Kuukausi: maaliskuu 2019

22/01/2019 – 11/03/2019

I  II  III  IV  V  VI  VII

Vko VII

Edellisen kerran tunnin lopulla pohjustettiin tämän kertaisen tunnin tehtävä. Opiskelijoilla tulisi olla seuraavaan kertaan mennessä mukanaan itse hankittua/etsittyä paikkatietodataa, mitä he työstäisivät tunnilla. Ohjeistuksena oli säästää runsaasti aikaa datan etsimiseen, sillä toisinaan materiaalia on tuhottoman paljon, ja joskus haluamaasi tietoa ei löydy mistään. Plussaa olisi myös, jos olisi jokin haju, mitä aihetta lähtisi tutkimaan. Viimeisellä kurssikerralla vain mielikuvitus on rajana, ja tuntuikin mukavan vapauttavalta saada työstää omaa työtään omassa tahdissa omilla taidoilla.

Opiskelijoille oli annettu vaihtoehtoja viimeisien karttaesitysten tekemiseen. Yhtenä vaihtoehtona oli esittää kartta/karttoja kahdella tai useammalla muuttujalla. Suosituksena pidettiin yhden alueen valitsemista (esim. valtio), joka taas jakautuu pienempiin alueisiin (esim. maakunnat). Alueita tulisi olla riittävästi, jotta esityksistä tulisi mielekkäitä. Toinen vaihtoehto oli käyttää maastotietokantaa, johon opiskelija liittäisi korkeusmallit haluamallaan tavalla (rinnevarjostus, korkeuskäyrät, yms.). Tehtävänannossa kehotettiin myös panostamaan visuaaliseen esitykseen, mikä toisi esitettävät elementit mahdollisimman edustavasti esille.

Tarkoituksena olisi siis hyödyntää opittuja taitoja QGIS:in parissa ja tehdä omia taitoja vastaava ”lopputyö”. Viimeiset kerrat ovat omalla kohdalla menneet mukavasti ja olen mielestäni saavuttanut onnistumisia tehtävien parissa, joten en sen enempää stressannut viimeistä tehtävää. Hah.

Vaikeudet alkoivat materiaalin etsimisestä. Ensinnäkin olin inspiraation kannalta lukossa, enkä tiennyt mitä lähtisin työstämään. Kun lopulta sain etsittyä ja ladattua Yhdysvaltojen kartan shapefile:n, aloin pohtimaan, mitä muuttujaa voisin sieltä esittää. Aioin tehdä koropleettikartan Yhdysvaltojen lukutaidosta/-taidottomuudesta osavaltioittain.

Vastaan ei tullut ainuttakaan tietokantaa. Monta otsikkoa löytyi, joissa mainittiin education (suom. koulutus), mutta tiedostot eivät olleet kelvollisia tai ajaneet tarkoitusperääni. Löysin yhden luettelon, missä osavaltioittain oli merkitty prosentein lukiosta valmistuneet, kandidaatin tutkinnon hankkineet sekä siitä ylempiarvoisia tutkintoja (maisteri, tohtori, yms.). Sain luettelon muutettua Excelissä .csv-tiedostoksi ja aukeamaan QGIS:ssä. Sain karttaesityksen tehtyä, mutta en ollut siihen ollenkaan tyytyväinen. Ensinnäkin, karttaa oli epämiellyttävää tulkita, toisekseen, tuottamani kartta oli mielestäni liian alkeellinen. Koin, että taitoni riittäisi haasteellisempaankin esitykseen. Hah.

