Digitaalinen kirjasto sai oman hoitajansa

Kirjaston kuukauden kasvo syyskuussa 2015 on Helsingin yliopiston kirjaston viimeisin rekrytointi, digitaalisen kirjaston hoitajamme, turkulaistaustainen tietoasiantuntija Heidi Wiikla (joka myös Wikberginä ehdittiin yliopistolla tuntea).

HeidiW_Kirjastonkasvo
Tietoasiantuntija Heidi Wiikla hoitaa digikirjastoa

Idea kirjastoalan ammatista syntyi Turun Nummen lähikirjastossa, jossa Heidi vietti paljon aikaa. Aiemmalta koulutukseltaan Heidi on lähihoitaja, ja hoitoalan työtä hän ehti tehdäkin muun muussa Tukholmassa parin vuoden ajan ennen kuin ajatus kirjastoalalle siirtymisestä muuttui todeksi informaatiotutkimuksen pääaineopiskelijana. Otettuaan selville missä alaa voisi opiskella, Heidi haki sekä Tampereen yliopistoon että Turun ammattikorkeakouluun. Kun ovet aukesivat nimenomaan yliopistokoulutukseen, siirtyi myös ammatillinen tähtäin yleisen kirjaston työtehtävistä tiedemaailman suuntaan.

Melko teoreettisia opintojaan informaatiotutkimuksessa itsensä ikuisesti uteliaaksi määrittelevä Heidi täydensi laajasti psykologian, sosiologian, kasvatustieteen, hallintotieteen ja tiedotusopin opinnoilla.

Helsingin yliopiston kirjaston ovet työpaikkana aukesivat aktiivisen verkostoitumisen avulla. Opiskelijajärjestöaktiivina Heidi oli oppinut tuntemaan paljon ihmisiä, jotka olivat suunnanneet informaatiotutkimuksen opinnoistaan hyvin eri tyyppisiin tehtäviin niin kirjastoihin kuin muillekin toimialoille. Meilahden kampuskirjaston palvelupäällikkö tunsi Heidin taustan terveydenhuollon alalla ja osasi vinkata kirjastosihteerin tehtävästä, jota kannattaisi hakea. Folkhälsanilla tutkimusavustajana toimineelle Heidille Meilahden kampus olikin jo tuttu työskentely-ympäristö.

Digitaalinen kirjasto kaikille – helposti?

Kesällä 2015 Helsingin yliopiston kirjaston elektronisten aineistojen käytön asiantuntijuutta voitiin vahvistaa uudella tietoasiantuntijalla. Uuden asiantuntijan tärkeintä työsarkaa on kirjaston hankkiman digitaalisen aineiston käytön helpottaminen.

Kirjaston hankkiman sisällön muuttuessa digitaaliseksi kiihtyvällä tahdilla, tietoasiantuntija on avainroolissa, kun sovelluskehityksen ja verkkoviestinnän ammattilaisten kanssa ratkotaan kirjaston ydinkysymystä: Kuinka tuoda tarjolle kymmenien eri kustantajien keskenään erilaisin ehdoin välittämä digitaalinen sisältö – elektroniset lehdet ja kirjat – niin, että sisällön käyttö olisi sitä tarvitsevalle asiakkalle mahdollisimman helppoa. Asiakkaan ei pidä joutua käyttämään aikaansa sen miettimiseen mitä mistäkin palvelusta löytyy.

Vaikka kokonaiskuva uudesta tehtävästä on vasta hahmottumassa, monia ydinkysymyksiä Heidi kollegoineen on jo tunnistanut. Kirjastolaisten on viimein opittava puhumaan asiakkaiden kieltä, kun halutaan yksinkertaistaa sitä mikä palvelu kannattaa valita. Kirjasto ei saa kadota ammattijargoniin. Hyviä, keskenään kilpailevia digitaalisia kirjastopalveluja on paljon, ja kirjaston tehtävä on kertoa asiakkaan käyttämällä kielellä, mikä niistä tämän missäkin tiedontarpeessa kannattaa valita.

Parastakaan pyörää ei kannata keksiä yksin uudelleen

Turkulaisen lähikirjaston herättämä kiinnostus on käytännön kirjastotyössä ylittänyt Heidin odotukset. Tieteellinen kirjasto ja akateeminen maailma on tuonut työhön haasteellisuutta, joka kannustaa. Etukäteen ei olisi Heidin mukaan uskonut, mitä kaikkea työssä on mahdollista oppia. Jatkuva tarve ja halu oppia uutta onkin Heidille se työelämässä eteenpäin ajava voima. Lisäksi alalla työskentelevät monialaisesti fiksut ja hienot työtoverit tekevät jokaisesta työpäivästä innostavan. Tietoasiantuntijan tehtävään liittyy myös paljon kouluttamista ja kollegojen perehdyttämistä uusiin aineistoihin ja palveluihin.

Tärkeänä ammatillisena tavoitteenaan Heidi haluaa korostaa nimenomaan yhteistyön ja kollegiaalisen osaamisen jakamisen tärkeyttä. Hyviä käytäntöjä toki jaetaan kirjastoalalla, mutta yhteistyötä voitaisiin tehdä vielä nykyistä laajemmin ja kansainvälisemmin myös asiantuntijatasolla. Antoisaksi Heidi koki myös omassa tiimissään henkilöstövaihdossa kuukauden verran viettäneen sorbonnelaisen e-kirjastonhoitajan Alexia Vanhéen työhön tutustumisen. Ajatus vastaavasta henkilöstövaihdosta tuntuu myös Heidistä itsestään luontevalta joskus tulevaisuudessa.

Seuraa Heidiä Twitterissä:


ISEW Library 2015 Guest Michelle Bond excited about Finnish Library Services

While we are busy preparing for the new semester, we have time for a guest appearance in Kirjaston Kuukauden kasvo (Librarian of the Month) series. We are pleased to introduce Michelle Bond, a librarian from Liverpool Hope University, UK. She had a chance to spend a week at Helsinki University Library in June, and she’s excited to share her experience.

Tell us a bit about your background: How did you become librarian?

Photo by Michelle Bond
Michelle Bond, a staff exchange librarian from Liverpool

Before I worked in libraries, I spent a lot of time travelling and working overseas, doing lots of different jobs. I returned home from 3 years in Asia, Australia and New Zealand in 2009 and started to think about what I wanted to do next. I considered a few things – like doing a degree in cross-cultural communication, or getting certified to be a project manager. Luckily I attended a meeting at my local library, hosted by a librarian, and realised that being a librarian was a job! I emailed that librarian and got some work experience, which led to me getting a job as a trainee librarian at the University of Leeds and then doing my masters degree in librarianship at the University of Sheffield. The week I finished my degree, I interviewed for my current job at Liverpool Hope University, and got it! I love being a librarian and now I can’t imagine why I considered being a journalist or a project manager.

What are the current tasks and responsibilities in your job?

My job title is Faculty Librarian and I’m the sole librarian supporting the Faculty of Science. My responsibilities include everything to do with the Faculty! So I teach sessions for all courses at all levels, liaise with the departments and Schools, manage the book and subscriptions budgets, attend Faculty and department meetings to advise staff and students on library issues, respond to enquiries, and provide copyright advice to academic staff submitting items to our research repository. In addition, I’m social media lead for the library which includes monitoring our social media channels, creating content and supporting my colleagues in their use of social media. I’m a member of the library’s Communications Group and am also the liaison with our Careers Service. I also undertake ad hoc projects like helping plan induction and Freshers Fair, presenting at external conferences and running user testing of our website. It’s a really varied role with a lot of responsibility.

From the perspective of a Finnish library user, what would be worth knowing of your home university’s library services?

