Artikkelimme pohjautuu pilottitutkimuksiin, tiedonkeruumenetelmiin, videohavainnointiin sekä narratiivisen aineiston keruuseen, jonka ovat tehneet maisteriopiskelijat. Lisäksi artikkelin pohjalla on myös suomenkielinen ei-vertaisarvioitu yhteenveto ensimmäisen vuoden tuloksista. Havainnointijaksolla ryhmään kuului kahdeksan alle 3-vuotiasta lasta iältään 8-26 kuukautta. Kaksi poikaa ja kuusi tyttöä sekä lastentarhanopettaja ja lastenhoitaja, joilla molemmilla oli muutaman vuoden työkokemus.
Kyseessä oli pääkaupunkiseudulla sijaitseva kunnallinen päiväkoti ja alle 3-vuotiaiden ryhmä. Päiväkodin ja ryhmän valinta oli harkinnanvaraista. Tutkija käytti havainnoissaan strukturoidun havainnoinnin menetelmää. Tutkijana toimi Helena Kontiola ja ajanjaksona oli marras-joulukuu 2015. Havainnointi tapahtui kymmenen aamupäivän aikana klo 10-12 välisenä aikana. Kontiola kirjasi havaintoja tilanteista.
Tutkimuksessa mietittiin kysymystä, miten alle 3- vuotiaiden mielenilmaisuihin vastataan eri tilanteissa. Toisena tutkimuskysymyksenä oli minkälaisia tulkintoja päiväkodin myötätuntokulttuurista voidaan tehdä havaittujen myötätuntotekojen perusteella.
Tutkijat havainnoivat pääasiallisesti merkityksellisiä myötätuntotekoja ja tapauksia, joissa oli ilmaistu mielipahaa ilman, että kukaan reagoi. Merkityksellisiksi episodeissa tutkijat kutsuivat ajallisesti ja paikallisesti rajattuja tiettyjä tapahtumakulkuja.
Aineistoesimerkkinä voimme esitellä tilanteen, jossa aikuinen osoittaa myötätuntoa. Benjamin kopsauttaa pään majan kattoon, aikuinen kysyy ”kopsahtiko pää ?” ja puhaltaa päähän. Benjamin koskettaa kädellä päätään. Toisessa esimerkissä lapsi ilmaisee mielipahaa ilman kenenkään myötätuntotekoa. Ollaan tulossa sisälle. Beata ei saa kenkiä pois jalasta. Vieressä Olli katsoo, mutta ei tee mitään.
Havainnointi on hyvä aineistonkeruumenetelmä tässä tutkimuksessa, sillä se tuo hyvin esille myötätuntotekoja. Tutkimuksesta saatuja tuloksia ei pysty yleistämään, koska tutkittava otos on niin pieni. Havainnoinnilla pääsee hyvin käsiksi tutkittavaan ilmiöön.
Teidän artikkeli heräsi kiinnostukseni, sillä koen myötätunto erittäin tärkeänä lasten kanssa työskennellessä.
Haluaisin tietää minkälaisia tulkintoja tutkija on tehnyt näistä havainnoista.
Onko tästä tulossa jatkotutkimusta?
Itse mainitsitte että valittu tutkiva otos oli aika pieni, ja sen takia tuloksia ei voida yleistä.
Teidän mielestä havainnointi oli kuitenkin hyvä tapa saada myötätunto esiin tilanteistä varhaiskasvatusyksikössä.
Mietin että jos halutaan jatkaa ja tätä tutkimusta ja samalla laajentaa tutkiva otos, käyttäen sama menetelmä, aineistonkeruu olisi tosi työlästä.
Alussa kun keskustelitte ryhmässä miten voisitte lähteä myötätuntoa tutkimaan, nousiko esiin joku muu tapaa kerätä aineistoa kuin havainnointi?
Hei, tutkimukseen on tulossa laajempaa materiaalia ja siihen on suunniteltu jatkotutkimusta. Havainnointi kyseisen turkimuksen tiimoilta on erittäin todenmukainen ja kuvaava aineisto.
Kati/ emppikset