Epätarkkaa puhetta

Podcast-sarjan Kommunikaation kompastuskiviä ensimmäisellä tuotantokaudella ohjelmassa vieraili 36 vierasta. Sen lisäksi on muutama jakso, joissa kerron itse kommunikaation koukeroista. Tässä jaksossa pohdin siitä, miten ja miksi ihmisen puhe on usein epätarkkaa ja epämääräistä. Suora linkki tähän jaksoon on tässä osoitteessa.

Vaikka kuvittelemme olevamme johdonmukaisia ja selviä, puheemme on harvoin sitä. Erityisesti arkioloissa puhumme usein sekavasti niin että kuulijalle jää paljon tulkinnanvaraa. Jätämme paljon sanomatta, kun kuvittelemme, että kuulija ymmärtää vähemmästäkin. Joskus sanomme yhtä ja tarkoitamme toista. Ilmiö on sikäli mielenkiintoinen, että keskustelijat eivät useinkaan huomaa näissä tapauksissa mitään erityistä, koska keskustelu toimii automaattivaihteella. Mutta näissä tilanteissa piilee kommunikaation kompastuskivien vaara.

Kaikkein helpoimpia tapauksia kuulijan kannalta ovat erilaiset typistykset. Niissä puhuja jättää sanomatta joitakin yksityiskohtia ja olettaa, että niitä ei tarvitsekaan mainita, koska kuulija ymmärtää muutenkin. Jos kerron, että Miila ja Kari menivät elokuviin, tarkoitan hyvin todennäköisesti, että he menivät katsomaan samaa elokuvaa samaan elokuvateatteriin ja samaan näytökseen. Kuulija ymmärtää lauseen normitilanteessa samalla tavalla, erityisesti jos Miila ja Kari ovat pari, joka kulkee muutenkin yhdessä.

Jos puoliso kysyy toiselta Kävisiksä kaupassa?, tavallinen tulkinta on, että tarkoitetaan ruokaostoksilla käymistä. Kaupassa ei siis käydä tapaamassa tuttua myyjää, vaan tarkoitus on tehdä tarvittavat ruokaostokset. Vain jossakin poikkeustapauksessa kysymys voi tarkoittaa kirjakaupassa tai autokaupassa käyntiä. Kaikkea ei tarvitse sanoa, kun merkitys on selvä vähemmälläkin.

Melko yksiselitteisiä tapauksia ovat myös verbit, joiden merkitystä vähän laajennetaan. Jos kerron, että ostin Petralle synttärilahjaksi uuden Patu ja Tatu -kirjan, se tarkoittaa yleensä sitä, että en vain ostanut kirjaa vaan annoin sen myös lahjaksi. Tämä on siis se tavallisin tulkinta, mutta voi olla tilanteita, joissa ostetaan lahja, mutta se jää jostain syystä antamatta.

Usein jätetään mainitsematta puheyhteys, kun se käy tilanteesta selville muutenkin. Bussi oli myöhässä ei tarkoita mitä tahansa bussia, vaan sitä, jolla tulin. Jos sanomme Kalle odottaa pihalla, oletamme, että kuulija tietää hänen odottavan meitä.

Oletukset liittyvät usein tapahtuman aikaikkunaan. Kun kysytään Oletko syönyt, tarkoitetaan yleensä ’oletko syönyt tänään tai äskettäin’ tai ’onko sinulla nälkä’. Kysymykseen liittyy ehkä myös ehdotus ’mennäänkö syömään tai laitanko ruokaa’. Väärinymmärtämisen vaara on tässä melko pieni, koska puhuja ja kuulija ovat yleensä samalla aaltopituudella.

Organisaatiot ja yritykset esiintyvät usein toiminnan tekijöinä. Ne eivät tarkkaan ottaen kuitenkaan tee mitään, vaan tekijöinä ovat konkreettiset ihmiset. Ne taas eivät välttämättä ole aina samoja. Jos yritys irtisanoi 20 työntekijää, asialla oli yrityksen johto. Jos yritys kehitti uuden tavan hyödyntää kompostijätettä, sen taustalla on todennäköisesti yrityksen tuotekehittelyosaston tutkijat. Jos yritys etsii uusia työntekijöitä, ilmoituksen on tehnyt yrityksen henkilöstöosasto. Tällainen pieni epätarkkuus on puheessa ja kirjoituksessa normaalia eikä yleensä hankaloita ymmärtämistä, koska ihmisten tulkinnat eivät eroa toisistaan.

Joskus lauseen tekijä on melko epämääräisesti ilmaistu. Jos sanomme, että kirjallisuus on unohtanut syrjäytyneen ihmisen, tarkoitamme, että kirjailijat eivät enää kirjoita syrjäytyneiden elämästä. Jos taas sanomme, että kirjallisuus auttaa ymmärtämään maailmaan paremmin, puhumme kirjallisuuden lukemisesta.

Mitä tarkoitetaan?

Edellä mainitun kaltaiset monitulkintaiset ilmaukset aiheuttavat harvoin ongelmia kommunikaatiossa. Paljon isompi kompastuskivi ovat viittaukset, joissa ei tarkenneta, kenestä tai mistä on kyse. Kun sanomme Pistä se sinne oletamme, että kuulijan mielessä ”se” ja ”sinne” ovat samoja asioita kuin puhujan. Oletus voi osoittautua vääräksi.

Kotona missä puhutaan nopeasti ja sen kummemmin miettimättä, tällaisia tilanteita tapahtuu usein. Vie ne laatikot vintille Okei, puhujalla on selvästi mielessä tietyt laatikot, mutta entäpä jos laatikoita on enemmän ja kuulija ymmärtää laatikot toisella tavalla. Pasilla on taas joku uusi nainen. Puhujalle on tietysti selvää, kenestä hän puhuu, mutta jos kuulija tunteekin useamman Pasin. Näin hän voi yhdistää asian väärään Pasiin. Koska tällainen tieto on sosiaalista pääosaa, hän ehkä levittää sitä eteenpäin. Näin pieni väärinymmärrys kertaantuu ja kohta monien ihmisten mielessä väärä Pasi liitetään uuteen naiseen.

Sovin kerran puolisoni kanssa, että hän on vastassa minua juna-asemalla. Kommunikaatio sujui ilman ongelmia, viesti meni perille. Pieni yksityiskohta jäi kuitenkin sopimatta, nimittäin millä asemalla. Tavalliseen tapaan Oriveden asemalla vai Tampereella, kun vaimo muutenkin oli siellä asioilla. Hän ymmärsi, että Tampereen asemalla ja minä että Oriveden. Väärinymmärrystä seurasi tunnin odottelu, ja pieni selvittely, kumpi oli ymmärtänyt väärin. Tällaisissa tapauksissa syyllistä on turha etsiä, koska kommunikaatio on aina kahden kauppa.

Työpaikalla ollaan yleensä täsmällisempiä erityisesti, jos puhutaan työtehtävistä. Mutta erehdyksiä voi silti tapahtua. Tee se teksti valmiiksi torstaiksi voi tarkoittaa kuulijalle eri tekstiä kuin puhujalle. Joskus menevät myös viikot sekaisin, tämän vai ensi viikon torstaiksi. Nimet voivat mennä sekaisin myös työpaikalla, jos Sareja tai Jareja on useampia. Työpaikalla on myös riskinä, että lähetetään isolle joukolle viesti, että nyt on tällaista ja tällaista menossa ja nämä pitäisi hoitaa – eikä kerrota, kenen pitää tarttua ja mihin. Pallo tippuu helposti väliin ja ihmiset ajattelevat, että joku muu hoitaa. Tai sitten useampi rupeaa tekemään samaa asiaa.

Kun opiskelijat ovat kursseillani kirjanneet kotitehtävänä väärinymmärryksiä, niissä toistuu yleensä yksi vakioteema, kaupassakäynti. Tapahtumien kulku menee yleensä näin. X pyytää samassa taloudessa asuvaa Y:tä käymään kaupassa ja ostamaan leipää. Kun Y sitten tulee kaupasta ja X näkee, että hän on ostanut tummaa leipää, tämä saa kuulla kunniassa. Miks sä ostit tummaa leipää, mähän pyysin ostamaan vaaleeta. Tähän Y vastaa Eikun sä pyysit tuomaan LEIPÄÄ. Monissa kuvauksissa X tokaisee tähän vielä Olisi sun pitänyt ymmärtää, että tarkoitin vaaleeta. Tapahtuu siis yhteisen tietopohjan illuusio, joka on erityisen tavallinen, kun puhumme ihmiselle, jonka luulemme tuntevamme läpikotaisin.

Oikeastaan ruokakaupassa voi teoriassa tehdä valtavat määrät erilaisia virheostoksia. Eikä vain teoriassa vaan myös käytännössä. Jos pitäisi ostaa hedelmiä, leikkeitä, grillimakkaraa tai juustoa, tarjolla on suuri valikoima erilaisia tuotteita. Toki jokaisessa perheessä on tietyt vakiokäytänteet, mutta nekään eivät välttämättä ole selviä sille, joka käy kaupassa vain harvoin. Perheessä voi olla myös tiettyjä linjauksia koskien kotimaisuutta tai ekologisuutta. Periaatteiden noudattamisessa on kuitenkin aina rajatapauksia. Ostetaanko suomalaisia omenoita tai tomaatteja vaikka ne maksavat kaksi kertaa enemmän kuin ulkolaiset. Kun kaupassa kävijä tekee oman valintansa, se ei välttämättä vastaa kumppanin suosimaa periaatetta.

Kaupassa on paljon muitakin mahdollisuuksia tehdä väärä valinta. On erialaisia pakkauskokoja ja valmistajia. Viimeinen myyntipäiväkin voi olla ratkaiseva. Voiko kalaa ostaa, vaikka viimeinen myyntipäivä on jo kahden päivän päästä. Pitääkö ja saako ostaa täplätuotteita, jotka ovat menossa vanhaksi. Jne. Jne. Mahdollisuuksia tehdä väärä ostos on, vaikka kuinka paljon. Toki vain omissa maailmoissa elänyt tumpelo tekee jatkuvasti vääriä valintoja. Mutta jos kauppalista on pitkä ja epätarkka, väärinkäsityksiä tapahtuu väistämättä kaikille – ainakin silloin tällöin. Helposti käy niin, että ihmisten aivoitukset eivät mene samaa tahtia, jolloin lopputulos ei miellytäkään kaikkia.

Riittävä ymmärtäminen

Sanan ”riittävä” merkitys on jo lähtökohtaisesti tilannekohtainen, kaikki on kiinni tulkinnasta, siitä mitä puhuja tarkoittaa juuri kyseisessä tapauksessa. Riittävä määrä perunoita on ihan eri asia kuin riittävä määrä kastiketta. Ja riittävä määrä perunoita tarkoittaa ihan eri asiaa, jos syöjiä on kaksi tai jos heitä on kymmenen. Ja jos jää on riittävän kestävää, sen paksuus on ihan eri, jos jäälle on menossa ihminen tai jos sinne mennään moottorikelkalla. Hiljattain Kielikellossa oli artikkeli, jossa pohdittiin, mikä on riittävän hyvää suomea. Riippuu tilanteesta.

Niin työpaikoilla kuin kotonakin asiat pyritään tekemään riittävän hyvin. Jos tekee liian huonosti, joku on tyytymätön tekemisen jälkeen. Toisaalta ei ole mieltä tehdä asioita LIIAN hyvin, koska se merkitsee ajan, energian ja resurssien tuhlaamista. Kokemus määritelläänkin usein siten, että se on taitoa tehdä asiat riittävän hyvin mutta ei liian hyvin. Ongelmaksi kuitenkin jää se, että RIITTÄVÄN hyvin merkitsee eri ihmisille eri asiaa.

Sana ”kaikki” tuntuu tarkemmalta kuin sana ”riittävä”. Kuitenkin kaikki-sanankin oikea ymmärtäminen vaatii tilannetajua. Jos puheenjohtaja sanoo, että voimme aloittaa, kun kaikki on jo paikalla, merkitys on todennäköisesti ’kaikki joihin pitikin tulla’. Mutta jos olen ollut retkellä isomman porukan kanssa ja kerron, että kaikki olivat retkeen tyytyväisiä, kuulijan pitää tulkita, tarkoitetanko ihan kaikkia retkeen osallistuneita vai vain meidän porukkaa tai ihmisiä, jotka sekä puhuja että kuulija tuntevat. Oikeastaan melko väljää puhetta, mutta hyvin tavallista. Tavallisessa kommunikaatiotilanteessa lauseen tarkka merkitys ei ole kovin tärkeää, mutta jos retken järjestäjälle tehdään reklamaatio huonoista järjestelyistä, on hyvinkin tarkkaa, kuinka moni oli tyytymätön.

Kaikki-sanan monitulkintaisuutta voi havainnollistaa vanhalla grillikioskivitsillä: Myyjä kysyy vakiokysymyksen: Tuleeko kaikki mausteet. Siihen asiakas vastaa nenäkkäästi Ei kun jätä vähän muillekin!

Sana ”kaikki” liitetään usein ihmisryhmiin. Kaikki suomalaiset pääsivät mäkihypyssä toiselle kierrokselle, tarkoittaa, että kaikki suomalaiset, jotka olivat mukana kilpailussa. Jos kaikki-sanan jätetään pois, merkitys pysyy samana: suomalaiset pääsivät toiselle kierrokselle. Aina merkitys ei kuitenkaan ole selvä. Jos sanotaan, että suomalaiset ulkoilevat entistä enemmän luonnossa, merkitys ei suinkaan ole ’kaikki suomalaiset’. Oikeastaan erilaisiin ihmisryhmiin liittyvät otsikot ja muut typistetyt ilmaukset ovat usein harhaan johtavia. Jos sanotaan, että eläkeläiset ovat alkaneet juoda enemmän, tajuamme varmaan, että kyse ei ole kaikista eläkeläisistä, mutta hämärän peittoon jää, kuinka suuresta muutoksesta on kyse. Vastaavia kysymyksiä herättää otsikko ’Nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt’. Joillakin on ehkä lisääntynytkin, mutta useammalla vähentynyt.

Sana kaikki, kuten aina, ei koskaan ja tuhat kertaa, ovat tavallisia liioittelussa. Liioittelu on hyvin tavallista arkipuheessa. Sitä käytetään usein moitteissa. Eräs nelivuotias näpäytti isäänsä, joka sanoi hänelle Mä oon jo sata kertaa sanonut sulle, että älä roiku siinä puussa. Poika tokaisi jämäkästi Sä oot sanonut vasta kolme kertaa. Kun jotakin nettivideota on katsottu jo miljoona kertaa, ymmärrämme, että luku on todellinen, mutta kun joku kertoo, että joutui käymään ripulin takia ainakin miljoona kertaa vessassa, tiedämme, että kertoja on ollut maksimissaan kymmenkunta, ehkä ”vain” viitisen kertaa. Liioittelun avulle kuulijalle välittyy puhujan kokema tunne.

Liioittelun tulkitseminen vaatii lukutaitoa. Oletetaan, että A ehdottaa B:lle ”Mennään Madeiralle patikoimaan”, ja B vastaa ”Ei kun mennään Gomeralle, se on tuhat kertaa parempi paikka”. Tässä tuhat kertaa parempi tarkoittaa suunnilleen ’minun mielestäni paljon parempi’. Liioittelun avulla puhuja korostaa mielipidettään. Toinen liioittelun muoto liittyy yleistyksiin, joita käytetään, kun ollaan turhautuneita tai harmissaan. Ne voivat olla osa arkikeskustelua, kuten Mikset sä koskaan puhu mulle tai Miksi sä oot aina myöhässä. Ei siis oikeasti ”aina”, vaan harmittaa kun jouduin odottamaan. Tällaiset tilanteet saivat Suurlähettiläät laulamaan Pitääks sun aina: pitääks sun aina olla niin helvetin hankala.

Samalla tavalla kun ihminen sanoo Miks aina sataa, merkitys on ’Ottaa aivoon, kun sataa niin usein’.  Jos joku parahtaa Miksi kaikki koneet menee nykyään aina heti rikki, hän saattaa kaiken kansan kuuluville harmituksensa siitä, että jokin melko uusi kone meni rikki juuri kun hän tarvitsi sitä; olisi voinut olettaa, että se kestäisi pitempään. Keskustelu tai ainakin ajattelu voi mennä vielä pidemmälle. ”Ne tekee niistä tahallaan sellaisia, että ne kestää juuri vain takuuajan, jotta voisivat myydä sitten taas uuden koneen.” Joku voi vielä huutaa EU:ta apuun. ”Ne keksii kaikkia typeriä direktiivejä, mutta tätä asiaa ne ei saa kuntoon”.

Pyytäminen on vaikeaa

Pyynnön esittäminen vaatii joskus tarkkuutta, koska se on herkkä asia, astutaanhan siinä toisen ihmisen reviirille. Yksi keino lieventää pyyntöä on käyttää sen esittämisessä pumpulia. Esimies ei ehkä sano Tee tarjouspohja perjantaiksi, vaan käyttää pehmeämpää tapaa sanoa sama asia esimerkiksi Tarvitsisin tarjouspohjan perjantaihin mennessä tai Tarjous olisi hyvä olla valmis perjantaina. Pumpulin käyttö on usein perusteltua, mutta jos sitä on liikaa, viesti voi jäädä matkalle ja homma tekemättä.

Joskus pehmentimenä on vihjepuhe. Sitä käytetään paljon monissa kodeissa. Yksi tapa vihjata on esittää pyyntö väitelauseella. Jos joku menee huoneeseen missä musa pauhaa kovalla, ja sanoo Kauheen kovalla toi sun musas, on melko selvää, että puhuja pyytää pistämään musaa pienemmälle. Kun ulosmenijälle sanotaan Roskis on täynnä, lause voi tuskin tarkoittaa muuta kuin ’Vie roskis mennessäsi’. Huuto Ruoka jäähtyy on ilmiselvä kehotus tulla syömään ja vikkelään.

Toteamus Auto on likainen voi sekin olla pyyntö, mutta tämä tulkinta vaatii otollisen puhetilanteen. Lause voi olla pyyntö vain, jos puhuja on henkilö, jolla on valta esittää pyyntöjä, ja kuulijana on henkilö, joka kykenee pesemään auton ja on muutenkin se joka yleensä huolehtii auton pesusta. Eli jos lauseen päästää suustaan pieni lapsi tai jos hän on kuulijana, kyseessä tuskin on pyyntö.

Tällainen vihjepuhe on tavallista eri kielissä ja kulttuureissa. Usein ajattelemme, että englanninkielinen lause The car is dirty on vaikea ymmärtää, koska sanat näyttävät ja kuulostavat ihan erilaisilta. Sitä ne tietysti ovatkin, mutta se on vain pintakiiltoa. Kun kurkistamme sanojen taakse ja tarkastelemme, mitä puhuja tarkoittaa niillä, yhtäläisyyttä kielten välillä on paljonkin. Normitilanteessa puhuja tarkoittaa likaisuudella kielestä riippumatta auton ulkokuorta, eikä esimerkiksi sisätiloja, moottoria tai alustaa. Myös itse likaisuuden määritelmä on todennäköisesti kielestä riippumaton. Siihen voi toki vaikuttaa ihmisten henkilökohtaiset käsitykset, jonkun mielestä auto voi likainen, vaikka jonkun toisen mielestä se on ihan okei puhdas. Sanojen taakse kätkeytyy siis paljon merkityksiä, jotka voivat mennä yksiin tai sitten eivät. Kun ne menevät yksiin, siirtyminen kielestä toiseen sujuu helposti. Jos taas eivät, ongelmia voi tulla vaikka puhuttaisiin samaa kieltä.

Lauseeseen voi liittyä vielä tarkempiakin nyansseja, joita kuulijan on mahdotonta tajuta kaikkia. Jos on tarkoitus vihjata, että auto pitäisi pestä, jää edelleen avoimeksi, kuinka kiireellisestä asiasta on kyse. Pitääkö pesemisen takia peruuttaa illalla oleva harrastus vai onko ok, että auto pestään vasta huomenna. Toki tätä voi aina kysyä. Mutta usein kun mieli on kehittänyt oman tulkintansa, kuulija ei lähde sitä itse kyseenalaistamaan. Empivä kysymyskin voi olla vieno pyyntö tai ehdotus, esimerkiksi Olisikohan jo sopiva aika keittää kahvia tai Olisikohan tässä lähistöllä ruokapaikkaa.

Kun pyysin opiskelijoita kertomaan, miten he pyytäisivät kaveria jeesaamaan uuden kännykkäsovelluksen kanssa, erilaisia vastauksia tuli kymmenittäin. Oli suoria pyyntöjä, kuten Auta mua tän äpin kanssa ja oli kysymysmuotoisia pyyntöjä, kuten Voiksa näyttää, miten tää toimii tai Ehtisitkö millään auttaan minua. Joissakin pyynnöissä puhuja vetosi omaan avuttomuuteensa, kuten Mä on niin avuton näiden sovellusten kanssa, voisiksä jeesata. Mielenkiintoinen tapa esittää pyyntö oli puhua ikään kuin itsekseen, samalla puhuja toivoo tämän olevan riittävä vinkki avun saamiseen. Tällaisesta ääneen ajattelusta oli esimerkkinä muun muassa Vitsit, mä en osaa käyttää tätä, Siis miten tää oikein toimii? tai Tää uusi sovellus on aivan liian vaikee mulle. Pyyntö voidaan siis esittää hyvin monella eri tavalla. Toiset niistä on suoria ja yksiselitteisiä, toisissa kuulijalle jää paljon pelivaraa sen suhteen, miten se pitäisi ymmärtää.

Myös moite voidaan naamioida kysymyksen tai väitteen muotoon. Kun sanotaan Joku on tuonut eteiseen kuraa, Miksi ulko-ovi on auki tai Kukaan tervejärkinen ei lue tuollaisia roskalehtiä äänensävyssä voi kuulla moitteen.

Lauseiden taakse kätkeytyy usein monimutkaisia merkityskimppuja. Kun joku sanoo ”Kuka on vienyt mun sateenvarjoni?”, hän varmaankin haluaa löytää sateenvarjonsa, mutta kokonaisuudessaan viestin sisältönä saattaa olla: ’tarvitsen sateenvarjoani; se ei ole paikallaan’, ’joku on ilmeisesti käyttänyt sitä ja jättänyt palauttamatta sen oikealle paikalleen’, ’pyydän sitä joka on tämän tehnyt, kertomaan missä sateenvarjo on’. Jos äänensävy on tiukka, lisämerkityksenä voi olla: ’tämä olkoon viimeinen kerta, kun joku lainaa sateenvarjoani eikä palauta sitä oikealle paikalleen’.

Pyynnön piilottaminen pumpuliin kuuluu kohteliaaseen puhetapaan. Sama koskee kielteistä vastausta pyyntöön. Sen sijasta että sanottaisiin EI, kerrotaankin syy kielteiseen vastaukseen. Kun kysytään Mennäänkö illalla leffaan? vastataan Voi harmi, mulla on huomenna tentti. Vastaavasti kysymykseen Aiotteko mennä mukaan puheenjohtajakisaan? voi antaa vastauksen Minulla pieniä lapsia ja haluan viettää aikaani myös heidän kanssaan. Vielä yksi esimerkki: Miten olisi yhteinen lounas torstaina? Oikeastaan mä lupasin mennä silloin syömään Kallen kanssa. Kuulija ei voi olla aina varma, että epäsuora vastaus on oikea syy kieltäytymiselle. Voi olla, että vastaaja ei vain halua mennä kysyjän kanssa elokuviin, mutta ei halua sanoa tätä suoraan. Tai hänellä on rahat niin tiukalla, että ei ole varaa ostaa lippua.

Piiloviestintää

Joskus vihje on piilotettu vielä syvemmälle niin, että se voi jäädä kuulijalta huomaamatta. Lause Virtaset osti sähköauton voi sisältää vihjauksen siihen, että meidänkin pitäisi harkita ostamista. Puhuja ei ehkä halua sanoa asiaa suoraan, vaan heittää koepallon ja katsoo, tarttuuko kuulija syöttiin. Vastaavasti lause Oletko huomannut, että Heidi syö kauheen vähän ei ole välttämättä vain kysymys, vaan se voi tarkoittaa, että asiasta pitäisi puhua Heidin kanssa.

Piiloviestintää voi sisältyä myös uutisten kertomiseen. Elämässämme tapahtuu kaiken aikaa monia asioita, kuulemme muilta ihmisiltä erilaisia uutisia ja luemme niitä internetistä tai kuulemme tv:stä tai radiosta. Meillä on siis valtavat määrät potentiaalista kerrottavaa, kun olemme perheen parissa tai kun tapaamme tuttavia ja kavereita tai kun täytämme taukotilan ilmatilaa työpaikalla. Yleinen periaate uutisten valinnassa ja levittämisessä on sama kuin medialla: uutisen pitäisi olla kiinnostava ja merkittävä kuulijalle tai lukijalle. Kun kuulijoita on vähän, ehkä vain yksi, valinta voidaan tehdä täsmällisesti ottamalla huomioon hänen kiinnostuksen kohteensa.

On meillä toki omiakin tarpeita. Meillä on kova tarve kertoa muille, kun meille on tapahtunut jotakin ikävää, mukavaa tai muuten vain poikkeuksellista. Samalla saatamme kerätä arvostusta tai myötätuntoa. Ystävien ja tuttavien kesken uutisten valintaan voi heijastua myös salaisempi tavoite. Voimme ottaa esille sellaisia asioita, joista on ollut puhetta ennenkin, ja tuoda samalla argumentteja omien mielipiteittemme puolesta. Jos en pidä jostakin poliitikosta, urheilujoukkueesta tai ihmisryhmästä, kerron helposti sitä koskevan negatiivisen uutisen. Jos olen aikaisemmin ollut vahvasti sitä mieltä, että saunassa käyminen tai kahvin juominen on terveellistä, poimin tarjolla olevasta informaatiosta sitä koskevan positiivisen uutisen. Tällöin viestin piilomerkitys on ’olin siis oikeassa’.

Sama lause voi merkitä eri tilanteissa hyvin erilaisia asioita. Jos astutaan lentokoneesta etelän aurinkolomalla ja sanotaan Onpas täällä kylmä, lause heijastaa pettymystä, koska odotusarvona on ollut lämmin henkäys. Jos sama lause sanotaan, kun mennään syksyllä kesämökille, se voi sisältää pyynnön pistää heti uuniin tai kamiinaan tuli. Jos mennään saunaan vieraan kanssa, lauseeseen Onpas täällä kylmä sisältyy ehkä anteeksi pyyntö, tai jos paikalla on saunan lämmittäjä, kyseessä on moite. Jos mennään kotiovesta ulos, lause voi ilmaista ihmetystä: puhuja oli odottanut, että ilma olisi ollut lämpimämpi. Esimerkit osoittavat, kuinka paljon piilomerkityksiä yksittäisiin lauseisiin voi sisältyä.

Otetaan vielä herkempi tapaus, jossa kompastuskivenä saattaa olla tilanteen vääränlainen arviointi. A ja B ovat sopineet menevänsä viikonloppuna mökille, JOS EI SADA. A ei ole kuitenkaan kovin halukas lähtemään, koska lauantaina olisi jalkapallo-ottelu, jota hän haluisi mennä katsomaan. A nousee lauantaiaamuna sängystä ja menee ikkunan ääreen. Ulkona ei varsinaisesti sada, mutta vähän tihuttaa. Hän miettii tarkkaan mitä hän sanoo B:lle. Hänen tekisi mieli sanoa, että sataa, mutta hän pelkää, että tästä tulkinnasta voi tulla sanomista. Riippumatta siitä, mitä hän sanoo, olennaista on hänen äänensävynsä. Jos hän puhuu sateesta, äänessä ei saisi olla mitään merkkiä ilosta vaan siitä pitäisi kuulua pettymys.

Olemme käyneet läpi erilaisia tilanteita, joissa ihminen ei puhu suoraan vaan käyttää peiteltyä puhetapaa. Viestin merkitys ei olekaan ymmärrettävissä suoraan siitä, mitä hän sanoo, vaan kuulijan ja lukijan on ymmärrettävä, mitä on kätkettynä sanojen taakse. Viestin lähettäjä voi olla tarkoituksellisesti epämääräinen tai hän ei itse huomaa puheensa piilomerkityksiä. Joka tapauksessa kuulijan on oltava tarkkana, jotta ei tekisi vääriä tulkintoja.

On vielä yksi muukin syy siihen, että puhumme epämääräisesti. Se voi johtua siitä, että ajatuksemme ovat epämääräisiä. Emme itsekään tiedä, mitä haluaisimme sanoa. Tai tiedämme, mutta emme löydä sopia sanoja ajatuksillemme ja tunteillemme. Silloin kuulijan tehtävä on yrittää arvata, mitä puhuja yrittää sanoa.

Kommunikaatiossa pitää siis olla tarkkana, koska meillä on tapana puhua varsin epämääräisesti. Puheen epämääräisyys ei toki aina haittaa kommunikaatiota. Siitä tulee kuitenkin kompastuskivi, kun kuvittelemme ilmaisevamme itseämme selvästi ja yksiselitteisesti, mutta kuulijan näkökulmasta näin ei ole. Jos haluaa varmistaa, että tulee ymmärretyksi oikein, kannattaa miettiä sanojaan myös kuulijan näkökulmasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *