Viime viikolla Ympäristövaliokunnassa vietettiin Vihreää viikkoa, johon kuului luentoja, paneelikeskustelu sekä muuta ilmastoaiheista tekemistä, kuten vastuullisuussertifikaatti kysely. Teemoina oli esimerkiksi vihreä siirtymä, viherpesu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset Lounais – Aasian ja Afrikan maissa. Viikon kruunasi Luontomarssi johon monet valiokuntalaiset osallistuivat.
Mielestäni Vihreä viikko onnistui hyvin, ja jätti paljon pohdittavaa. Näin vaalien alla on erityisen tärkeää nostaa luontoon ja ilmastoon liittyviä teemoja, jotta ne huomioitaisiin vaaleissa ja tulevassa päätöksenteossa mahdollisimman kattavasti. Omasta mielestäni on absurdia, kuinka usein luonto – ja ilmastoaiheet ovat marginaalisssa päätöksenteossa ja siihen liittyvässä keskustelussa, vaikka ilmaston kuumeneminen ja luontokato ovat jo nyt suurimpia haasteita yhteiskunnassamme ja vain muutaman vuoden sisällä tämä kriisi tulee kiihtymään suunnattomasti.
Jos et ehtinyt osallistumaan Vihreän viikon tapahtumiin, tai muuten kaipaat kertausta teemoista, koostin lyhyesti tärkeimmät pointit, jotka jäivät erityisesti itselleni mieleen viikosta.
🪴 Kestävyys on monitahoinen teema
Viikon ensimmäinen tapahtuma oli paneelikeskustelu, jossa käsiteltiin kaivosteollisuutta, ekstraktivismia, vihreää siirtymää ja kestävyyttä. Mineraalit ovat olennainen osa niin kutsuttua vihreää siirtymää, koska siirtymään tarvittava teknologia tarvitsee niitä. Kaivosteollisuus on pelkästään Suomen kontekstissa tärkeää, koska Suomen mineraalivarannot ovat verrattain suuret (https://kaiva.fi/geologia/mineraalivarannot/).Suomen alueelle onkin tehty paljon kaivosvarauksia.
Kaivosteollisuus ja louhinta ei kuitenkaan ole ongelmatonta, koska kaivosalueiden perustamisella on paljon ympäristöllisiä ja sosiaalisia haittavaikutuksia. Lisäksi on epäselvää, kuinka hyvin esimerkiksi akkujen valmistukseen käytettyjä mineraaleja pystytään tulevaisuudessa kierrättämään.
Kuulimme hyvin erilaisia argumentteja kaivosteollisuudesta ja sen vaikutuksista paneelissa. Itselleni pääpointti paneelista oli se, että kestävyys ei voi tarkoittaa pelkästään esimerkiksi ympäristöllistä kestävyyttä, vaan myös muun muassa sosiaalinen kestävyys on otettava aidosti huomioon. Kuulimme paneelissa väitöskirjatutkija Maija Lassilaa, joka on tutkinut suojellulle Viiankiaavalle suunnitellun maanalaisen kaivoksen sosioekologisia kysymyksiä ja haasteita. Itselleni Lassilan kommenteista jäi se mieleen, että vaikka Viiankiaavan arvokas luonto saataisiinkin jollain ihmekonstilla suojeltua kaivoksesta huolimatta (vaikka se kuulostaa omaan korvaan aika utopistiselta), kaivoksella saattaa olla silti valtavia sosiaalisia ja sosioekologisia vaikutuksia, jotka heikentävät alueen ihmisten hyvinvointia. Mielestäni onkin tärkeää muistaa, että esimerkiksi luontokato on vain yksi ilmastokriisin “oire” ja kriisiin liittyy myös valtavia sosiaalisia kriisejä joita saattaa olla välillä myös haastavaa tunnistaa.
Miten sitten voimme toteuttaa vihreää siirtymää, jos ei kaivosteollisuudella? Tähän en paneelissa itse saanut paljoa vastauksia, ja se jäikin minua vähän askarruttamaan. Yhä kiihtyvä luonnonvarojen ekstraktivismi (englanniksi extraction = louhinta, kiskominen, vetäminen) on paljolti se, mikä on ajanut meidät tähän kriisiin. Maalaisjärkeni sanoo, ettei se voi silloin olla samaan aikaan kriisin ratkaisu. Ainakin tulisi tarkemmin selvittää mineraalien kierrätysmahdollisuuksia ja myös pyrkiä kierrättämään teknologiaa eettisemmin ja kestävämmin kuin tällä hetkellä.
🪴On hyvä opetella tunnistamaan viherpesua, mutta tarvitsemme sen suitsimiseen laajempaa muutosta
Viherpesua ja esimerkiksi vastuullisuussertifikaatteja käsiteltiin laajasti luennolla, jonka piti Kuluttajaliiton Tiina Vyyryläinen. Kuluttajaliiton tavoitteena on saada seuraavaan hallitusohjelmaan mukaan viherpesua suitsivia tavoitteita. Lisäksi järjestimme Kuluttajaliiton kanssa yhteistyössä kyselyn, jossa testasimme opiskelijoiden tietämystä vastuullisuussertifikaateista.
