Lumimyrskyjä ja maanjäristyksiä

Maanantainen lumimyräkkä ei varsinaisesti houkutellut ulkoilemaan, mutta tilaisuus oli kyllä mainio napaseutututkijan larppaamiseen. Ja Artun muistutus oli kyllä myös ihan hyvä – ei tutkija voi valita sitä keliä, vaan duunit pitää hoitaa vähän kehnommallakin ulkoilusäällä. Siispä Epicollect5 puhelimeen ja liikkeelle. Ohjelma, näin käyttäjän näkökulmasta, oli kyllä erinomaisen helppokäyttöinen. Paikannuksen tarkkuus tietysti heitteli – kurssikaverin kanssa parin metrin etäisyydellä tehdyt karttamerkinnät saattoivat päätyä kartalla lopulta kymmenien metrien etäisyydelle toisistaan. Työssä tarvittavaan tarkkuuteen toki päästiin näinkin.

Varsinaisena kotitehtävänä olivat hasardit. Vaikka luonnonmaantiede ei suurin intohimoni olekaan, ovat hasardit aina olleet mielenkiintoisia. Etenkin nämä seismologiset ja vulkaaniset ilmiöt, siispä halusin kartoittaa niitä maailmankartalle. Valitsin tietokannasta tulivuorenpurkaukset 1900-luvusta eteenpäin yhdistämällä ajanjaksojen D1 ja D2 tietokannat lopulta yllättävän yksinkertaisella kopio+liitä -toiminnolla. Erikoista, että QGIS taipui tuollaiseen. Totta kai se poisti liitetystä tiedostosta suurimman osan informaatiota, mutta kun paikkakoordinaatit jäivät jäljelle, en sen kanssa tästä nyt jäänyt nahistelemaan.

Hain maanjäristyksistä vuoden 1900 alun ja vuoden 2021 lopun väliset maanjäristykset kolmessa eri Richterin magnitudissa, eli vähintään kuuden, seitsemän ja kahdeksan magnitudin järistykset. On hyvä muistaa, että tämä magnitudin kasvu tarkoittaa aina 10-kertaista maanliikkeen muutosta ja noin 32-kertaista vapautuneen energian määrän nousua numeron noustessa yhdellä. Halusin tällä hahmottaa sitä, että mitkä maailman alueet ovat todella voimakkaiden maanjäristysten aluetta. Tässä ehkä opetuksellisena pointtina voisi olla myös se, että valittaessa jokin magnitudi voidaan tietyn alueen seismologinen aktiivisuus häivyttää kartalta lähes täysin – eli pitää aina osata lukea karttaa ja sillä näkyvää tietoa, sekä etenkin sitä tietoa, jota sen ei haluta antaa esittää.

Kartat itsessään ehdin tehdä jo kurssikerran lopuksi, nyt vain sitten tuon aina yhtä näppärän New Print Layout -työkalun kautta siirretään ne editoitaviksi. Ja kyllä, mittakaava puuttuu. Ilmeisesti johtuu jostakin mittakaavaan liittyvästä ongelmasta, mutta mittakaavatyökalulla sain kerrassaan väärän mittaisia janoja aikaan – ja yksinkertaisesti minusta ei löytynyt sitä taistelua lähteä ymmärtämään QGIS:iä tässä asiassa. Pohjoisnuolen olisi voinut laittaa, mutta kun tarkastellaan koko maailman karttaa, onko se todella välttämätön? Ehkä se meni nyt sellaisena tietynlaisena tyylillisenä yksinkertaistuksena, että kun kerran mittakaava puuttuu, niin puuttukoon pohjoisnuolikin. Legenda on sentään yksinkertainen asia luoda. Kuvan rajaaminen taas ei, joten jälleen avasin kuvat erikseen kuvankäsittelyohjelmassa ja rajasin mustan kehyksen mukaisiksi. Ehkä sellainen työkalu tuosta työtilasta löytyy, mutta en ole koko kurssin aikana sitä onnistunut yhyttämään.

