Lumimyrskyjä ja maanjäristyksiä

Maanantainen lumimyräkkä ei varsinaisesti houkutellut ulkoilemaan, mutta tilaisuus oli kyllä mainio napaseutututkijan larppaamiseen. Ja Artun muistutus oli kyllä myös ihan hyvä – ei tutkija voi valita sitä keliä, vaan duunit pitää hoitaa vähän kehnommallakin ulkoilusäällä. Siispä Epicollect5 puhelimeen ja liikkeelle. Ohjelma, näin käyttäjän näkökulmasta, oli kyllä erinomaisen helppokäyttöinen. Paikannuksen tarkkuus tietysti heitteli – kurssikaverin kanssa parin metrin etäisyydellä tehdyt karttamerkinnät saattoivat päätyä kartalla lopulta kymmenien metrien etäisyydelle toisistaan. Työssä tarvittavaan tarkkuuteen toki päästiin näinkin.

Varsinaisena kotitehtävänä olivat hasardit. Vaikka luonnonmaantiede ei suurin intohimoni olekaan, ovat hasardit aina olleet mielenkiintoisia. Etenkin nämä seismologiset ja vulkaaniset ilmiöt, siispä halusin kartoittaa niitä maailmankartalle. Valitsin tietokannasta tulivuorenpurkaukset 1900-luvusta eteenpäin yhdistämällä ajanjaksojen D1 ja D2 tietokannat lopulta yllättävän yksinkertaisella kopio+liitä -toiminnolla. Erikoista, että QGIS taipui tuollaiseen. Totta kai se poisti liitetystä tiedostosta suurimman osan informaatiota, mutta kun paikkakoordinaatit jäivät jäljelle, en sen kanssa tästä nyt jäänyt nahistelemaan.

Hain maanjäristyksistä vuoden 1900 alun ja vuoden 2021 lopun väliset maanjäristykset kolmessa eri Richterin magnitudissa, eli vähintään kuuden, seitsemän ja kahdeksan magnitudin järistykset. On hyvä muistaa, että tämä magnitudin kasvu tarkoittaa aina 10-kertaista maanliikkeen muutosta ja noin 32-kertaista vapautuneen energian määrän nousua numeron noustessa yhdellä. Halusin tällä hahmottaa sitä, että mitkä maailman alueet ovat todella voimakkaiden maanjäristysten aluetta. Tässä ehkä opetuksellisena pointtina voisi olla myös se, että valittaessa jokin magnitudi voidaan tietyn alueen seismologinen aktiivisuus häivyttää kartalta lähes täysin – eli pitää aina osata lukea karttaa ja sillä näkyvää tietoa, sekä etenkin sitä tietoa, jota sen ei haluta antaa esittää.

Kartat itsessään ehdin tehdä jo kurssikerran lopuksi, nyt vain sitten tuon aina yhtä näppärän New Print Layout -työkalun kautta siirretään ne editoitaviksi. Ja kyllä, mittakaava puuttuu. Ilmeisesti johtuu jostakin mittakaavaan liittyvästä ongelmasta, mutta mittakaavatyökalulla sain kerrassaan väärän mittaisia janoja aikaan – ja yksinkertaisesti minusta ei löytynyt sitä taistelua lähteä ymmärtämään QGIS:iä tässä asiassa. Pohjoisnuolen olisi voinut laittaa, mutta kun tarkastellaan koko maailman karttaa, onko se todella välttämätön? Ehkä se meni nyt sellaisena tietynlaisena tyylillisenä yksinkertaistuksena, että kun kerran mittakaava puuttuu, niin puuttukoon pohjoisnuolikin. Legenda on sentään yksinkertainen asia luoda. Kuvan rajaaminen taas ei, joten jälleen avasin kuvat erikseen kuvankäsittelyohjelmassa ja rajasin mustan kehyksen mukaisiksi. Ehkä sellainen työkalu tuosta työtilasta löytyy, mutta en ole koko kurssin aikana sitä onnistunut yhyttämään.

