Muistan kun teini-ikäisenä katsoin varusmiehiä ja ajattelin että he ovat ikivanhoja ukkoja. Pelkkä ajatus, että olisi ikinä niinkin vanha kuin kaksikymppinen, tuntui aivan mahdottomalta. Samoihin aikoihin ajattelin, että kun ihminen sitten joskus tuhannen vuoden päästä saavuttaa kypsän 18 vuoden iän, niin viisaus, tyyneys ja rauha ikäänkuin asettuvat asumaan häneen. Älkää hirnuko! Niin oikeasti ajattelin!

Minulla oli 16-vuotiaana vähän reilu kolmekymppinen kaveri Kristiina, ja yhtenä iltana hän kertoi minulle salaisuuden: “Kolmekymppiset on ihan yhtä hukassa kuin teinitkin”.

Nykyään olen itse yli kolmenkymppinen ja tämän päivän parikymppiset kysyvät minulta silmät pyöreinä, että “siis kuinka vanha sinä oikein olet?”. Ja kun kerron olevani 34, he näyttävät siltä kuin eivät olisi ikinä kuulleet niin suurta numeroa. Ei auta lohdutella, että olen kyllä mieleltäni ihan samanlainen kuin kymmenen vuotta sitten. Kauhistuneet teinit ovat jo häipyneet paikalta.

Ikä on vääristävä peili. Minä katson parikymppistä hipsteriä ja näen meidät oikeastaan aika samanikäisinä. Samaan aikaan hipsteri katsoo minua kuin muinaismuistoa ja miettii, että täti on vissiin eksynyt vanhainkodista.

Vanhan ihmisen käsite lipuu koko ajan kauemmaksi omien vanhempien ikääntyessä. Jokin aika sitten vielä tuumailin, että 60-vuotias alkaa olla jo aika vanha, mutta nyt kun äitinini on 66, ei hän ole vielä ollenkaan vanha. Ja joskus nelikymppiset tuntuivat keski-ikäisiltä, mutta tätänykyä minusta ei tunnu ollenkaan, että olisin alkamassa keski-ikäiseksi.

Komea ja viisas puolisoni vertasi kolmenkympin kriisiä yliäänipamaukseen. Yliäänipamaus on yli äänen nopeutta ilmassa lentävän esineen aiheuttama räjähdystä muistuttava ääni. Ääni muodostuu kapeasta melukaistasta, jota esine “lähettää koko ajan” lentäessään. Koska kaista on kapea, ja melu siten kestää vain hetken kussakin kohdassa, kuulostaa se kuulijasta räjähdykseltä. Yliäänipamaus siis kiitää alueen halki esineen lentonopeudella. Aika kulkee ja ikää karttuu koko ajan. Kolmenkympinkriisi tapahtuu koko ajan jollekin jossakin, mutta kun se osuu omalle kohdalle, tuntuu kuin räjähdys vavisuttaisi elämän perusteita.

Iloista tätä päivää kaikille! Tässä vielä piristykseksi / lohdutukseksi teemaan sopiva biisi 🙂

Terveisin Marianne Valola, CleanDesign Maineen rakentaminen -hankkeen suunnittelija