Category Archives: Tartuntataudit

Jäävätkö käyttäytymistieteet lääketieteen alle myös pandemiassa?

Suomen tiedeakatemioiden puheenjohtaja (HS 24.9.) totesi pandemian kukistuvan vain tutkimustiedolla. Olen tismalleen samaa mieltä! On syytä kuitenkin huomauttaa vakavasta epätasapainosta tutkimusalojen välillä: Kesän lopussa oli meneillään pandemiaan liittyviä rekisteröityjä lääketutkimuksia lähes tuhat, kun taas rekisteröityjä käyttäytymis-, ympäristö-, yhteisö- tai systeemisiä interventiotutkimuksia vain piskuiset kuusi. Jälkimmäisen kaltaiset tutkimukset auttaisivat ymmärtämään, millä keinoin saada ihmiset paremmin toimimaan suositusten mukaisesti silloin, kun yhteiskunnan laajat sulut eivät ole mahdollisia – esimerkiksi etäisyyden pitämisen, käsien puhdistamisen ja kasvomaskien käytön osalta. 

Tämä epäsuhta ei koske vain koronakriisiä: Esimerkiksi ei-tarttuvien tautien kuten syövän osalta käyttäytyminen vaikuttaa yli 40%:iin tapauksista, mutta käyttäytymiseen liittyvän ennaltaehkäisyn keinojen tutkimus saa alle 5% tutkimusrahoituksesta Iso-Britannian syöpätutkimusinstituutin mukaan. Johtava lääketieteen lehti Lancet peräänkuulutti jo v. 2018 pääkirjoituksessaan ”biolääketieteellisen kuplan puhkaisemista” ja preventiiviseen tutkimukseen aiempaa suurempaa panostamista. On siis yleistä, ettei käyttäytymis-, ympäristö-, sosiaalisen ja systeemien tutkimuksen hyötyä terveysongelmien ratkaisemisessa tunnisteta.  

Lääke- ja rokotetutkimukset ovat kullanarvoisia, mutta käyttäytymistieteellisen preventiotutkimuksen piskuista siivua voisi edes hieman kasvattaa.

Tehokkaimmat vaikuttamisen keinot suunnitellaan huomioimaan järjestelmän eri toimijat niin yksilö-, yhteisö- kuin väestötasolla, yksittäiset temput eivät yksinään kanna pitkälle. Suomen harvat aiheeseen perehtyneet käyttäytymistieteilijät haluavat suoltaa ideoita tehokkaista vaikuttamiskeinoista, mutta ilman konkreettisia rahallisia panostuksia tämän alan koulutukseen tai tutkimukseen se on haastavaa. 

On tehtävä ero havainnoivan ja interventio-tutkimuksen välillä: Kyllä useat käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteelliset hankkeet ovat Suomessakin saaneet rahoitusta koronapandemian vaikutusten tutkimiseen, ja osa jopa sen aiheuttamiin haittavaikutuksiin kohdistuvaan interventiotutkimukseen. Mutta tietääkseni ei preventiiviseen tutkimukseen ainakaan – toistaiseksi. (Omakin kontribuutio on jäänyt tällaisten tutkimuskatsausten tasolle valitettavasti.)

Olisin iloissani, jos kuulisin Suomessa olevan meneillään olevista interventiotutkimuksista siitä, millaisin keinoin tehokkaimmin viestitään tai tutkien kehitetään tai vertaillaan keinoja vaikuttaa suositusten noudattamiseen!

WHO on korostanut käyttäytymisen ymmärtämisen hyötyä pandemian torjunnassa: Heidän kehittämällään työkalulla voi tunnistaa motiiveja, esteitä, väärinymmärryksiä ja useita muita (sosiaali)psykologisia tekijöitä, joita voi hyödyntää viestinnän kohdentamisessa.

Uusi BESSI-yhteistyö (Behavioural, Environmental, Social and Systems Interventions (for pandemic preparedness)) tulee järjestämään kiinnostavia tapahtumia ja evidenssikoonteja aiheen tiimoilta: “Suppression of epidemics cannot rely solely on the hope of effective vaccines and/or medical treatment: we need a “Plan B” of effective behavioural, environmental, social and systems interventions (BESSI) to reduce transmission.

Tutustu lisää täältä!
https://www.bessi-collab.net/about-us

Miten saada yleisötapahtumien järjestäjät auttamaan koronatorjunnassa?

Olin parissa taidenäyttelyssä, jossa hoidettiin eri tavoin yleisön turvallisuudesta huolehtiminen. Toinen paikoista mahdollisti yleisön sellaisen toiminnan, että paikalla on riski tulla viruslingoksi. Kysyin lipunmyynnistä, miksei kukaan ensimmäiseen 40 minuuttiin tullut muistuttelemaan jonoon turvavälin pitämisestä. Edessämme ja takanamme oli seurueita, joissa yskittiin ja köhittiin (ei hihaan eikä nenäliinaan), ja turvaväleistä muistuttaminen oli meistä itsestämme kiinni.

Koronaturvallisten ympäristöjen luominen vaatii käyttäytymisen muokkaamista, jota ei täysin voi jättää yksilöiden vastuulle tai THL:n sinänsä selkeiden, yksilöille suunnattujen julisteiden tai mainosten varaan. Avainasemassa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisessa ovat myös ne organisaatiot, jotka järjestävät yleisötapahtumia.

Lipunmyyjä sanoi, että he ovat kyllä välillä käyneet muistuttamassa turvaväleistä, mutta ihmiset eivät välttämättä tottele, ja vaikutti sen vuoksi lannistuneelta. Toista aaltoa ei voida välttää, jos tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti velvollisuuteensa suitsia ihmisiä oikeaan toimintaan.

Tässä joitain ideoita.

  • Ongelma 1. Yrittäjillä ja tapahtumajärjestäjillä on harhakuvitelma, että jämäkkä ja vastuullinen suhtautuminen viruksen leviämisen torjuntaan olisi asiakkaiden mielestä noloa tai turhaa tai karkottaisi heitä.

Ratkaisuidea: Nyt tulee aktiivisesti luoda käsitystä siitä, että koronavirukseen vakavasti suhtautuvat yrittäjät ja tapahtumajärjestäjät ovat fiksuja, luotettavia ja osaltaan kantavat vastuunsa siitä, että toista aaltoa ei synny ja yhteiskunta joudu taas sulkutilaan. Esim. THL:n mainoksiin voisi lisätä tällaista maine- ja mielikuvaviestintää, eli organisaatioita ei motivoitaisi pelkällä informaatiolla tai toimintasuosituksilla, vaan vedottaisiin myös yrityskuvaan. Harva yrityksistä tai toimijoista haluaisi näyttäytyä munattomana, tulevana viruslinkona, ja ehkä lakkaisi pelkäämästä jämäkkää asiakkaiden opastamista?

  • Ongelma 2. Yksittäiset tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti virukseen eikä motivaatio riitä vastuulliseen toimintaan.

Ratkaisuidea: Tapahtumajärjestäjille luodaan selkeät velvoittavat ohjeet, miten toimia, ja näiden rikkomisesta voi seurata sakko tai toimintakielto.

  • Ongelma 3. Tapahtumajärjestäjät ovat motivoituneita, mutta eivät tiedä, miten motivoida asiakkaita, esimerkiksi turvaväleistä muistuttaessa tai yskimishygienaan puuttumisesta. Haluttomuus puuttua lisääntyy, kun pelkkä tiedon toitottaminen huomataan tehottomaksi.

Ratkaisuidea: Yleensä perustelujen antaminen ja myötätunnon osoittaminen yhdistettynä konkreettisiin ohjeisiin on tehokkaampaa kuin pelkkä ”pitäkäähän turvavälejä”-huutelu. Kootaan parhaat käytännöt -checklista, jossa tapahtumajärjestäjät voivat omiin turvallisuussuunnitelmiinsa poimia ideoita, miten asiakaspalvelijat voivat viestiä turvaohjeita. Esimerkiksi:

  • ”Hyvä yleisö! Varmasti moni teistä tietääkin, että xx% koronaa sairastavista on oireettomia ja korona tarttuu ihan hengitysilman välityksellä. Joten pyytäisinkin teitä nyt suojelemaan itseänne ja toisianne pitämällä mielellään 2 metrin väli toisiin seurueisiin – kiitos kun teette yhteistyötä!”, tai
  • ”On mahdollista, että useammalla meistä täällä olijoista on oireeton korona, joten siksi pyytäisin teitä pitämään 1-2 välin toisiin ihmisiin. Kiitos paljon!”, tai
  • ”Haluaisimme pitää Suomen talouden pyörät jatkossakin pyörimässä, ja tämän paikan avoimena, joten vältetään viruslinkoilua ja pidetään etäisyyttä muihin ihmisiin! Kiitos paljon!”, tai
  • “Kukaanhan ei tietystikään tykkää tästä, mutta koronan takia joudun pyytämään ja kiittämään, jos jaksatte toimia kuin jokaisella täällä olisi korona eli pitää seurueittain turvaväliä ja yskiä allergisenkin aivastuksen hihaan!”tai
  • ”Meillä käy asiakkaina paljon riskiryhmäläisiä, ja jotta he jatkossakin uskaltaisivat käydä täällä, pyytäisin kaikkia toimimaan ikään kuin teillä olisi oireeton korona. Eli pienetkin yskäisyt kannattaa kohdistaa hihaan, ja pitäkää etäisyyttä muihin ihmisiin. Suurkiitos!”

Tämä toisi vähän lihaa luitten ympärille tämänhetkisten ”yski oikein” ja ”pidä turvaväliä” –kylttien päälle (joiden vaikutus on selvästi laantunut). Tapahtumissa on mitä parhain tilaisuus myös valistaa kansalaisia, monelle kansalaiselle on varmastikin epäselvää, MITEN korona leviää aerosoliteitse, ja kuinka suuri osa tartuttajista ei lainkaan tiedä omasta tartunnastaan (oireettoman tartunnan osuus).

Näiden taudin tartuntamekanismien selkeä ja kärsivällinen selittäminen auttaisi ihmisiä ymmärtämään toimintaohjeiden perusteet: miksi meidän kaikkien tulisi toimia, kuin itsellä olisi virus. Voisimmeko tehostaa tätä terveyskasvatusta valjastamalla yleisötapahtumien järjestäjät mukaan tekemään tätä valistustyötä – kaikki kansalaiset kun eivät kuuntele STM:n tiedotustilaisuuksia tai lue lehdistä tartuntamekanismeja selostavia tekstejä.

***

Vaikuttava viestintä toki vaatisi selvittämistä ja tutkimista, mitkä ne todelliset toiminnan esteet ovat – nämä kolme ongelmaa ja ratkaisuehdotusta nyt kuitenkin hihasta heitettynä yhden keskustelun ja siitä tulleiden aivoitusten jälkeen. Kuulen mielelläni palautetta ja lisäideoita!

Ps. Psykologia-lehti julkaisee pian juttumme käyttäytymistieteen annista koronaviruksen torjunnassa. Tähän liittyen olemme julkaisseet osan siitä blogina: 12 viestintäperiaatetta ihmisten motivoimiseksi ja sitouttamiseksi koronaohjeiden noudattamiseen. Mikään yksittäinen viestintätyyli ei tietenkään saa 100%a ihmisistä kuin taikaiskusta noudattamaan ohjeita, mutta useiden tutkimusten mukaan tietyillä viestintäperiaatteilla saa kuitenkin nostettua ohjeita noudattavan porukan osuutta. Näitä ideoita voisivat ehkä myös tapahtumajärjestäjät hyödyntää!