Kuvista näkee selvästi maanjäristysten seuraavan etenkin kuvassa 1 laattojen rajoja, esimerkiksi Atlantin keskiselänne näkyy kuvassa erittäin selvästi ja muutenkin merialueilla, esimerkiksi Intian valtamerellä ja Pohjoisella jäämerellä näkyy merenpohjien seismologinen aktiivisuus. Kuvassa 2 seismologinen aktiivisuus hiipuu, mutta esimerkiksi Turkista Himalajalle ulottuvalla alueella näkyy vielä runsaasti pisteitä, samoin Yhdysvaltojen länsirannikolla. Monilla merialueilla pisteet ovat kuitenkin jo merkittävästi harventuneet.

Kuvassa 3 on kuvattuna enää magnitudin 8-10 maanjäristykset ja mustilla pisteillä merkityt tulivuodet alkavat olla kartan hallitseva elementti. Karttapohjan eurooppakeskeisyys rikkoo kehän tai hevosenkengän mallin, mutta silti jo pelkästään maanjäristyksillä Tyynenmeren tulirengas on edelleen havaittavissa. Kuva ehkä hyvällä tavalla korostaa sen luonnetta maapallon seismisesti ja vulkaanisesti aktiivisimpana alueena, siinä missä Afrikan hautavajoama ja esimerkiksi Turkin alue tuntuvat rauhoittuvan kokonaan.

Yksinkertaisella valinnalla sen suhteen, että miten voimakkaat maanjäristykset – ja miltä ajanjaksolta – kartassa kuvataan saadaan visuaalisesti hyvin erilaisia karttoja. Suurin piirtein kuvien maanjäristysten voimakkuuden keskiarvoa kuvaa kuva 4, jossa jo ”vain” 6,9 magnitudin maanjäristys saa aikaan tuollaista tuhoa.

Muistan omilta kouluajoilta, että siinä missä maantieto ei kouluaineena ollut se oma suurin suosikki, juuri tuo lukion hasardimaantieteen kurssi oli monien muidenkin mieleen. Luonnonmullistukset kuten maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset tuntuvat meistä ehkä pelottavilta ja poikkeuksellisilta ilmiöiltä, mutta niiden äärellä on tärkeä muistaa, että ne ovat mitä suurimmassa määrin luonnollisia ilmiöitä. Ilman niitä maapallolla ei olisi elämää, joten meidän on vain sopeuduttava niihin.

Kuten aiemminkin, tulevat viittaukset muiden blogeihin myöhemmin, tätä kirjoittaessa ei ainakaan lähdeviittauslistassa ollut muita.

Edit: Mielenkiintoista oli tässä kohtaa kurssiviikkoa tutkia hieman minkälaisia karttoja muut olivat saaneet aikaan. Topias Vanhatalon karttojen äärellä jäin hieman kaipaamaan mahdollisuutta klikata niitä suuremmiksi, ehkä tuo värikkyys olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa (Vanhatalo, 2022). Pidin tuosta ideasta jakaa maanjäristyksiä voimakkuuden perusteella eri väreille ja jäin miettimään myös QGIS:in ”valtaa” asettaa nuo kategorioiden rajat oman tahtonsa mukaan. Usein tuo valinta on varmaan ihan looginen, mutta hyvä sitä varmaan on myös itse miettiä, että mihin kohtaan rajan asettaa.

Katariina Maijalan työssä pidin tulivuorien jakamisesta eri tyyppeihin, etenkin tuo vedenalaisten tulivuorien kartta oli hyvä (Maijala, 2022).

Viitteet:

Seismologian instituutti. Perustietoa maanjäristyksistä. Haettu 22.2.2022 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/seismologian-instituutti/maanjaristykset/perustietoa-maanjaristyksista

Lin, R. (22.9.2017. Here’s what earthquake magnitudes mean—and why an 8 can be so much scarier than a 6. Los Angeles Times. Haettu 22.2.2022 osoitteesta https://www.latimes.com/nation/la-fg-mexico-earthquake-magnitude-20170921-htmlstory.html

Maijala, K. (25.2.2022). Ulkoilua ja pisteaineistoa. GEOINFORMATIIKAN HARJOITTELUA. MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät, Helsingin yliopisto. Haettu 27.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/katariinagem/

Vanhatalo, T. (23.2.2022). Kuudetta kertaa. TKV MAA-202 BLOGI. Tutustumista GIS:in maagiseen maailmaan. Haettu 27.2.2022 osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/topiasva/