”On paljon mukavampi olla naisopettaja”

Koskettavan koulun opettajahaastatteluissa sukupuoli nousee yllättävän usein esiin. Tässä tarkastelemassani seitsemässä haastattelussa opettajat identifioivat itsensä järjestään nais- tai miesopettajiksi, ja tämän he tuntevat vaikuttavan siihen, millä tavoin he tietoisesti tai vaistomaisesti koskettavat oppilaita. Vaikka opettajat valtaosin puhuvat vain oppilaista, he varsin usein myös nimeävät oppilaan tai oppilasryhmän sukupuolinimikkeillä tytöiksi ja pojiksi. Ja näkevät heidät erilaisina koskettajina.

Alakoulun oppilaiden keskinäisestä koskettamisesta kertoessaan opettajat nostavat usein esiin ne pojat, jotka nujuuttavat, painivat ja tappelevat: ”sitä painimista nyt niillä pojilla ainaki et ne menee tonne johki niinku sohjokasaan kaikki päällekkäin ja se on niien mielest hauskaa”. Tällaisista poikakasoista puhuvat huvittuneina monet haastatellut: ”pojat on tuol kasas tuol lumihanges niinku koko aika”. Tytöt taas koskevat opettajien mukaan toisiaan eri tavoin. Tytöt eivät heittäydy kasoihin, vaan pikemminkin ”seisoskelevat” tai ”tytöt ehkä just kulkee käsikynkässä ja halailee” tai ”letittää toistensa tukkaa”. Tytöt myös ovat yhden opettajan mukaan aloitteellisempia: ”tytöt koskettaa mua, pojat ei”. Sylintarvetta tuntuu kuitenkin alakoululaisilla olevan sukupuolesta riippumatta, sillä syliin tulevat niin tytöt kuin pojatkin, etenkin sellaiset lapset, jotka ”ovat vähän semmosia ehkä siipirikkoja”. Ikä vaikuttaa paljon: ”jopa kakkosluokkalaiset pojat voi tulla syliin istumaan mutta ei ykskää viidesluokkalaine oo enää tullu”, naurahtaa yksi opettaja.

Poikiin ja tyttöihin liitetyt erilaiset olemisen ja keskinäisen koskettamisen tavat näyttävät myös vaikuttavan siihen, miten opettaja heitä lähestyy. Yksi koskettamiseen hyvin luonnollisena vuorovaikutuksen tapana ja pedagogisena keinona suhtautuva naisopettaja kertoo nappaavansa oppilaan usein halausotteeseen, kun kävellään ruokalaan. Mutta ”poikien kohalla” nappaaminen on erityislaatuista: ”et ottaa vähä niinku siitä kaulan alta ikään ku kuristusotteen, niinku semmosen leikkimielisen että ’nyt sä oot mun vanki’ tai ’nyt sä oot mulla tässä’ ja että ’en päästä sua’”. Poikien nujuuttamiskäytänteet tarttuvat siis myös opettajan hellyydenosoituksiin.

Poikien ja tyttöjen välisistä koskettamisista opettajat usein raportoivat hieman ongelmallisina tai outoina. Joitain häirintätilanteita muistellaan, eli ”joku poika yleensä poikaoppilas on koskenu johonki tyttöoppilaaseen sillä taval et se ei oo ollu mukavaa”. Tanssitunneilla oppilaat saattavat kokea tyttö-poika-pariasetelman hankalaksi, tyttöbändiin määrätyt pojat rutisevat, kun joutuvat ”pakotetuiksi” tyttöseuraan. Erityisen askarruttavana yksi opettaja pitää sitä, kun ”kolmasluokkalaiset, tyttö ja poika, piti toisiaa kädestä täs musatunnilla”. Asiaa pohdittiin myös muiden opettajien kanssa ja pääteltiin, että ilmeisesti ”pienestä romanssista” oli kyse. Haastateltua opettajaa ihmetytti tässä paitsi lasten ikä myös se, että ”poika näyttää iha ekaluokkalaiselta ku se on nii pienikokonen” ja ”se tyttö on jotai puoltoist päätä pitempi”.

Seksuaalisuus tai sen pelko ovat vahvasti läsnä koulussa. Kosketuksensa seksualisoitunutta tulkintaa pelkäävät varsinkin miesopettajat. Miesopettaja tunnistaa, että: ”mä kosken ehkä niinkun herkemmin poikia ja ohjaan heitä kosketuksella kun tyttöjä ettei tuu mitään väärinkäsitystä”. Myöhemmin haastattelussa hän tarkentaa: ”kyl mä niinkun oon hirveen varovainen siinä että mä voin jotku läpsyt heittää tai fist bumpit heittää sukupuoleen katsomatta, mut jos mä meen koskemaan jonku vaikka olkapäähän tai tällä tavalla, niin en kyl oikeestaan niinku tyttöihin en koske”. Haastatellut naisopettajat tunnistivat miespuolisten kollegojensa tilanteen: ”mä veikkaan et miehet voi olla nykyään niinku vielä varovaisempii, se on ihan ymmärrettävää”. Toinen haastateltava pohtii: ”on ihan selvää että ku mä oon nainen naispuolinen ihminen, nii varmasti on helpompi koskettaa niitä oppilaita ku miespuolisen opettajan”.

Yksi kosketuksen laji tuntuu kuitenkin kuuluvan juuri miesopettajalle: ”koska mä oon mies niin useammin varmasti minut otetaan tilanteeseen mukaan, sen takii että mul on niinkun testosteronia kehossa, niin tämmösis kiinnipitotilanteis”. Kun naisopettaja puhuu oppilaiden raivareista ja niiden hoitamisesta, hän säälii työtovereitaan: ”et meidän miesopettajat on ihan nääntyneitä”.

Yksi opettaja miettii sukupuolen merkitystä koulun kosketuksista puhuttaessa näin: ”no sen verran on puhuttu et on niinku helpompi olla nainen, että miesopettajana ei niinku ehkä uskaltais”. Hän jatkaa, viimeaikaisiin seksuaalisesta häirinnästä käytyihin keskusteluihin viitaten: ”ku nyt on ollu näitä, niin tota, mä oon miettiny, että on paljon mukavampi olla naisopettaja”. Vaikka opettaja haastattelussa sanoo tämän nauraen, minut tuo tunnustus tekee surulliseksi.

Liisa Tainio