YLÄKOULUT: Kirjallisuus opetuksessa

OTT: Helposti saatavilla. Kirjastopalveluiden saatavuuden rooli äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa (Lassila, Anniliina 2020)

Lukuklaani-hankkeen kyselyaineiston vastauksiin perustuva tutkielma selvittää, miten kirjastopalveluiden tarjonta ja käyttö Suomen eri maakunnissa vaikuttaa opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Tutkielmassa selvitetään, mitä kirjastopalveluita on eniten mahdollista käyttää, ja toisaalta, mitä käytetään eniten. Tilastojen analyysista käy selvästi ilmi, että vaikka suurimmalla osalla (n. 94% vastanneista) on mahdollisuus käyttää kunnan- tai kaupunginkirjastoa, ei niitä käytetä kuin kuukausittain. Kun oli mahdollisuus käyttää koulun tai luokan omaa kirjastoa, käyttöaktiivisuus kasvoi n. viikottaiseen käyttöön.

Kirjastopalveluiden käyttöön opetusmielessä liittyviä ongelmia ovat ensisijaisesti pitkät välimatkat sekä valikoiman laajuus ja laatu. Jos kirjasto on kaukana koululta, siellä ei välttämättä ole mahdollista vierailla opetuksen aikana. Julkisista kirjastoista ei myöskään välttämättä saa luokkasarjoja, eli samaa kirjaa koko luokan luettavaksi. Koulun kirjastot taas ovat valikoimaltaan suppeita ja vanhentuvat nopeasti.

Tutkielmassa todetaan, ettei luettavien kirjojen määrässä ole suurta vaihtelevuutta alueittain, huolimatta kirjastopalveluiden saavutettavuudesta. Kuitenkin erityisesti opettajan omalla aktiivisuudella ja koulun rahoituksella on tutkielmassa ilmenneiden päätelmien mukaan suuri merkitys monipuolisen lukemisen tarjoamisessa ja siten oppilaiden lukuinnon herättämisessä. Tutkielma osoittaa myös, että mitä lähempänä kirjat ovat fyysisesti, sitä enemmän niitä käytetään.


PRO GRADU: Äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavat kirjastopalveluiden käyttäjinä (Suorsa, Minna 2020)

Suomalaiset lapset ja nuoret menestyvät kansainvälisissä lukutaitotesteissä verraten hyvin, mutta erityisesti heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt. Lisäksi suomalaisten lasten ja nuorten sitoutuminen lukemiseen sekä lukuharrastus ovat vähentyneet. Erityisesti kokonaisten kirjojen lukeminen on vähentynyt. Opettajat luetuttavat kokonaisia kirjoja opetuksessaan, mutta ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että edes äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla luettaisiin kokonaisia kirjoja. Kirjallisuuden lukemisen lisäksi myös kirjaston käyttö kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteisiin. Opetussuunnitelmassa ei kuitenkaan määritetä, kuinka usein ja millaisessa kirjastossa opettajan pitäisi oppilaidensa kanssa vierailla.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä kirjastopalveluita äidinkieltä ja kirjallisuutta peruskoulussa opettavat käyttävät opetuksessaan tai sen valmistelussa ja kuinka usein. Lisäksi tavoitteena on saada selville, miksi äidinkieltä ja kirjallisuutta peruskoulussa opettavat eivät voi käyttää kirjastopalveluita niin usein kuin haluaisivat ja miten heidän kirjastopalveluiden käyttöään voisi lisätä.

Alakoulun opettajat ja yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat eivät voi käyttää kirjastopalveluita opetuksessaan tai sen valmistelussa niin usein kuin haluaisivat. Käyttämättömyyden syyt ovat konkreettisia ja liittyvät kunnan-ja kaupunginkirjastoihin, kirjastoautoihin sekä koulu-ja luokkakirjastoihin. Nämä olivat myös yleisimmät opettajien käyttämät kirjastopalvelut. Käyttöä rajoittavia tekijöitä pystyttäisiin purkamaan resursoimalla kunnan ja koulun kirjastopalveluihin paremmin.


OTT: Kirjallisuusgenret yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa (Riipinen, Hannu 2020)

Tässä tutkielmassa tutkitaan eri kirjallisuusgenrejen hyödyntämistä yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Peilasin opettajilta kerättyä Lukuklaani-kyselyaineistoa vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin sekä lukutaitotutkimuksesta tekemiini havaintoihin.

Nuortenromaanit erottuivat selvästi eniten hyödynnettynä genrenä, kun taas runokirjoja, näytelmiä ja sarjakuvia oli käytetty paljon vähemmän. Tämä havainto on ristiriidassa opetussuunnitelmassa olevien kirjallisuuden lukemisen monipuolisuuden sekä kielen kuvallisuuden ja symboliikan analysoinnin sisältöjen kanssa. Romaanien, novellien ja tietokirjojen osalta opetussuunnitelman sisällöt ja tavoitteet vaikuttavat toteutuneen hyvin aineiston valossa.

Lukutaitotutkimuksesta nousi vahvasti esille lukuinnon ja -harrastuksen yhteys hyvään lukutaitoon. Nuortenromaanien suuri käyttömäärä vaikuttaisi ajavan nimenomaan lukuinnon kasvattamisen roolia. Sarjakuvat voisivat lukutaitotutkimuksen valossa olla potentiaalinen etenkin poikien lukuinnon kasvattaja, jota hyödynnetään tällä hetkellä hyvin vähän.


OTT: S2-oppilaiden eriyttäminen kirjallisuuden opetuksessa (Vasile, Sonja 2020)

Tutkielmassa tarkastellaan, miten äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat eriyttävät S2-oppilaitaan kirjallisuuden opetuksessa. Tavoitteena on ymmärtää, millaisia keinoja opettajilla on käytössään, kun he opettavat ryhmiä, joissa on sekaisin suomea äidinkielenään ja toisena kielenään puhuvia oppilaita. Tutkielma on toteutettu osana Lukuklaani-hankkeen tutkimusta, ja aineisto on peräisin hankkeen alkukyselyyn tulleista avovastauksista.

Analyysin perusteella selvästi käytetyin eriyttämisen keino on helpompien tekstien luetuttaminen. Näiden tekstien sisällä suosituimpana yksittäisenä keinona esille nousevat selkokieliset teokset. Muita eriyttämiskeinoja ovat erityishuomion kiinnittäminen teoksen valintaan, äänikirjat, lukuprosessin tukeminen sekä tehtävien ja kokeiden eriyttäminen.

Helpompien tekstien ylivoimaisuus eriyttämiskeinona herättää kysymyksen opettajien käytössä tai tiedossa olevista työkaluista S2-oppilaiden eriyttämisessä. Mitä enemmän S2-taustaisia oppilaita suomalaisiin peruskouluihin tulevien vuosien aikana tulee, sitä tärkeämmäksi nousee kysymys opettajien kyvyistä kohdata heidät ja vastata heidän tarpeisiinsa.


OTT: Lisää rahaa ja kaunokirjoja. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien toiveet kirjallisuuden opetuksen helpottamiseksi ja oppilaiden lukuinnon parantamiseksi yläkoulussa (Hyvärinen, Pauliina 2020)

Tutkielmassa tarkastellaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien näkemyksiä kyselyn kysymysten 43 Miten tärkeinä pidät seuraavia asioita kirjallisuuden opettamisessa, kirjojen käsittelyssä ja lukemisen edistämisessä? ja 44 Tähän voit vielä kertoa lyhyesti, millaista muuta tukea toivoisit saavasi kirjallisuuden käsittelyyn vastausten perusteella. Vastausten avulla esitän keinoja yläkoululaisten lukuinnon parantamiseksi.

Tärkeimpänä kirjallisuuden opettamisessa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat pitävät luettavien teosten ja tehtävämateriaalien saatavuutta. Materiaalit ja kirjat ovat myös asioita, joihin opettajat kokevat tarvitsevansa tukea. Täydennyskoulutus jakaa opettajien mielipiteet eniten. Kysymyksen 43 vastauksissa jopa 15 % pitää täydennyskoulutusta ei kovin tärkeänä. Suurin osa vastaajista on kuitenkin sitä mieltä, että täydennyskoulutus on erittäin tai melko tärkeää. Kysymyksen 44 vastauksissa täydennyskoulutus on yksi vähiten mainintoja saaneista kategorioista. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat siis pitävät kouluttautumista tärkeänä, mutta eivät erityisesti kaipaa siihen lisää tukea.

Kysymyksessä 43 rahan tärkeyttä kirjallisuuden opetukselle ei ole kysytty, mutta kysymyksen 44 vastauksissa se tulee esille. Rahoitus on kysymyksen 44 kolmanneksi eniten mainintoja saanut kategoria. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat toivovat lisää rahaa kirjallisuuden opetukseen, jotta kaunokirjallisuutta olisi mahdollista ostaa enemmän koululle, mutta myös kirjailijavierailijoiden ja koulukirjastojen perustamisen takia.

Yläkoululaisten lukuinnon parantamiseksi tutkielmani mukaan tarvitaan lisää rahaa ja kaunokirjallisuutta. Koulut tarvitsevat lisää rahaa kaunokirjallisuuden ostoon ja koulukirjastojen perustamiseen. Toisaalta rahaa tarvitaan myös uusien kirjojen kustantamiseen, kirjallisuutta tukeviin hankkeisiin ja tutkimuksen mahdollistajaksi. Kaunokirjallisuuden saatavuutta yläkoululaisille pitää lisätä kaunokirjojen ostolla tai lähikirjaston ja koulun yhteistyöllä. Kirjallisuutta ja lukemista pitää myös tehdä näkyväksi valtakunnallisella tasolla.


KANDI: Tietokirjallisuuden käyttö osana yläkoulujen aineenopetusta: Data-analyysi  Lukuklaanin aineistosta (Ripsa, Niemi 2020)

Tämän tilastotieteen kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät selittävät sitä, kuinka usein yläkoulujen muiden aineiden kuin äidinkielen opettajat luettavat tietokirjallisuutta osana opetustaan. Tutkielman keskeisimpänä tuloksena on, että mitä tärkeämpänä opettaja pitää tietokirjallisuutta osana oman aineensa opetusta, sitä useammin hän käyttää opetuksessa tietokirjoja. Virkaiältään vanhemmat opettajat luettavat tietokirjoja hiukan useammin kuin alle vuoden opettaneet. Aineluokista useimmin tietokirjoja luettavat muiden reaaliaineiden kuin matemamaattis-luonnontieteellisten aineidenopettajat, sen jälkeen taito-, taide- ja muiden aineiden opettajat ja harvimmin kieltenopettajat. Tutkielma ei kata kaikkia muuttujia, jotka voisivat selittää, kuinka usein tietokirjallisuutta käytetään osana yläkoulujen opetusta. Se antaa kuitenkin suuntaviivoja sille, mitkä opettajaan liittyvät tekijät vaikuttavat valintaan hyödyntää tietokirjallisuuden potentiaalia osana opetusta.


OTT: Aineenopettajien oman lukuharrastuksen vaikutus kirjallisuuden käyttöön opetuksessa (Vepsäläinen, Tiia 2020)

Tutkielmassa selvitetään yläkoulun aineenopettajien lukemisen määrän vaikutusta siihen, kuinka paljon opettajat käyttävät kirjallisuutta opetuksessaan joko oppituntien osana tai kokonaisteoksia luettamalla. Tutkielman aineistona on Lukuklaani-tutkimushankkeen yläkouluvaiheessa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilta sekä muilta aineenopettajilta kerätyn kyselyaineiston opettajien omaa lukuharrastusta sekä kirjallisuuden käyttöä opetuksen osana koskevat kysymykset. Kyselyyn vastanneita opettajia on yhteensä 1018, joista 407 on äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien kyselyyn vastanneita ja 611 puolestaan muiden aineiden opettajien kyselyyn vastanneita opettajia.

Tutkimus osoittaa, että äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat lukevat kirjallisuutta hieman muiden aineiden opettajia enemmän.  Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat myös luettavat kirjallisuutta opetuksensa osana useammin kuin muiden aineiden opettajat. Lisäksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat hyödyntävät kirjallisuutta opetuksensa osana muiden aineiden opettajia useammin ja monipuolisemmin.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että runsaasti lukevien äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien ryhmässä erityisesti kaunokirjallisuutta käytetään opetuksessa enemmän kuin vähän lukevien opettajien opetuksessa. Runsaasti tai melko paljon lukevat muiden aineiden opettajat puolestaan hyödyntävät kirjallisuutta opetuksessaan useammin kuin vähän lukevat tai lukemattomat opettajat.

Tutkimusaineistossa ei ole eritelty opettajien lukemaa kirjallisuutta erikseen tieto- ja kaunokirjallisuuteen. Niinpä jatkotutkimuksessa olisikin mielenkiintoista selvittää sitä, käyttävätkö esimerkiksi paljon kaunokirjallisuutta lukevat opettajat myös opetuksessaan enemmän juuri kaunokirjallisuutta tai vastaavasti tietokirjallisuutta lukevat opettajat tietokirjallisuutta. Uskoisin, että ainakin muiden opettajien kohdalla runsasta tietokirjallisuuden hyödyntämistä opetuksen osana voisi selittää myös se, että opettajan itsensä lukema kirjallisuus koostuu enemmän tietokirjallisuudesta kuin kaunokirjallisuudesta.


OTT: Elämmekö kuten opetamme? Opettajan työkokemuksen ja opetettavan aineen suhde lukuharrastukseen (Räsänen, Erik 2020)

Tutkielmassa tarkastellaan Lukuklaani-hankkeen yhteydessä kerättyjen luokanopettajien, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien sekä muiden aineenopettajien aineistojen taustamuuttujia ja niiden suhdetta lukuharrastukseen.

Aluksi tarkastellaan opettajien lukemista yleisesti. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että opettajat lukevat vain hieman enemmän kuin koko väestö keskimäärin. Vähän (eli korkeintaan viisi kirjaa vuodessa) lukevien opettajien osuus on kohtalaisen suuri: luokanopettajista neljännes ja aineenopettajista (pois lukien äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat) kolmannes lukee korkeintaan viisi kirjaa vuodessa.

Tämän jälkeen tarkastellaan aineenopettajien välisiä eroja. Äidinkielen ja kirjallisuuden, historian, yhteiskuntaopin, katsomusaineiden ja kotitalouden opettajat lukevat muita opettajia selvästi enemmän: todella paljon (26 kirjaa vuodessa tai enemmän) lukevien osuus on suurempi ja vähän lukevien pienempi. Pääsääntöisesti aineenopettajien välillä ei kuitenkaan näyttäisi olevan eroja.

Kolmanneksi tarkastellaan työkokemuksen ja lukuharrastuksen suhdetta. Kokeneimmat (11 vuotta tai enemmän työkokemusta) opettajat lukevat vähemmän kokeneita kollegojaan selkeästi enemmän: todella paljon lukevien osuus kasvaa ja vähän lukevien osuus vähenee. Aineiston perusteella ei kuitenkaan voida sanoa opettajien lukuharrastuksen tulevaisuudesta. Mahdollisesti vähemmän kokeneet opettajat alkavat lukea enemmän elämäntilanteen salliessa ja kokemuksen karttuessa. Toinen vaihtoehto on, että tulevaisuudessa opettajista yhä isompi osa lukee vähän.