Kuoleman tilallisuus -luennolla keskusteltiin kuoleman ja kuolemisen sijoittumisesta aikaan ja paikkaan. Puhujina toimivat Ilona Kemppainen ja Antti Korpisaari, jotka molemmat työskentelevät Helsingin yliopistossa.
Kuoleman paikka Suomessa
Ilona Kemppainen puhui luennossaan, miten hautajaisperinne on muuttunut. SPerinteisissä hautajaisten aikaan ihminen useimmiten paitsi kuoli kotona, niin hänen ruumiinsa käsiteltiin kotona ja muistotilaisuus tapahtui kotona. Sen sijaan nykyaikaissa hautajaisissa ruumis on etäännytetty kotipiiristä. Kuoleminen tapahtuu sairaaloissa ja ruumiin käsittely on lääkärien ja hautausurakoitsijoiden hoidettavana. Myös muistotilaisuudet ovat useasti kodin ulkopuolella.aman ilmiön toinen puoli on, että kuolema on muuttanut kotoa sairaaloihin. Suomessa tämä muutos tapahtui vasta 1960-1970 -luvuilla, vaikka monissa länsimaissa sama muutos tapahtui jo aikaisemmin 1900-luvun alkupuolella.
Kemppainen pohti, että tämä muutos on osittain elämäntavan muutoksen seuraus, mutta toisin kuin usein ajatellaan, sitä ei tarvitse ajatella välttämättä ei-toivottuna seurauksena. Vaikkakin kuolema on sijoitettu muualle kuin jonkin lähiyhteisöön, ei ihmissuhteiden tai muistojen merkitys ole vähentynyt. Lähiyhteisöjen sijasta ovat korostuneet henkilökohtaiset verkostot ja kuolemisen kohtaamista sijoitetaan ruumiin sijasta esim. kuolinilmoituksiin, nettimuistomerkkeihin, yhteisiin paikkoihin, muistoesineisiin ja kokemuksiin.
Kuoleman arkeologia
Antti Korpisaari lähestyi kuoleman paikallistumista Andien esihistorian hautalöydösten kautta. Hän esitteli hautojen tutkimuksen merkitystä arkeologiassa ja samalla laajemmassa kulttuurisessa keskustelussa. Haudat ovat ihmisen suunniteltua toimintaa ja ne kertovat aina omasta kulttuuristaan, siten niitä tutkimalla on voitu pohtia muun muassa kunkin yhteisön sosiaalisia ja yhteiskunnallisia rakenteita. Erot eri kulttuurien välillä tuovatkin esille sen, että vaikka kuolema on universaali ilmiö, eivät siihen liittyvät kulttuuriset käytännöt ja uskomukset ole yleisinhimillisiä, vain hyvinkin alueellisia ja kulttuurikohtaisia.
Korpisaari käytti esimerkkinään Andien esihistoriaa. Hän esitteli erilaisia hautakaivauksia ja totesi, että esimerkiksi hautojen ja hautajaisrituaalien mittasuhteet kertoivat yhteiskuntarakenteesta ja eri vainajien merkityksestä siitä. Toisaalta samoja hautoja käytettiin paitsi oman kulttuurin sisäisenä rakenteena, myös tietyn alueen merkitsemisenä tietylle yhteisölle kuuluvana alueena, reviirinä.
Luentokalvot: Kemppainen, Korpisaari