Tutkimustulokset käytäntöön – ammatillisella koulutuksella rooli välittäjäorganisaationa?

Anne_blogiinTutkimustiedon heikko välittyminen käytäntöön on ollut jo pitkään tunnistettu, olemassa oleva pullonkaula tiedon hyödyntämisessä. Tutkijan rooli päättyy valitettavan usein tulosten julkaisemiseen lähes pelkästään tieteellisellä foorumilla, eivätkä käytännön toimijat juurikaan seuraa näitä foorumeita. Yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta puhutaan paljon, mutta tutkimuksen tulosmittarit ovat kuitenkin puhtaasti tieteellisiin julkaisuihin liittyviä. Näin ollen ei olekaan yllättävää, että tulosten leviämisessä käytäntöön on ongelmia ja onkin muodostunut keskeiseksi löytää välittäjätahoja, joiden kautta tulokset löytävät tiensä paremmin yrityksille ja muille käytännön toimijoille, myös sellaisessa muodossa, että ne ovat helpommin tämän kohderyhmän ymmärrettävissä.

Yksi potentiaalinen tiedon välittäjätaho on ammatillinen koulutus. Ammatillisella koulutuksella on ainutlaatuinen asema teoreettisemman korkeakoulutuksen ja tutkimuksen sekä käytännön välillä. Erityisesti maaseutualueilla ammatillisten oppilaitosten rooli onkin viime vuosina muuttunut puhtaasta koulutusorganisaatiosta aluekehittäjän suuntaan ja ne ovat keskeinen portti asiantuntijatietoon, etenkin pienille ja mikroyrityksille. Maaseutualueilla ne ovat usein myös ainoa saatavilla oleva asiantuntijaorganisaatio.

Vuosina 2013-2015 toteutettu kansainvälinen Connect-VET hanke kokosi yhteen ja pilotoi hyviä käytänteitä tutkimuksen, ammatillisen koulutuksen ja maaseudun pienyrittäjien välisessä yhteistyöhön. Olemassa olevia hyviä yhteistyömalleja koottiin yhteen ja lisäksi valittuja yhteistyömalleja pilotoitiin viidessä eri maassa. Pilottien perusteella tehtiin myös pitkäaikaiset yhteistyösuunnitelmat ja pysyvät käytänteet, jotta yhteistyö jatkuisi myös pilottien jälkeen.

Norjassa kehitettiin yhteistyötä erityisoppilaiden motivoimiseksi
Norjassa Connect-VET hankkeen pilotin tavoitteena oli vähentää ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden määrää ja motivoida opiskelijoita, joilla on oppimisvaikeuksia tai perinteinen kouluopetus ei motivoi suorittamaan tutkintoaan loppuun. Rogalandin alueella opiskelunsa keskenjättäneiden määrä on suurin koko Norjassa. Godalen College onkin jo pitkään pyrkinyt oppisopimusten ja työharjoittelujaksojen kautta motivoimaan opiskelijoita suorittamaan myös teoreettisemmat opintonsa loppuun. Erityisnuorten kohtaaminen ja heidän opastamisensa vaatii kuitenkin osaamista sekä opettajilta että harjoittelupaikoina toimivilta yrityksiltä. Yhteistyöpilotissa tämä osaaminen saatiin sekä Stavangerin että West England:in yliopistoilta.

Kasvatustieteen tutkijat järjestivät sekä Godalen Collegen opettajille, että alueen yrityksille infopäiviä siitä, miten erityisnuorten kanssa toimitaan ja mihin käyttäytyminen perustuu. Vastaavasti tutkijat keräsivät tutkimusaineistoa pilotin aikana menetelmän tehokkuudesta oppimisessa. Ammatillinen oppilaitos pystyi uuden tiedon kautta paremmin sekä innostamaan opiskelijoita että keskustelemaan yritysten kanssa mahdollisista oppisopimus/harjoittelupaikoista silloin kuin myös yrityksillä oli parempi ennakkokäsitys siitä, minkälaisten nuorten kanssa he ovat tekemisissä. Ymmärrys eri osapuolien välillä auttoi opastamaan oppilaita paremmin, jolloin myös heidän tehokkuutensa osana yrityksen toimintaa kasvoi. Pilottiin otettiin keväällä 2014 mukaan 20 opiskelijaa, heistä 18 kävi koulutuksen läpi ja viisi on työllistynyt oppisopimus- tai harjoitteluyritykseensä. Vain kaksi jätti koulutusohjelman kesken ja palasi perinteisempään koulutusmalliin.

Norjan pilotti osoittaa, kuinka hyvin pienelläkin yhteistyöpanostuksella voidaan löytää kaikkia osapuolia hyödyttävä ratkaisu ja päästä entistä parempaan ja mielekkäämpään lopputulokseen. Yhteistyö ja sen aloittaminen vaativat kuitenkin eri osapuolilta aikaa sekä aloitteellisuutta ja ennen kaikkea kykyä katsoa omaa toimintaansa ”laatikon ulkopuolelta”. On totta, että yhteistyöverkostojen ylläpito ja kehittäminen vaativat joskus jopa uskomattoman paljon aikaa ja vaivaa, mutta toisaalta on myös niin helppo puolustautua resurssien vähyydellä silloin, kuin pelottaa astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Harvalla on kuitenkaan enää nyky-yhteiskunnassa varaa linnoittautua puhtaasti omaan lokeroonsa. On pystyttävä ymmärtämään kokonaisuuksia ja niiden kannalta parhaita ratkaisuja. Ja aina voi vaikka vahingossa oppiakin jotakin!

Connect-VET hankkeessa kootut yhteistyökäytänteet ja piloteista saadut kokemukset koottiin yhteen vapaasti saatavilla olevaksi ”multimedia työkalupakiksi” (www.connect-vet.eu), jonka tarkoituksena on edistää yllämainittujen yhteistyökäytänteiden ja aloitteiden syntymistä. Hankkeen partneriaatti koostui 13 partnerista 7:stä eri maasta (FIN, EE, EE, ES, IT, NO, UK, BE), jotka edustivat tutkimusta, ammatillista koulutusta ja pienyrittäjiä. Hanketta koordinoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hankkeen rahoitus tuli Life Long Learning 2006-2013 -ohjelman Leonardo da Vinci -alaohjelmasta.

Kirjoittaja Anne Matilainen toimii projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *