Viimeinen sivu blogissamme

Mielestämme ryhmässä työskentely oli ja on antoisaa, sekä ajatuksia herättävää. Pohdimme muun muassa suuressa ryhmässä toimimista ja sen dynamiikkaa. Suureen ryhmään mahtuu monenlaisia ihmisiä, joista toisten on helpompi hiljentyä kuuntelemaan keskustelua, kun taas toisille on luontevaa ottaa aktiivinen rooli. Ryhmätyötä tehdessä ryhmä ei pääse kehittymään, jos ryhmän roolit eivät jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Ryhmän jäsenten tulisi myös opetella yhdessä ottamaan ja antamaan tilaa niin, että jokaisen osaaminen ja potentiaali tulisi mahdollisimman hyvin käytetyksi. Koimmekin ryhmän suuren koon alussa haastavaksi, mutta kurssin edetessä opimme jakamaan vastuuta tasaisemmin ja toimimaan ryhmänä dynaamisemmin ja joustavammin.  

 

Olisimme mielellämme tutustuneet enemmän muiden ryhmien nimikkotutkimuksiin.  Siksi pohdimme, että olisiko kurssi mielekästä järjestää tulevaisuudessa niin, ettei samalle kurssille osallistuisi kerralla yhtä paljon ihmisiä. Näin ryhmille jäisi enemmän aikaa perehtyä eri tutkimustapoihin, menetelmiin ja muiden ryhmien nimikkotutkimuksiin.  Tutkimusartikkelit myös olivat ryhmien kesken erilaajuisia ja -kielisiä. Mielestämme tähän olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota, jotta kaikkien ryhmien työmäärä olisi ollut yhtä suuri.  Muutoin kurssi oli hyvin järjestetty ja antoi selkeän kuvan tutkimusprosessin etenemisestä ja sen piirteistä. Kurssin aikana saatujen tehtävänantojen laajuus oli sopiva suhteessa käytössä olevaan aikaan ja OTR-aikoja oli varattu riittävästi. Oppimisympäristö oli motivoiva ja kannustava, tästä kiitokset innostaville kurssin vastuuopettajille.  

 

Oli kiinnostavaa ja innostavaa seurata muiden ryhmien etenemistä, pohdintoja ja oivalluksia blogin kautta. Koimme blogialustan olleen hyvä väylä vaihtaa tietoa ja kokemuksia ryhmien välillä. Saatoimme muiden etenemistä seuratessamme myös reflektoida oman ryhmämme työskentelyä ja saada uusia ideoita tehtävien tekemiseen. Muiden tekstejä lukiessa sai sen kuvan, että kirjoittaminen auttoi ryhmiä jäsentämään oppimaansa ja saamaan uusia oivalluksia.   

Tutkimusartikkelimme käsitteli monikulttuurisuutta, ja tuntuikin, että saimme ryhmämme kanssa kiinnostavaa ja hyvää keskustelua aiheesta. Keskustelimme muun muassa siitä, kuinka moniselitteinen ja –tulkintainen käsite monikulttuurisuus on, ja kuinka tutkijan täytyy aihetta lähestyessään olla todella kulttuurisensitiivinen ja itsereflektiivinen. Oli kiinnostavaa, miten aihe syveni vielä tutkijatentinkin aikana. Haluamme kiittää nimikkotutkijaamme Jaana Pesosta tärkeästä aiheesta ja kiinnostavista keskusteluista.  

 

Tutkijatentti oli mielestämme hyvä tapa oppia vielä lisää tutkimuksen tekemisestä sekä itse artikkelista, johon olimme kurssin aikana perehtyneet.  Etukäteen suunnittelemamme kysymykset veivät vain noin puolet tenttiajasta, mutta keskustelusta syntyneillä kysymyksillä ja kommenteilla loppuaikakin kului nopeasti. Huomasimme jälkikäteen, että olimme olleet hieman liian kriittisiä laatiessamme tenttikysymyksiä. Saimme varjoryhmältämme hyvää palautetta tentistä ja tutkijammekin vaikutti innostuvan kysymyksistämme.  

 

Nyt kurssin päätteeksi koemme oppineemme paljon. Kurssilla oppimamme tutkiva ja kriittinen ajattelutapa voi auttaa meitä paljon, niin myöhemmissä opinnoissamme, kuin työelämässäkin!  

 

Terveisin lastenkirjallisuus -ryhmä!!!

Lopun alkua

Se on kurssin lopun alkua suoritettuamme tutkijatentin. Tutkijatentistä jäi jokaiselle hyvä fiilis itse tentistä sekä tutkijasta Jyrki Reunamosta. Tentissä vuorovaikutus ryhmäläisten välillä sekä ryhmän ja tutkijan välillä toimi moitteettomasti. Tentin aikana kuitenkin huomasimme, että kysymykset loppuivat kesken ennen määräaikaa, mutta loistavan tutustumisen ansiosta tutkimukseen osasimme tentin aikana kehittää luovia kysymyksiä tutkijalle. Tentin eteneminen tapahtui luonnollisesti eikä liian kaavamaisesti eli saimme tenttiin keskustelevan sävyn mikä meni alusta loppuun ilman saman asian jankkaamista.

Ryhmätyöskentely

Kurssin alussa ryhmät muodostuivat lööppien perusteella. Meidän lööpissämme avainsanana oli “liikunta”, joka on tuntunut olevan hyvä yhdistävä tekijä ryhmän jäsentemme välillä. Ryhmätyöskentely on ollut innostavaa ja osaltamme toimivaa. Ryhmän suuri koko on tuonut ajoittain haasteita mutta koemme, että kaikki ovat kuitenkin päässeet mukaan työskentelyyn ja saaneet tehdä oman osansa. Kurssilla on ollut opettavaista monet eri näkökulmat ja lähtökohdat, joista ollaan sitten suunnattu kohti yhteisiä päämääriä. Ilmapiiri on ollut avoin ja olemme käyneet paljon hyviä keskusteluja.

 

Opittuja asioita ja oivalluksia

Koko kurssin aikana opimme, mitä kaikkia osia kuuluu tutkimuksen tekemiseen. Tutkimuksen voimasanat –kirjasta löysimme paljon tutkimukseen liittyvää käsitteistöä kuten validiteetti ja reliabiliteetti yms. jotka alkoivat tulla tutuiksi ajan myötä. Tutustuimme erilaisiin tutkimusmuotoihin, kun pääsimme tapaamiskerroilla käsiksi myös muiden ryhmien tutkimusten esityksiin. Lisäksi saimme hedelmällistä tietoa varhaiskasvatuksesta maailmalta tavattuamme Reunamon ensikertaa vapaamuotoisessa tapaamisessa. Kurssi avarsi käsitystämme yleisesti tutkimuksen maailmaan ja siihen, kuinka aikaa vievää ja kokonaisvaltaista on laadukkaan tutkimuksen tekeminen.

Minkälaisia halutaan oppia lisää?

Haluaisimme oppia lisää yksityiskohtaisia asioita tutkimuksista ja niiden toteutuksista. Kurssilla ehdimme saada vain pintaraapaisun tutkimusten mielenkiintoiseen maailmaan, mutta kuitenkin pintaraapaisu herätti meissä uteliaisuuden tieteellisten tutkimusten työtapoja kohtaan. Koimme kurssin erittäin hyödylliseksi ja se valmisti meitä näkemään, mitä esimerkiksi oma kandidaatintyö tulee pitämään sisällään. Kurssilla opitut asiat ovat hyvä pohja ymmärrykselle tutkivasta työtavasta yliopistossa ja valmistaa hyvin tuleville opinnoille.

Opintojakso kokonaisuutena

Mielestämme tämä oli mielekkäästi toteutettu kurssi, sillä sai tehdä ja pohtia itse sekä ryhmäläisten kanssa asioita. Kurssilla pääsi käsittelemään tutkimusta aktiivisesti ja jakamaan työn eri osioita ryhmäläisten kesken. Oli antoisaa saada monia näkökulmia asioihin sekä palautetta ryhmän eri jäseniltä. Mielestämme silti tehokkaimman ja tasapuolisen työskentelyn mahdollistaisi enintään noin kuuden hengen ryhmä, mutta ihanne olisi neljä henkeä. Blogi ja muut yhteiset tapaamiset mahdollistivat palautteen saamisen myös muilta kurssikavereilta, jotka olivat eri työryhmissä.

Kurssin aikana oppi tutustumaan tutkimuksiin ja niiden toteutukseen monipuolisesti eri näkökulmista, ja tämä prosessinomainen työskentely piti hyvin mielenkiinnon ja innostuksen yllä läpi koko kurssin keston. Mielestämme tämän kaltainen työskentely luo hyvin pohjaa kriittiselle ajattelulle tulevia opintoja silmällä pitäen.

Kokonaisuutena kurssi oli hyvin tiivis, ja osallista paketti. Kurssin huipennus, eli tutkijatentti oli myöskin mahtava ja hyvin mielenkiintoinen kokemus. Onnistuimme hoitamaan niin valmistautumisen kuin itse keskustelutilanteenkin mielestämme hyvin, tai ainakin semmoinen tunne siitä jäi koko ryhmälle.

 

Liikkujat kuittaa, ja toivottaa kaikille upeita mitä mahtavinta jatkoa opintojen parissa!

Kiskot vievät eteenpäin- Sivuraideryhmän loppumietteitä

Ryhmämme päällimmäisenä tunteena tutkijatentin jälkeen oli onnistumisen lisäksi sekä huojennus (oltiin päästy, jos ei nyt pääteasemalle, niin ainakin välietapille) että jonkinlainen yllättynyt “ahaa”-tunne liittyen siihen, että vaikka kurssi alussa tuntui työläältä ja työnsi monia omille epämukavuusalueille etenkin suurilla ryhmillä niin nyt kurssin lopussa huomasimme miten hyvin tällainen tapa opiskella palveli kurssin sisältöä.

Alussa suuri ryhmäkoko tosiaan tuntui melko haastavalta, mutta saimme mielestämme ryhmän toimimaan hyvin. Olimme erityisen tyytyväisiä ajankäyttöömme, pääsimme yleensä nopeasti asiaan ja saimme tehtävät tehtyä: halki, poikki ja pinoon-tyylillä. Isossa ryhmässä oli myös vahvuutena ryhmän kannattelevuus, mikäli joku joutui, vaikka sairastumisen vuoksi olemaan pois. Mikään tehtävä ei ollut riippuvainen yhdestä henkilöstä ja poissa olijalla oli mahdollisuus ottaa enemmän vastuuta seuraavassa tehtävässä.

Kurssin nimi ”Kohti tutkivaa työtapaa”, kuvaa mielestämme mainiosti kurssin sisältöä. Koemme saaneemme kurssilta hyvän pohjan myöhemmille opinnoille ja vaikka opittavaa tutkimuksesta jäi varmasti vaikka, kuinka on meille kurssin myötä piirtynyt selkeämpi käsitys tutkimuksesta. Pidimme myös kurssin rakenteesta ja ryhmätehtävistä ja koimme työskentelytavan tukevan oppimistamme. Toki kurssin aikana oli hetkiä jolloin tehtävät tuntuivat työläiltä ja mietimme, että luentosalissa pääsisi helpommalla, mutta jälkeenpäin katsottuna ryhmätyöskentely oli ehdottomasti parempi tapa oppia juuri tämän kurssin sisältöä. Erityistä plussaa ryhmältämme saivat otr-tapaamisille varatut ajat sekä Minerva-tori oppimisympäristönä – Mikrofonikuutio jakoi mielipiteitä, osa vihasi ja toiset rakastivat! Kurssista jäi mietityttämään arviointi. Blogi-kirjoitusten suuri painotus arvioinnissa tuntui oudolta ja mietimme, että olisiko tasapuolisempaa, jos arviointi kattaisi tutkijatentin, blogin sekä kurssin muut tehtävät. Toki tämä tarkoittaisi huomattavasti lisää työtä Lasselle ja Jakelle 😊.

Tutkijatentti ei ollutkaan niin suuri ja jännittävä kokemus kuin ehkä kurssin alussa pelkäsimme. Saimme mielestämme luotua keskustelevan tilaisuuden. Tutkija vastasi sekä kattavasti, että ytimekkäästi ja aika riitti juuri sopivasti kysymyksillemme. Keskustelimme tentissä itse tutkimuksen lisäksi myös tutkimukseen liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Haamuryhmänä toimiminen oli myös mielekästä ja näin pääsimme kurkkaamaan entistä syvemmin muiden aiheisiin. Lisäksi oli hauska huomata kuinka intohimoisia tutkijat olivat aiheittensa suhteen!

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä kurssiin ja koimme sen tarpeelliseksi myöhempiä opiskeluja silmällä pitäen. Matka jatkuu ja, vaikka emme tiedä viekö tämä juna koskaan perille asti niin uskomme olevamme oikeilla raiteilla.

Kohti tutkivaa opettajuutta

Näin kurssin loppusuoralla on hyvä sanoa, että kurssi on osoittautunut mielenkiintoiseksi ja hyvinkin erilaiseksi kuin moni muu meidän kursseistamme. Alkuun kurssi näyttäytyi meille varsin suurena ja työläänä, joten sen mielenkiintoisuus oli oikein mukava yllätys. Kurssin aikana olleet oppimistehtävät ovat vieneet kurssia mukavasti eteenpäin, vaikka tehtävänannot ovat välillä aiheuttaneet meille haasteita. Ajoittain tehtävänannot ovat alkuun näyttäytyneet ryhmän sisällä eri tavoin eri ihmisille ja yhteisen linjan löytäminen on vaatinut asian kääntelyä. Tämä on näkynyt myös tehtävien erilaisina toteutuksina eri ryhmien välillä. 

Nimikkotutkijan tapaaminen oli kurssin kohokohta. Oli mukava päästä keskustelemaan tutkimusta tehneen ihmisen kanssa rennommissa merkeissä pienemmällä porukalla. Oman äänen tuominen esiin on kuitenkin hieman jännittävää näin isolla kurssilla. Koemme, että meillä kävi hyvä tuuri, kun saimme Rajalan tapaisen tutkijan nimikkotutkijaksemme. Hän oli innostunut jakamaan tutkimuksensa tietoa meidän kanssamme. Ensimmäisestä tapaamisesta jäi meille hyvä fiilis. Ensimmäisen tapaamisen pohjalta opimme, että halutessamme vastauksia tiettyyn asiaan, on kysymys hyvä muotoilla niin, että myös vastaaja tietää, mitä haemme kysymyksellä.  

Kurssin myötä meille on avautunut se, kuinka suuri ja laaja prosessi tutkimuksen tekeminen kokonaisuudessaan on. Samalla myös on käynyt ilmi, kuinka omia tutkimusaiheita voi ammentaa jo aikaisemmista tutkimuksista, koska niissä saattaa olla aivan suoraan ehdotettuna mahdollisia jatkotutkimusnäkemyksiä.  

Koemme, että kurssilta olemme saaneet eväitä, joiden avulla voimme alkaa kasvattaa omaa opettajan identiteettiämme sekä työkaluja oman kasvatusnäkemyksen rakentamiseen. Kurssi on luonut hyvää pohjaa tulevia opintoja ajatellen, sillä on hyvä tietää, kuinka tutkimusprosessi etenee. Jäimme pohtimaan vielä itseksemme, miten saisimme tutkivan opettajan tulevaisuudessa upotettua osaksi työelämän arkeen ilman, että tutkiva työote unohtuu arjen kiireessä.  

Kiitokset Antti Rajalalle yhteistyöstä kanssamme.

Terveisin Myötätunto-ryhmä

Ajatuksia kurssin päätteeksi

Tutkijatentti on ohi ja kokoonnuimme yhdessä miettimään kurssin antia. Yhteistyömme on ollut hedelmällistä, vaikka alussa kauhistelimmekin ryhmän kokoa. On ollut ilo työskennellä yhdessä kurssin ajan. Vaikka omasimme kaikki eri taustat tutkimuksen teon suhteen ja lähdimme työstämään aihetta eri lähtökohdista, olemme oppineet paljon toisiltamme ja jokainen on tuonut ryhmään omaa osaamistaan.

Aiheenamme oli toimijuus ja tutkimusmenetelmänä leikkimaailmapedagogiikka. Aihe oli kiinnostava ja herätti paljon keskustelua ryhmässämme. Leikkimaailmapedagogiikka oli meille aikaisemmin vieras käsite, eikä meillä ollut aikaisempaa kokemusta asiasta. Tutkimuksen kautta toimijuus ja varsinkin leikkimaailmapedagogiikka on tullut läheisemmäksi ja saimme kipinän kokeilla sitä tulevaisuudessa, jos saamme siihen mahdollisuuden. Haluaisimme kiittää nimikkotutkijaamme Anna Rainiota kannustavasta tuesta tutkimuksen suhteen. Hänen oma innostuksensa aiheesta sai meidätkin kiinnostumaan entisestään aiheen tutkimisesta. Lähetimmekin Rainiolle henkilökohtaiset kiitokset kurssista sähköpostitse.

Keskustelimme ryhmässä tutkimusten jakaantumisesta. Kun olimme kuunnelleet ja keskustelleet muiden kanssa, koimme, että meille on sattunut tuuri tutkimuksemme suhteen. Tutkimuksemme oli hyvin tehty, kattava ja ennen kaikkea valmis. Osa ryhmistä olivat joutuneet ponnistelemaan kielen tai tutkimuksen keskeneräisyyden kanssa, eivätkä olleet ehkä niin tasa-arvoisessa asemassa suhteessa muihin ryhmiin. Toivottavasti kaikki ovat kuitenkin saaneet työkaluja tuleviin tutkimustöihinsä.

Mietimme myös, että olisi ollut innostavaa kuulla enemmänkin muiden tutkimuksista ja näkemyksistä. Nyt keskityimme enimmäkseen omaan tutkimukseemme. Koimme, että esimerkiksi sekaryhmät, joissa kaikki saivat kertoa omista tutkimuksistaan, olivat mielenkiintoisia. Keskustelimme myös ryhmässämme siitä, että olisiko ollut mahdollista esimerkiksi videokuvata tutkijatentit, että tutkijoiden tuoma asiantuntijuus jakautuisi kaikkien kesken. Kaiken kaikkiaan koemme, että kurssi on tuonut tutkimusmaailmaa lähemmäksi työelämää ja käytäntöä.

Blogiin kirjoittaminen oli ryhmämme mielestä hyvä työkalu kurssin sisällön käsittelemiseen. Se tarjoaa loistavan alustan tämän kaltaiseen työskentelyyn ja kaikki saivat jakaa työnsä edistymistä muillekin. Ryhmässämme syntyi kriittistä keskustelua tehtävänannoista ja niiden selkeydestä. Olisimme esimerkiksi toivoneet blogiteksteiltä enemmän tieteellistä lähestymistapaa, jotta olisimme oppineet enemmän tutkimuksen tekemisestä, kasvatustieteen tutkimusaiheista ja käsitteistä.

Lööppimme oli pedagogiikan hukkaamat – Lasten toimijuuteen keskittyminen suuntaa opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota. Keskustelimme siitä, saimmeko ratkaisun lööpin väittämään. Lähdimme alussa purkamaan toimijuutta, mitä se oikeastaan on, ja päädyimme siihen, että se on ristiriitainen käsite, jota on hankala määrittää.  Siihen liitetään usein osallisuus, joka mielletään aktiivisena toimintana. Tämä taas suuntaa ajatuksen siihen, että esimerkiksi hiljaiset, vetäytyvät lapset jäävät paitsioon, jos ryhmässä painotetaan toimijuutta. Tutkimuksen ja Rainion kanssa käytyjen keskustelujen myötä käsityksemme muuttui niin, että osallisuus ja toimijuus ovat  eri asioita. Osallisuus on kuulumista johonkin, kun taas Rainion sanoja lainataksemme:

“Toimijuus on sitä, että lapsi kokee se mitä minä teen, on väliä.”

Olemme saaneet kurssilta välineitä tutkimuksen tekemiseen, työkaluja tulevaan, käsityksen erilaisista kasvatustieteen tutkimusaiheista, kokemuksen itseohjautuvasta työskentelytavasta sekä ryhmätyöskentelystä ja olemme tavanneet alan asiantuntijoita. Kiitos Lipposelle ja Hilppölle kurssin toteutuksesta.

Halki, poikki ja pinoon

Kurssi alkaa olla lopuillaan ja viimeinen konkreettinen tehtävä on käsillä. Kokonaisuutta ajatellen koemme, että olemme suoriutunut tehtävistä kunnialla. Olemme kaikki sitoutuneet kurssin tehtäviin ja motivaatio on ollut korkea. Tähän varmasti vaikuttaa osaltaan se, että saimme valita aiheen kiinnostuksemme mukaan, mutta ei sovi vähätellä kuitenkaan myöskään ryhmämme jäsenille luontaista vastuuntuntoa sekä motivaatiota oppia uutta ja kehittyä. Toisinaan tuo palo uuden oppimiseen ja kehittymiseen on johtanut ryhmämme erilaiset temperamentit jopa törmäyskurssille.

Näin suureen ryhmään mahtuu monta erilaista oppijaa. Tämä tosiasia on luonut ryhmällemme haasteita heti alusta lähtien. Kehitysehdotuksena tulevia kursseja silmällä pitäen, olisikin hyvä harkita, josko olisi mahdollista, että ensimmäinen ryhmätapaaminen painottuisi ryhmän tutustumiseen; vahvuuksien ja heikkouksien sekä etenkin ryhmässä työskentelyyn kohdistuvien odotusten kartoittamiseen. Tällainen ryhmäytyminen olisi ainakin meidän ryhmämme kohdalla voinut auttaa luomaan tasapainoisempaa pohjaa työskentelylle. Tutustuminen ja vuorovaikutus on kuitenkin aina prosessi ja koemmekin, että ryhmämme toiminta kehittyi kerta kerralta helpommaksi. Ryhmässä on ollut mahdollista saada aikaiseksi monipuolista asioiden tulkintaa ja erilaisia näkökulmia aiheiden käsittelemiseen ja lopulta ryhmämme dynamiikka ja innostus nousikin hyvin esiin tutkijatentissä.

Haasteista huolimatta, olemme yksimielisiä siitä, että olemme suoriutuneet annetuista tehtävistä kiitettävästi ja sen myötä myös oppimista on tapahtunut. Ryhmätyöskentelyn osalta korostuivat selkeän viestinnän merkitys ja työnjaon tärkeys. Omien ajatusten perusteleminen osoittautui ryhmätyöskentelyssä keskeiseksi taidoksi, koska mielipiteitä oli useita ja karsintaa oli tehtävä, jotta tehtävät eivät olisi paisuneet. Tutkimuksen peruskäsitteet tulivat meille kaikille tutuiksi ja tutkimustyön kokonaisuuden hahmottaminen on helpottunut huomattavasti. Ongelmanasettelun haastavuuden ja tutkimuksen rajaamisen vaikeudet saimme kokea omakohtaisesti, ja sen myötä oppi menikin hyvin perille. Tämän kaiken ymmärryksen myötä tutkimuksen lukeminen ja tulkitseminen on helpottunut, mutta toki tällä saralla on vielä paljon tehtävää, jotta toimintaa voisi luonnehtia sujuvaksi ja helpoksi. Kurssin myötä opimme myös näkemään aivan uusin silmin tutkimuksen merkityksen suhteessa käytännön työhön – tutkimus ja käytäntö tarvitsevat toisiaan, jotta toimintaa voitaisiin kehittää. Opimme myös muiden ryhmien töiden sekä blogikirjoitusten myötä esimerkiksi tiedeyhteisön laaja-alaisesta yhteistyöstä.

Kuten aiemmassakin blogikirjoituksessamme totesimme, tämä kurssi on ollut hyvä pohja myös yliopisto-opiskelulle. On ollut palkitsevaa huomata myös muiden kurssien kohdalla kuinka eri näkökulmien huomioon ottaminen ja kriittinen ajattelu on tullut osaksi opiskeluamme. Opintojakson tehtävänannot onnistuivat myös tekemään konkreettiseksi oman aktiivisuuden merkityksen mielekkäässä oppimisprosessissa – tyydytkö siihen, mitä sinulle on annettu, ja laitat sen riittämään, vai otatko kysymysmerkeiksi jäävistä asioista selvää, vaikka se vaatiikin ekstraa? Tasaisesti eteenpäin puksuttavassa prosessissa joutuu kuitenkin onneksi toteamaan, että välillä on myös hyvä olla realisti ja miettiä kahdesti, kuinka syvälle kaninkoloon haluaa sukeltaa. Kokonaisuutta ajatellen meidän sukelluksemme on osoittautunut juuri sopivan syväksi – motivaatio on pysynyt kohdillaan läpi koko kurssin, haastavuusaste on ollut optimaalinen ja ryhmämme on pysynyt lähikehityksen vyöhykkeellä.

Lopuksi haluaisimme kiittää tutkija Jonna Kangasta aidosti innostuneesta tavasta jakaa ja kehittää tietämystään kutkuttavan ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta; osallisuudesta varhaiskasvatuksessa.

 

Terveisin: Ryhmä 8 – Ympäristöönsä vaikuttava lapsi

Digitaitojen kiitokset

Kohti tutkivaa työtapaa- kurssi alkaa olla lopussa, ja olemme ryhmämme kanssa oppineet hurjasti kahden kuluneen periodin aikana. Erityisesti ryhmämme hyvä yhteishenki nousi puheenaiheeksi koonnissa: meidän ryhmän jäsenillä oli hyvin vähän hankausta keskenään ja tapaamisilla kaikki keskittyivät oleelliseen. Koimme myös, että ryhmämme hyvä yhteishenki mahdollisti mielipiteen ilmaisun ilman pelkoa, että joku ryhmän jäsenistä lyttäisi ideaa. Vahvuutenamme koko kurssin ajan oli yhteen hiileen puhaltaminen ja kannustaminen, että kyllä tästä selvitään. Toisten tekemää panostusta arvostettiin myös kovasti ryhmämme keskuudessa ja kaikki olivat tasa-arvoisessa asemassa.

Hyvästä ryhmähengestä huolimatta, ryhmän koko jäi kaiverruttamaan mieliämme: valtava ryhmäkoko koettiin ryhmässämme haasteeksi ja osittain jopa stressaavaksi. Ryhmän jäsenten suuren määrän takia, oli tutkijatentti vasta ensimmäinen ryhmätapaaminen, jossa kaikki jäsenet olivat paikalla. Ajattelimme kuitenkin, että joskus oli ehkä helpompaakin, kun kaikki eivät olleet paikalla: pienemmässä ryhmässä oli helpompaa saada oma ääni kuuluville. 10 hengen ryhmätyö aiheutti osalla vähän väliä motivaation laskemista, koska koettiin ettei kaikille riittänyt tekemistä.

Koko kurssi huipentui tutkijatenttiin, joka meni meidän mielestämme hyvin. Saimme hyvin ajoitettua kysymyksemme: ehdimme kysymään haluamamme kysymykset ja keksimme myös tentissä pari spontaania kysymystä. 30 minuuttia oli sopiva aika, sillä siinä ehti hyvin paneutua kysymyksiin ja vastauksiin. Koimme myös omat kysymyksemme onnistuneiksi ja kriittisiksi positiivisella tavalla.

Varjoryhmältä saimme positiivista, mutta rakentavaa palautetta. Olisi ollut mukava saada palautetta myös omalta tutkijaltamme heti tentin jälkeen. Toiselle ryhmälle oli haastava toimia varjoryhmänä, sillä ei itse tuntenut tarkasti toisen tutkimusta. Silloin on vaikea arvioida, onko kysymykset kriittisiä, sillä ei tiedä, esiintyvätkö asiat millä tavoin alkuperäisessä artikkelissa.

Pohdimme ryhmässä, mitä olisimme voineet tehdä toisin? Olisimme voineet antaa kaikille hieman selkeämmän työnjaon, jotta kaikki olisivat saaneet yhtä paljon vastuuta osallensa. Ehkä työtkin olisivat sujuneet hieman kivuttomammin, jos jokainen olisi ollut tietoinen toisen ryhmäläisen tekemisistä. Kokonaisuus kurssista omalta osaltamme on kuitenkin mielestämme onnistunut. Alun haastavuuden selätettyä, pääsimme vauhtiin ja saimme kiinni tutkimuksestamme. Isossa roolissa onnistumista on myös mahtava tutkijamme, Satu Valkonen, joka jaksoi päivittää meille tutkimuksen uusia vedoksia ja avata meille innokkaasti sähköpostilla mieltämme askarruttavia asioita.

Jos nyt voisimme painaa samanlaista hymynaama- arvostelua kuin Olivian ruokalassa, antaisimme ryhmällemme toisiksi parhaimman hymynaaman. 🙂

Kiitokset dialogista!

Kohti tutkivaa työtapaa -urakkamme alkaa lähestyä loppua! Projektin aikana olemme oppineet paljon uutta akateemisesta tutkimuksesta ja tutkimusmenetelmistä. Tieteellisen artikkelin sisältö selkiytyi kurssin aikana ja aloimme ymmärtää, miten tieteellistä tekstiä luetaan. Koimme kurssin ajoittamisen opintojen alkuun hyväksi, koska se johdattelee vasta-alkajaa akateemisten opintojen ja tutkimuksen pariin. Ryhmätyöskentelyn koimme erittäin antoisaksi ja opettavaiseksi tulevan työmme kannalta. Oli rikkaus tutustua taustoiltaan erilaisiin ihmisiin ja löytää sen kautta monimuotoisempia näkökulmia.

Tutkimuksemme aihe oli haastava ja englanninkielinen artikkeli vaikeutti sen sisäistämistä entisestään. Annetun lööpin “Dialoginen opetus tukee oppilaiden identiteetin kehittymistä” tulkitseminen aiheutti myös hämmennystä. Emme löytäneet sille selitystä artikkelista ja tämä hidasti ymmärtämisprosessiamme. Pikkuhiljaa meille avautui se, että lööpistä oli tehty tarkoituksellisesti harhaanjohtava. Tutkimuksessa kyse oli hetkellisesti ilmentyvästä diskursiivisesta identiteetistä eikä subjektiivisesti koetusta identiteetistä. Kurssin edetessä ja professori Kristiina Kumpulaista tavatessa ymmärsimme artikkelin paremmin. Vaikka olimme tehneet paljon töitä tutkimuksen sisältöä pohtiessamme, vielä tutkijatentissäkin teimme uusia oivalluksia, jotka puolestaan johtivat kenties muutaman uuden kysymyksen äärelle. Tutkimuksen teko näyttäytyy näin vaativana ja moniulotteisena areenana, johon on ollut mielenkiintoista tutustua.

Haluaisimme kiittää kurssin pitäjiä Lassea ja Jakea kannustavasta ja rennosta ilmapiiristä kurssilla. Apua ja vinkkejä on saanut tarvittaessa. Ilahduttavaa oli huomata opettajien aito kiinnostus sekä opiskelijoita että käsiteltäviä aiheita kohtaan.  Kiitokset myös nimikkotutkijallemme Kristiina Kumpulaiselle mukavista ja innostavista keskusteluista.

Terveisin Leena, Salla-Maija, Jenna, Kati, Tuulia, Emmi, Elina, Salla ja Johanna 🙂

Tulimme, näimme, opimme

Ihan aluksi, kiitos kurssista! Sen tärkeys korostui kohdallamme valitsemamme monikulttuurisuus-aiheen takia. Isossa ryhmässä toimimisessa on haasteensa ja työnjaossa tulisi aina pyrkiä huomioimaan se, että kaikki osallistuisivat tasavertaisesti. Loppujen lopuksi ryhmässämme dynamiikka toimi kuitenkin melko hyvin ja keskustelut soljuivat -kiitos sen, että olimme saaneet valita juuri itseämme kiinnostavan aiheen. Kävimme avartavia keskusteluja, saimme ahaa-elämyksiä, uusia näkökulmia ja käytännön vinkkejä tulevaisuuden työtä varten. Jokainen pääsi purkamaan ajatuksiaan aiheeseen liittyen. Vuorovaikutustaitomme kehittyivät ja opimme viikoittain uutta moninaisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Käsittelimme valitsemaamme artikkelia monipuolisesti ja syvällisesti. Jotkut tehtävät vaativat soveltamista, sillä artikkelimme ei esitellyt vain yhtä tutkimusta. Se oli tilaustyö, joka viittasi useaan suomalaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Tästä johtuen tutkimusmenetelmiin tutustuminen jäi meidän kohdallamme vähemmälle.

Yksi kurssin mielenkiintoisimmista puolista olikin nimikkotutkijaamme Heini Paavolaan ja hänen ajatusmaailmaansa tutustuminen. Ajattelemme hänen ansiostaan nyt monikulttuurisuudesta aivan uudella tavalla. Yhteistyö Paavolan kanssa oli todella positiivinen kokemus: ensimmäinen tapaaminen ja tutkijatentti sujuivat kuin siivillä ja kiinnostava aihe yhdisti kaikkia.

Kurssin virkistävä, vaihteleva toteutusmuoto haastoi mukavasti oppimis- ja opiskelutapamme. Kurssilla oli paljon tehtävää, mutta se ei tuntunut raskaalta hyvän jaksotuksen ja loistavan ryhmän ansiosta.

Pääsimme maistamaan palasta tutkimuksen todellista luonnetta, ja ajatuksemme jäi kipinöimään tulevia kandintyöaiheita. Kuinka kiinnostavaa tutkimuksen tekeminen onkaan!

Leikkiryhmän kiitokset

Kohti tutkivaa työtapaa tuntui kurssina aluksi tosi laajalta ja työläältä. Meille tuli  myös yllätyksenä, että tutkimuksemme oli englannin kielinen. Ryhmässämme oli kuitenkin pari ihmistä, jotka olivat opiskelleet jo aiemmin englanniksi ja se helpotti työtämme huomattavasti. Tutkimuksen sanasto oli uutta jonka vuoksi sen sisäistäminen ja siihen tutustuminen vei yllättävän paljon aikaa. Mielestämme oli hyvä, että kurssi oli jaettu kahteen periodiin ja meillä oli koko syksy aikaa tutustua tutkimukseen perusteellisesti. Kurssi oli kuitenkin meille uusille opiskelijoille tosi hyödyllinen ja opettavainen.

Olemme olleet tyytyväisiä ryhmäämme, sillä olemme kaikki aika samanhenkisiä ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Ryhmätyöskentelymme on toiminut loistavasti ja meidän vahvuutemme olikin siinä, että kaikkia kuunneltiin ja kaikki osallistuivat tasavertaisesti työtehtäviin. Olimme kaikki sitoutuneita eikä ryhmässämme ollut vapaamatkustajia tai päällepäsmäreitä.

Me koimme kurssiin kuuluvat blogikirjoitukset mielekkäinä ja mukavina vaihteluina. Oli kiinnostavaa lukea toisten ryhmien kuulumisia sekä reflektoida  omia oppimiskokemuksia. Tämän lisäksi pääsimme myös tutustumaan muihin mielenkiintoisiin tutkimusaiheisiin.

Kurssin suurinta antia oppimisen kannalta oli mielestämme ehdottomasti tutkijan tapaamiset. Tutkija osasi kertoa selkeästi tutkimuksen tekemisestä, sen eri vaiheiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Saimme mahdollisuuden esittää tarkentavia kysymyksiä ja varmistaa että olemme ymmärtäneet asiat niin, miten Pursi oli ne tarkoittanut. Tutkijatentti kokosi lopulta kurssin aikana käydyt aiheet yhteen. Meillä jäi tentin jälkeen tosi hyvä fiilis ja Pursi herätti meissä mielenkiintoa ja uusia ajatuksia tutkimuksen tekemisestä.

 

Kivaa joulunodotusta kaikille! 🙂