Itselleni jäi mieleen se, kuinka paljon merkkejä on olemassa. Tajusin myös, että tiedän loppuviimeksi aika vähän eri merkkien kriteereistä tai taustasta. Vyyryläisen luennolla oli kiinnostavaa jo olemassa olevaan lainsäädäntöön liittyvä tieto, esimerkiksi se, että kuluttajansuojalaissa on jo olemassa kielto antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja markkinoinnissa. Viherpesua kuitenkin arvioidaan tapauskohtaisesti, eikä sille ole olemassa omaa spesifiä sääntelyä, mikä saattaa hidastaa sen suitsimista. Kuitenkin esimerkiksi EU: ssa suunnitellaan uutta lainsäädäntöä, joka koskisi tarkemmin juuri ympäristöväittämiä ja – merkkejä.
Omasta mielestäni juuri yritysten valtioiden lisäksi tulisi kantaa suurempi vastuu teoistaan ja omasta markkinoinnistaan. Maailmassa toimii suuria monikansallisia jättiyhtiöitä, joilla kyllä olisi työkalut ja resurssit vastuullisempaan toimintaan, jos se aidosti heitä kiinnostaisi. Näitä yrityksiä varmaan kiinnostaisikin vastuullisuus enemmän, jos esim. EU tiukentaisi tuotteiden ympäristöön ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyviä kriteereitä lainsäädännössään.
🪴Globaali oikeudenmukaisuus ilmastoasioissa on lapsenkengissä ja vaatii laajempaa toimintaa sekä tunnistusta
Viimeinen luento viikon aikana oli Sudanilaisen ilmastoaktivisti ja opiskelija Alhassan Mohamedin luento, joka käsitteli ilmastonmuutoksen vaikutuksia Arabimaissa ja Afrikan maissa. Skaala oli siis maantieteellisesti ja muutenkin aivan valtava, mutta Mohamed nosti onnistuneesti alueelle keskeisiä ja yhdistäviä tekijöitä, sekä sen lisäksi Sudaniin erityisesti liittyviä aiheita.
Mieleen jäi erityisesti se, kuinka tärkeässä roolissa maatalous on monissa alueen valtioissa, mutta silti nälkä on valtava humanitäärinen kriisi alueella. Nälänhätä ei siis johdu esimerkiksi siitä, että mm. Afrikka olisi mantereena luonnonvaroiltaan jotenkin köyhä, tai että maata ei viljeltäisi, oikeastaan päinvastoin. Nälänhätään liittyy paljon poliittisia ja sitä kautta maailman taloutta sääteleviä tekijöitä – ruoka ei esimerkiksi jää sinne, missä se on tuotettu, vaan myydään muualle. Lisäksi alueen resilienssi on valmiiksi huono muuttuvalle ilmastolle ja sen haasteille. Mohamed nosti erityiseksi haasteeksi piinaavan kuivuuden ja toisen ääripään, eli lisääntyneet sateet – jotka taas muuttavat kuivuneen maaperän vaikeasti hallittavaksi mudaksi.
Kulutamme täällä globaalin pohjoisen valtioissa moninkertaisen määrän globaalin etelän maihin verrattuna – näin kuumennamme koko maapallon ilmastoa. Silti ilmastokriisin vaikutukset osuvat rankimmin juuri niille alueille, joiden asukkaat eivät kriisiä ole aiheuttaneet. Lisäksi maailman koloniaalinen menneisyys, jossa globaalin etelän alueet ovat joutuneet ja joutuvat edelleen riiston sekä väkivallan kohteeksi on heikentänyt esimerkiksi sellaisen infrastruktuurin ja yhteiskunnallisten rakenteiden kehittymistä, jotka osaltaan helpottaisivat sopeutumista muuttuvaan ympäristöön. Valta ja globaali oikeudenmukaisuus ovat siis olennaisia teemoja tarkasteltaessa ilmastokriisiä.
Mohamedin mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumista esimerkiksi Sudanissa hidastaa myös ihmisten tietämättömyys ja tiedon levittämisen haasteet. Hänen mukaansa esimerkiksi Sudanin kouluissa tai työpaikoilla ei nosteta ilmastoon liittyviä ongelmia esiin, jolloin myös mahdollisten ratkaisujen etsiminen pysähtyy tai ainakin hidastuu merkittävästi. Tähän ongelmaan liittyy olennaisesti Sudanin valtio, joka on vähintään välinpitämätön asian suhteen ja mahdollisesti myös aktiivisesti pimittää tarvittavaa tietoa. Mohamed rohkaisi globaaliin yhteistyöhön, jossa erityisesti globaalin etelän tutkijoita, aktivisteja ja asukkaita kuultaisiin enemmän ja paljon aktiivisemmin. Valtion tai valtiollisten rakenteiden kuten instituutioiden kautta tuleva muutos ei hänen mielestään ole riittävää tai tehokasta, vaan hän rohkaisi toimimaan ainakin oman käsitykseni mukaan enemmän ns. ruohonjuuritasolla.
🪴Hävikkiruoka on parasta💚
Kokkasimme tiistain paneeliamme varten herkkupöydän täyteen ruokaa, jonka raaka-aineet saimme Alepa Kampin, S-market Sokoksen sekä Jalotofun hävikkituotteista. Saimme valtavan määrän kehuja onnistuneesta tarjoilusta! Esimerkiksi erilaiset tahnat, kuten hummus tai baba ganoush, ovat todella hyviä tapoja vähentää omaa hävikkiä ja hyödyntää esimerkiksi jo hieman nahistuneet vihannekset. Jo pelkästään oliiviöljy ja valkosipuli yhdistettynä johonkin vihannekseen tai vaikka paahdettuihin juureksiin on oiva tahnaresepti.