Sosiologinen mielikuvitus ja tulevaisuus

Sosiologinen mielikuvitus ja tulevaisuus

Vuoden 2016 sosiologipäivien teemana on sosiologinen mielikuvitus. C. Wright Mills, joka kehitti termin, määritteli sen kyvyksi ymmärtää omien kokemusten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden välinen suhde, kyvyksi kuvitella itsensä pois omista rutiineistaan. Millsille sosiologinen mielikuvitus oli kykyä käyttää ja kehittää järkeään monimutkaisten ilmiöiden keskellä. Toiset ovat nähneet sosiologisen mielikuvituksen kykynä nähdä toimintaan vaikuttava laajempi konteksti, ja taitona asettua toisten asemaan.

Tässä numerossa erilaiset sosiologit ovatkin päässeet käyttämään mielikuvitustaan miettiessään tulevaisuuteen liittyviä teemoja, Sosiologia on nykyhetkeen suuntautunut tieteenala. Lisäksi useimmiten auktoriteetti kuvitella tulevaisuutta on annettu joko populaarikulttuurin tai teknisten tieteiden edustajille.

Tieteisfiktio tarjoaa lukuisia erilaisia mahdollisia kuvitelmia tulevaisuudesta, ja osa näistä on hyvinkin yhteiskuntatieteellisesti informoituneita teoksia. Scifi voi jopa innoittaa tavoittelemaan tietynlaisia tulevaisuuksia. Tiedetään, että esimerkiksi Japanissa robotiikan parissa työskenteleviä on inspiroinut maan robottimyönteinen kulttuuri. Populaarikulttuuri on kuitenkin faktojen kunnioittamisesta vapaa, ja usein kertomuksissa huominen on vain tämän päivän trendien kärjistetty versio.

Luonnontieteellis-teknisten tieteiden edustajien maailmankuva on usein hyvin teknologiakeskeinen. On totta, että teknologiat muuttavat maailmaa, välillä radikaaleilla tavoillakin. Kuitenkin vaikutukset saattavat olla varsin erilaisia kuin mitä ajateltiin, tai niillä on ennakoimattomia sivuvaikutuksia. Kukaan ei esimerkiksi osannut 1900-luvun alussa ennustaa että autojen polttomoottorit nousisivat ympäristöongelmaksi.

Millaista sitten olisi sosiologisesti virittynyt tulevaisuuden kuvittelu? Olisiko se lähempänä fiktiota siinä mielessä, että pohtisimme miten vältellä karikoita matkalla utopiaa, tai polkuja löytää ulos dystopioista, ja yrittäisimme kuvata mahdollisia maailmoja? Vai olisiko se lähempänä luonnontieteiden maailmaa, etsisimme selittäviä tekijöitä, ennustaisimme, loisimme simulaatioita, ja aistisimme trendejä?

Vai onko se jotain ihan muuta, kenties latourilainen maailmankuva, jossa eri toimijat vaikuttavat toisiinsa niin monimutkaisilla tavoilla, että luonnolliset ja inhimilliset ilmiöt sulavat yhdeksi kokonaisuudeksi, ja sosiologin tehtäväksi jaa maailman hämmentävän monimutkaisuuden uskollinen kuvaaminen?

Olipa tulevaisuusorientoitunut sosiologinen mielikuvitus millaista hyvänsä niin on aika tuoda se esille. Uskon, että sille on tilausta aivan yhtä paljon kuin fiktion ja luonnontieteiden ohjaamalle tulevaisuuden pohtimiselle. Maailma voi olla liian monimutkainen ennustettavaksi, mutta ennustukset luovat polkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Monilla sosiologeilla on vilpitön huoli tulevaisuudesta. Ehkäpä he siis pystyvät kuvittelemaan tavoittelemisen arvoisia tulevaisuuksia.

Teksti: Oskari Lappalainen

Published by

Oskari J Lappalainen

27 years old bachelor of social sciences. I've studied sociology, science and technology studies and computer science. I'm interested in how digitalization will affect the society.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *