QGIS – kunnes jälleen tapaamme

Tiedän jo nyt, että en ole paikkatieteilijä. Se ei tunnu houkuttelevalta, joten tieni tulee olemaan toisenlainen. Tiedän kuitenkin, että näitä asioita jokaisen maantieteilijän tulisi jollakin tasolla tuntea ja osata. Siksi yritän. Ja tiedän, että QGIS on kuin väärä raha. Vaikka tämän kurssin jälkeen haluaisin tämän kohtaamisen unohtaa, se tulee yllättäen ja pyytämättä vastaan vielä joskus. Ehkä ensi syksyn Geoinformatiikan menetelmät 2 -kurssilla. Sitä odotellessa.

Viimeiseksi kurssikerraksi piti olla jokin idea ja jotakin dataa. Luettuani toisella kurssilla professori Barry Gillsin suosittelemaa kirjaa ”Atlas of the invisible” törmäsin tekstiin, jossa puhuttiin gerrymanderoinnista ja esiteltiin Yhdysvaltain kongressin vaalipiirejä. Suurimmillaan ne ovat osavaltion kokoisia, mutta väkirikkaampien osavaltioiden ja niiden suurien kaupunkien kohdalla ne ovat huomattavasti pienempiä ja – kuten sain huomata – erittäin tarkasti muodostettuja. Niiden on tarkoitus kasata omalle puolueelle suosiolliset alueet yhdeksi alueeksi, jotta voitto siellä varmistuisi. Samalla tietysti kilpailevan puolueen kannattajat pitäisi saada mahdollisimman tasaisesti levitettyä äänestysalueiden kesken, jotta heidän äänivaltansa ei keskity samalla tavalla (Cheshire & Uberti, 2021, ss. 64-66).

Tämän innoittamana jäin pohtimaan, että voisiko tätä jotenkin hahmottaa kartalla. Toisena näkökulmana jäin miettimään sotilastukikohtia Yhdysvalloissa. Niiden koko vaihtelee sen mukaan, että onko kyseessä suuri laivastotukikohta, merkittävä sotilaslentokenttä, koulutuskasarmi vai pieni reservin huoltovarikko. On kuitenkin selvää, että ne ovat merkittäviä paikallisia työllistäjiä ja muutenkin tietynsuuruisen paikallisen yhteisön keskuksia. Näin ne ovat myös poliittisia vaikuttumia kyseisen alueen kongressiedustajille. Yhdysvalloissa ei kovin pitkää poliittista uraa tee vastustamalla armeijaa, mutta merkittävän sotilastukikohdan sijoittuminen omalle äänestysalueelle saattaa vaikuttaa myös kyseisen kongressiedustajan mielipiteisiin ja äänestyspäätöksiin.

Asian äärellä on muistettava kuitenkin tiedon esittämisen ja analyysin ero. Voin tuottaa kartan, joka kuvaa näitä asioita (sotilastukikohtia ja kongressin äänestysalueita), mutta en voi niiden perusteella tehdä mitään todellista analyysiä niiden välisistä yhteyksistä. Sitä varten pitäisi tutkia alueiden edustajien äänestyskäyttäytymistä, julkisia puheita ja niin edelleen. Gerrymanderoinnin esiintuominen on toki myös ihan tärkeä asia. Ja kyllä, ilmiö sai nimensä Gerrystä. Kuvernööri Eldridge Gerry loi vuonna 1812 salamanterimaisesti mutkittelevan äänestysalueen ja tämän myötä molemmat valtapuolueet ovat sitä yrittäneet tehdä.

Kaikki data on haettu vuoden 2020 väestönlaskusta (eng. census) ja projektiona on tuo amerikkalaisille mieluisa WGS 84.

Kuva 1. Yhdysvaltain osavaltiot (pl. Alaska ja Havaiji)

Kuva 1 esittää lähtökohdaksi Yhdysvaltain osavaltioita. Jätin rajauksen ulkopuolelle sekä Alaskan että Havaijin osavaltiot, sekä muut erillisalueet kuten Puerto Ricon. Pienempien osavaltioiden osoittamiseen pitäisi varmaan käyttää viivoja kartta-alueen ulkopuolelle sijoitetuista teksteistä kunkin osavaltion kohdalle, mutta tämä ehkä nyt tähän tarkoitukseen riittää. Karttaa suuremmaksi klikkaamalla tieto toki välittyy vielä paremmin.

Kuva 2. Sotilastukikohdat osavaltioittain (pl. Alaska ja Havaiji).

Kuvassa 2 on edellisen kartan pohjalle tehty kuvaus sotilastukikohtien määrästä osavaltioittain. Tätä katsoessa on muistettava esimerkiksi Kalifornian, Teksasin ja Floridan suuret väkiluvut ja sitä kautta vaikutusvalta Yhdysvaltain politiikassa. Ne siis ovat vuosien varrella saaneet alueelleen sotilastukikohtia. Itärannikolla Virginia on merkittävien laivastotukikohtien sijaintiosavaltio. Kalifornian suuren tukikohtamäärän kohdalla on hyvä pitää mielessä, että suuri osa niistä on rannikkovartioston tukikohtia sekä ilmavoimien lentokenttiä.

Kuva 3. Kongressialueet, osavaltiot ja osavaltioiden väkiluku.

Kuvasta 3 näemme osavaltioiden väkiluvun. Verratessa sitä kuvaan kaksi huomaamme tosiaan, että väkirikkaissa osavaltioissa on paljon sotilastukikohtia. Sen lisäksi, etenkin klikkaamalla kartta suuremmaksi, huomaamme miten joissakin osavaltioissa (mm. Montana ja Wyoming) kongressiäänestyspiirinä toimii koko osavaltio. Niissä väkiluku on sen verran pienempi, että gerrymanderointia ei esiinny. Väririkkaissa osavaltioissa sen sijaan näkee tummina keskittyminä suuremmat kaupungit, jotka ovat paikoitellen erittäin pilkottuja eri kokoisiin ja muotoisiin äänestysalueisiin. Sotilastukikohdat harvoissa tapauksissa ylittävät osavaltioiden rajoja. Joissakin tapauksissa ne jakavat rajansa myös kongressin äänestysalueiden kanssa, mutta monissa tapauksissa ne eivät näin tee. Äänestysalueita ei siis kaikkialla ja kaikissa osavaltioissa ole rajattu näitä tukikohtien alueita silmällä pitäen.

Kuva 4. Kalifornian gerrymanderointi ja sotilastukikohdat

Lähikuva Kaliforniaan kuvassa 4 tuo esiin äänestysalueita ylittäviä sotilastukikohtien rajoja. Kuten kuvasta voi havaita, monet tukikohdista ovat hyvin pieniä, mutta etenkin osavaltion sisämaassa on tilaa myös laajemmille tukikohta-alueille. Etenkin Los Angelesin gerrymanderointi osavaltion lounaiskulmassa erottuu myös hyvin, vielä paremmin kun kuvan klikkaa suuremmaksi ja vielä zoomaa.

Kuva 5. Osa Teksasin osavaltiosta, sen suurempien kaupunkien gerrymanderoinnista.

Kuva 5 tuo vastaavaa esiin Teksasin osavaltiosta. Kartan keskiosan pienten sotilastukikohtien keskittymästä koillisen suuntaan nouseva pitkänomainen äänestyspiiri on Teksasin 35. äänestyspiiri, jonka myös Cheshire ja Uberti nostivat esiin yhtenä esimerkkinä huomattavasti gerrymanderoiduista äänestyspiireistä. Gerrymanderointia voidaan tehdä joskus korttelinkin tarkkuudella väestödemografioiden ja oletetun tai haastatellun äänestyskäyttäytymisen perusteella.

Tämän viikon kurssityössä todellakin syntyi tiedon esittämistä. Pidemmälle menevien analyysien tie voi alkaa tällaisista kartoista ja pohdinnoista, mutta yksin näiden perusteella ei voi vielä suuria tulkintoja tehdä. Sen verran voidaan todeta, että väkirikkaissa osavaltioissa on paljon sotilastukikohtia, jotka joskus noudattavat kongressin äänestyspiirien rajoja, mutta useimmissa tapauksissa eivät. Kongressin äänestyspiirien rajat eivät voi ylittää osavaltioiden rajoja ja, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, myöskään sotilastukikohdat eivät sitä tee.

Jonkin verran pääsin yhdistelemään tietokantoja, sillä esimerkiksi tietokannassa kongressin äänestyspiireistä ei ollut osavaltioiden nimiä tai edes lyhenteitä. Tässä pääsin siis luomaan tietokantaliitoksen osavaltiodatan ja mainitun tietokannan välille. Myös väkiluku piti hakea erillisestä tietokannasta, liittää yhteiseen tietokantaan ja muuttaa vielä Field Calculatorilla tekstitiedosta numerotiedoksi. Ei siis mitään erityisen monimutkaista, mutta näitä perustoimintoja joita kurssin aikana on pitänyt oppia. Onneksi myös Arttu oli tunnilla neuvomassa, koska en edelleenkään voi väittää osaavani QGIS:iä ajaa.

Näin tiistain aamupäivästä ei vielä näkynyt muita blogeja, joten katsahdus niihin tutusti myöhemmin. Mielenkiintoista nähdä millaisia töitä muut ovat saaneet aikaan, nyt kun aiheena voi olla ihan mitä tahansa!

Edit: Elida Peuhun kartta kasvihuonepäästöistä ja väestöntiheydestä oli mielestäni oikein mainio, sitä olisi mielellään tutkinut lähempääkin. Hyvät värit, ympyrät havainnollistavat ilmiön keskinäisiä suhteita, vaikkeivat ympyröiden koot viittaakaan katsojalle ymmärrettävästi konkreettisiin määriin. Ronja Sonnisen työn äärellä pidin siitä, että vähemmänkin onnistuneen lopputuotoksen äärellä voi pohtia, että mitä olisi voinut tehdä toisin. Kartat ovat tosiaan vaikeita lukea, mutta oli hyvä oivallus myös tehdä zoomausta Etelä-Suomeen. Tällaisella kurssilla on mielestäni oikein hyvä asia, että voi tuoda esiin virheitä ja tuskasteluja, ne ovat sitä oppimista – ei se, että nyt jokainen meistä osaa tuottaa ammattilaistasoista visuaalista kommunikaatiota.

Viitteet:

2020 Census. United States Census Bureau. Haettu 27.-28.2.2022 osoitteesta https://www.census.gov/programs-surveys/decennial-census/decade/2020/2020-census-main.html

Cheshire, J. & Uberti, O. (2021). Atlas of the invisible. Maps & graphics that will change how you see the world. Particular Books.

Peuhu, E. (2.3.2022). Viimeistä viedään. GEOINFORMATIIKAN MENETELMÄT. Haettu 3.3.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/elida/

Sonninen, R. (2.3.2022). Vihdoinkin viimeinen viikko! Geoinformatiikan menetelmiin tutustumista. Haettu 3.3.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/sronja/

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.