Kärpästen herra – ajatuksia lomalta paluusta

Aapo_blogiinYleisradion uutisointia useamman vuoden seurattuani olen tullut siihen käsitykseen, että kesäloma on työssäkäyvän ihmisen vaarallisinta aikaa. Elämänhallinta lähtee lapasesta terassilla tai sitten muuten vain havahtuu elävänsä vääränlaista elämää, siis olevansa esimerkiksi väärässä työssä tai asuvansa väärän ihmisen kanssa (Päivän kasvo, 2016; Sari Helin: Koulun kesäloma on liian pitkä, 2014). Myös lomalta palaaminen on ahdistavaa (Palasitko lomalta töihin tällä viikolla? Jos ahdistaa, se kuuluu asiaan, 2016; Loman jälkeen ei tarvitse ahdistaa – takuuvarmat tropit angstin taltutukseen, 2013; Töihin paluun ei tarvitse olla tuskaa, 2011). Töihin päästyä onkin syytä kuunnella omia sisäisiä tuntemuksiaan normaalia tarkemmin.

Itse palasin lomalta takaisin työmaalle maanantaina, ja minulla on vahva epäilys siitä, että pahimmat uhkakuvat eivät loman aikana ole päässeet toteutumaan. Tosin kolme päivää töissä olleena en ole tästä aivan varma. Voihan olla, että tilanteeni kaikinpuolinen toivottomuus valkenee vasta parin viikon kuluttua. Muistikuvieni mukaan loman aikana virkistystoiminta ei kuitenkaan riistäytynyt käsistä, eikä perhesuhteissakaan tapahtunut dramaattisia muutoksia.

Mikä omituisinta, olen tuntenut ajoittaista henkistä tyydytystä päästessäni takaisin työmaalle lukemaan 100 vuotta vanhoja Maaseudun tulevaisuuden numeroita. Tämä voi lähtökohtaisesti kuulostaa oudolta. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että olen mukana tutkimushankkeessa, joka käsittelee maaseudun ja kaupungin välisiä suhteita kotimaisessa sanomalehtikeskusteluissa 1860-luvulta tähän päivään (Maaseudun ja kaupungin suhteet yhteiskunnallisissa keskusteluissa Suomessa 1860-luvulta nykyaikaan, 2016). Itse olen nyt keskittynyt vuosiin 1916–1919, jotka pitävät sisällään niin Suomen itsenäistymisen kuin sisällissodan 1918 ja sen jälkipyykin. Ne olivat dramaattisia ja tapahtumarikkaita aikoja, ja ehkä juuri siksi niiden pariin on ollut mielenkiintoista palata.

Toisaalta enimmäkseen teen muita töitä, jotka eivät herätä suuria intohimoja. Ilman niitä ei palkka kuitenkaan juokse ja aineellinen elintaso kohoa, joten ne ovat yhtä lailla tärkeitä. Toisinaan käy myös niin, että vähemmän kiinnostavalta vaikuttanut hanke imaisee mukaansa, kun alkaa aiheeseen tarkemmin perehtymään. Ihmisen onnellinen elämä tai ainakin työssä viihtyminen on myös sidoksissa asenteeseen ja elämänkatsomukseen.

J.P. Roosin sosiologian klassikkoteoksen Suomalainen elämä – Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista (1987) mukaan onnellisuuden kannalta elämän sisäisen hallinnan tunne on keskeinen. Se on kykyä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin, sattuipa mitä tahansa. Maaseudulla talonpoikaisessa yhteiskunnassa asuneet sukupolvet olivat joutuneet sopeutumaan luonnonolosuhteisiin, mikä kehitti heille vahvan elämän sisäisen hallinnan. Oli pärjättävä sillä mitä luonto antoi. Elämä saattoi olla täynnä vaikeuksia, puutetta ja köyhyyttä, mutta ihminen saattoi silti kokea eläneensä hyvän elämän. Vastaavasti kaupungistunut aineellisesti rikas ja turvallinen elämä ei automaattisesti takaa onnea. Näennäisesti kaikki saattaa olla hyvin, mutta todellisuudessa elämäntavan perustekijät ovat hukassa. Kyky sopeutua ongelmiin on heikko ja ihmissuhteet horjuvat. Paradoksaalisesti ihmisten ulkoisen elämänhallinnan lisääntyminen aineellisen elintason kohoamisen myötä näyttää johtaneen heikentyneeseen elämän sisäiseen hallintaan. (Roos 1987, 66, 194, 242).

En ole aivan tarkalleen varma oliko tapauksessani kyseessä yritys parantaa sisäistä vaiko ulkoista elämänhallintaa, kun ostin lomalla kaksi sähkökärpäslätkää. Ne auttoivat minua kuitenkin sopeutumaan kesäisiin luonnonolosuhteisiin. Lätkän avulla ilmatilan pystyy tarvittaessa ottamaan haltuun kärpästen lisäksi myös hyttysiltä ja ampiaisilta, mahdollisesti jopa mäkäröiltä. En tiedä pitäisikö omasta henkisestä hyvinvoinnista olla huolissaan, kun öisten hyttysjahtien helpottuminen ja ruokailurauhaa häiritsevien ampiaisten sähkögrillaus tuntui parantavan elämänlaatua merkittävästi. Kenties kyse on kuitenkin ollut vain ohimenevästä humalluttavasta vallantunteesta, kun on saanut viettää lomansa kärpästen herrana.

Kirjoittaja YTT Aapo Jumppanen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

Viitteet:

Maaseudun ja kaupungin suhteet yhteiskunnallisissa keskusteluissa Suomessa 1860-luvulta nykyaikaan. Helsingin yliopisto, Tuhat-tutkimustietojärjestelmä, 4.8.2016. https://tuhat.halvi.helsinki.fi/portal/fi/projects/ruralurban-relation(199759c6-e8d6-4f0d-b236-06c8cfe558d4).html[Viitattu 4.8.2016.]

Loman jälkeen ei tarvitse ahdistaa – takuuvarmat tropit angstin taltutukseen. Yle uutiset 30.7.2013. http://yle.fi/uutiset/loman_jalkeen_ei_tarvitse_ahdistaa_-_takuuvarmat_tropit_angstin_taltutukseen/6754285 [Viitattu 4.8.2016.]

Palasitko lomalta töihin tällä viikolla? Jos ahdistaa, se kuuluu asiaan. Yle uutiset 4.8.2016. http://yle.fi/uutiset/palasitko_lomalta_toihin_talla_viikolla_jos_ahdistaa_se_kuuluu_asiaan/9071745?ref=leiki-uup [Viitattu 4.8.2016.]

Päivän kasvo 3.8.2016. Yle areena. http://areena.yle.fi/1-3067799 [Viitattu 4.8.2016.]

Roos, J.P. (1987): Suomalainen elämä – Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki.

Sari Helin: Koulun kesäloma on liian pitkä. Yle uutiset 6.8.2014. http://yle.fi/uutiset/sari_helin_koulun_kesaloma_on_liian_pitka/7395689 [Käytetty 4.8.2016.]

Töihin paluun ei tarvitse olla tuskaa. Yle uutiset 14.8.2011. http://yle.fi/uutiset/toihin_paluun_ei_tarvitse_olla_tuskaa/5406682 [Viitattu 4.8.2016.]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *