Toisella kurssikerralla QGIS:sin parissa työskentely jatkui taas. Kurssikerran aiheena olivat erilaiset projektiot ja niistä aiheutuvat pinta-alamuutokset. Kävimme läpi myös datan erilaisia lähteitä, muun muassa lyhenteet WMS, WMTS, WCS ja WFS olivat minulle ennestään täysin uusia. Teoriapläjäyksen jälkeen lähdettiin kokeilemaan erilaisia projektioita QGIS-ohjelmassa.
Aluksi kaikki tuntui taas uudelta ja vaikealta, koska ensimmäisen kurssikerran jälkeen jo opitutkin asiat olivat unohtuneet. Onneksi jälleen kerran hyvien ohjeiden avulla ohjelman kanssa pääsi taas vauhtiin. Kuten Saaga Laapotti blogissaan kirjoittaa, ensiksi harjoittelimme muun muassa tietokantojen muokkaamista, teimme erilaisia laskutoimituksia, joiden tuloksia tarvitsimme sekä tutustuimme taas uusiin valintatyökalujen käyttöön.
Harjoitusten jälkeen ryhdyimme hyödyntämään uusia taitoja kartan valmistukseen. Tarkoituksena oli verrata erilaisia projektioita keskenään ja katsoa niiden pinta-alavääristymiä. Ensiksi vertasimme oikeapintaista Lambertin projektiota vääristävään Mercatorin projektioon. Tuloksena syntyi koropleettikartta (kuva 1).
Kuten kuvasta 1 voi nähdä, vääristymäprosentit ovat todella suuria. Etelä-Suomessakin lukemat ovat suuria ja ne vain kasvavat, mitä pohjoisemmaksi mennään. Suomen päälaella lukemat ovat suurimmillaan. Projektioita valitessa kannattaa siis todellakin miettiä, minkä valitsee. Väärin tehty valinta voi antaa täysin väärää informaatiota.
Seuraavaksi tarkoituksena oli jatkaa erilaisten projektioiden vertailua keskenään. Päätin vertailla Lambertin ja Winkel 1-projektioita, mutta QGIS päätti toisin. Toinen kurssikerta oli tähän asti selvitty ilman ohjelman kaatumista ja oikuttelua. Winkelin projektio oli kuitenkin QGIS:sille liikaa, sillä ohjelma ei suostunut lukuisien yritysten jälkeen toimimaan Winkelin projektion kanssa. Tästä syystä pääduin lopulta valitsemaan seuraavaksi projektioksi Eckertin projektion.
Kuvassa 2 vertaillaan Lambertin ja Eckertin projektioita. Kuten kuvassa 1, myös tässä kartassa vääristymät ovat etelä-pohjoissuuntaisia. Toisin kuin kuvassa 1, vääristymälukemat ovat kuitenkin melko maltillisia. Lukemat kasvavat taas pohjoista kohti, jossa päälaella vääristymäprosentti on noin välillä 38-50.
Toisin kuin ensimmäisellä kurssikerralla, olen tyytyväinen tehtyihin karttoihin. Värit ovat selkeät ja helposti luettavissa. Legendaan olisi tosin voinut kirjoittaa suoraan, mitä projektioita vertaillaan. Muuten olen tyytyväinen. QGIS:sikään ei enää Winkelin proketion vaihdon jälkeen kaatuillut vaan toimi moitteettomasti. Kurssikerran lopussa oli onnistunut olo, sillä olin taas oppinnut uutta ja saanut pari uutta karttaa aikaiseksi.
Seuraavaan kurssikertaan!
LÄHTEET
Saaga Laapotti, luettu 30.1.2019 <https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/>