Suomen sisällissodasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Asia herättää keskustelua, ja on päivän selvää, että kun aiheesta kirjoitetaan ja puhutaan, niin emme puhu kaikki samasta asiasta, samasta näkökulmasta ja samalta tietopohjalta. Se olisi hyvä asia muistaa kuluvana vuonna.

Ihmettelin itse esimerkiksi, miksi Lasse Lehtisen ja Risto Volasen uutta kirjaa 1918 Kuinka vallankumous levisi Suomeen mainostettiin siten, että on uskallettava puhua myös vallankumouksesta. Itse muistan, että sisällissodan nimestä on jauhettu niin kauan kuin jaksan muistaa olleeni historiasta kiinnostunut, ja käsittääkseni suurin osa historiantutkijoista on neutraaliksi koetun sisällissota -termin kannalla. Kyllä on intellektuaalisesti köyhää, jos ei vuosikymmenestä toiseen keksitä muuta kuin vääntää nimestä, tuumin vähän tympiintyneenä.

Kun etsin tietoa itse kirjasta, huomasin heti, että kirja olikin kirjoitettu vastavetona Väinö Linnan teokseen Täällä Pohjantähden alla, jonka tekijät katsovat yhä hallitsevan julkista vuodesta 1918 käytyä keskustelua antaen väärän kuvan tapahtumista. Kyse olikin siis tapahtumien kulusta. Historiantutkijat taas muistanevat, että Marko Tikka kirjoitti paljon huomiota saaneessa väitöskirjassaan Kenttäoikeudet jo vuonna 2004 ”Koskelan veljesten tirkistysaukosta”.

Keskustelu sisällissodasta on tähän asti ollut varsin maltillista – ellei aktiivimalli-lakiin vedettyjä yhtäläisyysmerkkejä lasketa mukaan. Ylen (https://yle.fi/uutiset/3-10014896) teettämän tutkimuksen mukaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista haluaakin antaa sodalle neutraalin nimen. Sen sijaan jonkin verran hämmästelyä on herättänyt samaisen kyselytutkimuksen kysymys: ”Kumpi osapuoli oli vuoden 1918 sodassa enemmän oikealla asialla?” Kysymyksen voi katsoa provosoivan vanhan jakolinjan esiinnostoa. Vastausten perusteella 33 prosentin mukaan valkoiset ja 16 prosentin mukaan punaiset olivat enemmän oikeassa, ja 31 prosentin mukaan molemmat yhtä paljon.

Historiantutkijana en suostuisi kyseiseen kysymykseen vastaamaan, mutta sen sijaan erittelisin syitä, jotka johtivat tilanteen kriisiytymiseen sekä valkoisen että punaisen puolen näkökulmasta. Suomen sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan monimutkaista tapahtumaketjua, jossa tilanteet muuttuivat ja vaihtuivat myös sen mukaan, mitä maan rajojen ulkopuolella tapahtui. Yksinkertaistukset voivat olla mukavia, mutta monimutkaista ja kumpuilevaa historiallista todellisuutta ne eivät auta ymmärtämään.

Provosoivan kysymyksen voikin halutessaan ymmärtää niin, että se johdattaa ihmiset pohtimaan sisällissodan monimutkaisia syitä. Kuluva vuosi tuleekin näyttämään, miten haluamme menneisyyttä – ja toisiamme – ymmärtää.

Päivitys: blogilastussa mainitut Ylen kyselyn prosenttitiedot on korjattu.

FT Kati Katajisto on historioitsija, joka on äskettäin julkaissut Johannes Virolaisen elämäkerran. Parhaillaan hän viimeistelee teosta Helsingin kunnallishallinnosta vuonna 1918 ja esiintyy ti 16.1.2017 klo 17 Tiedekulmassa Helsingin yliopiston tilaisuudessa Helsinki 1918 yhdessä Prof. Laura Kolben ja dos. Samu Nyströmin kanssa.