Päästiin huipulle, ei yhteiskuntaan! Helsingin yliopiston yt-neuvottelujen yhteiskunnallisesta merkityksestä

Aapo_nettiinKuten hyvin tiedetään, Helsingin yliopiston yt-neuvotteluihin liittyvä toinen infotilaisuus järjestetään keskiviikkona 27. tammikuuta. Miten tähän on tultu, ovat monet yliopistolaiset kysyneet mielessään. Miksi työpaikat ovat vaarassa, miksi yliopistolaitoksen rahoittamista ei nähdä investointina tulevaisuuteen, vaan pikemminkin kansantalouden kulueränä?

Yksi selitys tälle ilmiölle voi olla se, että yliopistossa ei ole onnistuttu niin sanotussa kolmannessa tehtävässä eli yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Mielestäni voidaan kysyä, olisiko Helsingin yliopistoa ja koko yliopistokentän rahoitusta supistettu tällä tavalla jos tutkijamme, professorimme ja johtajamme olisivat olleet yhteiskunnallisesti aktiivisempia? Mitä jos olisimme kertoneet tekemisistämme enemmän medialle, osallistuneet laajemmin yhteiskunnallisiin keskusteluihin, asettuneet aktiivisesti ehdolle vaaleihin tai hakeutuneet voimakkaammin yhteistyöhön elinkeinoelämän tai järjestöjen kanssa.  Olemmeko  erehtyneet, että yksinomaan tieteelliselle huipulle pääseminen ja sitä kautta meritoituminen legitimoisi yliopistojen aseman yhteiskunnassa niin vahvaksi, että olisimme turvassa?

Toisaalta yhtä hyvin on totta, ettei yliopiston kolmannen tehtävän toteuttamista ole koettu kovin mielekkääksi, koska siitä harvoin jos koskaan saa tieteellisessä meritoitumisessa tärkeitä julkaisupisteitä tai muita akateemisia kannuksia, joilla edetä tutkijan neliportaisella uralla. Menestyvän tutkijan ihannetyyppi muistuttaakin huippuunsa viritettyä ravihevosta, joka laput silmillään juoksee julkaisuiden perässä näkemättä ympäröivää yhteiskuntaa.

Yliopistossa on kuitenkin myös sellaisia tutkijoita, jotka ovat jo saavuttaneet neliportaisen uransa päätepisteen. Käytännössä on siis kyse professoreista. Periaatteessa heillä olisi muita tutkijoita paremmat mahdollisuudet osallistua myös yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, kun välitön paine edetä uralla on helpottanut. Todellisuudessa professoreillakaan ei ole aikaa yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle, mikä ilmeni, kun vuonna 2014 haastattelimme 25 vastuullista Helsingin yliopiston tutkimusryhmien tai kokonaisen tutkimusalan johtajaa. Haastateltujen vastauksissa perustehtävät tutkimus ja opetus tulevat ensin, ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus ehkä sitten, jos aikaa jäi. Yliopiston tässä kuussa korvatun Huipulle ja yhteiskuntaan -strategian tavoitteet huippututkimuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämisesti koettiin myös ristiriitaisiksi, sillä vain tieteellisellä julkaisutoiminnalla koettiin olevan todellista merkitystä. (Suutari, Jumppanen, Viitaharju 2014)

Kaukonäköisesti yksi haastattelemistamme professoreista myös totesi, että yliopistolaisilla tulisi olla enemmän vuorovaikutusta poliitikkojen kanssa, koska he päättävät asioista, jotka vaikuttavat radikaalista yliopistojen toimintaan.

Voidaankin perustellusti kysyä, olisivatko kymmenien miljoonien leikkaukset Helsingin yliopiston budjettiin tulleet yllätyksenä, mikäli yliopistomme johdon suhteet poliittisiin päätöksentekijöihin olisivat olleet läheisemmät? Toisaalta yhtä perustellusti voidaan kysyä, että eikö sekaantuminen politiikkaan vaaranna yliopiston autonomisuuden periaatteen yhtä varmasti kuin liika alistuminen elinkeinoelämän innovaatiotoiminnan vaatimuksille?

Veikko Huovisen mukaan ihmisen viisauden makein laji ja suoranainen huipentuma on jälkiviisaus, jossa ihminen katsoo yksisilmäisesti taakseen. Vaikeissa tilanteissa on kuitenkin katsottava myös eteensä. Voi olla, että sinä tai minä emme ole enää yliopiston palveluksessa kovin pitkään, mutta muodossa tai toisessa toiminta jatkuu, kuten se on tehnyt viimeiset 375 vuotta.

Kirjoittaja YTT Aapo Jumppanen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

 

Lähteet:
Suutari Timo, Jumppanen Aapo, Viitaharju Leena (2014).
Tiedosta hyvää – Helsingin yliopisto kestävien ja tehokkaiden ruokajärjestelmien edistäjänä. http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja147.pdf Luettu 26.1.2016. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, raportteja 147.

2 thoughts on “Päästiin huipulle, ei yhteiskuntaan! Helsingin yliopiston yt-neuvottelujen yhteiskunnallisesta merkityksestä

  1. Hyvää pohdiskelua yliopistojen kolmannesta tehtävästä, vuorovaikutuksesta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tästä aiheesta toivoisin keskustelua ja kirjoitustakin Pohjanmaan Historiallisen Seuran Miilu-lehteen

  2. Kiitoksia. Tämä yhteiskunnallinen vuorovaikutus on sellainen teema, jonka parissa HY:n Ruralia-instituutissa on aina tehty paljon töitä. Se on haastava, ja mielenkiintoinen aihepiiri. Voidaan olla tarkemmin yhteydessä kirjoituksesta Miilu-lehteen vielä sähköpostitse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *