Ryhmä 2: Lost In the Jungle, but luckily this jungle is quite nice

Ensimmäisessä blogitekstissä vertasimme kasvatustieteen tutkijaa Indiana Jonesiin, joka etsii viidakon siimeksestä aarretta retkikuntansa kanssa. Meidän retkikuntamme, ryhmä nro 2, lähti kimmeltävien kultakolikoiden sijasta havittelemaan Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin oppimistavoitteita (ja 5 opintopistettä). Tie aarteen luo ei tietenkään ole ruusuista punottu vaan olemme löytäneet itsemme eksyneinä villin viidakon keskeltä, ilman toimivaa signaalia Google Mapsissa. Ensimmäisenä suunnannäyttäjänä meillä onkin toiminut lööppimme ”Koulujen tasa-arvotyö lisää eriarvoisuutta.”

Lööppi johdatteli meitä pohtimaan, mitä on kouluissa tehtävä tasa-arvotyö, miten sitä tehdään ja hyödyttääkö se oppilaita. Tarkastelimme asiaa oppilaskeskeisesti ja siksi olimme kaikki hyvin yllättyneitä, kun saimme käsiimme toisen tienviitan, nimikkotutkijamme Elina Ikävalkon ensimmäisen tutkimuksen: Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana (Elina Ikävalko & Kristiina Brunila, 2011). Sen lisäksi, että omat pohdintamme ja tutkimuksen aihe eivät kohdanneet suoraan toisiaan, hämmennystä ja ahdistusta herätti moni muukin seikka. Artikkeli oli mm. täynnä vaikeita ja uusia tieteellisiä, vain tutkijoiden käyttämiä ja ymmärtämiä termejä, joita lukiessa aivot paukkuivat ja oma tietämättömyys tuntui kasvavan. Moni asia oli erittäin epäselvää ja jo itse otsikko herätti kysymyksiä. Mitä on tasa-arvosuunnittelu? Mitä on managerialistinen hallinta? Mitä on tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana? Pientä epätoivoa ja turhautumista oli siis ilmassa.

Retkikuntamme pisti kaiken toivonsa siihen, että keskusteluhetki nimikkotutkijamme kanssa lisäisi ymmärrystä ja nostaisi meidät ylös tästä epätoivon kuopasta. Onneksi kyseinen tapaaminen auttoi ahdinkoon, lisäsi innostusta ja saimme vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Antoisan keskusteluhetken lisäksi tarvittiin kuitenkin vielä hyvin syväluotaava pohdiskeluhetki koko ryhmän kanssa. Kävimme kaikki kymmenen läpi tekstiä ja sen käsitteitä perusteellisesti, pidemmän kaavan kautta ja niin alkoivat palaset loksahdella pikkuhiljaa kohdilleen ja asiat avautua yksi kerrallaan. Yhdessä pohtiminen (ja tuskastuminen) on selvästikin avain syvempään ja kokonaisvaltaisempaan ymmärrykseen. Jokaisella on jotain annettavaa, ja yksi voi oivaltaa asioita niin eri tavalla kuin toinen. Se varmaankin on yksi niistä syistä, miksi tutkimuksessa on niin monta eri osapuolta mukana; siellä missä yhden tieto ja osaaminen, sekä asiantuntijuus päättyy, sieltä alkaa seuraavan. Ja onhan se paljon mukavampaa olla suossa porukalla!

Win or lose as a team. Rise or fall as a team.
Mitä me olemme oppineet, selvittäneet ja pohtineet?

Jotta myös te, hyvät lukijat, pääsisitte jyvälle tasa-arvosuunnittelusta ja meidän pohdinnoista aiheeseen liittyen, on syytä avata hieman tutkimusartikkelia.

Tasa-arvosuunnittelu managerialistisen hallinnan tekniikkana -tutkimusartikkelin perusteet vasta-alkajalle:

Tasa-arvosuunnittelu ja -suunnitelma: Jos työnantajan palveluksessa olevan henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työnantajan on vähintään joka toinen vuosi laadittava erityisesti palkkausta ja muita palvelussuhteen ehtoja koskeva tasa-arvosuunnitelma, jonka mukaisesti toteutetaan tasa-arvoa edistävät toimet. (6 a §)

Managerialistinen hallinta: Johtamisvaltainen hallinnointitapa, mikä on tyypillinen hyvin monille työpaikoille, projekteille ja organisaatioille.

Hieman artikkelista

Tutkimusartikkelin mukaan Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen tasa-arvotyö on siirtynyt erilaisten projektien taholle. Vuonna 1990 tasa-arvosuunnittelu astui kehiin: uusi asetus määräsi, että tasa-arvon edistämisvelvollisuutta toteutettaisiin tasa-arvosuunnitelman avulla.

Tasa-arvosuunnittelua toteutetaan tietyn kaavan mukaan; suunnittelu etenee kuin käsikirjoitus. Ensin arvioidaan tasa-arvon lähtötilanne, jonka perustellaan suunnitellaan tulevaisuuden toimenpiteet ja tavoitteet tasa-arvon toteutumiseksi. Tasa-arvoa ja sen toteutumista mitataan taulukoilla, kyselyillä, tilastoinneille yms. Brunilan ja Ikävalkon mukaan tällainen tiedon tuottamisen tapa johtaa siihen, että tasa-arvosta muodostuu ”helposti hallittava ja laskettavissa oleva hyödyke.” Tasa-arvotyöstä on tullut aikataulutettua ja kiireistä arviointiin liittyvien taulukointien ja kirjaamisten myötä (se on vain osa työpaikkojen muita suunnittelu- ja työvelvoitteita). Kiireellisyyden takia aikaa ei jää kriittisyydelle ja asioiden uudelleen ajattelulle, jolloin tasa-arvosuunnittelun näkökulma on vain lähinnä managerialistinen. Tasa-arvotyötä perustellaan usein liiketalouden termein, ja mietitään miten se voisi esimerkiksi lisätä yrityksen tuottavuutta tai parantaa imagoa. Managerialistinen hallinta siis luo tietynlaista tasa-arvoa, jota tulee ja voi hallita “oikein”.

Ne henkilöt, joilla on organisaatioissa ja projekteissa päätäntävalta, ovat luonnollisesti vastuussa päätettävistä asioista ja siitä miten ne priorisoidaan. Siten he ovat vastuussa myös tasa-arvoa koskevista kysymyksistä: tasa-arvon edistämisestä, tasa-arvosuunnitelmasta ja sen toteutumisesta.  Ovatko päättäjän omat henkilökohtaiset arvot ja asenteet vaikuttaneet päätöksentekoon tai tasa-arvotyön priorisointiin? Miten päättäjä vaikuttaa alaisiinsa? Uskaltaako kukaan tuoda esiin epäkohtia vai yritetäänkö tasa-arvosuunnitelma saada sutjakkaasti toteutettua? Jos näitä ihmisarvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä lähestytään vain hallinnollisesta ja liiketaloudellisesta näkökulmasta, niin tuntuu, että jotakin on pahasti vialla. Managerialistinen hallinta tuottaa kehän, jossa tasa-arvosuunnitelun tarkoituksena onkin vain itse suunnittelu, eikä tasa-arvo.

Tutkijan haastattelusta poimittuja ajatuksia

Ikävalko kertoi tapaamisessamme, että aihetta oli tutkittu varsin vähän Suomessa, joten hän päätti ryhtyä toimeen. Tutkimukselle oli tilausta ja hän saikin rahoituksen helposti. Matkan varrella hän kuitenkin kyllästyi tutkimuksensa tekemiseen. Hän huomasi, että vaikka aiheesta tasa-arvo ja tasa-arvosuunnitelma keskusteltiin, työ ei tuottanut tulosta. Oleellisiin asioihin ei osata tarttua, jolloin toimenpiteillä ei ole merkittävää vaikutusta. Jos Ikävalko tekisi nyt jotain toisin, hän haastattelisi enemmän opiskelijoita, koska he suhtautuivat kriittisesti monia käytäntöjä kohtaan. Hän uskoo, että olisi saanut täten lisää ‘särmää’ väitöskirjaansa. Lööpissa esitetty väite ‘koulujen tasa-arvotyö lisää eriarvoisuutta’ ei ole suoraan Ikävalkon tuottama. Ikävalkon mukaan kuitenkaan tasa-arvotyö ei lisää suoranaisesti tasa-arvoa, mutta voi parantaa joidenkin ihmisten mahdollisuutta olla yhteisössä. Tasa-arvotyön toteutuminen riippuu paljolti siitä kuinka se toteutetaan. Nyt käsissämme on Ikävalkon väitöskirja ”Vaikenemisia ja vastarintaa” ja jo väitöskirjan nimi saa niin mielenkiinnon kuin maailmantuskan heräämään.

Ikävalkon tutkimus saa ajattelemaan, miksi näin tärkeän asian toteutuminen on nykypäivänä niin haastavaa?

 

Alun hämmennyksen jälkeen tuli kuitenkin intoa paneutua tasa-arvoon ja muihin tasa-arvo tutkimuksiin, etenkin peruskoulun osalta. Ikävalko mainitsi haastattelussaan, että tasa-arvo on tehty uuteen opsiin näkyväksi, mutta kasvattajilta puuttuu vielä konkreettiset työkalut joiden avulla tasa-arvotyötä toteutetaan. Tämän vuoksi tasa-arvosuunnittelua pitäisi tuoda enemmän hallinnosta käytännön tasolle. Muutokset ovatkin hitaita, mutta keskustelussa Ikävalkon kanssa puhuimmekin siitä, että onneksi tämä aihe on nyt ajankohtainen ja esillä. Opetushallitus onkin julkaissut 2015 oppaan “Tasa-arvotyö on taitolaji”, jonka tehtävä on antaa eväitä toteuttaa tasa-arvoa perusopetuksessa. Oppaan pääset latamaan täältä.

Opetushallituksen Tasa-arvo on taitolaji -oppaassa esitellään myös tasa-arvosuunnittelu ja kerrotaan mitä se tarkoittaa. Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman laadintavelvoite on laajentunut koskemaan perusopetuslakiin perustuvaa opetusta järjestäviä kouluja. Tasa-arvosuunnitelmien tulee olla voimassa 1.7.2017 mennessä. (lähde: oph, tasa-arvo on taitolaji 2015) Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma tarkoittaa sitä, että tasa-arvon tulisi osallistaa myös oppilaita. Näin ollen oppilaat osallistetaan sen suunnitteluun, mutta konkreettisia esimerkkejä opas ei anna siitä, millä tavoin oppilaita voisi osallistaa. Oppaan lopussa on linkkejä ja materiaaleja, joita opettaja voi hyödyntää. Oppaasta löytyy myös kysely oppilaille, jolla voi seurata koulun tasa-arvon toteutumista. Pohdinnan tasolle jää, onko tämä tarpeeksi tuomaan asiaa enemmän käytäntöön. Aiheesta vähemmänkin kiinnostuneen opettajan on helppo käyttää valmiita materiaaleja ja materiaalit toivottavasti helpottavat myös ihmisiä, jotka ovat vastuussa tasa-arvosuunnitelman teosta.

Säpinää aiheen tiimoilta

SOOL, eli Suomen opettajiksi opislelevien liitto otti vuonna 2016 kantaa artikkelissaan, että opettajankoulutuksessa ei tarjota tarpeeksi tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Syyskuun julkaisussa SOOL otti jälleen kantaa ja totesi, että opettajankoulutus ei anna tarpeeksi valmiuksia ehkäistä seksuaalista häirintää koulussa. SOOL perusteli kantaansa Ylen MOT -kyselyn paljastaessa, että pahimmillaan joka viides oppilas kokee kouluissa seksuaalista häirintää. Osassa yläkouluissa häirintää oli selvästi enemmän kuin muualla, ja aineistoa voi lukea täältä.

Ylen MOT -kysely on suhteellisen tuore. Se on julkaistu 11.9.2018 ja on osa MOT:in ja Docventuresin syksyllä 2018 tekemää yhteistyötä.

Juurikin Ylen MOT -kyselyn myötä nousi pienoinen kohu, kun erään koulun rehtori vertasi oppilaiden kokemaan seksuaalista häirintää kouluruokaan ja tokaisi: “Onhan sitä kaikennäköistä porsastelijaa baarimaailmassakin”. Juurikin tällaiset esimerkit pistävät miettimään, missä kantimissa kyseisten koulujen tasa-arvosuunnittelu on ja millä asenteella siihen suhtaudutaan.

Linkin takaa löytyvässä Ylen artikkelissa myös Ikävalkonkin tutkijaparina toiminut Kristiina Brunila sanoo samaa, mitä jo SOOL sanoi vuonna 2016; “Opettajankoulutus ei valmista käsittelemään tarpeeksi oppilaiden kokemaa seksuaalista häirintää.” On siis hyvä, että tasa-arvotyötä tehdään ja esim. Yle MOT:in kaltaiset kyselyt tuovat asiaa julkiseen keskusteluun. Näin ollen toivottavasti saamme heräteltyä päättäjiä ja opettajia panostamaan entistä enemmän tasa-arvotyöhön ympäri Suomea.

Ajatuksen juoksua

Tasa-arvo on sanana yksinkertainen yhdyssana, jossa kaksi sanaa yhdistetään toisiinsa yhdysviivalla tuplavokaalien vuoksi. Se on myös helposti miellettävissä esittämäänsä asiaan: jokaisella yksilöllä on tasan saman arvo. Siinä sitten riittääkin roiskeita, räiskeitä, törmäyksiä ja soviteltavaa kun aletaan kysellä, mitä tämä yksinkertainen sana eri yksilöille ja yhteisöille merkitsee ja kuinka he siihen suhtautuvat ja sitä toteuttavat. Tasa-arvoasiat, siinä missä muutkin arvolliset ja asenteelliset asiat, jakavat ihmisiä eri leireihin. Niin on ollut ennen ja niin on myös tänä päivänä.

Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee? Mitkä ovat arvosi ja asenteesi mielipiteesi takana? Mitä toivot tasa-arvolla saavutettavan tai miksi mielestäsi maailman tulisi olla tasa-arvoinen? Mitä suurempaa merkitystä se voisi palvella? Ajatteletko tasa-arvoa enemmän hyödyn kautta vai onko se mielestäsi itsessään niin arvokasta, että sen tulisi toteutua? Miksi?

Ikävalkon tutkimus laittoi pohtimaan sitä, kuinka monenlaisia ajatuksia tasa-arvosta on, ja kuinka hyvin yksinkertaiselta tuntuva asia näyttäytyykin erittäin monitahoisena, kun kurottatuu omista ajatuksista ulos; meillä jokaisella on oma ikkunamme, jonka kautta maailmaa katsomme. Se laittoi myös miettimään sitä, kuinka etuoikeutetussa asemassa olemme tässä yhteiskunnassa: meillä on mahdollisuus pohtia näitä asioita sekä luoda omia mielipiteitä, ja jo pelkästään mahdollisuus tutkia tasa-arvotyön tuloksia antaa osviittaa siitä kuinka pitkälle on tultu päivästä jolloin ensimmäinen suomalainen nainen sai mahdollisuuden äänestää vaaleissa.

Retkikuntamme on löytänyt itsensä keskeltä sankkakasvuista ja vaikeakulkuista maastoa, mutta onneksi aurinko pilkahtelee välillä lehtien lomasta ja aistit valppaina koitamme etsiä lisää jälkiä ja tienviittoja maastosta. Ja vaikka puun takana odottelisi minkälainen King Kong tahansa, niin tällä hetkellä ei hirvitä! Tasa-arvoretkikuntamme lippu on korkealla ja polun varrelle osuvien pähkinöiden on syytä olla valmiita pureskeltaviksi! Täältä tullaan.

Ryhmä 2:  Edla Pohjanpalo, Noora Paananen, Henni Kuitunen, Heidi Aarnio, Fanny Sillman, Vilma Valasmo, Elli Uusikylä, Anna Saves, Saara Pörsti, Anna-Kaisa Suoraniemi

 

Kuvien lähteet:

pioneerexpeditions.com/index.php/where-is-the-best-place-to-see-orangutans/

https://www.thewrap.com/lucasfilm-president-confirms-indiana-jones-sequel-will-happen/

twitter.com/DhCartoons

y-news.lt/lyciu-lygybes-paradoksas-kodel-moterys-reciau-tampa-inzinieremis-ir-matematikemis/

https://kaksplus.fi/threads/orava-liukastui-kohtalokkaasti-r-kioskin-edessae.2226962/

 

 

10 vastausta artikkeliin “Ryhmä 2: Lost In the Jungle, but luckily this jungle is quite nice”

  1. Heippa ryhmä 2 ja kiitos tekstistänne! Annoitte paljon uutta tietoa ja ajattelemista tasa-arvosuunnittelusta. Todella informatiivinen ja pohtiva kirjoitus, johon humoristinen otteenne toi kivasti keveyttä. Myös kuvat tukivat hauskalla tavalla mm. viidakkometaforaanne.

    Epätoivoisiin fiiliksiinne oli helppo samastua, ja toimittekin samalla hyvänä vertaistukena itselleni kurssin läpi tarpoessa. Lopussa teillä oli myös mielenkiintoista pohdintaa. Tutkimuksenne ei varmasti ole ollut helpoimmasta päästä ottaa haltuun, mutta hyvin olette selviytyneet!

  2. Hei!
    Hauskaa, että jatkoitte ensimmäisessä tekstissä aloittamaanne teemaa. Huumorinne toimii ja tekee tekstistänne kevyempää luettavaa. Teksti on jäsennelty erittäin selkeästi väliotsikoilla ja kuvilla. Pidin erityisesti tekstin välissä olevista ”info-laatikoista”.

    Meidänkin ryhmässä moni asia on aiheuttanut hämmennystä ja ahdistusta, joten on helpottavaa kuulla, ettemme ole ainoita!

  3. Hei!
    Hauskaa, että jatkoitte ensimmäisessä tekstissä aloittamaanne teemaa. Huumorinne toimii ja tekee tekstistänne kevyempää luettavaa. Teksti on jäsennelty erittäin selkeästi kuvien ja väliotsikoiden avulla. Pidin erityisesti tekstin välissä olevista ”info-laatikoista”.

    Meidänkin ryhmässämme moni asia on herättänyt hämmennystä ja ahdistusta, joten helpottavaa kuulla, ettemme ole ainoita!

  4. Heippa ryhmä 2!

    Tekstinne on niin helppoa ja hauskaa luettavaa sekä tempaa lukijan mukaansa. Tekstistä on tasapuolisesti pohdintaa ja faktoja. Teemasta isosti plussaa!
    Viivi Töyrylä/Ryhmä 11

  5. Moikka

    Teksti oli hyvää jatkumoa ensimmäiselle blogille! Huumori ja kuvat tekevät tekstistä helppolukuista ja ymmärrettävää. Väliotsikot olivat hyvät ja infotekstit olivat hyvä lisä.

    Patrick O’Shaughnessy/Ryhmä 11

  6. Hei ryhmä 2, pidin siitä, että jatkoitte viidakko-teemaanne myös uudessa blogitekstissänne ja olitte tehneet sen tyylikkäästi, itseänne toistamatta. Tekstiä oli enemmän kuin viimeksi ja teemanne piti mielenkiintoa yllä loppuun saakka ja sinetöi kokonaisuuden. Seuraavaa kirjoitusta odotellessa!

    Nina//ryhmä 15

  7. Hei ryhmä 2 !

    Olin katsomassa posteriesitystänne ja sen myötä tästä blogiteksistäkin sai enemmän irti. Hyvää ajatuksenvirtaa sekä aiheenne auki selittämistä kattavasti mutta ymmärrettävästi.

    Olitte mukavasti avanneet myös tutkijanne ajatuksia tutkimuksestaan konkreettisesti ja tekstinne ei jäänyt pelkästään pintaraapaisuksi aiheestanne, vaan sisälsi myös kritiikkiä ja yksityiskohtia. Linkki Opetushallituksen oppaaseen oli hyvä lisä!

    Teeman jatkumo edellisestä blogitekstistänne oli jäsennelty, alun kappaleiden korulauseiden ja mielikuvien käyttö saattoi satunnaisesti alkaa syömään jo itseään ja menettämään tunnelmaa tehokeinona. Mielipidekysymys kuitenkin tämä.

    – Iiris / ryhmä 13

  8. Moi, ryhmä 2!
    Tekstiänne on mielestäni todella mukava lukea ja helppo seurata. Tuotte sopivasti omia mielipiteitänne esiin ja laitatte hyvin myös lukijan pohtimaan kysymällä suoraan esimerkiksi ”Mitä tasa-arvo sinulle merkitsee?”. Pidän siitä, että jatkatte ryhmällenne tunnistettavalla humoristisella teemalla. Infolaatikot, selkeät otsikot ja hauskat kuvat jäsentävät tekstiänne ja tekevät lukukokemuksesta mielenkiintoisen.

    Henni Tukiainen / ryhmä 15

  9. Heippa ryhmä 2!

    Voin hyvin samaistua edellisiin kommentteihin ja todeta, että olette hauskasti jatkaneet teemaanne, ja tuoneet sen mukavasti tekstiinne. Huumori keventää tekstiä, ja tekee blogitekstin lukemisesta mielenkiintoisempaa ja mukaansatempaavampaa!

    Pohditte tutkimustanne monipuolisesti, ja tekstistänne huomasi, että alkuhämmennyksenne oli muuttunut mielenkiintoiseen ja innokkaaseen pohtimiseen aihetta kohtaan. Teillä oli selkeä, hyvin jäsennelty kirjoitus, jota oli tälläkin kertaa helppo lukea. Oli mielenkiintoista lukea myös tutkijan omaa pohdintaa tutkimuksestaan. Infolaatikko, YLE:n uutisen ja opetushallituksen oppaan lisääminen tekstiin toi siihen lisää ulottuvuuksia ja näkökulmaa, mikä oli mielestäni erittäin positiivinen juttu!

    Melissa/ ryhmä 13

  10. Moikka ryhmä 2!
    Tekstinne alkoi mukaansatempaavasti ja hauskasti ja mielenkiinto pysyi muutenkin hyvin koko tekstinne ajan, kun palasitte viidakkovertaukseenne uudestaan tekstin aikana. Huumori ja kuvat kevensivät hyvin tekstiä, kun se sisälsi muuten paljon kiinnostavaa tietoa. Tekstin lukemista auttoi myös infolaatikot ja väliotsikot, joista pidin kovasti.

    Saara/ ryhmä 13

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *