Tapahtuma on avoin kaikille.

 

Työssä parasta on nuoret, sanoo historian aineenopettaja

Historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja Lea Hannu kävi Unitube-studiolla kertomassa meille historian opettajan koulutuksesta ja työstä. Lea on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2021 pääaineenaan yleinen historia. Hänen kiinnostuksensa niin historiaa kuin opettajuuttakin kohtaan heräsi yläaste- ja lukioiässä.

”Historian ja pedagogisten opintojen lisäksi opiskelin yhteiskuntaopin aineenopettajan ja museologian opintokokonaisuudet. Suoritin opintoja myös sukupuolentutkimuksesta, alue- ja kulttuurintutkimuksesta, taidehistoriasta ja italian kielestä. Historia ja yhteiskuntaoppi ovat selkeästi yleisin historian opettajien aineyhdistelmä. Tiedän myös historia ja elämänkatsomustieto tai uskonto -yhdistelmällä työllistyneitä opettajia. Monilla eri yhdistelmillä löytää oman paikkansa”, Lea kertoo.

Pedagogiset opinnot Lea koki monipuolisiksi, käytännönläheisiksi ja todella antoisiksi, mutta myös haastaviksi. Ne vaativat enemmän läsnäoloa ja ”läksyjen” ja ryhmätöiden tekemistä kuin muut yliopisto-opinnot. Myös työmäärä oli haaste, koska opintovuoteen sisältyi niin paljon erilaisia aihealueita, jotka piti ottaa haltuun. Pedagogiset opinnot antoivat hyvät valmiudet opettajan töihin ja antoivat tuntumaa koulumaailmasta, oppilaista ja luokkatilanteista. Opetusharjoittelua oli noin puolet opintovuodesta. Pedagogisten opintojen alkaessa alkaa myös oman opettajan identiteetin rakentaminen, joka jatkuu vielä pitkään ja jolle kannattaa antaa aikaa kypsyä.

”Monista aiheista ehditään käydä vuoden aikana vain pintaraapaisu, mutta työelämässä niihin pääsee tutustumaan syvemmin. Etenkin tuntisuunnittelun ja siihen liittyvät työkalut oppi opintojen aikana todella hyvin. Vinkkinä pedagogisia opintoja suunnitteleville sanoisin, että opinnot kannattaa käydä yhden vuoden aikana. Opiskelijoista muodostuu toisiaan tukeva yhteisö, joka on kiva pitää koossa koko vuoden ajan. Kannattaa myös olla varma omasta mielenkiinnosta opettajan työtä kohtaan ennen opintoihin lähtemistä, sillä pedagogiset opinnot käyvät turhan raskaiksi, jos motivaatio ei ole riittävä. Lisäksi opinnoille kannattaa varata tarpeeksi aikaa kalenterista, jotta niihin voi kunnolla keskittyä”, Lea sanoo.

Hän rohkaisee opetusharjoittelua jännittäviä: ”Ensimmäisistä opetusharjoittelutunneista selviää hyvin, kun muistaa, että aloitus jännittää eniten ja lopulta oppitunnit menevät nopeasti. Opetin ensimmäiset harjoittelutuntini parina yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Vertaistuki on harjoittelussa tärkeä apu. Hyvin se menee!”

Opettajien työtilanne on Lean käsityksen mukaan ihan hyvä. Pätevistä opettajista kuuluu olevan pulaa. Muodollinen pätevyys on siis keskeinen asia työtä hakiessa. Myös kaikenlainen lapsiin ja nuoriin, opetustyöhön, koulumaailmaan ja esiintymiseen liittyvä työkokemus on avuksi. Leakin teki opiskeluaikana opettajan sijaisuuksia ja sai esiintymiskokemusta museo-oppaan työstä.

Se, että opettajan työ on kuormittavaa ja opettajat vaihtavat alaa, on Lean mukaan huoli joka pitää ottaa vakavasti. Aihe nousee esiin myös koulussa opettajien kesken. Leakin kokee opettajan työn kuormittavaksi. Aineenopettajan pitää hallita laajoja kokonaisuuksia ja tehdä asiantuntijatyötä, mutta työn ydin on vuorovaikutuksessa, joka vie paljon aikaa ja energiaa. Ratkaisuja asiaan pitäisi keksiä.

Kesälomista kysyessämme Lea naurahtaa ja kertoo, että viime kesä oli hänelle ihan oikeaa lomaa. Täytyy olla lujana itsensä kanssa ja päättää, ettei tee lomalla esimerkiksi suunnittelutyötä, jota voisi tehdä loputtomasti. Työajan selkeä rajaaminen onkin Lean vinkki oman arjen helpottamiseksi opettajiksi aikoville.

Kun pohdimme, miten oppilaat saa kiinnostumaan opetuksesta, Lea kertoo opettajan innostuksen omasta oppiaineestaan tarttuvan myös oppilaisiin. Visuaaliset materiaalit, esimerkiksi dokumentit, toimivat hyvin. Lisäksi Lea käyttää paljon keskustelutehtäviä ja yrittää rohkaista oppilaita mukaan keskusteluun. Pitää aina kokeilla, mikä millekin ryhmälle sopii. Inkluusio ja monikulttuurisuus pitää ottaa huomioon tämän päivän opetustyössä.

Historian opetussisältöjä pitäisi Lean mielestä päivittää nykypäivän monikulttuuriseen yhteiskuntaan sopiviksi. Tämä edellyttäisi hänen mukaansa käytännössä jonkinlaista karsimista, sillä viime vuosikymmeninä opetussuunnitelmaan on jatkuvasti lisätty asioita. Eurooppakeskeisyydestä pitäisi päästä pois. Historiassa opetetaan muidenkin maanosien historiaa, mutta eurooppalaisesta näkökulmasta. Opettaja voi toki tehdä asian suhteen omia ratkaisujaan ja pyrkiä tuomaan esiin esimerkiksi sitä, että eri alueilla on ollut elämää ja historiaa ennen eurooppalaisten paikalle saapumista.

”Ne nuoret”, Lea sanoo, kun kysymme, mikä opettajan työssä on parasta. Hän kokee, että opettajan työtä tehdään juuri nuorten oppimisen ja kasvun takia. Lealla on tunneilla yleensä hauskaa, vaikka haastaviakin tilanteita on. Hän oppii itsekin nuorilta, joten työ on parhaimmillaan todella antoisaa.

 

Haastattelijoina Lisa Färd ja Nora Airisto. Lisa Färd on kasvatustieteen maisteri ja historian maisteriopiskelija, jota kiinnostaa erityisesti juutalaisten historia. Nora Airisto on historian kandiopintoja lopetteleva ja maisteriopintoja aloitteleva helsinkiläinen, joka on suuntaamassa historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi ja jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena on uuden ajan alun Englannin arjen historia.

Alumnihaastattelu – Reo Stenberg

|

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on kolmas (ensimmäinen alumnihaastattelu täällä ja toinen täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Reo Stenberg – Humanistina yritysmaailmassa

Kirjoittajat: Arto Nyman ja Johannes Sipilä

Historioitsijat asiantuntijoina työelämässä -kurssin on tarkoitus valaa meihin historianopiskelijoihin uskoa tulevaisuuteen, siis käytännössä vakuuttaa meidät siitä, että koulutuksellamme voi työllistyä. Tähän tarpeeseen vastataksemme haastattelimme Reo Stenbergiä, joka on aikoinaan valmistunut maisteriksi historiasta Helsingin yliopistosta. Hänen urapolkunsa on johtanut työhön, joka on melko kaukana siitä, mitä historianopiskelijoista ehkä stereotyyppisesti ajatellaan. Hän on töissä mainostoimistossa nimeltä Avalon Oy. Kansainvälisellä yrityksellä on työntekijöitä Suomen lisäksi Espanjassa ja Luxemburgissa. Avalon on markkinointialan yritys, ja Reo itse on erikoistunut markkinointiin yritykseltä yritykselle, erityisesti mainontaan LinkedIn -palvelussa ja muilla vastaavilla alustoilla.

Kuinka Reo sitten päätyi humanistin papereilla yritysmaailman palvelukseen? Kaikki alkoi yliopistobileistä, joissa käytyjen keskustelujen pohjalta hän perusti yhdessä opiskelukaverinsa kanssa ensimmäisen yrityksensä. Tämä yritysmainontaan keskittynyt yritys antoi alan työkokemusta ja siivitti näin Reon uraa yritysmarkkinoinnin maailmassa. Reo korostaa, että hänen urapolkunsa muodostui sitä kuljettaessa: pikkuhiljaa, kun kokemuksen karttuessa uusia mahdollisuuksia avautui eteen. Nykyistä työpaikkaansa hän ei olisi osannut arvata opintojensa alussa.

Reo katsoo historianopintojen antaneen hänelle paljon valmiuksia nykyisessä työssään menestymiseksi. Ensinnäkin historianopinnot antavat hyviä yleistaitoja tietomassojen hallinnassa ja analysoinnissa ja uusien asioiden omaksumisessa. Ne kehittävät ja tukevat analyyttista katsontatapaa, mikä on yritysmaailmassa hyödyllistä pitkän aikavälin monimutkaisia kehityslinjoja tarkasteltaessa. Historioitsija osaa Reon mukaan olla kärsivällinen ja katsoa asiaa pitkällä aikavälillä ja holistisesti. Tämä on taito, jota hänen mukaansa tarvitaan nykypäivän työelämän pirstaloituessa enemmän ja enemmän.

Pelkän historian osaamisen pohjalta Reo ei kuitenkaan nykyistä työtään tee, vaan lisäksi hän opiskeli sivuaineina muun muassa taloustiedettä ja viestintää – näistäkin hän katsoo olleen hyötyä nykyisessä työssään. Reo kuitenkin korostaa, että tärkeintä on valmius oppia uusia asioita työelämäympäristössä, sillä historian kaltaisessa yleissivistävässä koulutuksessa ei voi oppia niitä moninaisia ja alati muuttuvia käytännön taitoja, joita työelämä tarvitsee. Korkeakoulu opettaa oppimaan, mutta ei riitä itsessään työelämässä menestymiseen.

Verkostoituminen on Reon mukaan tärkeää, mutta enemmänkin pidemmällä välillä, koska heti opintojen jälkeen omat opiskelukaverit tuskin ovat ehtineet edetä paljoa itseä pidemmälle. Myöhemmin työelämässä siitä, että tuntee laajalti ihmisiä työelämässä eri tehtävissä ja eri tasoilla, on paljon apua. Verkostojen muodostumista ei tulisi hänen mukaansa liikaa stressata, vaan niiden tulisi antaa muodostua ikään kuin luonnollisesti pitämällä yhteyttä opiskelukavereihin ja olemalla aktiivinen opiskelijapiireissä.

Nykyään työelämässä osataan Reon mukaan arvostaa myös humanisteja. Hänen tuttavapiirissään onkin paljon esimerkiksi teknologia-alalla työskenteleviä humanisteja. Reon mukaan ensimmäisen työpaikan saanti on yleensä vaikeaa, mikä johtuu pääasiassa työkokemuksen puutteesta alalta. Tätä kokemusta voi kartuttaa hakemalla harjoitteluun tai vaikkapa yrittämällä yrittäjyyttä. Tärkeintä on Reon mukaan kuitenkin harrastuneisuuden ja ennen kaikkea motivaation osoittaminen. Reo haluaa myös kumota vanhat stereotypiat kortistoon valmistuvista humanisteista – ne eivät hänen mukaansa suinkaan pidä paikkansa. Hänen kokemuksensa mukaan työnantajat ovat päinvastoin olleet kiinnostuneita siitä, että hän on opiskellut historiaa.

 

Johannes Sipilä on historian opiskelija Helsingin yliopistolla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa muun muassa lukemista ja miniatyyrien maalaamista, sekä toimii virkailijana Eteläsuomalaisella osakunnalla.

 Arto Nyman opiskelee Helsingin yliopistossa historiaa, arkeologiaa ja kaikenlaista kulttuureihin ja niiden tutkimukseen liittyvää. Hän suhtautuu intohimoisesti näiden aiheiden lisäksi myös eräelämään.

Alumnihaastattelu – Kaisa Rahikka

|

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on toinen (ensimmäinen alumnihaastattelu täällä). Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Kaisa Rahikka

Kirjoittajat: Pihla Heinonen ja Aleksi Suokas

Haastateltavanamme oli Huoltovarmuuskeskuksessa ja Helsinki Walks-yrityksessä työskentelevä historian alumni Kaisa Rahikka. Kävimme läpi hänen työuraansa ja sitä, miten historian opiskelu on siihen vaikuttanut.

Kaksi yhtäaikaista työtä voi aluksi kuulostaa haastavalta, mutta Kaisa kertoi selviävänsä töidensä kanssa hyvin. Kaisan mukaan Huoltovarmuuskeskus on hänen päätyönsä ja Helsinki Walks on pikemminkin harrastus, jonka kautta hän pitää yhteyttä historioitsijan juuriinsa.

Töihin päätyminen ja toimenkuvat

Helsinki Walksissa Kaisa on työskennellyt huomattavasti pidempään. Hän päätyi työhönsä ainejärjestötoiminnan kautta, jossa hän kuuli työstä vanhemmalta opiskelijalta. Haastattelun jälkeen Kaisa sai yrityksestä toimitusjohtajan pestin, jota hän edelleen hoitaa. Toimitusjohtajana Kaisa organisoi Helsinki Walksin toimintaa, johon kuuluu esimerkiksi erilaisten historialliskulttuurillisten tapahtumien järjestämistä ympäri Helsinkiä.

Huoltovarmuuskeskuksessa Kaisa työskentelee hallintoasiantuntijana ja hoitaa muun muassa erilaisia kehitystehtäviä. Hän toimii myös projektipäällikkönä asianhallintajärjestelmän käyttöönotossa.

Tarpeellisia taitoja ja opiskelun merkitys työelämässä

Työtehtävissään Kaisa tarvitsee monenlaisia taitoja, joista tärkeimpinä hän listaa itsenäisen työotteen, ryhmätyöskentelytaidot sekä kyvyt aineistojen luontiin, käsittelyyn ja jatkojalostukseen. Nämä taidot ovat Kaisan mukaan olleet seurausta juuri historian opiskelusta. Tehdessä kuitenkin oppii parhaiten, ja Kaisa kertoo omaksuneensa monia välttämättömiä taitoja vasta töidensä kautta.

Lisäksi Kaisa piti ainejärjestötoimintaa ja sen myötä saamiaan oppeja ja suhteita erittäin hyödyllisinä. Myös työharjoittelu on ollut avuksi: Kaisa suoritti oman harjoittelunsa valtioneuvoston kansliassa ja päätyi sinne myöhemmin sekä kesätöihin että kokoaikaiseen työhön. Valtioneuvostossa Kaisa työskenteli tämän vuoden alkuun saakka. Harjoitteluiden ja kesätöiden lisäksi hänen urakehitystään on edistänyt yksinkertaisesti se, että hän on aktiivisesti hakeutunut työmahdollisuuksien äärelle.

Lopuksi

Kaisan vinkkeinä on siis osallistua rohkeasti opiskeluajan antamiin mahdollisuuksiin sekä uskoa kykyihin, joita on opintojen kautta jo saanut. Koskaan ei voi olla valmis, oli sitten kyse työelämästä tai mistä tahansa muusta. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että uuden oppiminen on aina mahdollista.

 

Pihla Heinonen on neljännen vuoden historian opiskelija, jota kiinnostaa erityisesti dekoloniaalinen historiantutkimus sekä alkuperäiskansa- ja sukupuolentutkimus. Tällä hetkellä hän työstää kandidaatin tutkielmaa Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön two-spirit -identiteetistä ja termin synnystä.

Aleksi Suokas on kolmannen vuoden historian opiskelija, joka on erikoistunut Latinalaisen Amerikan historiaan. Hän on tehnyt kandidaatin työnsä mahdollisen ydintuhon luonteen uskomusten kuvauksista 1980-luvun elokuvissa.

Alumnihaastattelu – Ilmari Lähteenmäki

|

Keväällä 2022 järjestetyn Historioitsijat asiantuntijoiden työelämässä -kurssin aikana opiskelijat toteuttivat alumnihaastatteluita podcastien muotoon. Näiden podcast-jaksojen pohjalta opiskelijat kirjoittivat blogikirjoitukset kaikkien tutustuttavaksi. Blogikirjoituksia julkaistaan kolme kappaletta, joista tämä on ensimmäinen. Kirjoitukset tarjoavat näkymiä siihen, mihin historiaa opiskelleet maisterit ovat päätyneet työelämässä.

Kurssin päätapahtumana on opiskelijoiden järjestämä työelämäiltapäivä, joka järjestetään 13. huhtikuuta 2022 Kielikeskuksen juhlasalissa. Tapahtuma on avoin, ja voit tutustua siihen täällä.

Alumnihaastattelussa Ilmari Lähteenmäki – ”Opetustyö on sitä mitä sä itse teet siitä”

Kirjoittaja: Inka Saarela / Alumnihaastattelun toteutus: Inka Saarela ja Emma Sahi

Viime hetkillä onnistumme ratkaisemaan tekniset ongelmat, ja sitten Ilmari Lähteenmäki jo saapuukin haastatteluun Rammstein-paita päällä. Helsingin yliopistosta vuonna 2020 valmistunut Lähteenmäki toimii Vantaalla Lumon lukiossa historian ja elämänkatsomustaidon opettajana.

Miten hän päätyi työhönsä?

Ennen kuin Lähteenmäki pääsi lukemaan historiaa, hän toimi koulunkäyntiavustajana. Kun yliopiston ovet aukesivat, hän ilmoitti useisiin kouluihin, että on käytettävissä sijaisena. Sijaisuuksia kertyi opiskeluaikana mukavasti, ja Lähteenmäki päätyi tekemään niitä myös entiseen lukioonsa Lumoon. Ensin kyse oli muutamista sijaisuuksista, mutta vähitellen opetettavien kurssien määrä kasvoi. Tänä lukuvuonna Lähteenmäki on toiminut kokopäiväisenä opettajana ja toivoo vakinaistamista.

Millaista opettajan työ on?

Tällä hetkellä Lähteenmäellä on opetusta 8–16 välillä ja hän on ottanut paljon kursseja vastuulleen. Iltaisin pitää tehdä tuntisuunnitelmia tai arviointeja, ja Lähteenmäki kertoo myös tekevänsä taustatutkimusta opetusmateriaaleja varten. Hän kokee työmäärän ja palkan olevan hyvässä suhteessa. Palkka on noin 3300 euroa kuussa, ja ylityöt tietysti kasvattavat summaa. Lähteenmäki ei vielä koe juurikaan ongelmia uupumuksen kanssa, vaikka tunnistaakin että tekee töitä välillä liian paljon.

Hän kertoo, että pyrkii opetuksessaan huomioimaan opiskelijoiden kiinnostuksenkohteet. Kurssin alussa hän kysyy, onko heillä toiveita mihin aiheeseen keskitytään enemmän ja saattaa esimerkiksi keskittyä muodin historiaan, jos huomaa että siihen on mielenkiintoa. Hän myös muistuttaa opiskelijoitaan: ”Kaikella maailmassa on historiansa”. Lähteenmäki viihtyy lukion opettajana, koska kokee että lukiossa opiskelijoiden kanssa on parempi keskusteluyhteys kuin vaikka yläasteella.

Pohdimme myös, miten sijaisen ja opettajan roolit eroavat toisistaan. ”Sijaisena voi toimia väärän kuninkaan vallalla. Silloin on kaikki vapaudet kokeilla ja kehittää, mutta et ole vastuussa jälkien siivoamisesta”, Lähteenmäki nauraa. Toisaalta hän myöntää tekevänsä sijaisena enemmän hommia kuin välttämättä tarvitsisi.

Parhaat muistot opettajan työssä palautuvat hyvään yhteistyöhön. Pari vuotta sitten Lähteenmäki ja hänen kollegansa opettivat historian 2. kurssin yhteistyössä. He kävivät vuorotellen puhumassa toistensa kursseilla, ja kurssin lopuksi he järjestivät eläytymistunnin, jolla käsiteltiin kylmän sodan päättymistä. Lähteenmäki itse pukeutui Neuvostoliiton pääsihteeriksi, ja toinen opettaja edusti Yhdysvaltoja.

Ilmari Lähteenmäki (kesk.) arvostaa hyvää yhteistyötä kollegoiden kanssa. Kuva on lukion halloweenjuhlista.

Millaisia taitoja tehtävä edellyttää?

Ensimmäiseksi Lähteenmäki nimeää nopean muokkautuvuuden, mikä käytännössä tarkoittaa valmiutta toimia monipuolisesti eri työtehtävissä ja käyttää erilaisia työtapoja. Toiseksi hän nostaa esiin yhteistyön kollegoiden kesken. Lähteenmäki kehuu historian aineryhmän opettajatovereitaan ja kertoo, että he esimerkiksi jakavat opetusaineistoja. Esille nousee myös kulttuurisensitiivisyys, vaikka Lähteenmäki ei suoraan käytäkään tätä sanaa.

Miten historianopiskelu on auttanut työelämässä?

Lähteenmäen Pro gradu -tutkielma käsitteli kolonialismia, ja hän kokee, että on päässyt hyödyntämään asiantuntijuuttaan opettajan työssä. Sivuaineena Lähteenmäki suoritti pedagogiset ja elämänkatsomustiedon sekä sekalaisia kursseja. Hän kokee, että monipuoliset opinnot ovat antaneet valmiuksia tehdä sellaisiakin asioita, joihin ei ole suoraa koulutusta. Historianopiskelu on antanut myös hyvät istumalihakset ja valmiuksia kirjoittamiseen. Näitä opettaja tarvitsee laatiessaan tuntisuunnitelmia ja arvioidessaan kokeita.

 

Inka Saarela on toisen vuoden historian opiskelija, jota kiinnostaa erityisesti terveydenhuollon- ja hallinnan historia. Hän työstää tällä hetkellä kandidaatin tutkielmaa Suomen valtion tuberkuloosibudjettiin liittyen. Tulevaisuudessa hän tähtää toimittajan uralle, mutta myös väitöskirjan tekeminen houkuttelee.