“Kuoren alta oli alkanut paljastua mies, jollainen hän oli ollut ennen kuin maailma ja hänen vanhempansa olivat ehtineet vaikuttaa häneen, muokata hänestä toisenlaista kuin hän olisi itse ollut. Hän tuntui usein pojalta, koska häneltä puuttuivat aikuiselle rakentuneet eleet, opitut käyttäytymisnormit ja kulissit. Hän oli vapaa, suorasukainen, aito.”
Jensen, Hanna: 940 päivää isäni muistina
Hanna Jensenin kirja alkaa siitä, että hän havahtuu isänsä käytöksen muuttuneen. Pian tämän jälkeen isällä diagnosoidaan Alzheimerin tauti, joka on edennyt jo keskivaikeaan vaiheeseen. Muistisairausdiagnoosi tulee kirjailijalle yllätyksenä ja toimittajan taustallaan hän ryhtyy etsimään tietoa muistisairauksista. Hän jää kuitenkin kaipaamaan tietoa muistisairaiden läheisten kokemuksista ja tästä syystä hän päättää kirjoittaa kirjan, jossa hän kuvaa reilun kolmen vuoden elämänjaksoa isänsä omaishoitajana. Kirjassa on kertomuksen lisäksi käytännön neuvoja muistisairaan hyvästä hoidosta ja vinkkejä omaishoitajan jaksamista tukemaan.
Kirja kuvaa todentuntuisesti isän muistisairauden etenemistä ja tähän liittyviä arjen haasteita, joita moni omainen varmaan tunnistaa. Tämän rinnalla kuvautuu myös kirjailijan omia oivalluksia ja sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Punaisena lankana läpi kirjan ilmenee kirjailijan tahto nähdä ja kohdata isäänsä kunnioittavasti omana itseään muistisairauden tuomista muutoksista huolimatta. “Opin, että muistisairasta ihmistä ei pidä yrittää vetää meidän terveiden maailmaan. He käyttäytyvät epäloogisesti vain meidän näkökulmastamme, eivät omastaan. Heitä ei pidä asettaa tilanteeseen, jossa he joutuvat häpeämään muistamattomuuttaan. Lopetin kysymästä isältäni: Muistatko?”
940 päivää isäni muistina- kirja on lainattavissa kirjastoista. Varaa tai lainaa kirja oman alueesi kirjastosta Finna-palvelusta
Yksi ajatus koskien aihetta “Luukku 2: 940 päivää isäni muistina – kirja muistisairauden yllätyksellisyydestä”