Valoa näköpiirissä? Ei ollut, vaikka kuinka tähyilin taivaanrantaa. Eikä ollut näkynytkään sitten viime syyskuun, muuta kun kirkasvalolampussa. Näköpiirissä ei ollut myöskään matkaa lämpimään, joten korkkasin sitten sen D-vitamiinipurkin. Ja mietin, kuinka kääntäisin asian edukseni. Voisiko sitä edes kääntää, vaikka olisin kuinka täynnä pyhää henkeä ja armollisuutta.

Millaistahan mahtaisi olla jos Suomessakin olisi aina kesä? Päivät olisivat aurinkoisia ja yöt mustia ja lämpimiä. Olisimmekohan me jäyhät suomalaiset ihan eri ihmisiä? Totisen Eeron tilalle syttyisikin vilkkusilmäinen Eros? Väsyneestä Marjasta sukeutuisi iloinen ja railakas Margaretha?

Mutta sittenhän meillä ei olisikaan enää mitään OIKEITA ASIOITA, joista voisimme rutista. Nythän on ainakin edes yksi kunnon syy, jotta voimme olla luvan kanssa masentuneita, vihaisia, huumorintajuttomia ja halutessamme jopa synkkämielisiä. Aina voimme syyttää tätä suomen talvea. Ihan kaikesta. Ainakin minä voin ja on täällä varmaan muitakin.

Mutta täytyy nyt mennä näillä mitä on. Kaikkeen auttaa vähintään 100 grammaa Fazerin sinistä. Ja jos sekään ei tepsi, pitkät kalsarit jalkaan, ulkoiluvaatteet päälle ja ulos jäälle hiihtämään. Upea ilma, pakkasta vain viitisen astetta ja vitivalkoista lunta silmänkantamattomiin – kukapa täältä haluaisi pois? Edes viikoksi?

Kirjoittajana Elisa Kaukolahti (nainen, joka haaveilee tropiikista, mutta tyytyy hiihtämiseen ja suklaaseen…)