Kuvista näkee selvästi maanjäristysten seuraavan etenkin kuvassa 1 laattojen rajoja, esimerkiksi Atlantin keskiselänne näkyy kuvassa erittäin selvästi ja muutenkin merialueilla, esimerkiksi Intian valtamerellä ja Pohjoisella jäämerellä näkyy merenpohjien seismologinen aktiivisuus. Kuvassa 2 seismologinen aktiivisuus hiipuu, mutta esimerkiksi Turkista Himalajalle ulottuvalla alueella näkyy vielä runsaasti pisteitä, samoin Yhdysvaltojen länsirannikolla. Monilla merialueilla pisteet ovat kuitenkin jo merkittävästi harventuneet.

Kuvassa 3 on kuvattuna enää magnitudin 8-10 maanjäristykset ja mustilla pisteillä merkityt tulivuodet alkavat olla kartan hallitseva elementti. Karttapohjan eurooppakeskeisyys rikkoo kehän tai hevosenkengän mallin, mutta silti jo pelkästään maanjäristyksillä Tyynenmeren tulirengas on edelleen havaittavissa. Kuva ehkä hyvällä tavalla korostaa sen luonnetta maapallon seismisesti ja vulkaanisesti aktiivisimpana alueena, siinä missä Afrikan hautavajoama ja esimerkiksi Turkin alue tuntuvat rauhoittuvan kokonaan.

Yksinkertaisella valinnalla sen suhteen, että miten voimakkaat maanjäristykset – ja miltä ajanjaksolta – kartassa kuvataan saadaan visuaalisesti hyvin erilaisia karttoja. Suurin piirtein kuvien maanjäristysten voimakkuuden keskiarvoa kuvaa kuva 4, jossa jo ”vain” 6,9 magnitudin maanjäristys saa aikaan tuollaista tuhoa.

Muistan omilta kouluajoilta, että siinä missä maantieto ei kouluaineena ollut se oma suurin suosikki, juuri tuo lukion hasardimaantieteen kurssi oli monien muidenkin mieleen. Luonnonmullistukset kuten maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset tuntuvat meistä ehkä pelottavilta ja poikkeuksellisilta ilmiöiltä, mutta niiden äärellä on tärkeä muistaa, että ne ovat mitä suurimmassa määrin luonnollisia ilmiöitä. Ilman niitä maapallolla ei olisi elämää, joten meidän on vain sopeuduttava niihin.

Kuten aiemminkin, tulevat viittaukset muiden blogeihin myöhemmin, tätä kirjoittaessa ei ainakaan lähdeviittauslistassa ollut muita.

Edit: Mielenkiintoista oli tässä kohtaa kurssiviikkoa tutkia hieman minkälaisia karttoja muut olivat saaneet aikaan. Topias Vanhatalon karttojen äärellä jäin hieman kaipaamaan mahdollisuutta klikata niitä suuremmiksi, ehkä tuo värikkyys olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa (Vanhatalo, 2022). Pidin tuosta ideasta jakaa maanjäristyksiä voimakkuuden perusteella eri väreille ja jäin miettimään myös QGIS:in ”valtaa” asettaa nuo kategorioiden rajat oman tahtonsa mukaan. Usein tuo valinta on varmaan ihan looginen, mutta hyvä sitä varmaan on myös itse miettiä, että mihin kohtaan rajan asettaa.

Katariina Maijalan työssä pidin tulivuorien jakamisesta eri tyyppeihin, etenkin tuo vedenalaisten tulivuorien kartta oli hyvä (Maijala, 2022).

Viitteet:

Seismologian instituutti. Perustietoa maanjäristyksistä. Haettu 22.2.2022 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/seismologian-instituutti/maanjaristykset/perustietoa-maanjaristyksista

Lin, R. (22.9.2017. Here’s what earthquake magnitudes mean—and why an 8 can be so much scarier than a 6. Los Angeles Times. Haettu 22.2.2022 osoitteesta https://www.latimes.com/nation/la-fg-mexico-earthquake-magnitude-20170921-htmlstory.html

Maijala, K. (25.2.2022). Ulkoilua ja pisteaineistoa. GEOINFORMATIIKAN HARJOITTELUA. MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät, Helsingin yliopisto. Haettu 27.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/katariinagem/

Vanhatalo, T. (23.2.2022). Kuudetta kertaa. TKV MAA-202 BLOGI. Tutustumista GIS:in maagiseen maailmaan. Haettu 27.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/topiasva/

 

 

Tällä kertaa mennäänkin hieman enemmän pohdiskelevalla otteella. Tunnilla käytiin lyhyesti läpi bufferointi, eli puskurointi. Se ei teknisesti ollut kovin vaikea suoritus, vaikka QGIS kyllä yritti parhaansa mukaan vaihtaa kartan mittakaavaa sattumanvaraisesti. Puskuroimme Pornaista ja sitten PK-seudun lentokenttien lentomelualueita ja alueen asemia saavutettavuuden näkökulmasta. Näitä puskurikarttoja on tullut eri luennoilla välillä vastaan, joten kyllähän tässä kaikessa toki liikutaan koko ajan sellaisessa maantieteilijän osaamisalueessa. On siis ihan perusteltua, että jokaiselle maantieteilijälle nämä asiat opetetaan, mutta olen tämän suhteen tehnyt myös oivalluksen itsestäni.

Kuten ehkä blogini lukijat ovat huomanneet, QGIS on aiheuttanut otsasuonen tykytystä ja naapuruston lapset ovat varmaan oppineet uusiakin kirosanoja työskentelyäni kuunnellessaan. Olen luonteeltani varsin rauhallinen, mutta QGIS onnistuu kaivamaan sellaista alkukantaista raivoa esiin, että asiasta voisi jopa huolestua. Olen luonteeltani myös utelias ja tykkään oppia uutta, mutta QGIS:in kanssa moiset oppimiskokemukset ovat jääneet aika vähiin. Kun kysytään, että mitkä ovat tämänhetkisen paikkatieto-osaamisesi perusteella QGIS:in keskeisimmät työkalut, joiden käytön hallitset hyvin tai auttavasti, pitää pysähtyä oikein miettimään.

Noh, juuri nyt osaan puskuroinnin, mutta sekin on ensi viikolla jo varmaan unohtunut. Työskennellessä tuntui, että moni ihan perusjuttu on mielestä kadonnut, kai niitä pitäisi sitten vain kerrata aiemmista ohjeista. Juuri ja juuri nyt osaan tuon Select by Location -työkalun käytön ja sitten tallentaa siitä varsinaisen tason, mutta tietokantojen yhdistämistä ja muuta… jaa-a, jotenkin se varmaan tehtiin. Itsenäistehtävät 1 ja 2 sain tehtyä jo tunnilla, kiitos vierustoverin avun ja opettajan neuvojen niistä selvisin ja tulokset sain jopa taulukkoon.

Taulukko

Kolmanneksi itsenäistehtäväksi valitsin ensimmäisen, eli KOULUT. Tehtävä sinänsä vaikuttaa yksinkertaiselta. Pitää valita tuon yhden koulupiirin alueelta asukkaita ja laskea siitä tietokannasta tiettyjä lukuja ja prosentteja. 168 kotia sain valittua alueelta, tavallaan kiva huomata, että ainakin tähän asti tehtävä sujuu. Nyt vain tutkitaan, että kuinka moni alueen asukkaista on 6-vuotias, eli tulossa ala-asteelle ensi vuonna. Määrä on niin pieni, että sen voisi laskea ihan päässäkin, mutta lasketaan se silti Field Calculatorilla. Mites se tapahtuikaan? Sum-funktio varmaan? Se ja tuo IKA6-kenttä. Niinhän se varmaan… ai ei vai? Eli, jos kirjoitan funktion sum, se ei tee noita sulkeita. Mutta kun valitsen sen tuolta, syntyvät sulkeet myös. No niin, tämähän on tietysti ihan loogista.

