Hei kaikille,
Haikein mielin on todettava, että nyt on tullut viimeisen blogitekstimme aika. Ensimmäiseksi haluaisimme kiittää nimikkotutkijaamme Lotta Uusitalo-Malmivaaraa innostavasta ja kannustavasta tuesta, jota olemme saaneet läpi tämän kurssin.
Kurssi oli työläs, mutta ajatuksia herättävä
Kurssin työmäärästä huolimatta saimme siitä kuitenkin myös paljon irti. Saimme tutustua läheltä tutkijan työhön, sen iloihin ja haasteisiin sekä tapaan luoda ja kirjoittaa tutkimusta. Opimme toimimaan paremmin ryhmässä, vaikka ryhmäkoon suuruus toi omat haasteensa ryhmän vuorovaikutukseen. Esimerkiksi blogitekstin kirjoittaminen kymmenen hengen ryhmässä on perin hankalaa. Paransimme kuitenkin yhteistyötaitojamme yhteisöllisessä ja tutkimuksellisessa kontekstissa sekä opimme puskemaan itseämme ja toisiamme eteenpäin. Kurssi opetti meitä myöskin heittäytymään erilaisiin tilanteisiin, josta tulee varmastikin olemaan tulevassa opiskelu- ja työelämässä hyötyä. Kehitimme lähdekriittisyyttämme sekä yksilöllistä että yhteisöllistä tiedon hakua.
Ajatuksiamme tutkimuksen teosta
Kurssin myötä ymmärrämme tutkimusta ja sen peruskäsitteitä hieman paremmin. Paransimme ymmärrystämme myöskin kasvatustieteellisestä tutkimuksesta kokonaisuutena. Samalla kävimme läpi määrällisen ja laadullisen tutkimustapojen eroja ja sitä kuinka ne voivat täydentää toisiaan esimerkiksi juuri nimikkotutkijamme tutkimuksessa. Tutkijatentissä saimme vielä konkreettisia ohjeita ja neuvoja tutkimuksen tekemiseen ja toteuttamiseen. Lotta totesi, että tutkijan olisi hyvä olla itse paikalla kerätessään aineistoa, jotta ohjeistus olisi selkeä, kyselylomakkeiden täyttäminen olisi järjestäytynyttä ja anonymiteetti säilyisi parhaalla mahdollisella tavalla. On myös hyvä miettiä sitä, haluaako pystyä seuraamaan yksilöiden kehittymistä alku- ja loppumittausten aikana, jolloin tutkimuslomakkeiden looginen järjestäminen olisi tärkeää. Tutkimuksen toteuttamisprosessia olisi Lotan mukaan hyvä käydä itse havainnoimassa kentällä. Lotta korosti myös jatkuvaa tarkkojen muistiinpanojen tekemistä tutkimuksen ajan. Vanhemmille meneviin lupalomakkeisiin olisi Lotan mukaan hyvä kirjoittaa alkuun tutkimuksesta tiivistelmä, joka johdattaa aiheeseen. Näin vanhemmat säilyttävät mielenkiintonsa ja jaksavat todennäköisemmin lukea lomakkeen loppuun.
Tutkijatentti – oppimisemme huipentuma
Tutkijatentti jännitti, mutta jännitys osoittautui turhaksi. Tutkimus on
niin mielenkiintoinen ja Lotta niin innostava sekä hyvä puhuja, että aihe vei mennessään. Saimme käytyä kaikki suunnitellut kysymykset sekä tilanteessa syntyineitä lisäkysymyksiä. Keskustelu sujui luontevasti ja saimme kysymyksiimme kattavat vastaukset. Kriittisyyttämme haastoi tutkimuksessa jo valmiiksi esitetyt huomiot sen heikkouksista. Lotta totesikin, että hän tekisi ”100 asiaa toisin”, jos tekisi tutkimuksen uudestaan. Omien tutkimuksen heikkouksien huomaaminen ja kehittäminen on varmasti tärkeä osa tutkimusprosessin analyysiä ja itsereflektiota.
Huomaa hyvä! -korttien käyttä ei rajoitu pelkästään luokkahuoneen seinien sisäpuolelle, vaan niitä voi soveltaa myös opettajanhuoneessa tai muissakin työyhteisöissä. Lotta painotti erityisesti muihin ja muiden vahvuuksiin tutustumista esimerkiksi työyhteisön jäsenten kesken. Huomion kiinnittäminen pieniin toistemme onnistumisiin motivoi jatkamaan ja kehittämään itseään kohti parempaa minää. On kuitenkin Lotan mukaan tärkeää, että positiivinen palaute liittyy aina konkreettisiin asioihin, eikä kehuminen ole ”aiheetonta”. Keskustelimme myös siitä minkälaisia haasteita positiivisella pedagogiikalla voi olla kouluyhteisöissä. Ennakkokäsitykset, kuten ajatus turhasta selfhelpistä tai mindfullnessista, voivat olla vahvasti juurtuneita virheiden ympärille keskittyvässä koulukulttuurissamme. Positiivinen pedagogiikka ei kuitenkaan ole liirumlaarumia, vaan tosissaan otettava tieteenala, jolla on paljon tarjottavaa yksilölle, yhteisölle sekä yhteiskunnalle. Perusopetussuunnitelmassa on jo positiiviseen pedagogiikkaan sisältyviä sisältöjä ja tavoitteita. Seuraava askel on konkretisoida näitä tavoitteita käytännön tasolle. Lotta mainitsi, että vuonna 2019 lähtee käyntiin laaja hanke, jossa luonteenvahvuusopetusta toteutetaan konkreettisesti suomalaisiin peruskouluihin.
Lopuksi
Toivomme, että Lotan ja hänen kollegoidensa hanke lähtee hyvin käyntiin ja positiivisen pedagogiikan opetus rantautuisi enemmän opettajankoulutuslaitoksiin. Yhdessä toteamme, että kurssin alun epätoivo muuttui oivallusten ja onnistumisten kautta innostukseksi ja positiiviseksi kokemukseksi. Positiivinen pedagogiikka on antanut meille paljon aineksia sekä tulevaan opettajuuteemme että arkielämäämme. Kaikki on niin paljon helpompaa ja mukavampaa, kun vaihtaa negatiiviset lasit positiivisiksi!
”Koskaan ei voi kehua liikaa. Kehukaa, kehukaa!”
– Lotta Uusitalo-Malmivaara
Pihla Karhu, Janna Rintamaa, Viivi Töyrylä, Ella Alakomi, Kaisu Kossila, Amalia Veijalainen, Meri Siponen, Patrick O’Shaughnessy, Julia Linnala
Kuvien lähteet:
https://peda.net/kurssitarjottimet/keski-suomi/oy/muut-ohjeet/mhovo/nimet%C3%B6n-4e68:file/download/97a455b78d93932143b31d3e4c6e9fd2998fd3c6/tutkiminen.png
https://koululainen.fi/puuhaa/testit/salapoliisitesti/
https://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=11/2009&id=a5c9148
https://www.mirror.co.uk/news/uk-news/railway-steam-engine-era-remembered-13023723
Yhdessä pohdimme odotuksiamme yliopisto-opiskelulta ja näihin sisältyi kriittisen ajattelun oppimista, tiedon soveltamista käytäntöön sekä ryhmässä toimimisen taitoja, jotka on sisällytetty tämän kurssin piilotavoitteisiin. Koemme, että kurssin piilotavoitteet ovat tärkeitä tulevina opiskeluvuosina sekä opettajan työelämässä.