“Avoimen tieteen käsite vaatii vähän harjaantumista”

Riitta Jyrhämän mukaan tieteen julkisuus on entuudestaan tuttu, mutta avoin tiede vaatii hieman totuttelua.

Lokakuun loppuun jatkuva #OAhaaste-kampanja pyrkii herättämään keskustelua avoimen tieteen roolista ja mahdollisuuksista opetuksessa. Kasvatustieteiden kandiohjelman johtajalla, opettajankouluttajalla ja yliopistonlehtorilla Riitta Jyrhämällä on näkemystä ja kokemusta yliopisto-opetuksesta neljältä vuosikymmeneltä. #OAhaaste-haastattelussa hän kertoo, miten opettajat ja tulevat opettajat ovat heräämässä avoimen tieteen kysymyksiin.

“Ei se varmaan hirveän tuttu asia ole laajassa mielessä, mutta kyllä sen perään on alettu kysellä, varsinkin julkaisemisen osalta. Ihmiset tulevat yhä tietoisemmaksi asiasta. Ja varmaan on opettajia, jotka hyödyntävät avointa tiedettä hyvinkin paljon. Ja on meillä järjestetty OpeRight-koulutuksiakin“, Jyrhämä pohtii.

Avoin oppikirja opiskelijaa ajatellen

Entä millä tavalla Jyrhämä on avannut omaa opetustaan? Hän napsauttaa koneen auki, ja näyttää verkkosivua.

“Olisikohan tämä Praktikumikäsikirja avointa tiedettä, koska tämä on vapaasti verkossa saatavilla. Tämä liittyy opetusharjoittelun ohjauksen teoriaan. Se perustuu meidän tekijöiden omaan tutkimukseen ja muiden tutkimukseen”, Jyrhämä kertoo yhdessä Erja Syrjäläisen ja Liisa Haverisen kanssa toteutetusta oppikirjasta.

Praktikumikäsikirja on hyvä esimerkki opetuksen avaamisesta, ja sitä voi verrata professori Panu Minkkisen ensimmäisessä #OA-haastattelussa esiintuomiin oikeustieteen käytäntöihin. Oikeustieteen puolella Praktikumikäsikirja olisi ehkä painettu kirjaksi ja myyty yliopistokirjastolle.

“Oikkarit osaavat tuon paremmin, samoin kauppatieteilijät! Meillä tämä on tarkoitettu harjoitteluun meneville opiskelijoille lukemistoksi, jolloin sen pitää olla helposti ja suoraan saatavilla. Tätä käytetään myös meidän ohjaajakoulutuksessamme”, Jyrhämä perustelee.

“Praktikumia kohtaan on kiinnostusta myös ulkomailla, ja sitä on pyydetty kääntämään englanniksi. Jos kääntäisimme tämän englanniksi, laajentaisimme ja päivittäisimme, myös kirjamarkkinat voisivat kiinnostaa”, Jyrhämä lisää.

Avoimista tutkielmista nettivideoihin

Jyrhämä mainitsee toisenkin avoimen oppimateriaalin, blogimuodossa toteutetun Opinnäytetyöskentelyn ideapajan, joka on suunnattu kandi- ja gradututkielmien tekijöiden avuksi. Samalla hän kuitenkin myöntää, että “avoimen tieteen käsite vaatii vähän harjaantumista”.

“Tieteen julkisuutta me mielestämme korostamme koko ajan. Heti kandiohjelman alussa esimerkiksi kerromme, että opinnäytteet ovat julkisia. Että niitä ei ole oikeutta salata muuta kuin erityisestä syystä”, Jyrhämä mainitsee.

Riitta Jyrhämä hyödyntää opetuksessaan avointen julkaisujen ohella myös videoita.

Avoimuuden toteuttaminen opetuksessa on kuitenkin tilannekohtaista.

“Käytän avoimia aineistoja, mikäli se on mahdollista, ja jos löydän jotain hyvää. Sisältö on tietenkin kaikkein tärkein asia. Aina on puntaroitava sitä, mikä on hyödyksi, mikä palvelee kurssia.”

“En tiedä, täyttääkö se kriteereitä, jos löydän hyvän videopätkän esimerkiksi Youtubesta, ja käytän sitä opetuksessa. Siellä on hyviä, kansainvälisiä yliopistoväen tekemiä menetelmävideoita, joita olen käyttänyt. Myös oman tiedekunnan piirissä on tuotettu Opettajien akatemian kehittämisrahalla esimerkiksi Kvantiblogin SPSS-videot“, Jyrhämä mainitsee.

Avoimelle datalle käyttöä opetuksessa

Myös avointa dataa voisi Jyrhämän mukaan hyödyntää opetuksessa nykyistä enemmän, jos sitä olisi saatavilla.

“Isojen tutkimusaineistojen keräämiseen käytetään hirveästi vaivaa, mutta aineiston äärellä ei välttämättä ole kuin se yksi tutkija. Aineistoon saattaisi kuitenkin olla monta näkökulmaa. Omalta alalta tulee mieleen opetustilanteiden ja opetusharjoittelun videointi. Sieltä voisi löytää esimerkkejä opetukseen. Mutta nämä aineistot ovat luultavasti liian herkkää materiaalia siihen, että ne olisivat täysin vapaasti saatavilla”, Jyrhämä huomauttaa.

“Tarvitaan ehkä laajempi keskustelu aineistojen avaamisesta. Silloin tällöin käydään keskustelua siitä, miten upeata olisi, jos olisi käytössä joku datapankki. Tällä tarkoitetaan kuitenkin tiedekunnan sisäistä datapankkia. Täysin avoimista aineistoista ei ole ollut niin paljon keskustelua”, Jyrhämä sanoo.

Avoimuuden harjoittelu opetuksen perusarkea

Avoimen tieteen käsite voi vaatia totuttelua, mutta avoimen tieteen ajatusten tuominen opetukseen ei ehkä ole niin uusi asia. Pohjimmiltaanhan avoimessa tieteessä on kyse yhdessä rakentamisesta, kuten Jaakko Kurhilan #OAhaaste-haastattelussa tuli esiin. Tämä voi tarkoittaa omien tuotosten jakamista muille ja muiden aikaansaannosten arviointia ja kehittämistä. Ja tätä on opetuksessa tehty tietenkin iät ajat.

“Jos avointa tiedettä näin ajattelee, niin se ei todellakaan ole uusi asia, eikä varsinkaan opettajankoulutuksen piirissä. Kurssinsisäinen julkisuus on meille peruskauraa. Nytkin olemme didaktiikassa pitäneet alustuksia, joissa se oma ajattelu tulee näkyväksi, kun se esitellään muille”, Jyrhämä sanoo.

“Meille on erityisen tärkeätä se, että pedagoginen ajattelu kehittyy. Jos yritämme opettaa pedagogisesti ajattelevia opettajia, toisten opiskelijoiden tuotokset voivat olla reflektion pohja. Ja saattaahan siellä tulla esiin myös uusia oivalluksia”, Jyrhämä sanoo.

Miltä Riitta Jyrhämän pohdinnat kuulostavat? Millaisia kokemuksia sinulla on avoimen tieteen näkökulmasta opetuksessa? Voisiko opetusta avata enemmän, ja miksi se olisi hyödyllistä? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun ajan!