PRO GRADU: Autonomiallako autaaksi? Opettajien perustelut luettavien kirjojen valintatavoille Lukuklaani-hankkeen aineistossa (Meriläinen, Elina 2020)
Itsemääräämisteorian mukaan ihmisen psykologiset perustarpeet ovat autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden elementit. Motivaation rakentumisen kannalta näiden kaikkien tarpeiden täyttyminen nähdään oleellisena ja myös psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavana. Motivaation käsitettä voidaan tarkastella kuitenkin myös sosiaalipsykologian ja kognitiotieteen näkökulmasta, ja useiden teoreettisten mallien yhdistäminen tuo ilmiöön lisää syvyyttä.
Tässä tutkimuksessa keskitytään lukumotivaatioon ja selvitetään, kuinka autonomisesti oppilaat olivat saaneet valita edellisen lukemansa kaunokirjallisen teoksen ja millaisia perusteluja opettajat liittivät sen valintatapaan. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaiset motivaatiopsykologiset ajatukset ohjaavat opettajien työtä kirjallisuuskasvatuksessa. Lisäksi selvitetään, esiintyykö vastauksissa motivaatio-termin käytön yhteydessä yhtä paljon mainintoja autonomiasta, kompetenssista ja yhteenkuuluvuudesta vai korostuuko jokin perustarve muita enemmän.
Opettajien perusteluista oli löydettävissä paljon motivaatiopsykologista ymmärrystä, ja itsemääräämisteorian perustarpeet esiintyivät koko aineiston tarkastelussa hyvin edustettuina. Autonomian käsite nousi kuitenkin tärkeimmäksi elementiksi silloin, kun opettajat käyttivät vastauksissaan sanaa motivaatio tai sen johdannaisia. Tutkimus tarjoaakin pohdittavaksi ajatuksia siitä, miten opettajat mieltävät motivaatio-sanan eroavan innostuksen tai kiinnostuksen käsitteistä.
PRO GRADU: Yläkoulun suomen kielen ja kirjallisuuden tunneilla luettavien kirjojen valinta (Emmes, Nelli 2020)
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa on valittu luettava kirjallisuus sekä miten opettajat perustelivat kirjan valintatapaa.
Tutkimus osoittaa, että noin 75 % opettajista antoi oppilaille ainakin jonkin verran valinnanvapautta luettavaa kirjaa valittaessa. Melkein neljäsosa opettajista ei kuitenkaan antanut oppilaan osallistua millään tavalla luettavan kirjan valintaan, vaan opettaja määräsi kirjan itse. Kirjan valinnassa käytettyä tapaa perusteltiin monin eri tavoin. Eniten kirjan valintatapaa perusteltiin sillä, että kirjaa haluttiin käsitellä jollain tietyllä tavalla, tähän viittasi noin viidennes opettajista. Opettajien eniten käyttämistä perusteluista yhteensä vain noin kolmasosa heijastaa näkökulmaa, jossa oppilaan lukuinnostuksen tukeminen oli huomioitu. Tutkimustulosten perusteella opettajan olisi monesti syytä pohtia entistä tarkemmin, millaisilla kirjanvalintatavoilla olisi mahdollista tukea oppilaan lukuinnostusta entistä paremmin.
OTT: Luettavan kirjan valintatavat yläkoulussa (Laitinen, Hanna 2020)
Tutkielmassa selvitetään, miten luettavat kirjat valitaan yläkoulussa ja miten valintatapaa perustellaan. Tutkielmasta selviää myös, oliko valintatapa onnistunut. Tulokset perustuvat Lukuklaani-hankkeen kyselyaineiston vastauksiin.
Yleisin tapa valita luettava kirja on, että oppilaat valitsevat teoksen opettajan rajaamista vaihtoehdoista. Toiseksi yleisimmässä valintatavassa oppilaat saavat valita vapaasti minkä tahansa itseään kiinnostavan kirjan, ja kolmannessa valintatavassa opettaja valitsee luettavan teoksen luokalle itse antamatta oppilaille valinnanvapautta. Mitä enemmän valinnanvapautta oppilaille annettiin, sitä enemmän valintatavan perusteluissa toistui oppilaiden motivointi. Rajatumpien valintatapojen kohdalla taas painottuivat enemmän käytännön syyt, kuten teoksen saatavuus tai yhteinen tehtävä.
Lähes kaikki opettajat vastasivat käyttämänsä valintatavan olleen onnistunut. Silti suurin osa opettajista vastasi kysymykseen 25. Lukivatko kaikki oppilaat kirjan?, että osa oppilaista ei lukenut kirjaa. Opettajan valitseman kirjan kohdalla 38% opettajista vastasi, että kaikki oppilaat lukivat kirjan, mikä oli paras tulos valintatavoista. Syyt voivat liittyä kirjan saatavuuteen, lukemisen kontrollointiin ja luokan kesken tehtäviin yhteisiin tehtäviin, jotka motivoivat oppilaita lukemaan.
OTT: Yläkouluikäisiä kiinnostavat genret (Laitinen, Henna 2020)
Tutkielmassa selvitetään, mitkä kirjallisuusgenret innostavat yläkouluikäisiä oppilaita opettajien arvioiden mukaan. Lisäksi tarkastellaan genrejä, jotka eivät opettajien mukaan kiinnosta oppilaita. Näiden genrejen käyttöä peilataan opettajien opetuksessaan käyttämiin genreihin. Lisäksi tarkastellaan, miten opettajien mukaan oppilaita innostaneet teokset voidaan jaotella genrekategorioihin ja ovatko nämä kategoriat yhdenmukaisia opettajien arvioiden mukaan oppilaita innostaneiden genrejen kanssa.
Tutkielman tulosten mukaan oppilaita eniten innostava genre on nuortenkirjallisuus. Kärkikolmikossa ovat myös fantasia ja scifi sekä kauhu, jännitys ja dekkarit. Opettajat arvioivat, että oppilaita ei-innostavia genrejä ovat runokirjat ja näytelmät.
Selvästi eniten opettajat käyttävät osana opetustaan nuortenkirjallisuutta, joka on myös oppilaita eniten innostava genre. Harvoin tai ei koskaan opettajat käyttivät osana opetustaan runoteoksia ja näytelmiä, jotka eivät innostaneet oppilaita. Opettajat siis käyttivät arvionsa mukaan oppilaita innostavia genrejä osana opetustaan enemmän kuin ei-innostavia genrejä.
Yli puolet opettajien arvion mukaan oppilaita innostavista teoksista kuuluivat nuortenkirjallisuuteen. Muita opettajien arvioiden mukaan innostaneiden teosten genrejä olivat klassikot, lastenkirjat ja psykologiset romaanit. Opettajien arvioiden mukaan genrenä elämäkerrat ja henkilökuvat innostavat oppilaita klassikoita enemmän, siltä opettajat ovat yksittäisinä teoksina maininneet klassikoita elämäkertoja enemmän oppilaita innostaviksi teoksiksi.
Tutkielmassa pohditaan, tulisiko opettajien luetuttaa oppilaillaan innostavia genrejä vai laajasti teoksia eri genreistä. Innostavilla genreillä oppilaiden lukuinnostusta voitaisiin kenties kasvattaa, jolloin myös oppilaiden sitoutuneisuus lukemiseen ja lukutaito kasvaisivat. Toisaalta mikäli oppilaat saavat aina vain lukea itselleen mieluisia teoksia ja genrejä, kapeutuu heidän maailmankuvansa väistämättä. Tämä taas on ristiriidassa muun muassa opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa.
OTT: Miehekäs maailmankuva. Yläkoululaisia innostavien kirjojen päähenkilöiden ja kirjailijoiden sukupuolijakauma (Leksis, Sanni 2020)
Tutkielmassa tarkastellaan opettajien näkemyksiä yläkoululaisia innostavista kirjoista sekä näiden kirjojen päähenkilöiden ja kirjailijoiden sukupuolijakaumia. Aineistona on Lukuklaani-hankkeen opettajilla teettämä kyselytutkimus, johon vastasi yhteensä lähes 350 äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaa sekä suomen- että ruotsinkielisistä kouluista.