My home university is Liverpool Hope, which is a small university in the north west of England. We have around 5-6,000 students across 3 faculties – Science, Education and Arts & Humanities. The University places a lot of emphasis on personal relationships, and this is reflected in the library – the librarians all work out on the library floor and we get to know students by name over the course of the academic year. I work at the Sheppard-Worlock Library, which is the main library and based at our Hope Park campus. We have another, very small, library at Creative Campus. Our library is has 2 social media accounts – Twitter is @Hope_Library and www.facebook.com/HopeLibrary

Photo by Michelle Bond
Subject Support Point at Liverpool Hope University Library

For Finnish library users, I think it’s worth knowing that libraries are fairly similar all over the world – I don’t think Helsinki University Library users will find much different at our library than theirs (apart from the size!). A couple of things they might find different is that we have Subject Support Points, where our Faculty Librarians sit – they’re out on the library floor so students can drop by and ask questions at any time [I’ve attached a photo of my Subject Support Point]. For in-depth enquiries we book personal library tutorials, where students can sit with us for an hour and go through their information needs. Another useful thing is that we have a scheme in the UK called SCONUL Access which allows any member of our university to go and use libraries at pretty much any other university in the UK. Quite a lot of our users take this opportunity to study in the libraries across the country. We also have quite strong links with the public libraries in Liverpool as we participate in Liverpool Libraries Together. The Central Library is absolutely stunning and worth a visit if you’re ever in Liverpool!

You took part in ISEW Library 2015, international staff exchange programme for library professional and got to spend a week at Helsinki University Library. What were your key learnings from this experience?

I had an incredible time taking part in ISEW Library; I really enjoyed the whole week. The thing I’ll remember most is how much fun I had with an awesome group of people – the week was filled with laughter as well as serious library talk. Since returning home I’ve been in touch with a number of the other participants and am working on an article for our professional body’s magazine with Sarah and Sarah, the other two British librarians.

One of my key takeaways was that librarians have similar issues, no matter where they work. It’s fantastic to be able to share experiences and learn from each others successes and mistakes; it’s what makes this programme so invaluable. I also learned that my view of libraries is very dominated by the English-speaking world, when amazing things are being done in different languages all across Europe. From now on I’ll try and expand my view of the profession and not just look at the usual places for ideas and inspiration.

My final key learning point was that it’s always good to end on a positive note! The envelope of little notes I brought home with me was full of lovely words and made me wonder if I could incorporate something similar into my teaching.

What should we learn from our international staff exchange experience here at Helsinki University Library?

It’s difficult to say what you should learn other than that you should keep running the programme as it was incredibly successful! I’ve told lots of librarians about it since I returned home, so expect a lot more applications from the UK next year.

Seriously, the international staff exchange week is a really useful opportunity to learn about libraries across Europe, meet and keep in touch with other academic librarians. You have an incredible library service with fantastic staff and it’s great you get to show other librarians what you offer.

Any other comments, wishes, thoughts?

Just to say thank you so much again for the week, and for choosing me to take part. I really appreciate how well organised the whole week was, as it allowed us as participants to enjoy our time and learn a lot.

I’d also like to take this opportunity to promote the SLA Europe Early Career Conference Awards, for all your newbie librarians. Winning the award allows you to go to the SLA Annual Conference in North America and meet librarians from all over the world. It also gives you the opportunity to get involved in SLA, which is a fantastic organisation – I became International Relations Chair for Academic Division after the Division co-sponsored my award in 2014. It’s an incredible opportunity for your career that shouldn’t be missed. I’m really happy to answer any questions people have about the award, the Division or SLA itself, so please get in touch.

You can follow Michelle on Twitter


or email her: bondm@hope.ac.uk

Michelle’s profile on LinkedIn

Oppimisympäristöjen tuunaaja

Kirjaston kuukauden kasvo kesäkuussa on kirjastonhoitaja Kati Tuunanen. Katin tehtäviin kirjastossa kuuluvat oppimisympäristöasiat. Toimipaikkana hänellä on Kumpulan kampuskirjasto mutta työkenttänä koko kirjasto.

Kati_kirjastonkasvo
Kati Tuunanen, kirjaston oppimisympäristöjen asiantuntija

Katin tie kirjastotyöhön poikkeaa tavanomaisesta. Koulutukseltaan englannin kielen kääntäjä ajatui kesätöihin silloiseen Nokia Telecommunicationsiin 90-luvun puolivälissä. Nokiassa vierähti viitisen vuotta teknisenä kääntäjänä. Dokumentaatio oli yrityksessä tärkeässä roolissa, ja koska noina vuosina dokumentaatiota tehtiin myös  suomeksi, oli englantia työkielenä käyttävässä firmassa kääntäjille kysyntää.

Kääntämiseen liittyyvää taustatietoa ja rinnakkaisdokumentteja etsiessään Kati oivalsi että itse asiassa tiedon hakeminen ja hallinta onkin kiinnostavampaa kuin kääntäminen. Kun käännöstoiminta ulkoistettiin vuosituhannen vaihteessa, Kati siirtyi Nokian sisällä asiakasdokumentoinnin julkaisutiimiin, jossa tiedonhallinta oli keskeinen osa työtä.

Samoihin aikoihin alkoi Dipolissa Knowledge Asset Management- tietopalvelukurssi. Vaikka sinänsä kiintoisa työ Nokiassa jatkui, ajatus tietopalvelutyöstä jossakin muualla oli mielessä. Perhevapaalla ajatus uudesta suunnasta vahvistui, ja Kati ryhtyi opiskelemaan informaatiotutkimuksen perusopintoja verkkokurssina Tampereen yliopistossa. Niiden jälkeen tuli vielä Palmenian informaatiotutkimuksen aineopinnot (2011), ja äkkiä Kati olikin muodollisesti pätevä myös kirjastoalan asiantuntijatehtäviin.

Aineopintoihin liittyi harjoittelu ja seminaarityö Kansalliskirjaston FinELib-palveluyksikössä. Helsingin yliopiston kirjastoon Kati tuli syksyllä 2012 kehittämään Kumpulan kampuskirjaston e-kirjastopalveluja. Kumpulan kirjaston tilauudistus, 2013-2014, toi tehtäviin myös fyysisten oppimisympäristöjen kehittämisen.

Digitaalinen tulee kirjastotilaan

Kirjastotiloja uudistettaessa yksi keskeinen kysymys on digitaalisten palvelujen ja fyysisen oppimisympäristön naittaminen yhteen; se miten digitaalinen näkyy ja on käytettävissä fyysisessä työympäristössä.

Yksikertaisimmillaan opiskelijoiden digitaalisen työskentelyympäristön tarpeet ovat riittävän nopea langaton verkko, ja riittävän tiheästi asennetut sähköpistokkeet, – ainakin niin kauan kuin hyppysähköä ei tarjolla ole. Kirjastossa halutaan kuitenkin tuoda digitaalisia palveluja opiskelijoiden työskentely-ympäristöön niin, että ne auttavat opiskelijoita hallitsemaan opiskeluaan.

Opiskelijat kaipaavat enemmän tilaa ryhmätöille ja rennolle oleskelulle, unohtamatta sitä, että tärkeitä ovat edelleen tietokoneet, hiljaiset tilat, tilavat työpöydät ja hyvät työtuolit. Mitään vallankumousta ei siis välttämättä kaivata siihen, mitä kirjasto jo tarjoaa.

Toki olisi hienoa kehittää jotain uutta ja ennen näkemätöntä, mutta usein digitaalista oppimisympäristöä voidaan palvella pienilläkin keinoilla: Aineistojen digitaaliseen markkinointiin satsaamalla. Esimerkkeinä Kati mainitsee QR-koodit kirjastotiloissa ja Kumpulan tarjoamat tabletit, joihin on koostettu suoria linkkejä tarjolla oleviin elektronisiin aineistoihin eri tutkimusaloilta. Sisällöt ratkaisevat!

Minervaan uusi oppimisympäristö syksyllä

Katin viimeisin oppimisympäristöprojekti on osallistuminen Minervan oppimisympäristön suunnitteluun. Suuntaviivat ovat samantyyppiset kuin Kumpulassa: Työasemiin ja latausmahdollisuuksiin kiinnitetään uudessa tilassa huomiota. Lisäksi oppimisympäristöön on tulossa muunneltavia ryhmätyöiloja, joihin saa tarvittaessa siirrettäviä digitaalisia näyttöjä. Tiloja voidaan muunnella eri tarpeisiin ääntä eristävillä verhokehillä.

Minerva
Havainnekuva Minervan oppimiskeskuksesta K2-K1. Kuvalähde: FCG.

