Onnismaan, Kallialan ja Tahkokallion artikkelin lähdeluettelo oli pitkä; noin kolme sivua. Tutkimuksen aineisto onkin kerätty poikkeuksellisen lyhyessä ajassa sen laajuuteen nähden. Keruu aloitettiin vuoden 2016 syksyn aikana ja lopetettiin seuraavan vuoden joulukuussa, eli kaikki saatiin kasaan reilussa vuodessa. Toisaalta, koska kyseessä on historiallinen katsaus varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteiden muutokseen aihetta käsitelleiden asiakirjojen pohjalta, on lyhyempi aika materiaalin hankintaan ollut mahdollista. Käytetyt lähteet ovat paria haastattelua lukuunottamatta sekundääriaineistoa, eli niitä on alun perin kerätty johonkin toiseen tarkoitukseen, esimerkiksi tutkijan väitöskirjaa varten.
Aineisto
Tutkimusaineistosta suurin osa on erilaisia varhaiskasvatusjärjestelmään liittyviä asiakirjoja, kuten kehittämisraportteja, työryhmämuistioita ja lakitekstejä, joista vanhimmat olivat 1900-luvun alkupuolelta. Käytetty kirjallisuus taas käsitteli pitkälti suomalaisen varhaiskasvatuksen historiaa, nykytilaa ja pedagogiikkaa. Painettuja lähteitä oli suhteessa enemmän ja suurin osa digitaalisista lähteistä oli lakiteksejä, joskin linkeistä lähes kaikki olivat rikki.
Ongelma
Koko nimikkotutkimuksen pääilmiö on ns. koulutuspoliittinen paradoksi, jolla tarkoitetaan varhaiskasvatusjärjestelmän henkilöstörakenteen muutosta siten, että yhä useammalla varhaiskasvattajalla on sosiaalialan koulutus vaikka se lasketaan osaksi opettajien ammattikuntaa, jonka harjoittamiseen vaaditaan yliopistotutkinto. Tutkimuksen tarkoitus olikin selvittää asiakirjojen ja lainsäädännön pohjalta, miten päiväkotien henkilöstörakenne on muuttunut edellämainittuun suuntaan ja missä ajassa.
Historiallisena katsauksena artikkeli pyrkii käsittelemään tutkimusongelmaa objektiivisesti, pitäen jokaista koulutussuuntausta tärkeänä osana varhaiskasvattajan tehtävää. Johtuen opettajien, sosionomien ja lastenhoitajien välisestä olemassaolevasta kitkasta mm. pätevyyteen ja palkkaukseen liittyen, voi lukija kuitenkin pitää tekstiä arvolatautuneena ja osana varhaiskasvatuksen paremmuusdiskurssia vaikka se ei ole sen tarkoitus. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko tämä pohdinta liiallista rivien välistä lukemista vai ovatko kirjoittajat ottaneet alitajuisesti kantaa aiheeseen?