Yläasteikäisiä ovat 14–16-vuotiaat. Onko jopa muuten niin, että ei ole enää yläastetta, vaan se on yläkoulu? Noh, niin tai näin, nyt pitäisi laskea seuraavalle vuodelle ikäluokat niin, että ketkä ovat ensi vuonna tuon ikäisiä. Tämähän pitäisi olla ihan yksinkertainen juttu, lasketaan tämän vuoden ikäryhmistä 13–15-vuotiaat. Se jopa onnistuu ihan hyvin. Kouluikäisten lasten ja nuorten määrän osuus alueen asukkaista pitäisi onnistua myös, lasketaan kouluikäiset yhteen ja jaetaan se koko alueen väkiluvulla. Luodaan siis molemmista oma kenttänsä tietokantaan. Kouluikäisiä 184, asukkaita 1894. Ja annetaan Field Calculatorille tehtäväksi tehdä jakolasku. Tästä saatiin suhdeluku, eli asukkaista 9,7 % on kouluikäisiä. Tästä saa samalla työkalulla tehtyä sitten laskun, jolla selviää muunkielisistä 9,7 % pyöristyvän 11 kouluikäiseen. Tämä tehtävä ei nyt ylettömän vaikea ollut, lähinnä siinä treenattiin tuon Field Calculatorin käyttöä, mikä onkin ehkä yksi työkaluista, jonka kanssa on kohtalaisen hyvin jo päässyt sinuiksi.

– Kuinka paljon Helsingin Yhtenäiskouluun on tulossa uusia koulutiensä aloittavia oppilaita aineiston keruuhetkestä seuraavana vuonna, sen omasta koulupiiristä? 14
– Kuinka suurta määrää yläasteikäisiä oppilaita Helsingin yhtenäiskoulun pitää varautua opettamaan seuraavana vuonna (oma koulupiiri)? 63
– Kuinka suuren osuuden koulupiirin alueella asuvista asukkaista muodostavat kouluikäiset lapset ja nuoret (ala-aste ja yläaste)? 9,7 %
– Kuinka monta muunkielistä kouluikäistä alueella asuu, jos oletetaan että muunkielisissä perheissä lasten ja aikuisten suhde on sama kuin edellisessä kohdassa laskettu? Luku on vain arvio, ei siis tarkka lukumäärä. 11

Puskurivyöhykkeiden käyttötavoiksi olisin ennen kurssia ehdottanut juuri jonkin asian, esim. äänen vaikutusaluetta sekä juuri tuollaista tietynlaista saavutettavuusanalyysiä. Varmaan niitä voisi käyttää jokien tulvimisalueiden kartoittamiseen, tosin se riippunee enemmän maastosta kuin suoranaisesta etäisyydestä. QGIS antaa työkaluja monenlaisten ongelmien ratkaisuun, mutta mietin sitä, että ohjelma on tietysti täysin riippuvainen sen saatavilla olevan datan tarkkuudesta ja laadusta. Laajoilla tietokannoilla on helppo luoda monenlaisia analyysejä, mutta jos joltakin alueelta tiettyä dataa ei vain ole saatavilla, ei QGIS taikatemppuihin pysty. Ehkä. En halua kyseenlaista QGIS:in kykyjä, koska on edelleen hyvin mahdollista, että siitä tulee uuden robottien maailmanjärjestyksen keskus ja en halua ärsyttää sitä liikaa.

Suurin rajoittava tekijä QGIS:ille on varmasti sen käyttäjä. Ymmärrän, että paikkatieto-ohjelmaksi QGIS on oikeasti oikein hyvä ja suurin osa turhautumistani siihen on turhautumista omaan osaamattomuuteen. Jos käyttäjä ei tiedä minkälaisilla komennoilla ja toiminnoilla ohjelmaa pitäisi oivasti ajaa, ei se edelleenkään taikatemppuihin pysty. Ei sillä, en väittäisi QGIS:iä mitenkään aloittelijaystävälliseksi tai edes kovin intuitiiviseksi. Sen kanssa varmasti pitäisi jumpata vielä pitkään, jotta siitä saisi vihollisen sijaan liittolaisen, mutta itse nostan kädet pystyyn. QGIS nujersi minut. Ei, en halua paikkatietoalan ammattilaiseksi ja osaajaksi. Hyvä oppi varmaan sekin.

Blogiviittaukset tulevat taas jälkikirjoituksena, koska tätä kirjoittaessa en vielä muilta postauksia tämän viikon tehtävistä löytänyt.

