Moi!
Ulkoilua
Suoraan kurssikerta kutosen juttuihin. Meidät laskiaisen jäljiltä innokkaat opiskelijat passitettiin kurssikerran alkuun heti aamulla pakkaseen piristymään ja keräämään aineistoa Epicollect5-sovelluksen avulla. Tarkoituksena oli poimia lähiympäristöstä paikannuksen avulla pisteitä, joiden ominaisuustietoja liitimme jokaiseen pisteeseen. Näitä olivat muun muassa kokemus kohteen turvallisuudesta, visuaalinen houkuttelevuus ja se, kuinka paljon ihmisiä kyseisessä kohteessa sillä hetkellä hengaili. Tarkoitus oli antaa käsitys siitä, miten tällaista itse kerättyä informaatiota pystyy käsittelemään ohjelmistossa.
Reippaan ulkoilun jälkeen analysoimme näitä tietoja ja harjoittelimme muun muassa interpolointia QGis-ohjelmistolla. Tuotimme turvallisuuden tunteen mukaan interpoloidun kartan alueesta, jossa opiskelijoita oli käynyt keräämässä aineistoa. Tästä en valitettavasti muistanut napata kuvakaappausta. Liitän sen ehkä myöhemmin, mikäli vielä löydän tuotoksen kampuksen tietokoneelta.
Sieltä se löytyi! Kuvassa 1 siis tuntitehtävä, jossa interpolointia hyödyntäen on kuvattu pisteiden ympäristön turvallisuus asteikolla 1-5. Kartassa näkyy selkeästi, että Arabianrannan luontoalueet ovat aiheuttaneet hyvin turvallisia olotiloja opiskelijoille ja puolestaan esimerkiksi risteysalueet ovat mielletty turvattomiksi.
Hasardit
Itsenäisenä blogitehtävänä oli tuottaa kolme hasarditeemaista karttaa, joita voisi käyttää opettajana tuntiopetuksessa. Näitä piti myös analysoida opettajan näkökulmasta ja miettiä, mitä muita aiheita karttojen kautta voisi käsitellä. Aineistona käytimme maanjäristyksiin, tulivuorten sijainteihin ja meteoriitteihin liittyviä pistemäisiä tietokantoja, joista pystyi rajaamaan haluamansa tiedon. Tiedä siitä sitten, tuliko näistä opetuskäyttökelpoisia, mutta ainakin yritin.
Tietoja viedessä QGis:iin toiset aineistot tarvitsivat enemmän alkutoimintoja ja karsimista, kuin toiset. Maanjäristyksiin littyvät tiedot sai tallennettua suoraan ohjelmiston tukemana csv-tiedostona. Puolestaan esimerkiksi tulivuoret käsittävä tietokanta tuli ensin asettaa Excelin kautta sarakkeisiin. Tärkeää oli myös huomata muuttaa QGis:ssä sarakkeiden muotoa tekstistä numeeriseksi, jotta näistä pystyi esimerkiksi Select by value- työkalun avulla rajaamaan haluamansa tiedot.
Helsingin Yliopiston seismologian instituutti [1] määrittelee magnitudiasteikon seuraavasti; “Maanjäristyksen voimakkuus ilmoitetaan lukemana jollakin magnitudiasteikolla. Asteikot perustuvat laitehavainnointiin ja tapauksen rekisteröintijälkeen (järistyksen aiheuttaman maanliikkeen suuruus ja periodi) seismogrammissa. Magnitudi kuvaa maanjäristyksen voimakkuutta fysikaalisena tapahtumana itse järistyslähteessä (toisin kuin intensiteetti), ja se on riippumaton rekisteröivän seismografiaseman etäisyydestä”. Nykyisin kaikkialla maailmassa käytetään Richterin momenttimagnitudiasteikkoa, jonka avulla järistykset voidaan luokitella suuruusjärjestykseen. Wikipedia-artikkelin [2] mukaan yli 8 magnitudia ylittävät maanjäristykset aiheuttavat täydellistä tuhoa ja vakavia vaurioita satojen kilometrien päässä järistyksestä.
Kuvan 2 kartta esittää sijainnin mukaan pisteinä 2000-luvun luonnonhasardeja. Kartalla on magnitudiasteikossa mitattuna yli 8 yksikköä ylittävät maanjäristykset sekä pudonneet meteoriitit, jotka painavat yli kilogramman. Aineistoa rajatessa oli tärkeää huomata, että meteoriitteja käsittelevä tietokanta sisälsi tiedon myös myöhemmin löydetyistä meteoriiteista. Tämän johdosta ne tuli karsia 2000-luvulla Maahan osuneiden meteoriittien seasta pois.
Kartta esittää 2000-luvulla esiintyneitä hasardeja, mutta ilmiöt eivät keskenään liity toisiinsa. Opetusmielessä kartta voisi olla hyödyllinen viestimään lähimenneisyydessä ilmenneistä hasardeista, jotka ovat vaikuttaneet maapallolla myös omana elinaikanani. Kartta voi muuttaa käsitystä tuhoisien maanjäristysten esiintymisen yleisyydestä, mutta toisaalta kartalta pois rajatut 6-7 magnitudin maanjäristykset ovat myös paikallisesti tuhoisia. Hyvin ilmi kartalta tulee litosfäärilaattojen törmäysvyöhykkeet, joilla seisminen aktiivisuus on voimakkainta. Meteoriitteja on taas osunut eniten päiväntasaajalle sekä kääntöpiireille, mutta napapiirien alueille ei ole pudonnut yhtäkään massaltaan yli kilogramman painoista meteoriittia tämän vuosituhannen puolella.
Kuvan 3 kartta kuvaa pisteinä sijainnin mukaan vuoden 1964 jälkeen tapahtuneita yli 8 magnitudin maanjäristyksiä sekä tulivuorenpurkauksia. Tulivuoret käsittävän tietokannan attribuuttitaulukko sisälsi koodit, jotka määrittivät, milloin nämä tulivuoret olivat olleet viimeksi aktiivisia. Koodien merkityksen pystyi tarkistamaan aineiston tuottaneelta verkkosivulta. Tämä luokittelu vuoden 1964 jälkeen purkautuneista tulivuorista oli mieleisin ja olennaisin tehtävänantoa ajatellen.
Opetusnäkökulmaa miettien karttaa voisi käyttää kuvaamaan voimakkaan seismisyyden ja vulkanismin esiintymistä – nämä endogeeniset prosessit kun kävelevät käsikkäin. Kartalta huomaa hyvin, kuinka Tyynenmeren tulirenkaalla sijaintiin yhdistyvät myös maanjäristykset. Näitä tulivuorten ja maanjäristysten sijoittumista myös Tytti Nyrönen [3] tarkastelee blogissaan. Nyrönen pohtii laattatektoniikkaa ja on tuonut postaukseensa hyvän, tätä käsittelevän kuvan.
Viimeisessä kartassa halusin hyödyntää interpolointia, jota aiemmin kurssikerralla harjoittelimme. Itselläni oli tässä kuitenkin hankaluuksia, koska en osannut muokata sitä enempää ilmiötä kuvaavammaksi. Kartta jäi siis hyvin epäselväksi.
Kuvan 4 maailmankartalla on esitetty vuosina 2022 ja 2023 esiintyneet yli 5 magnitudin maanjäristykset. Tarkoituksena oli kuvata maanjäristysten yleisyyttä lähivuosina. Karttaan visualisoin pisteet magnitudin voimakkuuden mukaan ja yritin taiteilla siihen kuvaavan interpoloinnin päälle. En myöskään ollut oikein varma, pitäisikö pisteet jättää näkyviin vaiko ei.
Aineistojen avulla olisi voinut pohtia myös esimerkiksi sitä, millaista vulkanismia ja minkälaisia tulivuoria missäkin maailmankolkassa on. Susanne Rautamon [4] blogissa on nähtävillä hänen luomansa kartta, jossa näkyy tulivuorten sekä kalderojen (kaldera) esiintyminen maailmankartalla. Rautamo avaa postauksessa myös kaikki käsitteet, joten lukijalle teksti on erittäin antoisa. Meteoriittien putoamiskohtia olisi mielenkiintoista tutkia sen kannalta, minkälaisia jälkiä ne mahdollisesti ovat maastoon jättäneet.
Sellaista tällä kertaa, kivaa viikonloppua! ☄️🌋
Viittaukset:
[1] Helsingin Yliopiston seismologian instituutti, Seismologian sanasto, https://www.helsinki.fi/fi/seismologian-instituutti/maanjaristykset/seismologian-sanasto, (Viitattu 25.2.2023).
[2] Wikipedia, Magnitudi (Seismologia), https://fi.wikipedia.org/wiki/Magnitudi_(seismologia), (Viitattu 25.2.2023).
[3] Nyrönen, T., Tytin blogi, Luento 6. Lämmittelyä talvisäässä, sekä laattatektoniikkaa. 23.2., https://blogs.helsinki.fi/tyttinyr/2023/02/23/luento-6-lammittelya-talvisaassa-seka-laattatektoniikkaa-23-2/, (Viitattu 25.2.2023).
[4] Rautamo, S., Susanne’s blog, Kurssikerta 6, https://blogs.helsinki.fi/rautamos/2023/02/23/kurssikerta-6/, (Viitattu 25.2.2023)