Tutkielman tulokset osoittavat, että miesnäkökulma on huomattavan hallitseva yläkoulun kirjallisuuskasvatuksessa luettavissa teoksissa. Yli 75 %:ssa aineiston teoksista on ainakin yhtenä päähenkilönä mies tai poika. Selkeä naispäähenkilö oli vain viidenneksessä teoksista. Muita sukupuolia edustavia tai sukupuolettomia päähenkilöitä on vain muutama. Lähes kaikki suosituimmat teokset sisältävät miesnäkökulman. Tulokset osoittavat myös, että kirjailijoiden sukupuolijakauma on päähenkilöjakaumaa tasaisempi. Naiskirjailijat kirjoittavat kuitenkin huomattavasti mieskirjailijoita useammin päähenkilöitä, jotka eivät edusta samaa sukupuolta kuin kirjailija itse.
Tulosten valossa kirjallisuuskasvatuksen lukumaisema on vahvasti sukupuolittunut. Opettajien tulisi huolellisesti pohtia teosvalintojaan, purkaa sukupuolittunutta normia ja pyrkiä näin kasvattamaan oppilaistaan ennakkoluulottomampia lukijoita.
OTT: Kun kirja ei kiinnosta – syitä yläkoululaisten lukemattomuuteen Lukuklaani-aineiston pohjalta (Kuusisto, Mari 2020)
Tutkielma pyrkii tutkimusaineiston avulla erittelemään aineistosta nousevia syitä suomalaisten nuorten lukemattomuuteen. Näkökulmana on tutkimuskysymys, miksi oppilaat eivät lue kirjaa, joka heidät on oppiaineen puitteissa ohjattu lukemaan. Tutkimuksesta selviää, että vaikeudet lukemisessa ja se, ettei lukeminen kiinnosta ovat pääasiallisia syitä lukemattomuuteen. Yksittäisinä kategorioina aineistossa merkittävimpinä näkyvät kiinnostuksen puute, erilaiset lukuvaikeudet, ajanpuute, se, ettei jaksa tai viitsi lukea ja keskittymisvaikeudet. Aineistosta nousee myös ajatus, että lukemattomuuden syyt eivät ole erillisiä ja toisistaan eroteltavissa olevia, vaan ne vaikuttavat linkittyvän vahvasti toisiinsa. Sitä ei tutkimuksessa kuitenkaan todisteta, joten asia vaatisi jatkotutkimusta.
Tutkimustulokset on tärkeää suhteuttaa siihen, että tutkimuksen aineisto koostuu vain rajallisesta määrästä äidinkielenopettajien näkemyksiä oppilaidensa lukemattomuuteen. Osa vastauksista vaikuttaa siltä, että opettajat ovat vastanneet kuten ajattelisivat oppilaiden vastaavan, osan kohdalla opettajat sen sijaan ovat miettineet syvemmin, mitä lukemattomuuden taustalla on. Olisikin mielenkiintoista tutkia samaan tapaan myös oppilaiden itsensä kertomia syitä ja verrata niitä opettajien antamiin lukemattomuuden syihin.
OTT: Yleisimmät opettajien kohtaamat vaikeudet kirjan käsittelyssä oppilaiden kanssa (Kivistö, Anna-Reetta 2020)
Tutkielma selvittää, millaisia vaikeuksia opettajat kohtaavat yläkoulussa oppilaiden kanssa kirjaa käsiteltäessä. Tutkielman antia tarkastellaan tuoreimpien, vuoden 2018, PISA-tulosten valossa.
Tutkielma pohjautuu yläkoulun Lukuklaani-hankkeen yhteydessä opettajille teetettyyn laajaan kyselyyn, johon on vastannut n. 370 äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, muiden aineenopettajien lisäksi. Tarkastelun kohteena tässä tutkielmassa ovat nimenomaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien antamat vastaukset kysymykseen numero 35 (Jos kohtasit vaikeuksia kirjan käsittelyssä oppilaiden kanssa, kuvaile lyhyesti millaisia). Siihen on vastannut 213 opettajaa avovastauksin ja näin ollen vaikeuksia kirjan käsittelyssä oppilaiden kanssa on kohdannut n. 57 % äidinkielen ja kirjallisuuden opettajista.
Yleisimmäksi vaikeudeksi selviää oppilaiden lukemattomuus, 25 %:lla. Lukemattomuuden jälkeen yleisimmäksi vaikeudeksi paljastuvat lukemisen vaikeudet. Kolmanneksi yleisin vaikeus on kirjasta teetetyn tehtävän vaikeus. Loput vaikeuksien kategoriat ovat pienempiä ja hajanaisempia.
Voidaan todeta, että lukemattomuus ja lukemisen vaikeudet ovat yleisimpiä vaikeuksia oppilaiden kanssa kirjaa käsiteltäessä ja ne korreloivat myös uusimpiin PISA-tuloksiin, joissa nuorten lukuinnon ja lukutaidon osoitetaan laskeneen.
KANDI: Miten epämotivoituneet lukijat näyttäytyvät Lukuklaani-aineiston valossa? (Pyrhönen, Susanna 2020)
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan lasten ja nuorten heikkoa lukumotivaatiota. Tarkoituksena on selvittää, mistä heikko motivoituneisuus lukemiseen johtuu ja millaisia piirteitä ja syitä siihen liittyy. Tutkielmassa etsittiin opettajien avovastauksista syitä sille, miksi kaikki oppilaat eivät olleet lukeneet kirjaa loppuun.
Epämotivoituneista lukijoista voidaan päätellä Lukuklaani-aineiston valossa, että he eivät jaksa tai halua lukea kirjoja, ainakaan koulussa annettua kirjaa. Joko lukemiseen ei ole aikaa tai siihen ei jakseta keskittyä. Eniten vastauksia oli heikosta motivaatiosta ja kiinnostuksen puutteesta. Lukeminen voi myös olla vaikeaa ja hidasta, mikä tekee lukemisesta epämiellyttävää. Opettajien mukaan moni ei myöskään pysty lukemaan pitkiä kokonaisteoksia, niihin ei jakseta keskittyä. Osa oppilaista ei myöskään lue kirjoja, jos ne jäävät kotiin luettaviksi.
OTT: Elämän kokoinen tarina ihmisestä, joka tahtoo olla hyvä: Kirja, joka on tehnyt opettajaan vaikutuksen (Puukko, Iiris 2020)
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mitkä kirjat ovat tehneet äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiin vaikutuksen ja mistä syistä. Aineistona toimivat Lukuklaani-tutkimushankkeen alkukartoituskyselyn avovastaukset, jotka on kerätty yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilta. Tutkimus perustuu suomenkielisen alkukartoituskyselyn kysymykseen numero 53: Mainitse kirja tai pari, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen ja miksi. Koko kyselyyn vastasi 370 opettajaa, joista 244 vastasi kysymykseen numero 53.
Tutkimusaineistoa analysoidaan yhdistäen niin kvantitatiivisen kuin kvalitatiivisenkin tutkimuksen periaatteita: analyysin keskiössä on sekä vastausten laatu että niiden esiintymismäärät aineistossa. Tutkimuksen tulokset tukevat hypoteesia osoittaen, ettei opettajiin vaikutuksen tehneistä kirjoista voida vetää mitään yksiselitteistä johtopäätöstä. Opettajat ovatkin listanneet vaikuttumiselleen syitä monipuolisesti ja henkilökohtaisesti. Kyse on siis väistämättä hyvin subjektiivisesta kokemuksesta. Tutkimustuloksista kuitenkin selviää, että sekä kotimaiset klassikot että kotimaiset, ajankohtaiset teokset vetoavat opettajiin suhteellisen paljon. Myös kirjallisuuspalkinnon voittaneet teokset (Finlandia-palkinto, Kiitos kirjasta -mitali) ovat jossain määrin edustettuina tutkimusaineistossa.
Opettajien kirjamieltymykset suhteutuvat etenkin kotimaisen kaunokirjallisuuden osalta hyvin suomalaisten yleisiin kirjamieltymyksiin (vertailukohtana käytetty sekä kirjojen myynti- että lainatilastoja). Opettajan työssä tutkimusta voisi hyödyntää esimerkiksi sopivan ja innostavan kirjallisuuden löytämiseen eri tarkoituksiin. Myös jatkotutkimukselle voisi olla tarvetta, mikäli haluttaisiin tutkia esimerkiksi opetusvuosien tai opettajan sukupuolen vaikutusta siihen, mitkä kirjat opettajat kokevat vaikuttaviksi. Lisäksi voitaisiin tutkia, eroavatko äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien vastaukset muiden aineiden opettajien vastauksista.