Edit: Jessika Isomeren blogi oli visuaalisesti oikein miellyttävä, pitää muistaa itsekin, että tilastoista saa toimivampia, kun niihin vähän käyttää väriä. Se ei tee tilastoista lainkaan huonompia tai vähemmän ”ammattimaisen näköisiä”, mutta miellyttää silmää mukavasti.

Viiteet:

Jessika Isomeri (17.2.2022).  JESSIKAN GIS-HURVITTELUT
Matka geoinformatiikan saloihin. Viikko 5 – Bufferointia ja uima-altaita. https://blogs-test.it.helsinki.fi/jessikangishurvittelut/ (Tieto haettu 17.2.2022)

Maanantaisilla oppitunneilla päästään jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle QGIS:n käyttöön. Ehkä jo kerran, pari saanut huomata, että hei, minähän osaan tämän. Silti on myönnettävä, että erityisen helppoa ohjelman käyttö on siinä vaiheessa, kun koko luokka seuraa tarkasti opettajan esimerkkiä. Opettajan hiiri naksahtaa, seuraavalla sekunnilla 20 hiirtä ympäri luokkaa naksahtaa. Mutta kai sitä oppimista vähän kerrassaan tapahtuu.

Tällä kertaa pitäisi laatia ruututeemakartta yhdellä tai kahdella (yhdellä) eri ruutukoolla, teemana jokin sellainen, joka haastaa jo vähän pohtimaan. Monia hyviä kysymyksiä apuna tähän. Hyvä. No niin, tätähän aloitettiin jo tunnilla. Jaa, niin, olen näemmä tallentanut Drivelle vain tuon projektin, eli nuo kaikki tasot ovat jossakin… hmm, aivan, z-asemani herjasi täyttymistään ulos kirjautuessani ja poistin ne, koska luulin, että olisivat Drivella tallessa. Tämä sentään ei ollut QGIS:n vika. Eipä sillä, ei se iso työ ole niitä säätää kohdilleen uudestaan. Eihän?

Noh, kyllä tämä nyt ihan sujuu. Fuksiläppäriä tehokkaampi kotikoneeni liitti tietokantoja toisiinsa varsin sujuvasti. Sain tuon Pks_vaki -tietokannan liitettyä, sopivasti valittua. Join attributes by location kaatoi taas koko ohjelman. Huokaus. Tai, kuten QGIS sen hassusti ilmaisisi, Uh-oh!

 

Uusi yritys. Select by location. Ei jumita, mutta syntyykö valintaa? En totta puhuen enää edes tiedä. Jaa niin, taso grid on olemassa, mutta sitä ei näy kuvassa. Poistetaan ja luodaan uusi. Sitten taas liitetään tietokantoja, Join attributes by location. Tällä kerralla nokkelasti en koitakaan liittää kaikkea mahdollista, vaan valitsen vain asyht, ruots, ulkokans ja muunkiel -tiedot. Ei ihme, että tämä edellisellä yrityksellä kuukahti. Iskee jo turhautuminen. Layers-välilehdessä näkyy yhdistettyjä tasoja, mutta en ole enää varma mitä olen mihinkin yhdistänyt. Tasossa vaki_karsittu on valittuna vain ne attribuutit, joita haluan työstää, mutta mihin se sitten pitäisi liittää? Tuntuu, että nämä ovat sellaisia ensimmäisen viikon asioita, jotka jo pitäisi tietää ja osata.
Monessa kohdassa tosin ohjeiden huolellinen lukeminen auttaa. Mitäs siellä seuraavaksi?

”Ennen teemakartan tekemistä kannattaa kuitenkin karsia valmiiksi aineistosta sellaiset solut, joissa ei asu ketään, jos sitä ei ole tehty jo aiemmin. Se helpottaa teemakartan tekoa, eikä valmiiksi karsitun aineiston kanssa tarvitse juuri kikkailla.
Aineiston karsit esimerkiksi Select features by Value ja valitset nollaa isommat lukuarvot esittämästäsi muuttujasta.”

Eli..? Aivan, tuo post it -lapun näköinen valintatyökalu. Sopivat kentät, suurempi kuin 0, ok. Ja… ja en tiedä mitä tapahtui. Vai tapahtuiko mitään. Ehkä ihan sama tässä välissä. Ylimääräisistä datalähteistä QGIS suostuu hyväksymään tietolähteeksi vain suuralueet sisältävän kartan, muiden kohdalla tulee ilmoitus, että tämä ei ole sopiva datalähde ja, jotenkin ohjelmalle sopivasti, virheilmoitus päättyy ”Reason:”. QGIS ei kaikkia salojaan paljasta.

 

Saan kuin saankin jonkinlaisen kartan aikaan, puskuroin alueiden nimet Label-osiosta ja rupean jumppaamaan karttaa edustavaan kuntoon. Pysähdyn heti sen äärelle, että miten saisin tätä karttaa rajattua pienemmäksi? Kai se on mahdollista? Ehkä on, ehkä ei. Tavallaan sain sen noilla siirtelytyökaluilla ohitettua ja nyt on näppärämmän kokoinen alue kartalla. Nyt tajuan, etteivät järvet ja joet tuo mitään lisäarvoa kartalle, joten ne voisi jättää pois. Taso a_kunta taas kannattaa laittaa näkyviin, koska sen avulla koko aluetta hahmottaa paremmin. Pohjoisnuoli, check. Mittakaava, check. Kehys kuvalle… ei tietenkään check. Tässäkin olen aiemmin ihan todistettavasti onnistunut, mutta nyt ei. Huh, vihdoin. Nyt vielä legenda. Noin. Lopullinen kuvan rajaus erillisessä piirto-ohjelmassa, koska se vain on helpompaa.

 

Valittu teema ehkä ei ole kaikkein haastavin, mutta tässä vaiheessa työskentelyä en jaksa välittää. Mitä kartasta siis nähdään? Vahvasti ruotsinkielisten alueiden sijoittuminen pääkaupunkiseudun kartalla ja sen suuralueilla. Kartta ei ole huonoin mahdollinen: suuralueet on jopa ehkä toimivampi kuin kuntarajat, koska niitä on enemmän. Tekstit ovat välttämättömyys, sillä suuralue ei terminä ole varmasti monelle tuttu. Tekstien sijoittelu karttaan onnistui kohtalaisesti, nyt ne ovat luettavissa, mutta eivät peitä liikaa allaan olevaa dataa, eli ruudukoita.

Ruututeemakartta on tämän kaltaisen datan esittämiseen erittäin hyvä työkalu, koska tiukasti rajatulla alueella asuvista ihmisistä voidaan esittää absoluuttisia arvoja niin haluttaessa, nyt prosentit ovat riittävän tarkka ja kuvaava arvo. Ruotsinkielisen väestön sijoittuminen kartalla on mielenkiintoinen ilmiö, mikä siihen on aina historiallisesti vaikuttanut, että jokin alue houkuttaa enemmän ruotsinkielisiä asukkaita ja syntyy keskittymiä? On myös suuralueita, esim. Koillinen ja Korso, joissa asuu erittäin vähän ruotsinkielisiä asukkaita.

Vertasin tuotostani Katariina Karvisen (Karvinen, 2022) vastaavaan, hän tosin oli kartoittanut väestön määrää ja onnistunut lisäämään karttatasoon tiestön. Omaa karttaani Karvisen karttaan verratessa huomaa hyvin miten vahvasti ruotsinkieliset asuinalueet sijoittuvat niihin väestöruutuihin, joissa asuu vähän ihmisiä. Eli pienemmässä väestöotoksessa on helpompi tietysti yhden kieliryhmän saada prosentuaalisesti suuri osuus. Tiestön lisääminen omaan karttaani ei olisi tuonut mitään lisäarvoa, mutta tämä vertailun mahdollisuus oli hyvä.

No niin, tällainen työskentely tällä kertaa. QGIS ei vieläkään oikein tunnu luontevasti taipuvan käyttöön. Turhautumista. Kiroilua kuin merimies (eikä edes kuten verbaaliakrobaatti kapteeni Haddock). Epätoivoa. Sitä QGIS:in käyttö yhä vain on. Ehkä se tästä.

Viitteet:

Katariina Karvinen (9.2.2022). Katariinan blogi. Rasteri- ja vektoriaineistoja. https://blogs.helsinki.fi/karvkata/?lang=en (Tieto haettu 9.2.2022)

QGIS – rakastettuni

Afrikka

Tällä kertaa työskenneltiin tietokantojen parissa. Muuten kaikista haukuistani huolimatta oikeasti ilmeisesti varsin toimivan QGIS:in Akilleen kantapääksi on ilmeisesti osoittautunut tietokantojen yhteen liittäminen. Sitä yrittäessä ohjelma ilmeisesti toisinaan yksinkertaisesti vain kaatuu, minkä eilen pääsin itsekin kokemaan. Muistetaan siis säännölliset välitallennukset!

Aineistoon lisättiin tietoa ensin Afrikan internet-käyttäjien määrästä vuosina 2000 ja 2020, sekä Facebookin käyttäjämäärä vuonna 2018. Sen jälkeen lisättiin vielä tietoa merkittävistä konflikteista, timanttikentistä ja öljy- ja maakaasukentistä. Aineistoa olisi voinut koittaa jotenkin liittää yhteen teemakarttaankin, mutta luulen, että siitä olisi tullut turhan sekava. Nyt kartta on suhteellisen selkeä, vaikka toki konflikteja ja timantteja osoittavat karttamerkinnät sekoittuvat toisiinsa, etenkin Länsi-Afrikassa ja esimerkiksi Angolassa. Jo kartan perusteella voidaan huomata, että timantit ja konfliktit eivät aina esiinny samalla alueella – ja konflikteja syntyy muistakin syistä kuin timanttien takia.

Konfliktien tapahtumavuoden mukaan voidaan seurata monia ilmiöitä. Dekolonisaatio ja kuivuusaallot ainakin voivat niissä näkyä. Sekä timanttikaivosten että öljy- ja maakaasukenttien perustamisvuosissa on paikoitellen puutteellista tietoa. Timanttikaivosten kohdalla usein perustamisvuotena on 1946, vaikka ne ovat toki olleet käytössä jo aiemmin. Öljy- ja maakaasukenttien kohdalla tilastoissa on monessa kohtaa ylimääräisessä informaatiossa mainittu tarkka perustamisvuosi, vaikka perustamisvuoden ilmoittavassa sarakkeessa lukisi mitä. Nämä kaikki tekijät liittyvät toisiinsa, mutta eivät ole toinen toistensa ainoita selittäviä tekijöitä. Konflikteja syntyy resurssien epätasaisesta jakautumisesta, mutta tärkeitä resursseja on muitakin kuin vain timantit ja öljy.

Internetkäyttäjien lukumäärää teemakartassa ei ole ilmoitettu. Sen äärellä on tärkeä huomata, että Afrikka ohitti yhden kehitysvaiheen puhelimissa ja internetin käytössä. Afrikassa on huomattavasti vähemmän perinteisiä pylväiden varaan ripustettuja tai maahan kaivettuja puhelinlinjoja kuin Euroopassa, siellä internetiä käytetään huomattavasti yleisemmin puhelimella kuin vaikka tietokoneen äärellä istuen. Heikko ostovoima ja mobiilipalveluiden korkea hinta edelleen rajoittaa internetin saatavuutta, mutta Afrikkaa ei tule tässä nähdä homogeenisena kokonaisuutena, vaan huomata suuretkin erot mantereen eri alueiden ja valtioiden välillä.

Suomi tulvii

Sitten tulvivan Suomen äärelle. Jo maanantai-illan oppitunnilla ehdin näitä tietokantoja yhdistellä – silloin QGIS kaatui ja koitti viestittää, että nyt on aika lähteä kotiin. Muutin taustavärin neutraalin valkoiseksi, vesistöt silmään sopivasti sinisiksi ja tulvimisen teemaväriksi otin kaikki Kouvolan sävyt, eli harmaata. Omaan silmään se tuntuu ihan miellyttävältä. Nyt vielä järvisyys sopiviksi diagrammeiksi päälle. Olen järvisyystietokannan käynyt Excelissä tallentamassa sopivaan muotoon ja opettajan ohjeistuksella sain ääkkösetkin paikalleen. Nyt siis vain luodaan se diagrammi.

