Tuoksuja tulevaisuudesta
Teksti ja kuvat: Jenni Tuhkanen
Ravintolapäivää vietettiin jälleen Helsingissä sekä muualla Suomessa ja ympäri maailmaa 21. helmikuuta. Neljä kertaa vuodessa vapaaehtoisvoimin järjestettävänä ruokakarnevaalina kuka tahansa voi perustaa unelmiensa pop up -ravintolan yhden päivän ajaksi. Vapautuminen ravintolan perustamiseen liittyvästä byrokratiasta mahdollistaakin Ravintolapäivään osallistuville oman elämänsä Michelin-kokeille päivän verran ruoan- ja juomantäytteistä riemua sekä kulinarististen unelmien toteuttamista. Kontaktin toimitus kävi ihmettelemässä moninaisia makumaailmoja Esplanadilla sekä Ruttopuistossa.
Ravintolapäivän kaltaisessa tapahtumassa jos missä voikin aistia tulevia ruokatrendejä, ja jotain aivan uutta pääsimmekin maistamaan, nimittäin meksikolaista katuruokaa nimeltään tamali. Kuten trendeillä on tapana, ei tamalikaan tosiasiassa aivan uusi ruokalaji ole, vaan sen juuret juontavat maya- ja atsteekkikulttuureihin aina 10 000 vuotta taaksepäin. Se voikin olla yksi vanhimmista katuruoista, joita syödään vielä tänäkin päivänä.
Ravintolapäivänä tamaleja valmisti ja tarjosi Tomatillo Helsinki -niminen ravintola, jonka kyökin ääressä uurastivat silminnähden omasta kulinaristisesta visiostaan innostuneet nuorukaiset. Sosiaalisessa mediassa ravintolan pitäjät kertoivat tämän olevan ensimmäinen kerta, kun tamaleja olisi tarjolla Pohjolan perukoilla – sana olikin tainnut kiiriä, sillä kojun luokse kerääntyi paljon uteliaita asiakkaita. Vai houkutteliko chilillä höystetystä, kaakaota muistuttavasta atole-juomasta kantautunut tuoksu ihmiset sankoin joukoin paikalle? Luultavasti molemmilla oli osuutta asiaan.
Tomatillo Helsingin vegaaninen ja gluteeniton tamaliannos sisälsi banaaninlehdessä höyrytetyn tamalimassan, joka oli maustettu mole-kastikkeella. Sen lisäksi annokseen kuului salsa verdea, pico de galloa, paistettuja banaanilastuja sekä tuoretta korianteria. Tarjolla oli tamalin lisäksi myös tomatillokeittoa sekä aiemmin mainittua atole-juomaa. Tamaliannoksessa oli rehellinen itsetehdyn ruoan meininki, ja toimittajalle entuudestaan täysin tuntemattomassa ruokalajissa olikin tietyllä tapaa jotain hyvin kotikutoista. Tamali lisukkeineen oli maukas talvipäivän lämmittäjä, ja uskonkin, että tulisesta ja raikkaasta ruokalajista voisi muotoutua tulevaisuuden katuruokailmiö.
Näin valmistuu tulinen tamali Tomatillo Helsingin kokkien käsittelyssä.
Raakaleivonnaiset ovat lunastaneet paikkansa niin kotileipurien kuin myös kahvilanpitäjienkin sydämissä. Raakaleivonnalla on helppo tehdä monille erilaisille ruokavalioille sopivia herkkuja, ja ne ovat virkistävä tuulahdus leivonnaisten maailmassa tavanomaisesta poikkeavien raaka-aineiden ja valmistustavan vuoksi. Ravintolapäivillä raakaleivonnaisia tarjosi ainakin yksi kahvila, jonka ruokalistalla oli eri makuisia raakakakkuja. Makuvaihtoehtojen hiomiseen oli selkeästi nähty vaivaa, ja ideat oli laitettu käytäntöön tuloksena hykerryttävän herkullisia makuja. Makuvaihtoehtoihin kuuluivat passionhedelmä-valkosuklaa, appelsiini-maitosuklaa ja punaherukka. Tuoreet raaka-aineet ja vieno kookosöljyn vivahde painuivat mieleen hekumallisena makumuistona, jota voi kaihoisasti muistella Pirkan pakastepullia nauttiessa sunnuntaiaamuna.
Raakakakkujen valmistuksessa oli panostettu maun lisäksi myös esteettiseen ulkonäköön.
Esplanadilla omaa kahvilaansa piti myös harvinaisen nuorena yrittäjyydestä innostunut nuori neiti. Korkeintaan 10-vuotias kauppias myi suloisessa kojussaan kaakaota polkuhinnoin, ja kauppa näyttikin käyvän kuin siimaa. Nuori kauppias oli asiaansa perehtynyt ja tarjosi asiakkaille kaakaota pienellä, mutta kovin ratkaisevalla yksityiskohdalla – kaakao oli valmistettu riisijuomaan. Näin ollen kaakao soveltuikin sekä maitoallergikoille kuin myös vegaaneillekin. Kaupanteko sujui sillä tavoin kuin pikkuisen kauppiaan kanssa kuuluukin – kaakaota levisi vahingossa tiskille ja pahvikuppipino kaatui kumoon maahan, mutta kauppiaalla olikin sellainen asenne, josta monella olisi opittavaa. Kommelluksista huolimatta hymy ei hyytynyt, vaan kuuma kaakao vaihtoi omistajaa isän hoitaessa likaisen työn eli pyyhkiessä tiskin jälleen myyntikuntoon!
Uusien ja erilaisten makuelämyksien lisäksi Ravintolapäivänä vähintään yhtä kiinnostavaa onkin ihmisten kanssa kohtaaminen, niin ravintolanpitäjien kuin myös heidän ruoistaan nauttivien asiakkaiden. Vaikka Espa ja Ruttopuisto soljuivat loskassa ja taivaalta satoi vuorotellen vettä sekä lumentapaista ainesta, vallitsi kojujen ympärillä innostunut ja iloinen tunnelma, joka kutsui luokseen. Parasta oli seurata omaan ruokaansa ja visioonsa uskovia luovia ravintoloitsijoita, joiden silmistä heijastui luomisen polte, kun he kertoivat harvinaisista raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä, joita olivat ruokaansa soveltaneet. Usko omaan rohkeaan ideaan ja siihen, että omalla tekemisellä on annettavaa myös muille. Joukossa luultavasti olikin ihmisiä, jotka haaveilevat kokopäivätyöstä ravintolassa tai kahvilassa. Kenties Ravintolapäivän kaltainen tapahtuma voi olla jollekin se viimeinen käännekohta, josta ihminen lähtee tavoittelemaan unelmaansa.
Kuppikakut eivät ehkä ole leivonnaisten uusinta uutta, mutta täytyy antaa perinteillekin palstatilaa (kaikki ymmärtävät tässä vaiheessa, että toimittajalla on sokeririippuvuus). Iloinen abiturienttiduo piti kuppikakkukahvilaa ja piristi kojujen lomissa risteileviä asiakkaita penkkareista jääneillä asuillaan. Kahvilanpitäjät eivät varmastikaan olleet ensimmäistä kertaa kuppikakkujen parissa tekemisissä, sen verran huolitellusti leivonnaiset oli leivottu sekä kuorrutettu. Makuvaihtoehdot olivat nekin perinteisiä, mutta harva ei löydä suosikkia vaniljan, suklaan, kinuskin ja mansikan joukosta. Perinteisten makujen rinnalla ilahdutti kaneli-omena, joka sekin toisaalta henkii tuttuja makumaailmoja, mutta kuppikakkuun tuotuna siinä on kenties jotain uutuudentuntua kuitenkin.
Abiturientit myivät somia kuppikakkuja penkkariasuissa.
Seuraava Ravintolapäivä
järjestetään 21.5.
Ravintolapäivä
http://www.restaurantday.org/fi/
Tomatillo Helsinki
http://tomatillohelsinki.yolasite.com/