Siitä varsinainen alamäki oikeastaan alkoi. Turhautuminen, tietokantojen olemattomuus, kärsivällisyyden loppuminen sekä lopputöiden kasaaman stressin lisääntyminen ajoivat minut henkiseen umpikujaan. Lehtonen kertoi artikkelissaan löytäneensä tarvitsemansa materiaalit Italian syntyvyyden, kuolleisuuden, sekä väestönkasvun kuvaamiseen ongelmitta (Lehtonen, 2019). Oli muutenkin mukava nähdä, kuinka kanssaopiskelijat ovat löytäneet hyvin mielenkiintoista tietokantaa karttaesityksiinsä, ja henkilökohtainen kehitys näkyykin monien blogeissa. Väistämättä tunsin kateutta ja ensimmäistä kertaa kurssin parissa koin suorituspaineita. Kurssin ideologiaan kuuluu muiden töiden ja kirjoitusten seuraaminen oppimisen keinona sekä motivaattorina. Mielestäni se on erittäin tehokas tapa oppia ja kehittyä, mutta kyseisenä hetkenä koin vain suurta ahdistusta. Kyseenalaistin omat kykyni ja sen, olinko loppujen lopuksi oppinut edellisistä kurssikerroista yhtään mitään.

Perjantai koitti, ja olin väsynyt, stressaantunut ja pettynyt itseeni. Olin löytänyt rasteritietokantaa maailman keskiarvoisesta lämpötilasta ja sadannasta vuosina 1970-2000, mitä ajattelin työstää ja hylkäsin Yhdysvaltojen karttaesityksen. Minulla ei kuitenkaan ollut harmaintakaan aavistusta, mitä voisin lämpötila- sekä sadantakartoilla esittää, muuta kuin mitä ne jo esittivät. Ohjeistuksen vastaisesti en käyttänyt tarpeeksi aikaa aineiston ja pohjatyön valmistelemiseen, ja sain maksaa kalliin hinnan siitä.

Lämpötila- sekä sadantakartat olivat maailmankarttoja, johon oli merkitty interpoloinnin avulla arvot pienimmästä suurimpaan värialueina. Käytössäni minulla oli jokaiselta kuukaudelta yksi karttaesitys (12 kpl). Pohdin, miten saisin hyödynnettyä kaikkia näitä karttoja ja esitettyä sadannan ja lämpötilojen muutoksia. Ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja koostaa kartoista pienen videon, missä muutokset näkyisivät kaikkein parhaiten. Videon tahti olisi kuitenkin niin nopea, etten viitsisi laittaa niihin legendaa kuvastamaan muuttuvia arvoja, sillä a) tietoja ei ehtisi lukea, ja b) esityksestä tulisi sekava. Siispä teetin arvoja selittävät kartat arviolta kylmimmän ja kuumimman kuukauden osalta.

Video 1. Lämpötilavaihtelut kuukausittain.

Myöhemmin mietin, mitä voisin lisätä tähän. Aloin etsiä tietokantaa maailman metsäpaloista. Löysin sattumalta tietokannan Great Basinin metsäpaloista vuodesta 1970 lähtien, mikä sopi minulle kuin nakutettu. Palasin siis Yhdysvaltain karttaan ja lähdin työstämään esitystä.

Ja lisätään tarkasteluun vielä samaiselta ajalta sadannan vaikutukset eri puolilla maailmaa:

Video 2. Sadannan vaihtelut kuukausittain.

Great Basin (ennen suom. Iso allas) on alue Yhdysvalloissa, joka sijaitsee Kalliovuorten ja Sierra Nevadan vedenjakajien välissä. Great Basin on pääosin ylätasankoa, joka on pääosaksi pensasaroa ja aavikkoa. Pinta-alaltaan se on noin 540 000 km² (kuvat 5 ja 6). Alueella on pääosin erittäin kuuma kesä ja hyvin kylmä talvi (Wikipedia, 2018), mitä voit yrittää tarkastella videosta 1.

Kuvissa 3 ja 4 on eriteltynä vuodet 1970-1989 sekä 1990-2000. Kuvassa 4 on nähtävissä hieman metsäpalojen lisääntymistä, sekä laajenemista, mitä voi yrittää yhdistää muuttuviin ilmasto-oloihin, ja vertailla alueen sadantaa videolta 2. Yhteensä 6 348 attribuuttitietoihin merkitystä metsäpalosta 41 on merkitty tapahtuneeksi vuonna 1970 (0,6%), kun taas vuonna 2000 niitä oli 495 (7,8%). Mielenkiintoista oli, kuinka metsäpalojen määrät Great Basinissa pysyttelivät alle sadan koko 70-luvun, mutta siirryttäessä 80-luvulle, palojen määrät siirtyivät vaihtelemaan 100-200 välille. 90-luvulla palojen määrät heilahtelivat enimmäkseen 200-300 palon välillä.

Jo vuonna 2006 Yle uutisoi Yhdysvaltojen lisääntyvistä metsäpaloista varsinkin maan länsiosassa. Silloin tilastoitiin koko maassa syttyneen 89 000 metsäpaloa 3,8 miljoonan hehtaarin alueella. Vuonna 2018 metsäpaloja syttyi Yhdysvalloissa vastaavasti 55 911, mutta suuren mediahuomion sai varsinkin Kalifornian massiiviset maastopalot, jotka alkoivat vuoden 2018 kesällä poikkeuksellisen aikaisin. Kuivuus oli edistänyt palon kiihtymistä kuolleiden ja kuivien kasvillisuuksien myötä. Marraskuussa tapahtunut, noin 61 hehtaarin laajuinen maastopalo, joka syttyi leiritulen aiheuttamana koitui 85 hengen kuolemaksi (CalFire, 2018), mikä tekee siitä yksittäisenä palona suurimman kuolemia tuotanneeksi paloksi Kalifornian historiassa.

Ilmastonmuutoksesta johtuva lämpötilan kohoaminen ei ole tasaista maapallon eri puolilla eikä eri vuodenaikoina. Pohjois-Euroopan talvien odotetaan lämpenevän 2060-luvulle mentäessä 2-7 astetta, sekä vielä harvinaiset helleaallot (kuten viime kesä täällä Suomessa) tulevat yleistymään Euroopassa. Suurimpia ongelmia yhteiskunnan ja ympäristön sopeutumiseen muuttuviin ilmasto-oloihin on sateiden esiintymisen toisinaan radikaali muuttuminen. Keskimäärin sademäärät maapallolla tulevat kasvamaan, mutta varsinkin Afrikkaa ja Aasiaa uhkaavat entistä pahempi vesipula kuivien kausien ja toisaalta lisääntyvien, veden laatua huonontavien tulvien myötä. Kaikkialla ilmastonmuutoksen odotetaan myös lisäävän sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistä ja niiden voimakkuutta.

Merivedet sitovat hiilidioksidipäästöjen myötä enemmän lämpöä, kuin on aikaisemmin luultu. Vasta vuonna 2007 on alettu keräämään luotettavaa tietoa merivesien keräämästä lämmöstä, joten tieto on ollut pitkään puutteellista. Kauan on kuitenkin jo tiedetty, että merivedet imevät suurimman osan lämmöstä, joka ei vapaudu avaruuteen kasvihuoneilmiön vuoksi. Uusien ja terkkojen tutkimustapojen myötä tutkijat ovat todenneet, että maapallo on lämmennyt enemmän, kuin mitä oltiin luultu. Tämä tarkoitta sitä, että ilmaston lämpenemisen estämiseen on yhä vähemmän aikaa, sekä se käy yhä vaikeammaksi. Meret kykenevät sitomaan lämpöä vain tietyn määrän, ja kun se täyttyy, ylimääräinen lämpö jää ilmakehään (Kokkonen, Yle, 2018). Kuvassa 8 näkyy 3.3.2019 mitattu merivesien pintalämpötilat.

Merivesien lämpötilat sekä liikesuunnat vaikuttavat sadantaan. Ilmastonmuutos vaikuttaa molempiin seikkoihin, ja esimerkiksi Golf-virran tuoman lämpimän virtauksen AMOCin (Atlantic Meridional Overturning Circulation) kerrotaan heikenneen jo 15% sitten vuodesta 1950 (Carrington, The Guardian, 2018). Jos Golf-virta pysähtyy, hidastuu, tai vaihtaa suuntaa, olot Euroopassa muuttuvat merkittävästi.

Ilmasto-olosuhteet siis ovat muuttuneet ja muuttuvat yhä edelleen. Tämän tyyppinen ilmastonmuutos-blogiteksti ei ollut ensimmäisenä mielessäni, kun lähdin viimeistä kurssikertaa pohtimaan, mutta toivottavasti joku löytää tämän informatiivisena ja karttaesityksistä jotain korreloitavaa keskenään.

Loppupeleissä olen lopputuloksiini melko tyytyväinen, ja toivon, että ne vastaavat edes jollain tavalla tehtävänantoa. Epäilen edelleen taitojani QGIS:in kanssa, mutta iso kiitos heille, jotka kysyivät apuani mistä tahansa aiheeseen liittyvästä. Vaikka omat tehtävät olisivatkin menneet päin metsää, olen iloinen, että olen voinut auttaa muita. Koen oppineeni paljon lisää käytännön työstä paikkatietojen parissa: sen keruusta, sen analysoimisesta, sen esittämisestä, attribuuttitaulujen tulkinnasta ja eri muuttujien hyödyntämisestä, yhdistämisestä sekä visualisoimisesta. Kokonaisuudessaan kurssi on ollut hyvin mielekäs. Se on vaatinut paljon aikaa ja työtä, mutta yksikään hetki ei ole tuntunut hukkaan heitetyltä.

Päällimmäinen ajatus koko kurssista on uusi herännyt mielenkiinto. Koko kurssi oli vasta pintaraapaisu, mitä paikkatieto-ohjelmilla voidaan saada aikaan, ja mitä tietokantoja maailmalla on tarjota paikkatiedon esitystarpeisiin. Myös erilaiset paikkatiedon keruutavat kiinnostavat. Jäänkin odottamaan innolla seuraavia kursseja geoinformatiikan parissa.

 

 

Lähteet:

Wikipedia, the free enclyclopedia (2018). Great Basin. Lainattu 4.3.2019, saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Great_Basin

Insurance Information Institute (2019). Facts + Statistics: Wildfires. Lainattu 6.3.2019, saatavilla: https://www.iii.org/fact-statistic/facts-statistics-wildfires

YLE, Associated Press (2006). Ilmastonmuutos voi lisätä metsäpaloja. Lainattu 6.3.2019, saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-5754251

Wikipedia, the free enclyclopedia (2018). Kalifornian maastopalot 2018. Lainattu 6.3.2019, saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalifornian_maastopalot_2018

Lehtonen, I. (2019). Blogi 7 – Populazione d’Italia. Lainattu 6.3.2019, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/lida/blogi-7-populazione-ditalia/

Ilmatieteen laitos. Millainen maapallon ilmasto on 50 vuoden päästä? Lainattu 7.3.2019, saatavilla: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia#8

Kokkonen, Y. (2018). Uusi tutkimus paljastaa: Valtameriin on kertynyt paljon enemmän lämpöä kuin aiemmin on tiedetty – Maapallon lämpeneminen on selvästi luultua pidemmällä. Lainattu 7.3.2019, saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-10486677

Carrington, D. (2018). Avoid Gulf stream disruption at all costs, scientists warn. Lainattu 7.3.2019, saatavilla: https://www.theguardian.com/environment/2018/apr/13/avoid-at-all-costs-gulf-streams-record-weakening-prompts-warnings-global-warming

 

Tietokantalähteet:

WorldClim – Global Climate Data. Free climate data for ecological modelling and GIS. WorldClim Version2 (2016), saatavilla: http://worldclim.org/version2

GIS Resources, A Knowledge Archive…. Free GIS Data – Weather and Climate Data (2014), saatavilla: http://www.gisresources.com/weather-climate/

USGS, sience for a changing world. Combined wildfire dataset for the United States and certain territories, 1870-2015 (2017), saatavilla: https://www.sciencebase.gov/catalog/item/59667039e4b0d1f9f05cf2ff

United States Census Bureau. TIGER Products (2018), saatavilla: https://www.census.gov/geo/maps-data/data/tiger.html

National Weather Service, Climate Prediction Center. Global Sea Surface Temperatures, Weekly Update (2019), saatavilla: https://www.cpc.ncep.noaa.gov/products/GIS/GIS_DATA/sst_oiv2/index.php

Vko VI

Toiseksi viimeisen kurssikerran alussa kerrattiin lyhyesti paikkatiedon keruun historiaa (esimerkiksi John Snow ja koleraepidemian lähteen paikantaminen Lontoossa 1854), sekä käytiin läpi hieman tanskalaisen arkkitehti Jan Gehlin sääntöjä toimivaan ja käytännölliseen kaupunkisuunnitteluun. Gehlin mielestä autoilua ei pitäisi missään nimessä priorisoida, eikä rakennuksia rakentaa mukaillen yksityisautoilua. Sen sijaan julkisten tilojen ja liikenteen tulisi palvella jokaista ihmisryhmää, ja tiloista tulisi suunnitella moniaistillisia ja kokemuksia herättäviä.

Lyhyenä pidetty luento-osuus oli alustus tunnin ensimmäiselle tehtävälle: lähteä ulos keräämään omakätisesti paikkatietoa. Käytimme datan keräämiseen Epicollect5-nimistä paikkatietosovellusta (https://five.epicollect.net/), joka oli ilmaiseksi ladattavissa älypuhelimiin puhelimen käyttöjärjestelmän kauppapaikasta (AppStore, Google Play). Tehtävänä oli arvioida valitsemansa paikan viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Sovellus tallensi valitseman paikan koordinaatit ja opiskelija vastasi kysymyksiin asteikolla 1-5, kuinka henkilökohtaisesti alueen kokee (1 = erittäin epäviihtyisä/turvaton, 5 = erittäin viihtyisä/turvallinen). Lisäksi oli mahdollista liittää tallennetusta paikkatiedosta kuva tietokantaan. Sovellus oli helppokäyttöinen ja selkeä. Sää oli mitä mainioin, ainakin auringonpaisteen puolesta. Lämpötila sekä pukeutuminen olivat sen sijaan jääneet miinuksen puolelle, jolloin lenkkimme ei Kumpulan mäeltä kauemmas johtanut kuin Kustaa Vaasan tien itäiselle puolelle ja takaisin.

Kokosimme kurssilaisten tallentamat paikkatiedot yhdeksi .xlsx-tiedostoksi, mikä muutettiin taas .csv-tiedostoksi, jotta sen pystyisi tuomaan QGIS-ohjelmaan. Valmiina meillä oli käytössä Helsingin kantakaupungin tiestö sekä kartta kaikista rakennuksista. Lisäsimme keräämämme paikkatiedot valmiisiin vektoritiedostoihin Epicollect5-sovelluksen tallentamien koordinaattien avulla.

Kuvasta 1. nähdään tallennetut pisteet alueista, jotka opiskelijat kokivat turvallisiksi tai turvattomiksi (jokin meni kuitenkin vikaan, sillä tallennettuja pisteitä oli 79 kappaletta, mutta itse sain tuotua QGIS:iin vain 23. Tämä ei kuitenkaan haitannut harjoituksen etenemistä). Kuvassa 1. on myös jo tehty seuraava askel harjoituksessa, mikä toimi myös tämän kurssikerran uutena opittavana työkaluna: interpolointi.

Interpolointi eli interpolaatio on numeerisessa matematiikassa käytettävä menetelmä, jossa lasketaan uusia arvoja tunnettujen arvojen väliin jollakin menetelmällä. Tyypillisessä tilanteessa tarkasteltavat ilmiöt (tässä tapauksessa opiskelijoiden keräämät paikkatietodatat) toimivat tilastollisena otoksena, jotka edustavat tutkittavan ilmiön kuvaavan funktion arvoja. Saaduista arvoista interpoloidaan funktion arvo halutussa kohdassa, joka jää muuttujien tunnettujen arvojen väliin (tässä tehtävässä turvallisuusarvot 1-5). Lyhyesti, interpolointi mahdollistaa eri tapoja estimoida funktion arvoja tunnettujen pisteiden välistä (Hemmo-Iivonen, Lappi, Salonen 2011).

Kuvasta 1. voi havaita, että yksikään opiskelija ei antanut millekään sijainnille arvoksi 1. Toiseksi alhaisinta arvoa, eli melko turvattomaksi alueeksi koettiin Arabian kauppakeskuksen koillispääty. Pisteen kohdalla sijaitsee Staran konepaja (Toukolankatu 6), joka ei ainakaan Google Map:in Street View työkalulla katsottuna näytä kovinkaan viihtyisältä (huom. alue on kuvattu vuonna 2013, nyt alue voi olla erilainen). Opiskelijat (ainakin omassa karttaesityksessäni, missä on vajaasti dataa) eivät ehtineet vierailla kovinkaan kaukana, vaan pysyttelivät kohtuullisen lähellä Kumpulan kampusta. Tuovisen tuottamassa karttaesityksessä (kuva 1) opiskelijat ovat uskaltautuneet jo hieman kauemmas kampukselta ja kokeneet turvattomiksi alueiksi varsinkin isojen autoteiden läheiset alueet (Kustaa Vaasan tie, Mäkelänkatu). Kuten Tuovinen artikkelissaan toteaa, käyttämällä interpolointia alueen yleistä turvattomuuden/turvallisuuden kokemuksia on helpompi havaita ja analysoida, kuin tihrustaa pieniä pisteitä.

Loppuajan tunnista tekisimme kukin omia hasardikarttaesityksiä, jonka ainoana ohjeistuksena oli oikeastaan vain tuottaa esitys, jota voisi käyttää opetuksellisessa tilanteessa. Materiaaleina meillä oli käytettävissä maailmankartta sekä valtioiden rajat. Hasardit, joista saimme valita haluamamme tietokannat, olivat maanjäristykset, tulivuoret ja meteoriitit (tietokannat tuli kuitenkin hakea itse, mitä taitoa tulisimme tarvitsemaan viimeisellä kurssikerralla). Omissa kartoissani käytin dataa maanjäristyksistä sekä tulivuorista.

Kuvassa 2 on merkittynä vuoden 2018 maanjäristykset 5:stä magnitudista ylöspäin. 8-10 magnitudin järistyksiä ei viime vuonna tapahtunut tietokannan mukaan lainkaan. Isoimmat järistykset tapahtuivat Filippiineillä, Papua-Uusi-Guineassa sekä Alaskassa. Tästä linkistä pääset tutustumaan yksityiskohtaisemmin yksittäisiin järistyksiin.

Kuvaan 3 on merkitty maailman korkeimmat tulivuoret 6 000 metristä lähtien. Kaikki 20 tulivuorta löytyvät Etelä-Amerikan länsirannikolta, Andien vuoristosta. Andit ovat nuori poimuvuoristo (muodostuminen alkanut noin 130 miljoonaa vuotta sitten), joka ulottuu aina Pohjois-Amerikasta (Kalliovuoret) aina Kap Horniin asti, tehden vuorijonosta noin 7 500 kilometriä pitkän. Vuoristo kohoaa edelleen, mutta pehmeän kivilajin takia eroosio kuluttaa vuoriston huippuja tehokkaasti, mikä takaa sen, ettei vuoristo enää kasva korkeutta. Atlantin keskiselänteen työntäessä  Etelä-Amerikan laattaa kohti länttä ja Nazca-laatan työntyessä mereisenä eli painavampana laattana Etelä-Amerikan laatan alle itään päin, Etelä-Amerikan laatta kevyempänä rutistuu ja poimuttuu Nazca-laatan kohdistamassa paineessa (subduktiovyöhyke).
Andit kuuluvat myös Tyynen valtameren tulirenkaaksi-nimettyyn ketjuun, mikä tarkoittaa voimakasta aktiivista vulkaanista ja tektonista toimintaa. Andien ja koko maailman korkein tulivuori Ojos del Salado sijaitsee Chilen ja Argentiinan rajalla. Se on 6 900 metriä korkea kerrostulivuori, ja sen tiedetään purkautuneen viimeksi 1 000 – 1 500 vuotta sitten.

Kuvassa 4 taas on esitettynä maailman vedenalaiset tulivuoret. Tietokannassa ne olivat merkittyinä negatiivisina arvoina. Vedenalaisista tulivuorista puhutaan sangen harvoin, varmaankin siitä syystä, ettei niiden aktiivisuus vaikuta läheskään yhtä paljon arkielämään, toisin kuin maanpäällisten tulivuorten. Vedenalaiset tulivuoret harvemmin osoittavat katastrofaalista aktiivisuutta, mutta esim. vuonna 2009 MTV3 uutisoi Tongan saarilla purkautuneesta vedenalaisesta tulivuoresta. Tulivuori syöksi tuhkaa ja laavaa satojen metrien korkeuteen, muttei vaatinut henkilövahinkoja. Vuonna 2002 purkaus synnytti Tongaan uuden saaren. Useat vedenalaiset tulivuoret ovat sijoittuneet tektonisille alueille, esim. Atlantin keskiselänteelle ja Tyynenmeren tulirenkaan ympärille. Korkeimmat tulivuoret löytyvätkin kyseisiltä alueilta. Vedenalaisten tulivuorten purkauksien katastrofaalisia seurauksia on esitetty esimekiksi animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin Ikka, ohj. Saitô, H., Ratia-Kähönen, J., Telecable Benelux, 1990-1992) jaksossa Laineilla lipuva teatteri (jakso katsottavissa vielä 12 päivää mtv.fi:ssä), missä vedenalainen tulivuori purkautuu aiheuttaen maanjäristyksen sekä vedenpinnan nousun peittäen Muumilaakson veden alle (perustuu Tove Janssonin romaaniin Farlig midsommar, 1954).

Karttojen teko oli suhteellisen haastavaa – ei itse tekniseltä toteutukselta, mutta luettavuuden kannalta. Olisin halunnut hyödyntää juuri opittua interpolointia karttojen teossa, kuten esimerkiksi Huhtinen on hyödyntänyt taidokkaasti artikkelissaan Viikko 6 – auringonpaistetta ja onnistumisen tunteita (2019). En kuitenkaan onnistunut saavuttamaan haluamiani esityksiä toimimaan interpoloinnin kanssa, joten ”tyydyin” piste-esityksiin. Onneksi Kautonen esitteli Google Mapsin oivallisen työkalun maanjäristysten esittämiseen toisellakin tavalla (kuva 2), mitä hän on myös itse hyödyntänyt täydentämään karttaesityksiään.

Artikkelia muokattu 1.3., otsikkoa sekä URL-linkkiä muutettu.

 

 

Lähteet:

Tuovinen, I. (2019). Viikko 6 – Itse tuotettua paikkatietoa. Lainattu 26.2.2019, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/tuoilona/2019/02/25/viikko-6/

Wikipedia, the free encyclopedia (2019). Ojos del Salado. Lainattu 1.3.2019, saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/Ojos_del_Salado

Huhtinen, E. (2019). Viikko 6 – auringonpaistetta ja onnistumisen tunteita. Lainattu 1.3.2019, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/huhelina/2019/02/22/viikko-6-auringonpaistetta-ja-onnistumisen-tunteita/

Kautonen, K. (2019), Viikko 6. Hasardit. Lainattu 1.3.2019, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/kautkia/2019/02/25/viikko-6-hasardit/

MTV3 (2009). Vedenalainen tulivuori purkautuu – katso kuvat. Lainattu 1.3.2019, saatavilla: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vedenalainen-tulivuori-purkautuu-katso-hurjat-kuvat/2172294#gs.bR50dOSK

Hemmo-Iivonen, K., Lappi, E., Salonen, C. (2011). Pyramidi 12, lukion pitkä matematiikka – Numeerisia ja algebrallisia menetelmiä (s. 79-95), Sanoma Pro, Helsinki. Lainattu 26.2.2019.

Paarlahti, A. (2019). Luento Helsingin yliopistossa 21.2.2019.

 

Tietokantalähteet:

USGS, science for a changing world. Earthquake Hazard Program, saatavilla: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/

Data.gov. Global Volcano Locations Database, Global Volcano Locations Search, saatavilla: https://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database