Kas kummaa. Diagrams-kohdassa kaikki on harmaata kuin kesäinen Kouvola. Tarkistetaan ohjeet, siitähän tämä usein on kiinni. ”löydät pylväiden laatimiseen tarvittavan työkalun tason Properties-lehdeltä, kohdasta Diagrams. Tutustu sen käyttöön.” Selvä. Ei auta. Onkohan tämä jotenkin jossakin väärässä muodossa? Ei, en vain ollut liittänyt sitä osaksi tuota kattavinta tietokantaa, siitäkö se johtuu? No niin, koitetaan liittää tietokannat yhteen. Ja QGIS kaatuu. En edes jaksa olla yllättynyt. Ohjelma uudestaan käyntiin, toistetaan sama ja… kaikki meni niin kuin pitikin. En edes jaksa olla yllättynyt.

Diagrammityökalun kanssa joutuukin säätämään. Saan muutaman palkin ilmaantumaan kartalle, mutta Vuoksen valuma-alueella järvisyyden pitäisi olla 19,8 %, mutta alueen päällä ei palkkia ole. Ai niin, nämä prosentit kannatti muuttaa Field Calculator-työkalulla fiksumpaan muotoon. Teen sen ja ongelma jatkuu. Huokaisen ja lähden syömään. Tästä voi jatkaa illemmalla. Ja niin teinkin ja nythän tämä sujuu. En pitänyt pelkästään järvisyyttä kuvanneesta palkista, joten tein ohjeen mukaisesti maapinta-alan osuuden ja piirakkadiagrammi on paremmin silmää miellyttävä. Vihreä kuvatkoon maata ja tuollainen kellanruskea järviä, koska en halua käyttää sinisen sävyjä, jottei diagrammi sotkeudu paikoin alla olevan järven kanssa.

Olen lopputulokseen varovaisen tyytyväinen. Kaakkoisrannikon pienillä valuma-alueilla diagrammit väkisinkin puuroutuvat, mutta siellä järvisyysaste on niin pieni, että asialla ei ole merkitystä. Muuten järvisemmät alueet erottuvat varsin hyvin ja voidaankin huomioida, että järvisyys pienentää huomattavasti tulvaindeksiä. Pohjanmaa tulvii, eli monella Perämereen ja Merenkurkkuun laskevalla valuma-alueella tulvimisriski on korkea, mutta myös Turun saaristoon ja Suomenlahteen laskevilla valuma-alueilla tulvimisriski on myös merkittävä. Toisaalta olisi ollut mielenkiintoista tilastoida myös Ruotsin itärannikko, mutta valuma-alueet meren sillä rannalla ovat toisaalta profiililtaan ja luonteeltaan niin toisenlaisia, että vertailun mielekkyys kärsii.

Tätä kirjoittaessa ei vielä muita blogeja näkynyt, joten pitää palata sen puitteissa asiaan loppuviikosta. Ja kouvolalaisille pahoittelut.

Edit: Tsemppiä Taru Tornikoskelle diagrammien kanssa, se ei lopulta ihan niin monimutkainen juttu ollutkaan, mutta ei se myöskään ihan intuitiolla tämän ohjelman kanssa tunnu sujuvan. Itselläni auttoi paljon se, että seurasin hieman vieressä tunnilla kun opettaja tuota vierustoverille neuvoi.

 

Viitteet

Granguillhome Ochoa, R., Lach, S., Masaki, T. & Rodríguez Castelán, C. (8.12.2021) World Bank Blogs. Why aren’t more people using mobile internet in West Africa?
https://blogs.worldbank.org/digital-development/why-arent-more-people-using-mobile-internet-west-africa

Taru Tornikoski (1.2.2022). GEOINFORMATIIKKAA TUTKIMASSA :).
Tietokantojen yhdistely – kaatumisia ja nousuja. https://blogs.helsinki.fi/tornitar/ (Tieto haettu 4.2.2022)