Minerva-projekti on haastava, koska tila on suhteellisen pieni, ja erilaisilla työskentelijätyypeillä on hyvin erilaisia tarpeita ja odotuksia esimeriksi tilan äänimaiseman suhteen. Minervassa opiskelijoiden toiveita on huomioitu niin opiskelijafoorumeiden kuin palautelaatikon avulla. Suunnittelutiimissä on ollut myös pari opiskelija-aktiivia. Katin mukaan on mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin syksyllä avautuva tila käytännössä näihin toiveisiin vastaa.

Asiakkaiden tyytyväisyys ja palaute toimivista palveluista onkin olennainen motivaatiotekijä monille kirjastolaisille, myös Katille. Oppimiympäristöjä kehittäessä kiehtoo myös työn konkreettisuus ja vaihtelevuus. Vaikka kirjastotyö onkin digitalisoituvassa yliopistossa ja asiakkaiden arjessa jatkuvassa muutoksessa, kirjastot ovat Katin mielestä edelleen olennaisia työskentely-ympäristöjä, ja siksi niiden eteen tuntuu hienolta tehtä työtä. Eivät asiakkaat syyttä aamuisin yliopistokirjastojen ovelle jonoa muodosta.

Seuraa Katia Twitterissä


Bibliometriikka Goes Bang

Kirjaston kuukauden kasvo on huhtikuussa Lauri Bang, geologian ja maantieteen tieteenalayhdyshenkilö Kumpulan kampukselta.

Taustallaan Laurilla on ympäristöekonomian tutkinto Helsingin yliopistosta. Hetken aikaa tutkijana työskenneltyään Laurilla alkoi takaraivossa elää jo opintoaikoina syntynyt ajatus, että kirjastoala voisi kuitenkin olla se oma juttu.

Lauri Bang Kumpulan kampuskirjastossa
Lauri Bang, geologian ja maantieteen tieteenalayhdyshenkilö Kumpulan kampuskirjastossa

Ura kirjastoissa alkoi Kouvolassa musiikkikirjastonhoitajana, ja jatkui sen jälkeen Lahdessa ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen informaatikkona. Yleisessä kirjastossa työn monipuolisuus oli kyllä hauskaa, arkipäivässä oli enemmän erilaisia asiakkaita ja kasvokkaista henkilökohtaista tietopalvelua, jonka aihepiiri saattoi olla mitä tahansa: sukujen vanhoista rajariidoista juuri oikean partituurin etsimiseen.

Yhteinen nimittäjä yleisen ja tieteellisen kirjastotyön välillä on tietenkin juuri se tyytyväinen asiakas, joka saa sen, mitä tarvitsee ja haluaa. Tosin nykyään suurin osa tietopalvelutyöstä tapahtuu sähköpostilla, sillä opiskelijat ja tutkijat osaavat ottaa suoraan yhteyttä. Näin myös tietoasiantuntijalla on enemmän aikaa selvitellä juttuja etukäteen

Bibliometriikalla vaikuttavuutta

Huomattava osa Laurin työstä on viime aikoina ollut bibliometristen analyysien tekemistä. Kyse on viittausanalyysien lisäksi muustakin tutkimuksen arviointia tukevasta metriikasta. Kirjastossa bibliometriikasta on ollut apua mm. kokoelmatyössä kun kokoelmia on karsittu tai vastaavasti hankittu tiettyjä takautuvia vuosikertoja sen perusteella, mihin kampuksen tutkijat ovat viitanneet.

Maaliskuussa 2015 Lauri osallistui Leidenin yliopiston vuosittain järjestämään bibliometriseen koulutukseen. Kurssilla kasvoi ymmärrys erityisesti erilaisten bibliometristen indikaattoreiden ominaisuuksista ja niiden käytöstä. Myös keskustelut ympäri maailmaa kotoisin olevien kollegoiden kanssa olivat antoisia. Kuten olettaa saattaa, Suomen ilmainen koulutusjärjestelmä ja hyvät Pisa-tulokset olivat asioita, joita sai avata uteliaille useanakin iltana.

Metriikan käytön lisääntyessä kirjasto koetaan puolueettomana toimijana, jolla on osaamista siitä, miten eri viittaustietokannat ja muut analyysivälineet eroavat toisistaan. Mittaaminen yleistyy, ja pyynnöt kirjaston metriikkatiimille lisääntyvät koko ajan, kun laitokset haluavat bibliometristä tietoa toiminnanohjauksensa tueksi. Myös yliopiston hallinnosta tutkimuksen toimialalta tulee paljon pyyntöjä esimerkiksi yritysyhteistyöhön liittyen.

Kirjaston metriikka-tiimin tavoittaa palveluosoitteesta: metrics-info@helsinki.fi

Kandiseminaareissa kaikki oppivat

Rakkainta Laurille työssä on kuitenkin informaatiolukutaidon opetus kandiseminaareissa. Opiskelijayhteistyö on työn ydin, ja suurin tyydytys työssä syntyy siitä, että asiakas ymmärtää jonkun itselleen uuden asian, ja osaa sen sen jälkeen niin, että opiskelijan oma työ helpottuu. Se on se, mistä asiakkaat myös kirjastoa palautteessaan eniten kiittävät. Olennaista on, että kandiseminaarin yhteydessä tapahtuvan tietopalveluun perehtymisen lisäksi kirjaston tieteenalayhdyshenkilö käy näyttämässä naamaansa esimerkiksi ainejärjestöjen kokouksissa, sillä se laskee opiskelijoiden kynnystä ottaa yhteyttä kirjastoon.

Kumpulan kampuskirjastossa tarjotaan maantieteen ja geologian opinnoissa aivan kandintutkielmaseminaarin alussa tiedonhaun opetusta, joka koostuu tiedonhankintaan ja alan keskeisiin tiedonlähteisiin pureutuvasta luentokerrasta ja sitä seuraavasta pienryhmäopetuksesta. Pienryhmään osallistuu maksimissaan kymmenkunta opiskelijaa sekä näiden ohjaaja ainelaitokselta. Jokaisen osallistujan tutkimusaiheen perustiedonhakuun käytetään kymmenisen minuuttia. Seminaariohjaajan läsnäolo ja ohjaus on tässä vaiheessa tärkeää, sillä usein opiskelija kaipaa tukea aiheensa rajaukseen.

Yksilöllinen ohjaus aiheen rajauksessa ja tiedonhaussa auttaa opiskelijoita työssään hyvään alkuun. Jo se auttaa yleensä opiskelijoita rajaamaan aihettaan tarkoituksenmukaisemmaksi. Samalla muut opiskelijat oppivat aihealueen tiedonlähteistä, ja  tieteenalayhdyshenkilön substanssituntemus karttuu. Laitoksen ohjaava opettaja pysyy lisäksi jatkuvasti kärryillä viimeisistä tiedonlähteistä ja tiedonhakutavoista.

Kumpulan kampuksella kehitetty malli* on yliopistoyhteisölle todellinen win-win-win-win.

Seuraa Lauria Twitterissä:


* Virrankoski, Antti; Kakkonen, Anne (2012). Tieteellisen tiedon lähteillä : kirjaston ja ainelaitoksen opetusyhteistyö opiskelijoiden tutkimus- ja työelämävalmiuksien parantamiseksi. Terra 124 (2012) : 3, s. 199-203.

Digitaalista humanismia ja työelämätaitoja

Kirjaston Kuukauden kasvo on tällä kertaa pääkirjastossa Kaisa-talossa työskentelevä informaatikko Maija Paavolainen. Maija tulee tutuksi useimmille humanistisen alan perustutkintoa Helsingin yliopistossa suorittaville, sillä lukukausien ajan hän vetää lähes viikottain humanistisille aloille suunnattua tiedonhaun opetusta.

maija

Taustaltaan Maija on itsekin humanisti. Hän on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta pääainenaan teoreettinen filosofia. Jo opiskeluvuosinaan Maija tuli kirjastomaailmaan töihin, aluksi Kansalliskirjaston erikoislukusaliin. Vanhojen kirjojen parissa syntyi ajatus kirjastoista mahdollisena tulevana työpaikkana, joten Maija suuntasi Tampereen yliopistoon hankkimaan alan muodollista ammattipätevyyttä — suorittamaan Kirjasto- ja kulttuurityön laajan opintokokonaisuuden.

Käytännössä Maija kuitenkin kokee työkokemuksen pätevöittävän. Vuodet Opiskelijakirjastossa, jossa hän valmistumisen jälkeen työskenteli tiedonhaun opetusta antavan informaatikon työparina tuottivat ammatillisen osaamisen pohjan. Informaatiotutkimuksen opinnot antavat kuitenkin hyvän lähtökohdan asioiden jäsentämiselle ja kehittämiselle kirjastokontekstissa.

Tiedonhankintataito eli tiedon haun ja jäsentämisen taidot ovat opiskelun kannalta keskeisiä ja osa nykyisen yliopistotutkinnon tavoitteita. Samat taidot ovat tärkeitä opintojen jälkeen työelämässä.

”Aiemmin olin luullut, että näiden ohjelmien käyttäminen on vaikeaa,  mutta huomasin, että eihän tämä todellakaan ollut vaikeaa!”

”Kurssi oli erittäin hyödyllinen. Olisin vain toivonut, että olisin ottanut kurssin samaan aikaan proseminaarin kanssa.”

Kurssipalautetta Humanistin tiedonhankinta -kurssin opiskelijoilta

Maijan mukaan on tärkeää nimen omaan madaltaa humanistiopiskelijoiden kynnystä toimia verkossa. Tiedonhankinnan opetuksenkin tavoitteena on rohkaista opiskelijoita leikkimään, kokeilemaan erilaisia työkaluja ja löytämään itse uusia mahdollisuuksia. Verkko kun kuuluu myös humanisteille. Erityisen palkitsevia Maijalle ovat opiskelijoiden oivalluksen hetket; kun huomaa, että kurssille tullut innostuu löytämästään ja oppii hyviä työtapoja, joita hän voi hyödyntää suoraan opinnoissa tai tutkimustyössä. Monet humanistiopiskelijat ovat joidenkin stereotyyppien vastaisesti käytännöllisiä ihmisiä.

“Verkko kuuluu myös humanisteille”

Humanistinen tutkimus on muutoksessa. Perinteisen tulkitsevan ja laadullisen tutkimuksen rinnalle on nousemassa kvantitatiivisiin ja tilastollisiin menetelmiin perustuvia tapoja tehdä tutkimusta, jonka digitaaliset työkalut mahdollistavat. Digitaalista kulttuuriperintöä voi uusilla työkaluilla käsitellä kuin dataa ja kysyä siltä uusia kysymyksiä. Digitaalisiin aineistoihin perustuvat projektit edellyttävät usein myös työskentelyä monitieteisissä ryhmissä ja pakottavat humanistit raottamaan kuuluisien tutkijankammioidensa ovia. Koska humanistinen tutkimus on siirtymässä digiaikaan muihin tieteenaloihin verrattuna myöhään, Digital Humanism on käsitteenä pinnalla juuri nyt. Esimerkiksi Suomen Akatemian kevään 2015 haussa on mukana Digitaalisten ihmistieteiden akatemiaohjelma.

Humanistit eivät Maijan mukaan olisi humanisteja, jos he eivät olisi kriittisiä muotivirtauksia ja välttämättömäksi nimettyä yhteiskunnallista kehitystä kohtaan. Siksi digitaaliset ihmistieteet kääntävät katseensa myös tarkastelemaan digitaalista kulttuuria ja sen rakenteita.

Digitaalisen humanistien taidot skaalautuvat hyvin myös työelämään: Humanisti osaa ajatella ja kirjoittaa, hän näkee suuria kokonaisuuksia ja asioiden mittasuhteita. Vaikea kuvitella asiantuntija-työyhteisöä, joka ei tällaisesta hyötyisi.

Humanistin tiedonhankinta -kurssin tulevat aikataulut löydät kirjaston verkkosivuilta ja yliopiston tapahtumakalenterista.

Voit seurata Maijaa myös Twitterissä

Kirjaston kuukauden kasvo: Anni Träff tuntee asiakkaansa

Helsingin yliopiston kirjasto esittelee yliopiston 375-juhlavuoden kunniaksi joka kuukausi yhden kirjastoammattilaisen henkilökuvassa. Mukana on sekä asiakkaille kirjaston arjessa tuttuja kasvoja että tärkeitä taustavaikuttajia, joita ilman kirjaston palvelut eivät olisi asiakkaiden saatavilla.

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on ainakin kaikille Ruskeasuolla hammaslääketieteen laitoksella toimiville tuttu kirjastosihteeri Anni Träff. Anni on tuottanut Hammaslääketieteen kirjaston palveluja jo yli vuosikymmenen, siitä saakka, kun tuli “Hampaalle” tekemään opintoihinsa liittyvää harjoittelua erikoiskirjastossa vuonna 2003.

Kirjastosihteeri Anni Träff taustallaan professori Eero Sakari Tammisalo, odontologian tohtori. Proteesiopin   opettaja v. 1922- ja hammaslääketieteen laitoksen esimies 1925-194
Kirjastosihteeri Anni Träff taustallaan professori Eero Sakari Tammisalo, odontologian tohtori, proteesiopin opettaja v. 1922- ja hammaslääketieteen laitoksen esimies 1925-1942

Pienessä kirjastossa kirjastosihteerin toimenkuvaa ei voi ainakaan yksipuolisuudesta syyttää. Neuvonnan ja tiedonhaun opastuksen ja opetuksen lisäksi Anni on hoitanut hammaslääketieteen alan kokoelmia; laatinut aineistobudjetin laitoksille, huolehtinut lehtitilauksista ja kirjastoon saapuneista lehdistä. Käytännössä nykyisessä digitaalisten lehtien maailmassa Annin hommana on ollut huolehtia siitä, että hankitut lehdet aktivoidaan asiakkaiden käyttöön – vasta aktivoinnin jälkeen lehdet näkyvät lehtiportaaleissa ja artikkelit ovat sieltä ladattavissa.

Kokoelmatyön olennainen osa myös kirja- ja lehtikokoelmien elinkaaren hallinta. Vanhentunutta aineistoa poistetaan säännöllisesti uuden, tarpeellisemman tieltä. Parhaillaan ajankohtaista on hammaslääketieteen kokoelman karsiminen tulevaa muuttoa silmällä pitäen. Hammaslääketieteen kokoelma ja kirjastopalvelut siirtyvät vuonna 2016 Ruskeasuolta Meilahden kampuskirjasto Terkkoon.

Annin tavoitteena on lisätä hammaslääketieteen alan uutuuksien ja muiden aineistojen näkyvyyttä myös sosiaalisessa mediassa. Erityisen tärkeää tämä on tulevaisuudessa, kun tieteenalan kirjastopalvelut eivät enää ole ainelaitoksen välittömässä yhteydessä, eikä asiakkaisiin törmää käytävillä päivittäin. Annin mukaan keskeinen tulevaisuuden haaste onkin kuinka luontevaa yhteyttä ylläpidetään laitoksen väen kanssa, joka on tottunut kirjastoon lähipalveluna.

Olennaista kirjastoammattilaiselle on Annin mielestä tuntea tutkimuksen teon ja opetuksen suunnittelun työprosessi tutkijan työpöydän näkökulmasta.

“On todella opettavaista seurata miten tutkija todella tekee tarvitsemiaan tiedonhakuja ja minkälaisia eri reittejä yliopistolaiset käyttävät eri aineistoihin mennessään.”

Luonteva yhteys kirjaston palveluun pohjaakin juuri siihen, että kirjastossa tunnetaan tutkijan työn eri vaiheet ja työpäivän kulku.

Nousevana trendinä juuri hammaslääketieteen alalla Anni tunnistaa jatko-opiskelijat, jotka tekevät vuosien työelämäjakson jälkeen paluun yliopistolle. Opastuksen räätälöinti tälle uudelle ryhmälle on ollut innostavaa. Juuri ihanat asiakkaat inspiroivatkin Annia eniten päivittäisessä työssä. Pienellä laitoksella koetun yhteisöllisyyden vastapainona uudistuva kirjasto-organisaatio on tarjonnut mahdollisuuden päästä mukaan moniin kiinnostaviin uusiin projekteihin ja suunnittelutehtäviin. Kirjastojen yhdistyminen on tuonut Annille paljon uusia kontakteja ja uusia, mukavia työkavereita.

Voit seurata Annia myös Twitterissä: