Tekijä: Anna-Kaisa Suoraniemi

Kohti tutkivaa työtapaa-kurssin loppu häämöttää. Retkikuntamme on raivannut tiensä villin ja vaarallisen viidakon halki aarteen luokse kuin Indiana Jones konsanaan. Matkaan on mahtunut monenmoista mutkaa: upottava juoksuhiekka (aka managerialistisen tasa-arvosuunnittelun ymmärtäminen) oli imaista koko tiimin, tiikeri (nk. epätoivo) yritti haukata perseestä ja kun tiikeristä päästiin, leijonat (ts. turhautuminen) väijyivät retkikuntaamme yön pimeydessä. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja tässä pisteessä ollaan! Mehevä aarre kimmeltää väsyneiden aarteenetsijöiden ahnaiden nenien edessä. Mutta mikä onkaan tämä aarre?

Tutkijatentin selätys

Elina Ikävalkon & Kristiina Brunilan artikkeli, nimikkotutkimuksemme, Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana ei ollut helpoin liaani flengattavaksi. Perehdyimme artikkeliin ja aiheeseen kokonaisvaltaisesti. Otimme uudet käsitteet ja termit haltuun Ikävalkon väitöskirjan avulla, tutustuimme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeihin sekä niissä tapahtuneisiin uudistuksiin vuosien varrella. Tämä kaikki lopulta palkittiin tutkijatentissä. Jokainen tunsi artikkelin ja olimme pohtineet aihetta yhdessä monesta eri näkökulmasta. Saimme vastauksia kysymyksiimme ja haastettua tutkijaa asiallisen kriittisellä otteella. Tutkijatentissä heräsi luontevasti jatkokysymyksiä ja keskustelua, jolloin tilanne oli entistäkin antoisampi ja mielenkiintoisempi. Hyödynsimme kysymyksissämme monipuolisesti oppimaamme, esimerkiksi huomioimme tasa-arvolakia koskevat muutokset kysymällä, onko “kaksinapaisesta”  vain miestä ja naista koskevasta tasa-arvosta puhuminen vielä ajankohtaista ja relevanttia.

Onnistuimme tutkijatentissämme hyvin myös varjoryhmän mielestä. Saimme arvostusta vaikean aiheen menestyksekkäästä haltuunotosta. Olimme tehneet tutkimuksesta ymmärrettävän myös sivusta seuraajalle. Tutkijatentin jälkeen tunnelma oli katossa. Tuntui, että rämpiminen ja kamppailu “viidakossa” hankalien aiheiden parissa oli oikeasti johtanut hyvään lopputulokseen, onnistumiseen ja oppimiseen – eli aarteen luo.  Varjoryhmä oli ilahtunut ryhmämme toiminnasta. He kokivat, että toimimme erinomaisesti ryhmänä, kannustavasti ja hyvällä hengellä. Löydämme tästä kommentista helposti itsemme.

Oivalluksia ja havaintoja matkan varrelta tähän hetkeen

Eräs tärkeimmistä kurssilla saamistamme oivalluksista on, että yksin ei pitkälle pötkitä. Apujoukkoja tarvitaan ja vaikka välillä tuntuu siltä, että on liian monta sekoittamassa soppaa, niin silti meitä jokaista tarvitaan. Erilaisten ajatusten ja tuntemusten lennellessä edestakaisin syntyy väistämättä eteenpäin suuntaavaa liikettä, kun kaikki ovat mukana avoimella mielellä. Ajatusten virtaus ja syvältä luotaavat keskustelut laittavat miettimään omia näkökulmia uudelta kantilta, mikä avaa väylän todelliseen oppimiseen.

10-hengen ryhmässä työskentely vaatii paljon suunnittelua, inhimillistä suhtautumista ryhmäläisiin ja erilaisten mielipiteiden hyväksymistä. Olemme huomioineet jokaisen omat vahvuudet sekä käynnissä olevat elämäntilanteet, jokainen on voinut tulla omana kokonaisuutenaan mukaan. Ryhmämme on matkan varrella löytänyt yhteisen sävelen. Koko syksyn ajan meidän välillämme on vallinnut lämmin ja avoin keskusteluyhteys, ja vaikka tutkimuksen aihe on välillä tarjonnut kipinöitä kiihkeämpäänkin keskusteluun, niin sekin on tapahtunut hyvässä hengessä.

LAMPPU SYTTYI Tutkimuksen tekemisestä  opimme aivan uutena asiana sen, että objektiivisuus ei ole kiveen hakattu sääntö, vaan esimerkiksi laadullisessa tutkimuksessa tutkijan oma mielipide saa näkyä ja tätä myötä myös luonnollisesti ohjata tutkimusta. Tähän asti olimme kaikki olettaneet kaiken tehtävän tutkimuksen pyrkivän täyteen objektiivisuuteen, joten tämä oivallus avarsi käsitystämme ja suhtautumistamme valtavasti. Laadullisen tutkimuksen tekeminen ei tietenkään sulje pois omien ennakkoajatusten ja asenteiden tunnistamisen, pohtimisen ja analysoinnin hyödyllisyyttä ja olennaisuutta.

Kurssin alussa keskustelimme yleisesti ajatuksistamme, odotuksistamme sekä ennakkoluuloistamme,  joita kurssin aloitus meissä herätti. Kävimme läpi yhteisiä tavoitteitamme ja olimme valmiita ottamaan haasteen vastaan. Tutkimusmatkailijan elämä vaikutti mielenkiintoiselta ajatukselta ja siihen oli ilo päästä tutustumaan. Lööppi ‘’Tasa-arvotyö kouluissa lisää eriarvoisuutta’’ ei vastannut niinkään artikkelin sisältöä tai ennakko-oletuksiamme. Alkuun keskityimme enemmänkin tasa-arvon määrittelyyn ja sukupuolisyrjintään; ajattelimme, että artikkelissa käsiteltäisiin pikemminkin kouluissa tapahtuvaa sukupuolisyrjintää ja niistä koituvia kokemuksia yksilötasolla.  Ajatukset ja oletukset tutkimuksen tekemisestä vastasivat kuitenkin todellisuutta: Tutkimuksen tekeminen on pitkä prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä ja kärsivällistä otetta. Kurssin loppupuolella olemmekin pystyneet toteamaan, että tutkijatkin ovat tavallisia tallaajia, jotka kiinnostuvat jostain aiheesta, etsivät muita aiheesta kiinnostuneita tukijoukkoihinsa ja alkavat töihin. Mitään supervoimia ei siis tarvita, ainoastaan kaikesta yli vievä motivaatio, yhteinen sävel ja luultavasti väliin hyvät istumalihakset. Sixpackin kovat tutkijanaivot kehittyvät matkan varrella.

Ajatuksia tasa-arvosuunnittelusta

Toisinaan Ikävalkon tutkimusartikkeli sai meidät epätoivon partaalle. Varsinaisia puistatuksia sai alussa aikaan se, kuinka tasa-arvosuunnittelua voidaan perustella yrityksen liiketaloudellisen hyödyn näkökulmasta, kun kyseessä on kuitenkin ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta koskeva asia. Elina Ikävalko koki itsekin turhautumista tutkimusta tehdessään. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja asenteet ovat vielä paikoin vanhanaikaisia. Minkälaista tasa-arvoa tasa-arvosuunnittelu edistää vai edistääkö se ollenkaan? Vieläkin ihmetyttää, miksi näin tärkeän asian toteutuminen on niin haastavaa.

Tutkimuksessa on nostettu esiin hyvin mielenkiintoinen näkökulma aiheeseen, joka valjastaa lopulta meistä jokaisen tasa-arvotyön ääreen. Se avaa silmiä näkemään ja erottamaan, kuinka erilaiset valtasuhteet vallitsevat jokaisen elämässä, ohjaten jollakin tavalla ajatuksia tai tekoja. Kun tämän tunnistaa omassa elämässään ja ymmärtää oman toimijuutensa elämän karusellissa, mahdollisuus vaikuttaa vallitseviin valtarakenteisiin aukeaa. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi työpaikalla voi herättää rakentavaa keskustelua ihmisarvojen ja vallitsevan toimintakulttuurin yhteensopivuudesta. Ihmisten osallistaminen ja tasa-arvosuunnittelun näkyväksi tekeminen esimerkiksi kaikkia osallistavan keskustelun kautta voisi mahdollisesti sitouttaa työyhteisöä paremmin aiheen ääreen, toisin kuin tasa-arvosuunnittelun tekeminen suljetuissa työryhmissä “ylhäältä päin saneltujen ohjeiden” mukaan, millainen mielikuva asian hoitamisesta tällä hetkellä on. Tasa-arvosuunnittelun tulee kohdata ihmiset, joita varten sitä tehdään. Muuten siltä katoaa pohja.

Ryhmämme panos on avannut myös mahdollisuuksia kurssin ulkopuolelta. Meille on esimerkiksi vinkattu yliopistolla toimivasta tasa-arvotyöryhmästä, jossa on mahdollisuus päästä vaikuttamaan. Työläältä ja välillä lannistavaltakin tuntuvasta kurssista on siis hyötyä kokonaisvaltaisesti ja konkreettisesti! Saa nähdä, mihin tämä mahdollisuus johtaa. Uuteen löytöretkeen? Vielä suuremman aarteen luo? Ken tietää. Mutta se on ainakin varmaa, että asialle valveutuneet aivot eivät jätä työtään kurssin loppuessa, vaan jatkavat meidän jokaisen mukana eteenpäin avarampina ja tiedostavampina kuin ennen.

“When we change,

the world changes.

The key to all changes

is in our inner transformation

-a change of our hearts and minds.

This is human revolution.

We all have the power to change.

When we realize this truth,

we can bring forth that power

anywhere, anytime

and in any situation.”

-Daisaku Ikeda

 

Lämmin kiitos kaikille mukanaolijoille tästä matkasta!

Rakkaudella,

Ryhmä 2: Edla Pohjanpalo, Noora Paananen, Henni Kuitunen, Heidi Aarnio, Fanny Sillman, Vilma Valasmo, Elli Uusikylä, Anna Saves, Saara Pörsti, Anna-Kaisa Suoraniemi

Lähteet:

Elina Ikävalko: Vaikenemisia ja vastarintaa: Valtasuhteet ja toiminnan mahdollisuudet oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/165728

Elina Ikävalko ja Kristiina Brunila: Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana

Kuvien lähteet:

https://www.artstation.com/artwork/D9Bde

https://www.telegraph.co.uk/tv/2018/08/15/orangutan-jungle-school-review-drama-playground-full-curious/

https://steemkr.com/ulog/@research-mind/together-word-of-the-day

Ensimmäisessä blogitekstissä vertasimme kasvatustieteen tutkijaa Indiana Jonesiin, joka etsii viidakon siimeksestä aarretta retkikuntansa kanssa. Meidän retkikuntamme, ryhmä nro 2, lähti kimmeltävien kultakolikoiden sijasta havittelemaan Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin oppimistavoitteita (ja 5 opintopistettä). Tie aarteen luo ei tietenkään ole ruusuista punottu vaan olemme löytäneet itsemme eksyneinä villin viidakon keskeltä, ilman toimivaa signaalia Google Mapsissa. Ensimmäisenä suunnannäyttäjänä meillä onkin toiminut lööppimme ”Koulujen tasa-arvotyö lisää eriarvoisuutta.”

Lööppi johdatteli meitä pohtimaan, mitä on kouluissa tehtävä tasa-arvotyö, miten sitä tehdään ja hyödyttääkö se oppilaita. Tarkastelimme asiaa oppilaskeskeisesti ja siksi olimme kaikki hyvin yllättyneitä, kun saimme käsiimme toisen tienviitan, nimikkotutkijamme Elina Ikävalkon ensimmäisen tutkimuksen: Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana (Elina Ikävalko & Kristiina Brunila, 2011). Sen lisäksi, että omat pohdintamme ja tutkimuksen aihe eivät kohdanneet suoraan toisiaan, hämmennystä ja ahdistusta herätti moni muukin seikka. Artikkeli oli mm. täynnä vaikeita ja uusia tieteellisiä, vain tutkijoiden käyttämiä ja ymmärtämiä termejä, joita lukiessa aivot paukkuivat ja oma tietämättömyys tuntui kasvavan. Moni asia oli erittäin epäselvää ja jo itse otsikko herätti kysymyksiä. Mitä on tasa-arvosuunnittelu? Mitä on managerialistinen hallinta? Mitä on tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana? Pientä epätoivoa ja turhautumista oli siis ilmassa.

Retkikuntamme pisti kaiken toivonsa siihen, että keskusteluhetki nimikkotutkijamme kanssa lisäisi ymmärrystä ja nostaisi meidät ylös tästä epätoivon kuopasta. Onneksi kyseinen tapaaminen auttoi ahdinkoon, lisäsi innostusta ja saimme vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Antoisan keskusteluhetken lisäksi tarvittiin kuitenkin vielä hyvin syväluotaava pohdiskeluhetki koko ryhmän kanssa. Kävimme kaikki kymmenen läpi tekstiä ja sen käsitteitä perusteellisesti, pidemmän kaavan kautta ja niin alkoivat palaset loksahdella pikkuhiljaa kohdilleen ja asiat avautua yksi kerrallaan. Yhdessä pohtiminen (ja tuskastuminen) on selvästikin avain syvempään ja kokonaisvaltaisempaan ymmärrykseen. Jokaisella on jotain annettavaa, ja yksi voi oivaltaa asioita niin eri tavalla kuin toinen. Se varmaankin on yksi niistä syistä, miksi tutkimuksessa on niin monta eri osapuolta mukana; siellä missä yhden tieto ja osaaminen, sekä asiantuntijuus päättyy, sieltä alkaa seuraavan. Ja onhan se paljon mukavampaa olla suossa porukalla!

Mitä me olemme oppineet, selvittäneet ja pohtineet?

Jotta myös te, hyvät lukijat, pääsisitte jyvälle tasa-arvosuunnittelusta ja meidän pohdinnoista aiheeseen liittyen, on syytä avata hieman tutkimusartikkelia.

Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana -tutkimusartikkelin perusteet vasta-alkajalle: Tasa-arvosuunnittelu ja -suunnitelma: Jos työnantajan palveluksessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työnantajan on vähintään joka toinen vuosi laadittava erityisesti palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaisesti toteutetaan tasa-arvoa edistävät toimet. (6 a §) Managerialistinen hallinta: Johtamisvaltainen hallinnointitapa, mikä on tyypillinen hyvin monille työpaikoille, projekteille ja organisaatioille.

Hieman artikkelista

Tutkimusartikkelin mukaan Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen tasa-arvotyö on siirtynyt erilaisten projektien taholle. Vuonna 1990 tasa-arvosuunnittelu astui kehiin: uusi asetus määräsi, että tasa-arvon edistämisvelvollisuutta toteutettaisiin tasa-arvosuunnitelman avulla.

Tasa-arvosuunnittelua toteutetaan tietyn kaavan mukaan; suunnittelu etenee kuin käsikirjoitus. Ensin arvioidaan tasa-arvon lähtötilanne, jonka perustellaan suunnitellaan tulevaisuuden toimenpiteet ja tavoitteet tasa-arvon toteutumiseksi. Tasa-arvoa ja sen toteutumista mitataan taulukoilla, kyselyillä, tilastoinneille yms. Brunilan ja Ikävalkon mukaan tällainen tiedon tuottamisen tapa johtaa siihen, että tasa-arvosta muodostuu ”helposti hallittava ja laskettavissa oleva hyödyke.” Tasa-arvotyöstä on tullut aikataulutettua ja kiireistä arviointiin liittyvien taulukointien ja kirjaamisten myötä (se on vain osa työpaikkojen muita suunnittelu- ja työvelvoitteita). Kiireellisyyden takia aikaa ei jää kriittisyydelle ja asioiden uudelleen ajattelulle, jolloin tasa-arvosuunnittelun näkökulma on vain lähinnä managerialistinen. Tasa-arvotyötä perustellaan usein liiketalouden termein, ja mietitään miten se voisi esimerkiksi lisätä yrityksen tuottavuutta tai parantaa imagoa. Managerialistinen hallinta siis luo tietynlaista tasa-arvoa, jota tulee ja voi hallita “oikein”.

Ne henkilöt, joilla on organisaatioissa ja projekteissa päätäntävalta, ovat luonnollisesti vastuussa päätettävistä asioista ja siitä miten ne priorisoidaan. Siten he ovat vastuussa myös tasa-arvoa koskevista kysymyksistä: tasa-arvon edistämisestä, tasa-arvosuunnitelmasta ja sen toteutumisesta.  Ovatko päättäjän omat henkilökohtaiset arvot ja asenteet vaikuttaneet päätöksentekoon tai tasa-arvotyön priorisointiin? Miten päättäjä vaikuttaa alaisiinsa? Uskaltaako kukaan tuoda esiin epäkohtia vai yritetäänkö tasa-arvosuunnitelma saada sutjakkaasti toteutettua? Jos näitä ihmisarvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä lähestytään vain hallinnollisesta ja liiketaloudellisesta näkökulmasta, niin tuntuu, että jotakin on pahasti vialla. Managerialistinen hallinta tuottaa kehän, jossa tasa-arvosuunnitelun tarkoituksena onkin vain itse suunnittelu, eikä tasa-arvo.

Tutkijan haastattelusta poimittuja ajatuksia

Ikävalko kertoi tapaamisessamme, että aihetta oli tutkittu varsin vähän Suomessa, joten hän päätti ryhtyä toimeen. Tutkimukselle oli tilausta ja hän saikin rahoituksen helposti. Matkan varrella hän kuitenkin kyllästyi tutkimuksensa tekemiseen. Hän huomasi, että vaikka aiheesta tasa-arvo ja tasa-arvosuunnitelma keskusteltiin, työ ei tuottanut tulosta. Oleellisiin asioihin ei osata tarttua, jolloin toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta. Jos Ikävalko tekisi nyt jotain toisin, hän haastattelisi enemmän opiskelijoita, koska he suhtautuivat kriittisesti monia käytäntöjä kohtaan. Hän uskoo, että olisi saanut täten lisää ‘särmää’ väitöskirjaansa. Lööpissa esitetty väite ‘koulujen tasa-arvotyö lisää eriarvoisuutta’ ei ole suoraan Ikävalkon tuottama. Ikävalkon mukaan kuitenkaan tasa-arvotyö ei lisää suoranaisesti tasa-arvoa, mutta voi parantaa joidenkin ihmisten mahdollisuutta olla yhteisössä. Tasa-arvotyön toteutuminen riippuu paljolti siitä kuinka se toteutetaan. Nyt käsissämme on Ikävalkon väitöskirja ”Vaikenemisia ja vastarintaa” ja jo väitöskirjan nimi saa niin mielenkiinnon kuin maailmantuskan heräämään.

Ikävalkon tutkimus saa ajattelemaan, miksi näin tärkeän asian toteutuminen on nykypäivänä niin haastavaa?

 

Alun hämmennyksen jälkeen tuli kuitenkin intoa paneutua tasa-arvoon ja muihin tasa-arvo tutkimuksiin, etenkin peruskoulun osalta. Ikävalko mainitsi haastattelussaan, että tasa-arvo on tehty uuteen opsiin näkyväksi, mutta kasvattajilta puuttuu vielä konkreettiset työkalut joiden avulla tasa-arvotyötä toteutetaan. Tämän vuoksi tasa-arvosuunnittelua pitäisi tuoda enemmän hallinnosta käytännön tasolle. Muutokset ovatkin hitaita, mutta keskustelussa Ikävalkon kanssa puhuimmekin siitä, että onneksi tämä aihe on nyt ajankohtainen ja esillä. Opetushallitus onkin julkaissut 2015 oppaan “Tasa-arvotyö on taitolaji”, jonka tehtävä on antaa eväitä toteuttaa tasa-arvoa perusopetuksessa. Oppaan pääset latamaan täältä.

Opetushallituksen Tasa-arvo on taitolaji -oppaassa esitellään myös tasa-arvosuunnittelu ja kerrotaan mitä se tarkoittaa. Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laadintavelvoite on laajentunut koskemaan perusopetuslakiin perustuvaa opetusta järjestäviä kouluja. Tasa-arvosuunnitelmien tulee olla voimassa 1.7.2017 mennessä. (lähde: oph, tasa-arvo on taitolaji 2015) Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma tarkoittaa sitä, että tasa-arvon tulisi osallistaa myös oppilaita. Näin ollen oppilaat osallistetaan sen suunnitteluun, mutta konkreettisia esimerkkejä opas ei anna siitä, millä tavoin oppilaita voisi osallistaa. Oppaan lopussa on linkkejä ja materiaaleja, joita opettaja voi hyödyntää. Oppaasta löytyy myös kysely oppilaille, jolla voi seurata koulun tasa-arvon toteutumista. Pohdinnan tasolle jää, onko tämä tarpeeksi tuomaan asiaa enemmän käytäntöön. Aiheesta vähemmänkin kiinnostuneen opettajan on helppo käyttää valmiita materiaaleja ja materiaalit toivottavasti helpottavat myös ihmisiä, jotka ovat vastuussa tasa-arvosuunnitelman teosta.

Säpinää aiheen tiimoilta SOOL, eli Suomen opettajiksi opislelevien liitto otti vuonna 2016 kantaa artikkelissaan, että opettajankoulutuksessa ei tarjota tarpeeksi tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Syyskuun julkaisussa SOOL otti jälleen kantaa ja totesi, että opettajankoulutus ei anna tarpeeksi valmiuksia ehkäistä seksuaalista häirintää koulussa. SOOL perusteli kantaansa Ylen MOT -kyselyn paljastaessa, että pahimmillaan joka viides oppilas kokee kouluissa seksuaalista häirintää. Osassa yläkouluissa häirintää oli selvästi enemmän kuin muualla, ja aineistoa voi lukea täältä. Ylen MOT -kysely on suhteellisen tuore. Se on julkaistu 11.9.2018 ja on osa MOT:in ja Docventuresin syksyllä 2018 tekemää yhteistyötä. Juurikin Ylen MOT -kyselyn myötä nousi pienoinen kohu, kun erään koulun rehtori vertasi oppilaiden kokemaan seksuaalista häirintää kouluruokaan ja tokaisi: “Onhan sitä kaikennäköistä porsastelijaa baarimaailmassakin”. Juurikin tällaiset esimerkit pistävät miettimään, missä kantimissa kyseisten koulujen tasa-arvosuunnittelu on ja millä asenteella siihen suhtaudutaan. Linkin takaa löytyvässä Ylen artikkelissa myös Ikävalkonkin tutkijaparina toiminut Kristiina Brunila sanoo samaa, mitä jo SOOL sanoi vuonna 2016; “Opettajankoulutus ei valmista käsittelemään tarpeeksi oppilaiden kokemaa seksuaalista häirintää.” On siis hyvä, että tasa-arvotyötä tehdään ja esim. Yle MOT:in kaltaiset kyselyt tuovat asiaa julkiseen keskusteluun. Näin ollen toivottavasti saamme heräteltyä päättäjiä ja opettajia panostamaan entistä enemmän tasa-arvotyöhön ympäri Suomea.

Ajatuksen juoksua

Tasa-arvo on sanana yksinkertainen yhdyssana, jossa kaksi sanaa yhdistetään toisiinsa yhdysviivalla tuplavokaalien vuoksi. Se on myös helposti miellettävissä esittämäänsä asiaan: jokaisella yksilöllä on tasan saman arvo. Siinä sitten riittääkin roiskeita, räiskeitä, törmäyksiä ja soviteltavaa kun aletaan kysellä, mitä tämä yksinkertainen sana eri yksilöille ja yhteisöille merkitsee ja kuinka he siihen suhtautuvat ja sitä toteuttavat. Tasa-arvoasiat, siinä missä muutkin arvolliset ja asenteelliset asiat, jakavat ihmisiä eri leireihin. Niin on ollut ennen ja niin on myös tänä päivänä.

Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee? Mitkä ovat arvosi ja asenteesi mielipiteesi takana? Mitä toivot tasa-arvolla saavutettavan tai miksi mielestäsi maailman tulisi olla tasa-arvoinen? Mitä suurempaa merkitystä se voisi palvella? Ajatteletko tasa-arvoa enemmän hyödyn kautta vai onko se mielestäsi itsessään niin arvokasta, että sen tulisi toteutua? Miksi?

Ikävalkon tutkimus laittoi pohtimaan sitä, kuinka monenlaisia ajatuksia tasa-arvosta on, ja kuinka hyvin yksinkertaiselta tuntuva asia näyttäytyykin erittäin monitahoisena, kun kurottatuu omista ajatuksista ulos; meillä jokaisella on oma ikkunamme, jonka kautta maailmaa katsomme. Se laittoi myös miettimään sitä, kuinka etuoikeutetussa asemassa olemme tässä yhteiskunnassa: meillä on mahdollisuus pohtia näitä asioita sekä luoda omia mielipiteitä, ja jo pelkästään mahdollisuus tutkia tasa-arvotyön tuloksia antaa osviittaa siitä kuinka pitkälle on tultu päivästä jolloin ensimmäinen suomalainen nainen sai mahdollisuuden äänestää vaaleissa.

Retkikuntamme on löytänyt itsensä keskeltä sankkakasvuista ja vaikeakulkuista maastoa, mutta onneksi aurinko pilkahtelee välillä lehtien lomasta ja aistit valppaina koitamme etsiä lisää jälkiä ja tienviittoja maastosta. Ja vaikka puun takana odottelisi minkälainen King Kong tahansa, niin tällä hetkellä ei hirvitä! Tasa-arvoretkikuntamme lippu on korkealla ja polun varrelle osuvien pähkinöiden on syytä olla valmiita pureskeltaviksi! Täältä tullaan.

Ryhmä 2:  Edla Pohjanpalo, Noora Paananen, Henni Kuitunen, Heidi Aarnio, Fanny Sillman, Vilma Valasmo, Elli Uusikylä, Anna Saves, Saara Pörsti, Anna-Kaisa Suoraniemi

 

Kuvien lähteet:

pioneerexpeditions.com/index.php/where-is-the-best-place-to-see-orangutans/

https://www.thewrap.com/lucasfilm-president-confirms-indiana-jones-sequel-will-happen/

twitter.com/DhCartoons

y-news.lt/lyciu-lygybes-paradoksas-kodel-moterys-reciau-tampa-inzinieremis-ir-matematikemis/

https://kaksplus.fi/threads/orava-liukastui-kohtalokkaasti-r-kioskin-edessae.2226962/

 

 

Kasvatustieteen tutkija on kuin Indiana Jones viidakossa,  tällä kertaa vain etsimässä kimmeltävän aarteen sijasta uutta tietoa koulumaailman syövereistä. On erittäin tärkeää, että tutkijan oma palava innostus antaa kipinän ja motivaation toteuttaa tutkimusta, sillä aarteen etsintä ei tuota välttämättä heti tulosta. Tutkimus voi olla vuosia kestävä raskas prosessi, joka sisältää paljon pitkäveteistä päätetyöskentelyä. Pelkkä tutkijan oma innostus ja visio eivät vielä kuitenkaan tee tutkimuksesta kannattavaa. Mukaan tarvitaan retkikunta, paljon erilaisia näkökulmia ja hyvä suunnitelma, jonka avulla päästään yhdessä kohti päämäärää. Ja päämäärä on tietenkin jotain, mikä hyödyttää, edistää  ja kehittää kasvatustieteen alaa.

Minkälaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus?

Hyvässä tutkimuksessa on oleellista tiedon hallinta:

Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus sisältää luotettavaa ja perusteltua tietoa, josta on hyötyä tulevaisuudessakin. Lähteiden käyttäminen oikein on hyvän tutkimuksen merkki. Tutkimuksessa kommunikoidaan paljon myös toisten tutkimusten kanssa ja käytetään paljon lähteitä. Lähdeviittauksilla tutkija osoittaa, että tutkittu tieto on pätevää ja kirjoitus perusteltua. Tutkimus voi käsitellä täysin uutta tietoa tai täydentää jo tehtyjä tutkimuksia avaten niistä uusia näkökulmia. Jokaisen tiedon lähde tulisi merkitä tutkimukseen. Lähdeviittauksilla erotellaan, mikä perustuu toisten tutkimuksiin ja mikä esim. omaan tulkintaan tai tutkimustuloksiin. Tutkijan ottaessa huomioon aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja aiemmat tutkimukset sekä yhteiskunnalliset tarpeet ja ongelmat, ala kehittyy ja tietoa voidaan hyödyntää monipuolisesti ja tehokkaasti vaikka jatkotutkimuksissa tai käytännön työssä. Tutkimusta tehdessä sovelletaan erilaisia tutkimusmenetelmiä, jolloin käytännön kokemuksista esimerkiksi työelämästä koulumaailmassa on varmasti etua. Jatkuva kasvatustieteen alan kehittäminen erilaisilla tutkimuksilla on väylä ja edellytys saavuttaaksemme tuloksia ja saadaksemme välineitä tulevaan.

Hyvä tutkimus on suunnitelmallinen:

Ennen kuin tutkimusta aletaan tekemään, niin laaditaan tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma tehdään yhdessä “retkikunnan” kanssa. Tutkimussuunnitelmaan merkitään ylös aikataulu, tutkimusmenetelmät ja miten tutkimus etenee. Tutkimussuunnitelmassa esitellään tutkimuksen tavoitteet ja hypoteesi. Tutkimussuunnitelmaa luettaessa selviää ketä tutkitaan ja miksi tutkitaan. Jo tutkimussuunnitelmassa tulisi esitellä tutkimuksen tausta, eli mm. aiemmat tutkimukset ja tutkimukseen liittyvä kirjallisuus. Tutkimussuunnitelman tekeminen on järkevää sekä tutkimuksen pitkän luonteen että tutkimuksen tavoitteiden ja päämäärän kannalta.

Hyvä tutkimus on eettistä:

Jo tutkimussuunnitelmaan tulisi kirjata tutkimuksen eettiset näkökohdat. Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa keskiössä ovat usein ihmiset, voidaan tutkia esimerkiksi lapsia ja nuoria. Tutkimuksen tekemiseen tulee aina kysyä lupa huoltajalta, kun kyse on alaikäisestä lapsesta. Lasten ja nuorten kanssa toimittaessa on muistettava heidän itsemääräämisoikeutensa sekä sensitiivisyys. Tutkijan asiantuntevuus ja objektiivisuus ovat olennainen osa hyvää tutkimusta. Tällöin tutkijan tai tutkijoiden henkilökohtaiset näkemykset eivät vaikuta tutkimustuloksiin. Tutkimuksen tulee olla eettisesti kestävää ja kunnioittaa ihmisarvoa ja oikeuksia.

Hyvässä tutkimuksessa on kielioppi, käsitteet ja termit hallussa:

Olennaista tutkimuksessa on tutkimuksen selkeys ja sen vuoksi tutkimuksen täytyy olla kieliopillisesti hyvä. Olisi vaikea ottaa tosissaan puhekielellä kirjoitettua tutkimusta. Olennainen osa tieteellistä tutkimusta on käsitteiden käyttö ja niiden hallinta. Termit taas ovat osa ammattisanastoa, joka tutkijan on hyvä hallita. Nämä asiat yhdessä antavat tutkimukselle lisäarvoa ja samalla täsmentävät ja rajaavat käsiteltävää aihetta selkeäksi. Kun puhutaan asioista täsmällisillä termeillä ja laadukkaasti, tutkimuksen tuoma tieto on vastaanotettavissa sellaisena kuin pitääkin.

Hyvän tutkijan salaisuus:

Mikä voisikaan olla kasvatustieteen ammattilaiselle tärkeämpää kuin vuorovaikutustaidot. Edes kasvatustieteen tutkija ei puurra yksin, vaan tarvitsee ympärilleen hyvän tutkimustyöryhmän. Kasvatustiede tutkii ihmisen kehitystä, kasvua ja oppimista kokonaisvaltaisesti ja siksi eri tieteenalojen välinen yhteistyö onkin erityisen tärkeää. On hienoa, että koulussamme on huomioitu vuorovaikutustaitojen tärkeys ja teemme paljon ryhmätöitä, joissa pääsemme hiomaan taitojamme.

Parhaimmillaan kasvatustieteen tutkimus tuo tiettäväksi asioita, joista ihmiset ja yhteisöt hyötyvät tästä päivästä tulevaisuuteen. Kasvatustiede sinällään koskettaa valtaosaa suomalaisista pelkästään koululaitoksen kautta, melkein jokaisella meistä kun on siitä kokemuksia. Tämä tekee kasvatustieteellisestä tutkimuksesta jo itsessään arvokasta ja tärkeää, sillä se palvelee selkeästi niin suurta joukkoa ihmisiä, joko suoraan tai välillisesti. Kasvatustieteellinen tutkimus voi tuoda vastauksia menneestä, auttaa ymmärtämään nykyhetken tapahtumia ja antaa eväitä tulevaisuuteen. Se voi tuoda tiettäväksi ajankohtaisia asioita, tarjota uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin ja saada aikaan positiivista muutosta. Se voi myös luoda uusia kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita, jotka ruokkivat uusia tutkimuksia ja pitävät alan kehityksen jatkuvassa liikkeessä. Hyvässä ja laadukkaassa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa lepää tulevaisuus.

MYYRÄ TIETOISKU Pinnalla ollut keskustelu lastentarhanopettajien palkkojen pienuudesta innoitti tutkijoita tutkimaan päivähoidon suhdelukuja ja päivähoidon nykytilaa yleisesti, esim. liian suuret ryhmäkoot ja työn kuormittavuus. Tutkimuksen toteuttivat Myyräjoukko-niminen tutkimusryhmä. Tässä on yksi oiva esimerkki, miten tutkimuksella voi vaikuttaa moneen eri asiaan. Tutkimuksen voit lukea täältä: https://drive.google.com/file/d/1noQCak2twW2-td60jDY45lj9M6Dx_54D/view Myyräjoukko jatkaa edelleen tutkimusta ja kirjoittaa myös blogia tutkimuksistaan. Blogi: https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.wordpress.com/ Facebook: https://www.facebook.com/tutkittuavarhaiskasvatuksesta/

Ajatuksia ja odotuksia yliopisto-opiskelusta

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin ensimmäisellä yhteisellä tapaamisella meidät kutsuttiin osaksi Helsingin yliopiston tiedeyhteisöä. Suhtautuminen meihin oppilaisiin tasavertaisina tiedeyhteisön jäseninä sai meidät pienen hämmennyksen valtaan. Meillä heräsi kysymys: Olemmeko me nyt jo valmiita siihen? Jaoimme yhteisen tunteen siitä, että kasvamista, opittavaa ja pohdittavaa riittää vielä maisterin opintoihin ja niistä pitkälle yli. Murroksessa oleva maailma tarvitsee itseään kehittäviä ja omistautuneita kasvatusalan ammattilaisia.

Ryhmässämme 10 henkilön odotukset ja havainnot kasvatustieteen opinnoista jakaantuivat aikalailla kahteen vastakkaiseen näkemykseen. Ennakkoajatukset yliopisto-opiskeluiden itsenäisestä suorittamisesta ja runsaslukuiselta luennolta seuraavaan siirtymisestä muuttuivat nopeasti jo ensimmäisen viikon aikana. Kasvatustieteen opinnot tukevat yhteisöllisyyttä ja koostuvat pääosin tiiviistä työskentelystä muiden opiskelijoiden kanssa. Yksin on vaikea jäädä. Yksilöitä osallistava työskentelytapa tukee valtavasti kasvamista tulevaan ammattiin ja antaa eväitä erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä omaan toimijuuteen myös tulevaisuudessa.

Vuorovaikutuksen helppoutta tukee kasvatustieteellisen tiedekunnan turvallinen ilmapiiri, jossa on helppo olla oma itsensä ja tuoda ajatuksiaan ja pohdintojaan esille. Keneltäkään ei odoteta seuraavassa lauseessa valmiiksi pureskeltua ja kaiken mullistavaa näkemystä koko peruskoulun opintosuunnitelmasta, vaan jäsentämätöntä, pohdiskelevaa ja pätkivää ajatuksenjuoksua voi tuoda huoletta esille. Tämänkaltainen työskentely kehittää yhteistyökyä ja antaa eväitä tulevaisuuten.

Meillä on vakaa luotto siihen, että näiden tulevan viiden vuoden aikana, meistä kasvaa jokaisesta omat vahvuutensa tunnistavia, erilaisten persoonien kanssa sujuvasti toimeentulevia ja elämän jatkuvaa kehitystä mielenkiinnolla seuraavia huipputason opettajanalkuja. Sellaisia, jotka ovat varmoja omissa nahoissaan sekä samalla avoimia muille ihmisille ja erilaisille kohtaamisille. Sellaisia, jotka luottavat tulevaan. Siitä olisi hyvä lähteä rakentamaan vielä parempaa huomista.

Ryhmä 2: Edla Pohjanpalo, Noora Paananen, Henni Kuitunen, Heidi Aarnio, Fanny Sillman, Vilma Valasmo, Elli Uusikylä, Anni Saves, Saara Pörsti, Anna-Kaisa Suoraniemi

 

Kuvien lähdetiedot:

1. https://www.google.fi/search?safe=active&biw=1280&bih=686&tbm=isch&sa=1&ei=S56iW7KqB8OOaqPtvLAC&q=indiana+jones+jungle&oq=indiana+jones+jungle&gs_l=img.3..35i39k1j0i19k1l2j0i5i30i19k1l2.7572.12273.0.12424.20.20.0.0.0.0.176.2161.8j10.18.0….0…1c.1.64.img..2.18.2148…0j0i67k1j0i30k1j0i5i30k1j0i8i30k1j0i24k1j0i30i19k1.0.tITIq0N3C0M#imgrc=_k75MmcYCMNppM:

2. https://www.halloweenexpress.com/treasure-chest-prop/

3. https://decider.com/2017/01/02/indiana-jones-movies-hulu-amazon-prime-video/

4. https://www.theverge.com/2016/3/15/11238178/harrison-ford-indiana-jones-2019-spielberg

5. https://areajugones.sport.es/2016/03/18/indiana-jones-5-tendra-el-mismo-guionista-que-indiana-jones-y-el-reino-de-la-calavera-de-cristal/

6. http://2hdwallpapers.blogspot.com/2014/01/beautiful-latest-netuer-hd-wallpapers.html