Nimikkotutkimuksemme pyrkii selvittämään, millaisia piirteitä tulee olla tiedekerhoilla, joita ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Tavoitteena on kehittää non- formaali virtuaalinen kerho-oppimisympäristö aktiviteetteineen tutkimuksellisen opiskelun ja tutkimisen taitojen harjoittamisen tueksi.
Tutkimus toteutettiin vuosina 2013-2015 kahdessa eri aallossa. Ensimmäinen pilotti toteutettiin vuosina 2013-2014, josta sitä lähdettiin kehittämään eteenpäin käyttökelpoisemmaksi. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopistolla järjestetyissä tiedekerhoissa Helsingin yliopiston LUMA- keskuksessa. Aineisto kerättiin kerhojen toisella kerralla, kun ympäristö ja ihmiset olivat lapsille jo tuttuja. Tiedekerhoihin osallistui 144 alle kouluikäistä lasta, jotka jaettiin 8 henkilön ryhmiin. Tutkittavaksi valittiin 4-6 vuotiaat lapset, sillä 3-4 vuotiaiden kielellinen ilmaisu ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi.
Tutkimus muodostuu kuudesta empiirisestä tai teoreettisesta osatutkimuksesta. Aineistonkeruumenetelminä on ollut systemaattinen kirjallisuuskatsaus, oletuskartoitus, tapaustutkimus, kliininen haastattelu, videomateriaalin observointi, huoltajien raportoimat lasten kysymykset sekä kirjoittamat narratiivit, verkkopohjainen palautelomake, huoltajien puhelinhaastattelut ja stimulated recall -menetelmä jossa haastattelutilanteessa käytettiin apuna valokuvia ja videoita keskustelun virittämiseksi.
Kuvat 1. ja 2. Kuvakaappaus verkkolomakkeesta, jolla huoltajien palaute kerättiin (Vartiainen, 2016, s.181).
Tutkija-ohjaaja keräsi aineiston haastattelemalla lapsia samalla, kun lapset työskentelivät annetun tehtävän parissa. Lapsille kerrottiin fiktiivinen tarina, joka motivoi heitä tekemään havaintoja maissijauho-vesiseoksesta. Heille ei kerrottu, mitä aine oli, sillä se olisi voinut ohjata havaintojen kuvailua. Tutkija kysyi lapsilta muun muassa, miltä seos näyttää ja miltä se tuoksuu.
Vartiainen teki mielestämme yksityiskohtaista ja huolellista työtä, josta saimme paljon irti. Tutkimuksessa oltiin käytetty lukuisia eri menetelmiä, jotka veivät paljon aikaa ja vaativat täsmällisyyttä. Mielestämme hankitulla aineistoilla on päästy todella kattavasti käsiksi tutkittavaan ilmiöön; kun ongelma havaittiin, se pyrittiin ratkaisemaan kehittämällä vanhoja toimintamalleja parempaan suuntaan. Tutkimuksessa otettiin hyvin huomioon seikat, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa vastauksiin; esimerkiksi, kun lapsille ei kerrottu, mitä ainetta tutkitaan. Aineistonkeruumenetelmiin tutustumisen jälkeen jäimme pohtimaan, millainen työryhmä oli tutkimuksen taustalla.
Lähteet
Vartiainen, J. (2016). Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellinen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Helsingin yliopisto.