Tapasimme kuluvalla viikolla lehtori Anne Nevgin ja keskustelimme laajasti tutkimuksesta, yliopistosta ja erilaisista käsityksistä pedagogiikasta. Pääsimme samalla tutustumaan yliopistouran rakentumiseen ja yliopiston toimintaan työympäristönä.

Nevgi aloitti uransa Helsingin Yliopistossa 70-luvulla kirjastoassistenttina ja sihteerinä. Hänen varsinainen akateeminen uransa alkoi kuitenkin vuonna 1993 suoritetun kasvatustieteiden maisterintutkinnon myötä, jonka jälkeen hän siirtyi tavoittelemaan tohtorintutkintoa. Vuonna 1998 ilmestynyt aikuiskasvatustieteen Valinnasta valmistumiseen: Opiskelumotivaation muutokset Helsingin kauppakorkeakoulun opiskelijoilla valintakokeesta opintojen loppuvaiheisiin –väitöskirja ja erilaiset yliopiston opetus- ja hallintotehtävät saivat Nevgin jatkamaan uraansa yliopistolla.

Tällä hetkellä Nevgi työskentelee Yliopistopedagogiikan lehtorina ja jatkaa tutkimustaan aikuistieteen allalla tutkien, opettaen ja toimien yliopiston hallinnossa. Yleisesti ottaen hän on tällä hetkellä kiinnostunut pedagogisesta johtamisesta ja opettajien toimintaympäristöstä.

Jotta käsityksemme Anne Nevgistä ei jäisi liian pintapuoliseksi, halusimme tehdä syväluotaavan analyysin hänen mielipiteistään ja persoonastaan. Toteutimme analyysin seuraavalla kysymyspatteristolla. Korostetut sanat ovat tutkimuskohteen vastauksia:

Laadullinen vai määrällinen tutkimus?

Tutkijuus vai opettajuus?

Aikainen aamu vai myöhäinen yö (tehdessä tutkimusta)?

Työskentely yksin vai ryhmässä?

Tietokoneella näppäillen vai käsin kirjoittaen?

Kahvi vai tee?

Pulla vai munkki?

Pohdiskelu vai heti työhön ryhtyminen?

Kotisohva vai tutkijankammio?

Syksy vai kevät?

-Yliopisto-opettajat