“Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa”

Avoin tiede on pohjimmiltaan yhdessä rakentamista. Avoimen tieteen ajattelun ja toimintatapojen tuominen yliopisto-opetukseen voi tarkoittaa myös vastuun jakamista uudella tavalla opettajien ja opiskelijoiden kesken. Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori ja taloustieteen laitoksen opetusasioista vastaava varajohtaja Minna Autio tuo #OAhaaste-kampanjan haastattelussa esiin, miten tämä ilmenee hänen omassa opetuksessaan.

Minna Aution kursseilla myös opiskelijat pääsevät opettamaan.

“Olen yrittänyt viedä opetusta enemmän siihen suuntaan, että luennoisin vähemmän ja projektityöskentelyä olisi enemmän. Olen tarjonnut opiskelijoille mahdollisuuden opettaa. Opiskelijat saavat tulla jo kandivaiheessa kokeilemaan luennointia, ja voin kertoa, että opiskelijat eivät koskaan ole niin tarkkaavaisia kuin silloin, kun toinen opiskelija hyppää boksiin”, Autio kertoo, ja jatkaa:

“Ajattelen, että opiskelijat näkevät siinä itsensä, että täällä myös opiskelijan on mahdollista päästä kertomaan tutkimuksestaan. Se antaa opetuksesta demokraattisen viestin. Ja opiskelijalle se voi olla aika voimaannuttava kokemus”, Autio sanoo.

Videoita opiskelijoilta ja tutkimusryhmiltä

Opiskelijaluennot ovat vain yksi tapa avata opetustapahtumaa. Keväälle Autio suunnittelee yhdessä Mari Nivan ja Eva Heiskasen kanssa kestävän kulutuksen MOOC-kurssia, jonne tuotetaan myös opiskelijoiden tekemiä opetusvideoita.

“Opiskelijat ovat varmaan parempia tekemään videoita kuin me opettajat. Olemme pyytäneet yhtä opiskelijaa tekemään meille opetusvideon ruokahävikistä, jota hän tutki maisterityössään. Opiskelijat voisivat tehdä myös tutkijahaastatteluita.”

“Tieteentekemistä pitäisi demokratisoida entistä enemmän, jotta opiskelijat kaikilla tasoilla, varsinkin maisterivaiheessa, ovat mukana tekemisessä. Myös tutkimusryhmät voisivat mielestäni osallistua enemmän opetuksen toteuttamiseen. He voisivat tehdä esimerkiksi videoita tutkimustuloksista”, Autio mainitsee.

Opetus avautuu myös yrityksiin päin

Opetuksessa ovia voi avata myös yliopiston ulkopuolelle. Autio mainitsee yhteistyömahdollisuudet kansalaisjärjestöjen, julkishallinnon, ministeriöiden ja yritysten kanssa. Eniten opetusyhteistyötä Autio on tehnyt yritysten kanssa.

“Yhteiskunnan kehittäminen on nyt hyvin yrityskeskeistä. Tuntuu, että se on se prioriteetti yliopistossa, ja mekin siihen helposti lukittaudumme. Mutta mielestäni yliopiston pitäisi juuri projektikursseilla lähestyä myös muita yhteiskunnallisia toimijoita. Ehkä eduskuntakin voisi heittää jonkin nakin tänne”, Autio vinkkaa.

Kun opiskelijat luennoivat, Autio vastaa silti viime kädessä opetuksen sisällöstä. Sama pätee yritysyhteistyöhön.

Minna Autio toivoo lisää yhteistyötä yliopiston ulkopuolisten tahojen kanssa.

“Yritys antaa meille toimeksiannon, jonka me sovitamme meidän pedagogisiin tavoitteisiimme. Emme ota toimeksiantoa sellaisenaan, vaikka yritykset tietysti näin haluaisivat. Otamme heidän idean, ja alamme opiskelijoiden kanssa tutkia sitä yhdessä”, Autio kertoo.

Yritykset ovat sikäli luonteva yhteistyötaho, että sielläkin rajoja on pyritty häivyttämään.

“Yrityksissäkään ei ole kyse enää siitä, että on yritys ja asiakkaat toisaalla. Tämä on ollut vaikeaa yrityksille, jotka ovat halunneet kontrolloida kaikkea toimintaa – ja nyt pitäisi antaa vastuuta asiakkaille. Yliopistossa on vähän samanlaista ajattelua. Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa tehdä erilaisia juttuja”, Autio sanoo.

Avoimuus avaa uusia tiedonkulun väyliä

Yksinkertaisen opettajalta opiskelijalle -mallin purkaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että tieto kulkee opetustilanteessa molempiin suuntiin. Pitemmälle edistyneiden tai työelämässä olevien opiskelijoiden kohdalla tämä on erityisen luontevaa.

“Palvelututkimuksessa on käsite ’resource integration’. Ennen ajateltiin, että jokaisella on omat resurssit, joiden varassa mennään eteenpäin. Nykyään mietitään, mitä resursseja meillä on ryhmänä, ja aletaan rakentaa sen pohjalta”, Autio sanoo.

Opetuksen demokratisoimisen ohella kyse on uudenlaisten reittien avaamisesta yliopistossa tuotetun tiedon kululle.

“Kysymys on siitä, miten yliopisto viestii tieteentekemisestä yhteiskuntaan. Olen haaveillut, että olisi blogi, jossa kandi- ja maisteritöiden tekijät kirjoittaisivat töistään lyhyitä blogitekstejä. Kukaanhan ei jaksa etsiä ja lukea tiivistelmiä. Blogin kautta fuksit saisivat tietoa, mitä täällä tehdään ja mitä täällä saa tehdä”, Autio sanoo.

Opetuksen avaaminen on myös opetuksen markkinointia

Kaikille avoimet verkkokurssit (MOOC) tuovat opetuksen ja yliopistossa tuotetun tiedon pariin uusia ihmisiä. Vastaanottajana – ja mahdollisesti myös tiedon tuottajana – voi olla periaatteessa kuka tahansa.

“Olemme tehneet nyt yhden kurssin, ympäristötaloustieteen peruskurssin, MOOC-muodossa. Ja keväälle on suunniteltu Kulutus, ruoka ja ympäristö -kurssia, joka on tarkoitettu opiskelijoille ja myöhemmin laajemmalle yleisölle”, Autio mainitsee.

Opetuksen avaaminen voi innostaa myös alan opintoihin.

Avoin opetus voi Minna Aution mukaan houkutella uusia ihmisiä yliopisto-opintoihin.

“Avoimet kurssit antavat kuvaa opetuksesta opiskelijalle, ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Ja onhan avoimesti saatavilla oleva opetus myös brändäämistä. Eurooppalaiset huippuyliopistot tekevät kalliita ja hyvin toteutettuja MOOC-kursseja Aasian-markkinoille. Niillä houkutellaan opiskelijoita, maksavia asiakkaita yliopistoihin. MOOC-kurssit toimivat juuri tällaisina näyteikkunoina. Helsingin yliopistosta minulle tulee mieleen Kimmo Vehkalahden opetus, johon osallistuu jopa 800 opiskelijaa. Ennen luentosalit määrittelivät, paljonko osallistujia voi olla. Nyt se on kiinni verkkoyhteyksistä ja luennoitsijan kekseliäisyydestä”, Autio sanoo.

Kannattaako kaikkea tehdä itse?

Avoin tiede perustuu vastavuoroisuuteen. Kun jotain antaa, niin jotain voi saadakin. Avoimuus voi tuoda uusia sisältöjä ja uusia ideoita omaan opetukseen.

“Tein tänä syksynä laadullisen tutkimuksen kurssin niin, että keräsin sitä varten videoita Youtubesta. Britti- ja jenkkiyliopistoilla on videoita alan johtavilta professoreilta, joissa he muun muassa kertovat, miten tutkimushaastatteluissa kannattaa muotoilla kysymyksiä. Sitten löytyi myös näihin liittyvää kritiikkiä”, Autio kertoo, ja esittää kysymyksen:

“Kannattaako kaikkia luentoja tehdä itse? Kannattaako luennoida sellaista asiaa, jonka joku on tehnyt jo muualla paremmin ja johon liittyy vielä kirjallisuutta? Avoin tiedehän toimii myös maailmalta meihin päin, ja on hyvä miettiä, kannattaako tietyt jutut ottaa muualta. Ja mikä se meidän juttu on?” Autio pohtii.

Avoin kurssi edellyttää avoimia aineistoja

Opetuksen avaamisessa on myös omat haasteensa, koska tieteellisen tiedon maailmassa kaikki tieto ei ole avoimesti saatavilla.

“Kevään MOOC-kurssin kohdalla on ajateltu, että osa videoluennoista avattaisiin julkisesti ja että jokaiseen videoon liittyisi yksi tieteellinen artikkeli. Ja tässä tullaan siihen, että Helsingin yliopiston opiskelija vain klikkaa artikkelin auki. He pääsevät Elsevierin ja Sagen alustoille lataamaan. Mutta entä jos olet lukiolainen? Et välttämättä saakaan artikkelia auki, kun se on maksumuurin takana”, Autio toteaa, ja jatkaa:

“Tässä on se risteyskohta, jossa pitäisi jatkossa löytyä open access -julkaisuja. Tämä on se haaste, kun laajennutaan enemmän yhteiskuntaan. Tieteellisen tiedon olisi oltava käytettävissä laajemmin”, Autio sanoo.

Ennen oli avoimempaa?

Jo Riitta Jyrhämän #OAhaaste-haastattelussa esitettiin kysymys, onko avoin tiede lopultakaan kovin uusi asia opetuksessa. Minna Autio pohtii sitä, ollaanko opetuksen avaamisessa kaikilta osin menty eteen- vai taaksepäin.

“Aloin miettiä, että ennenhän tämä oli sellaista, että teimme nettiin kurssin kotisivun, jossa kaikki luennot olivat pdf-muodossa. Ja se oli aivan vapaasti kaikkien käytössä. Kuka tahansa pystyi lukemaan niitä. Muistan, että itsekin luin esimerkiksi Turun kollegoiden luentoja, ja poimin hyviä ideoita. Sitten kurssit menivät Moodleen, ja kaikki se, mikä ennen oli avoimesti saatavilla, on nyt suljettu*”, Autio kertoo.

Miltä Minna Aution ajatukset opetuksen avaamisesta kuulostavat? Millaisia kokemuksia sinulla on avoimen tieteen näkökulmasta opetuksessa? Miten opiskelijoiden osaaminen on huomioitu opetuksessa? Entä millaisia mahdollisuuksia yliopiston ulkopuoliset tahot voisivat tarjota opetukselle? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu tiistaihin 31. lokakuuta saakka!

* Moodleenkin voi avata vierailijoille pääsyn, tällä tavalla!

One Reply to ““Olennaista on antaa opiskelijoille valtaa””

  1. This is an excellent and much needed discussion. I have tried several ways of “opening up” the learning process in my courses to students, including piloting a flipclassroom model, but also engaging students into self-mediated group work projects and into providing contributions to the content of our contact sessions, as well as involving people outside academia to teaching (not just lecturing but in close collaboration). My experiences show that these approaches best suit courses, which students chose voluntarily and come already motivated by the topic. In basic courses, students who are generally self-directed learners (and/or interested in a subject) flourish. It is a delightful experience also for a teacher. However, there are also (plenty of) students who just what to get through as easily as possible. These methods force them to actually doing regular work and actively mining knowledge sources outside of the classroom. I always get complains of “too much work compared to normal courses”. This baseline of “normal” (usually, lecture-based with or without obligatory attendance + exam) is a reference point against which many judge any daring teacher (for good and for bad).
    What goes without saying is that any opening up does require more work form a teacher / facilitator (especially in the beginning) and preparedness to deal with risk: situations, which are difficult and unpleasant, or time-consuming to control.
    Making teaching materials free among teachers and learners alike is also a good idea. I am indebted to many teachers across the world for some ideas on content, format and methods. However, it might also be reasonable to introduce some system of copyrighting teaching materials / course syllabi, similarly to that for outputs of research work. Otherwise, as so often, what we produce as teachers is valued less than what we do as researchers. A course programme / lecture is not featured on our publication lists. But why not?

Comments are closed.