Category Archives: Vuorovaikutus

Kuusi syytä, miksi rokotteiden suojatehosta kerrottava avoimesti

(Huom. teksti on kirjoitettu aiemmin syksyllä)

Tämä ei ole tutkimukseen perustuva vaan näppituntuma: Monella rokotetulla Suomessa tuntuu olevan käsitys, että tupla-annos suojaa kaikelta koronaan liittyvältä. Vaikka rokotus on erittäin hyvä suoja vakavaa tautia kohtaan, varsinkin deltavariantin osalta se ei yhtä hyvin suojaa infektiolta ja oireiselta taudilta (vaikka näiden todennäköisyys on tietysti merkittävästi alempi kuin rokottamattomilla!).

Olen ehdottanut, että väestölle viestittäisiin selkeästi, että tuplarokotus* ei ole 100% tehokas suoja kaikkea koronaa liittyvää vastaan, vaan kuvattaisiin harmaan sävyt avoimesti.

Minulta on kysytty, eikö tällainen lähestymistapa vähentäisi rokottautumisintoa. En usko: Hyvin monessa Euroopan maassa on saatu rokotusluvut korkeiksi, vaikka samalla on suositeltu tai edellytetty suojatoimia kuten maskeja myös rokotetuilta. Kyllä ihmiset ymmärtävät.

Suomalaiset ovat koulutettua ja fiksua porukkaa. Esimerkiksi punkkirokotteen osalta ihmiset ovat ymmärtäneet, että se suojaa puutiaisaivokuumetta vastaan mutta ei borrelioosia vastaan, ja että siksi borrelioosin torjumiseksi edelleen kannattaa riskialueilla liikkuessa käyttää punkeilta suojaavia vaatteita ja tehdä punkkisyyni jälkeenpäin.

Jos viesti on yksinkertaistetun mustavalkoinen, koronarokote suojaa ja “tuo vapautuksen”, niin epäröivä voi alkaa ihmetellä, kun näkee tiedon, että rokotettukin on saattanut joutua sairaalaan. ”Eikö rokotteen pitänyt suojata?”

Miksi yksinkertaistetun kuvan viestimisen sijasta kannattaa kertoa puutteistakin? Tässä tärkeimpiä.

Jos viestinnässä korostetaan rokotuksen yksioikoista tehoa…

  1. …. luottamus voi vähetä.
    Tanskassa ajatellaan: Trust public with the harsh truths. Ihmiset eivät joudu paniikin valtaan, vaikka heille kerrotaan harmaan sävyt. Epämääräisyys voi vähentää luottamusta.

“Authorities that distrust the population also downplay negative or complicated facts. Rather than explaining emerging evidence of, say, waning immunity or new variants, paternalistic authorities resort to vague reassurances. Our research shows that vagueness inhibits vaccine acceptance and decreases trust in authorities (M. B. Petersen et al. Proc. Natl Acad. Sci. USA 118, e2024597118; 2021).

Upholding trust is key: it is the best predictor of vaccine acceptance and an antidote to misinformation. Danish health authorities talked clearly about severe, potentially fatal, side effects when they suspended the use of specific vaccines, even though the side effects are extremely rare. My research and others’ shows that this decision — with explicit descriptions of trade-offs and efficacy — did not harm overall support for vaccination or trust in health authorities (K. M. Sønderskov et al. Dan. Med. J. 68, A03210292; 2021).

https://www.nature.com/articles/d41586-021-02758-2

  1. …rokotetut voivat vähentää varovaisuutta käyttäytymisessään ja levittää koronaa

    Elokuisessa Nature-artikkelissa todetaan, että deltavariantti saattaa leviätä rokotetuissa nopeammin kuin muut variantit.
    Toki on myös tietoa, että rokotettujen tartuttavuus kestää paljon lyhemmän aikaa kuin rokottamattomien.“The bottom line is, this can happen — it can be true that vaccinated people can spread the virus. But we do not yet know what their relative role in overall community spread is”, ja tämä epätietoisuus askarruttaa myös (otan mielelläni vastaan päivitettyä tietoa aiheesta!).

    Tämä yhdistettynä testimahdollisuuksien vähenemiseen Suomessa voi johtaa siihen, että rokotetusta väestöstä välittyy virusta riskiryhmiin. Rokotettuja ei enää kehoteta oireisenakaan testiin, ellei ole varmistettua koronatapausaltistusta. Näin moni jää epätietoisuuteen ja ketjut voivat ”karata”.

Vaikka tartuttavuus vähenee rokotteiden myötä, niin myös CDC sanoo sivuillaan:
“The risk for SARS-CoV-2 infection in fully vaccinated people cannot be completely eliminated as long as there is continued community transmission of the virus. Early data suggest infections in fully vaccinated persons are more commonly observed with the Delta variant than with other SARS-CoV-2 variants. However, data show fully vaccinated persons are less likely than unvaccinated persons to acquire SARS-CoV-2, and infections with the Delta variant in fully vaccinated persons are associated with less severe clinical outcomes.”
“On kuitenkin hyvä muistaa, että rokotus ei aina estä tartuntoja kokonaan”, todetaan myös THL:n kesäkuisessa tiedotteessa.

  1. …rokotetut eivät muista tai tajua suojata rokotettuja riskiryhmäläisiä heitä tavatessaan

    vaikka myös THL edelleen näin suosittelee.
    Kukaan ei halua viedä hoitokotiin isovanhemmille koronatartuntaa.
  2. …rokotusvastainen propaganda pääsee tekemään tulkintoja rokotettujen sairastumisista ja kuolemista koskevista uutisista ja näin edelleen edistää rokotevastaisuutta.

    Jos rokotuksista on maalattu ruusuinen kuva täyden suojan antajana, disinformaatikot pääsevät sahaamaan ihmisten luottamusta, kun löytyy korkean rokotekattavuuden alueiden sairaalaepidemioita. Harmaan sävyistä selkeästi tiedottamalla ihmiset olisivat ”rokotettuja” näitä virheellisiä vaihtoehtoistulkintoja vastaan.
  3. …rokotetut voivat jälkeenpäin pettyä, kun eivät varoneet ja saivatkin pitkäaikaisen koronataudin.

    Valtaosa long covid -tutkimustiedosta on kerätty rokottamattomilta. Läpäisyinfektioistakin on kuitenkin jäänyt pitkäaikaisoireita. Toivottavasti osoittautuu lisääntyvän tutkimustiedon valossa aiheettomaksi epäillä, että rokotetut voisivat kärsiä laajamittaisesti pitkäaikaisesta koronasta.
  4. …jos kolmas annos päätetään antaa kaikille, osaa hämmästyttää, eikö jos se kaksi annosta riittänytkään.

Tuore upea uutinen (toistaiseksi vasta yhdestä tutkimuksesta) kuuluu, että kolmas rokote (Pfizer) suojaa yli 95% teholla oireista koronatartuntaa vastaan verrattuna kahden annoksen saaneisiin. Kuinka hanakasti ihmiset rientävät ottamaan 3:nnen rokoteannoksen, joka Tanskassa on jo päätetty antaa kaikille, jos heille on annettu kuva että kaksi rokotetta antaa kattavan suojan?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kootusti siis – ymmärrän hyvin, että moniselitteisen viestin antamiseen liittyy paljon ihan hyviä epäilyksiä, mutta nämä eri näkökohdat saavat minut kuitenkin puoltamaan avointa, rehellistä viestintää monimutkaisestakin asiasta.

Rokotteet ovat välttämätön ja paras keino ulos pandemiasta, mutta avoimuus eri rokotussuojan tehosta eri vasteita kohtaan lisäisi luottamusta ja auttaisi osaltaan torjumaan epidemian leviämistä.

(Huom. teksti on kirjoitettu aiemmin syksyllä)

Miten saada yleisötapahtumien järjestäjät auttamaan koronatorjunnassa?

Olin parissa taidenäyttelyssä, jossa hoidettiin eri tavoin yleisön turvallisuudesta huolehtiminen. Toinen paikoista mahdollisti yleisön sellaisen toiminnan, että paikalla on riski tulla viruslingoksi. Kysyin lipunmyynnistä, miksei kukaan ensimmäiseen 40 minuuttiin tullut muistuttelemaan jonoon turvavälin pitämisestä. Edessämme ja takanamme oli seurueita, joissa yskittiin ja köhittiin (ei hihaan eikä nenäliinaan), ja turvaväleistä muistuttaminen oli meistä itsestämme kiinni.

Koronaturvallisten ympäristöjen luominen vaatii käyttäytymisen muokkaamista, jota ei täysin voi jättää yksilöiden vastuulle tai THL:n sinänsä selkeiden, yksilöille suunnattujen julisteiden tai mainosten varaan. Avainasemassa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisessa ovat myös ne organisaatiot, jotka järjestävät yleisötapahtumia.

Lipunmyyjä sanoi, että he ovat kyllä välillä käyneet muistuttamassa turvaväleistä, mutta ihmiset eivät välttämättä tottele, ja vaikutti sen vuoksi lannistuneelta. Toista aaltoa ei voida välttää, jos tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti velvollisuuteensa suitsia ihmisiä oikeaan toimintaan.

Tässä joitain ideoita.

  • Ongelma 1. Yrittäjillä ja tapahtumajärjestäjillä on harhakuvitelma, että jämäkkä ja vastuullinen suhtautuminen viruksen leviämisen torjuntaan olisi asiakkaiden mielestä noloa tai turhaa tai karkottaisi heitä.

Ratkaisuidea: Nyt tulee aktiivisesti luoda käsitystä siitä, että koronavirukseen vakavasti suhtautuvat yrittäjät ja tapahtumajärjestäjät ovat fiksuja, luotettavia ja osaltaan kantavat vastuunsa siitä, että toista aaltoa ei synny ja yhteiskunta joudu taas sulkutilaan. Esim. THL:n mainoksiin voisi lisätä tällaista maine- ja mielikuvaviestintää, eli organisaatioita ei motivoitaisi pelkällä informaatiolla tai toimintasuosituksilla, vaan vedottaisiin myös yrityskuvaan. Harva yrityksistä tai toimijoista haluaisi näyttäytyä munattomana, tulevana viruslinkona, ja ehkä lakkaisi pelkäämästä jämäkkää asiakkaiden opastamista?

  • Ongelma 2. Yksittäiset tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti virukseen eikä motivaatio riitä vastuulliseen toimintaan.

Ratkaisuidea: Tapahtumajärjestäjille luodaan selkeät velvoittavat ohjeet, miten toimia, ja näiden rikkomisesta voi seurata sakko tai toimintakielto.

  • Ongelma 3. Tapahtumajärjestäjät ovat motivoituneita, mutta eivät tiedä, miten motivoida asiakkaita, esimerkiksi turvaväleistä muistuttaessa tai yskimishygienaan puuttumisesta. Haluttomuus puuttua lisääntyy, kun pelkkä tiedon toitottaminen huomataan tehottomaksi.

Ratkaisuidea: Yleensä perustelujen antaminen ja myötätunnon osoittaminen yhdistettynä konkreettisiin ohjeisiin on tehokkaampaa kuin pelkkä ”pitäkäähän turvavälejä”-huutelu. Kootaan parhaat käytännöt -checklista, jossa tapahtumajärjestäjät voivat omiin turvallisuussuunnitelmiinsa poimia ideoita, miten asiakaspalvelijat voivat viestiä turvaohjeita. Esimerkiksi:

  • ”Hyvä yleisö! Varmasti moni teistä tietääkin, että xx% koronaa sairastavista on oireettomia ja korona tarttuu ihan hengitysilman välityksellä. Joten pyytäisinkin teitä nyt suojelemaan itseänne ja toisianne pitämällä mielellään 2 metrin väli toisiin seurueisiin – kiitos kun teette yhteistyötä!”, tai
  • ”On mahdollista, että useammalla meistä täällä olijoista on oireeton korona, joten siksi pyytäisin teitä pitämään 1-2 välin toisiin ihmisiin. Kiitos paljon!”, tai
  • ”Haluaisimme pitää Suomen talouden pyörät jatkossakin pyörimässä, ja tämän paikan avoimena, joten vältetään viruslinkoilua ja pidetään etäisyyttä muihin ihmisiin! Kiitos paljon!”, tai
  • “Kukaanhan ei tietystikään tykkää tästä, mutta koronan takia joudun pyytämään ja kiittämään, jos jaksatte toimia kuin jokaisella täällä olisi korona eli pitää seurueittain turvaväliä ja yskiä allergisenkin aivastuksen hihaan!”tai
  • ”Meillä käy asiakkaina paljon riskiryhmäläisiä, ja jotta he jatkossakin uskaltaisivat käydä täällä, pyytäisin kaikkia toimimaan ikään kuin teillä olisi oireeton korona. Eli pienetkin yskäisyt kannattaa kohdistaa hihaan, ja pitäkää etäisyyttä muihin ihmisiin. Suurkiitos!”

Tämä toisi vähän lihaa luitten ympärille tämänhetkisten ”yski oikein” ja ”pidä turvaväliä” –kylttien päälle (joiden vaikutus on selvästi laantunut). Tapahtumissa on mitä parhain tilaisuus myös valistaa kansalaisia, monelle kansalaiselle on varmastikin epäselvää, MITEN korona leviää aerosoliteitse, ja kuinka suuri osa tartuttajista ei lainkaan tiedä omasta tartunnastaan (oireettoman tartunnan osuus).

Näiden taudin tartuntamekanismien selkeä ja kärsivällinen selittäminen auttaisi ihmisiä ymmärtämään toimintaohjeiden perusteet: miksi meidän kaikkien tulisi toimia, kuin itsellä olisi virus. Voisimmeko tehostaa tätä terveyskasvatusta valjastamalla yleisötapahtumien järjestäjät mukaan tekemään tätä valistustyötä – kaikki kansalaiset kun eivät kuuntele STM:n tiedotustilaisuuksia tai lue lehdistä tartuntamekanismeja selostavia tekstejä.

***

Vaikuttava viestintä toki vaatisi selvittämistä ja tutkimista, mitkä ne todelliset toiminnan esteet ovat – nämä kolme ongelmaa ja ratkaisuehdotusta nyt kuitenkin hihasta heitettynä yhden keskustelun ja siitä tulleiden aivoitusten jälkeen. Kuulen mielelläni palautetta ja lisäideoita!

Ps. Psykologia-lehti julkaisee pian juttumme käyttäytymistieteen annista koronaviruksen torjunnassa. Tähän liittyen olemme julkaisseet osan siitä blogina: 12 viestintäperiaatetta ihmisten motivoimiseksi ja sitouttamiseksi koronaohjeiden noudattamiseen. Mikään yksittäinen viestintätyyli ei tietenkään saa 100%a ihmisistä kuin taikaiskusta noudattamaan ohjeita, mutta useiden tutkimusten mukaan tietyillä viestintäperiaatteilla saa kuitenkin nostettua ohjeita noudattavan porukan osuutta. Näitä ideoita voisivat ehkä myös tapahtumajärjestäjät hyödyntää!

Vaatiiko asiakonflikti tunnekonfliktia

Julkisen keskustelun tyyli: Asiakonflikti on tärkeää, mutta vaatiiko se tunnekonfliktia?

Yhteiskunnallinen dialogi on aina keskeistä osana demokraattisia yhteiskuntia. On tärkeää, että eri näkökulmia esitetään ja haastetaan julkisessa keskustelussa – kriittisen keskustelun kautta saadaan kehitettyä mahdollisimman hyviä ja laadukkaita ratkaisuja.

Ihan sama pointti kuin tieteessä – asia-argumentteja tarkastellaan ja hypoteeseja yritetään todistaa vääräksi.

Mutta vaatiiko kansalaisyhteiskunnassa asioiden kriittinen tarkastelu ja haastaminen välttämättä tunnepitoista, vihamielistä sävyä?

Kansalaisyhteiskunnan keskustelu on tärkeää, ja aiemman sijaan – torien ja sanomalehtien – se nykyään sijoittuu myös sosiaaliseen mediaan. On jo monesti todettu, että kasvoton some voi tuottaa enemmän tunnepitoista ja aggressiivista ilmaisua – tähän on monta sosiaalipsykologistakin syytä (esim. on hankalampi ilmaista epävarmuutta ja lieventäviä eleitä tekstikommunikaatiossa).

Jos oikeasti halutaan OPPIA toisilta, ja kehittää omaa ajatteluaan ja parantaa asioita, riitely ei välttämättä ole kaikkein paras lähtökohta kuuntelemiselle ja dialogin luomiselle. Miksi samastamme asiakonfliktin ja tunnekonfliktin?

Demokratialle keskeistä on se, miten vuorovaikutamme toistemme kanssa. Sillä, että asioista riidellään hirveän tunteellisesti ja loukkaavasti, on ainakin kaksi ikävää sivuvaikutusta demokratiankin kannalta:

  1. Ihmiset poteroituvat puolustamaan omaa kantaansa ja yhteisen oppimisen mahdollisuudet vähenevät. Keskinäisen ymmärryksen mahdollisuudet vähenevät.
  2. Aggressiivinen ja pelottelua sisältävä tyyli voi vähentää osallistumisaktiivisuutta: osa ihmisistä vähin äänin sulkeutuu pois keskustelusta, koska kaikilla meillä ei ole resursseja ja valmiutta kokea vihamielissävytteistä keskustelua innostavana.

Meidän tulisi edistää sitä, että kansalaiset ymmärtävät toistensa näkökulmia.

Ihmisillä on paljon kognitiivisia sekä ryhmäjäsenyyden tuottamia vääristymiä, jotka altistavat sille, ettemme kuuntele vastapuoleksi leimattua. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt kiteyttää, etteivät ihmiset suinkaan ole tietoa etsiviä olentoja, vaan sosiaalisia olentoja, jotka ryhmissä sekaantuvat kilpailuihin ja konflikteihin – mutta kun meidät laitetaan oikeisiin olosuhteisiin ja instituutioihin, voimme päästä lähemmäksi totuutta. Kuuntelun kautta kuitenkin ymmärtäisimme, mikä johtaa toisen ajattelemaan niin kuin ajattelee.

Hyödyllinen perususkomus julkisessa keskustelussa olisikin nöyryys: ehkä en ole oikeassa.

Oman edun vääristymät ovat luonnollisia, ja ne ovat olleet funktionaalisia joissain tilanteissa. Esimerkiksi negatiivisuusvääristymä – ja mikä altistaa myös kielteisten stereotypioiden synnylle – on ollut hyödyllistä ja edistänyt lajin henkiin jäämistä. Oman edun vääristymä auttaa tulemaan toimeen maailmassa, joka on hirvittävän ennustamaton. On pakko olla peukalosääntöjä jotta pystytään navigoimaan. (Toki näitä esteitä voidaan ylittääkin.)

Toinen hyödyllinen perususkomus olisi myös se, että toisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen tunnistaminen, että toisen näkökannalle saattaa olla hyviä perusteita, joita en pysty ymmärtämään. Sekin auttaa, että tiedostamme kognitiivisen vahvistusvääristymän olemassaolon: Ehkä itse luen valikoivasti argumentteja ja etsin puolueellisesti tukea vain omalle näkökannalleni?

Entä johtuuko reaktioni siitä, että koen jonkin uhkaksi? Uhkahavainnon pohjalta helpompi on hyökätä tai kieltää toisen näkökulma – mutta tarvitseeko tilanne tai toisen kommentti tulkita uhkana?

Vaikka ihmiset helposti poteroituvat, ja joskus nousee esiin ihmisten ikävämmät puolet, niin lajityypillistä ja luonnollista toisaalta on myös yhteistyökyky. Jos ihmiset laitetaan oikeisiin olosuhteisiin, he voivat ylittää nämä eri lauma-ajattelu- ja muut harhat. Esimerkiksi tiede instituutiona on siitä loistava, että yksilölliset ja sosiaaliset harhat on helpompi peitota.

(Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tiedonkin pohjalta tehty päätöksenteko aina olisi poliittista. Mutta tiedonhankinnan ja ratkaisujen kehittämisen ei lähtökohtaisesti tarvitse olla harhaisesti virittynyttä ja lauma-ajatteluun tukeutuvaa.)

 

Psykologisesti turvallinen vuorovaikutus valmennuksessa on taito, jota voi oppia

Viime päivien keskustelu vakavista väärinkäytöksistä urheiluvalmennuksesta kirvoitti meiltä mielipidekirjoituksen (HS 26.1.). Pääpointtimme on, että psykologisia perustarpeita ja motivaatiota tukeva vuorovaikutus on opittavissa oleva taito. Harva meistä hallitsee tämän taitopakin luonnostaan, ja valmentajia pitäisikin tukea näiden taitojen omaksumisessa ja käyttämisessä.

Muutama lisähuomio:

  1. Viime päivien keskustelussa on keskitytty siihen, miten väärinkäytökset tunnistetaan tai miten niistä rangaistaan valmentajia tai seuroja. Olennaista on kuitenkin puhua myös siitä, miten niitä ennaltaehkäistäisiin mm. vuorovaikutuskoulutukseen panostamalla. Valmentajilla on paljon uskomuksia siitä, että mikä toimii, ja helposti ajatellaan, että valmennettavien kuuluu sopeutua valmennustyyliin, eikä toisinpäin.
  2. Valmennuksessa ykkösasia on tietysti lajin tekniikkaosaaminen, mutta johtamis- ja opettamistilanteena valmennus vaatii myös motivoimisen sosiaalipsykologian ja vuorovaikutustaitojen hallintaa. Selvitysten mukaan suomalaiset valmentajat itse ovat tunnistaneet tämän yhdeksi kärkikehittämiskohteekseen: valmentajista yli puolet kokee tarvetta vuorovaikutustaitojen lisäkoulutuksiin (lähde: Kärmeniemi, M. (2012). Valmentaminen ammattina Suomessa 2012. KIHUn julkaisusarja, 34).
  3. Vakavat nöyryytys- ja alistamiskeissit ovat toivottavasti ja todennäköisesti harvinaisia yksittäistapauksia. Tällaisten lisäksi valmennuskulttuurissa esiintyy toimintatyylejä, jotka eivät sinänsä riko lakia tai eettisiä sääntöjä, mutta eivät kuitenkaan ole omiaan luomaan psykologisesti turvallista valmennustilannetta. Yleensä hyvää tarkoittava valmentaja ei edes huomaa, miten hänen tyylinsä vaikuttaa psykologisten perustarpeiden täyttymiseen. Emme voi edellyttää, että valmentajat oppisivat kantapään kautta parhaat keinot. Heille täytyy antaa konkreettista tukea.
  4. Joskus olen havainnut väärinkäsityksiä, että kunnollinen, tuloksia tuottava valmennus tehdään kovalla tyylillä, ja muu on päähäntaputtelua ja lässytystä, joka johtaa väistämättä heikompiin suorituksiin. Ensinnäkin, myös psykologisia perustarpeita tukeva tyyli voi olla jämäkkää ja strukturoitua. Toiseksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että psykologisia perustarpeita tukeva tyyli on yhteydessä:
    • Parempiin suorituksiin
    • Vahvempaan sitoutumiseen
    • Vähempiin lopetusaikeisiin
    • Urheilijan parempaan hyvinvointiin
  5. Alla on muutamia (toivottavasti havainnollistavia) esimerkkivideoita motivoivasta ja epämotivoivasta ohjeistustyylistä. Monesti epämotivoiva ohjeistustyyli vaikuttaa päällisin puolin motivoivalta, vaikka todellisuudessa se on psykologisesti kontrolloivaa ja siten pitkällä tähtäimellä pikemminkin heikentää motivaatiota.

Tutkimusryhmämme on tehnyt ja tutkinut vuorovaikutus-koulutuksia liikunnanopettajien ja muiden koulutuksen ja terveyden edistämisen ammattilaisten joukossa, ja saanut kiittävää palautetta (ks. mm. tämä ydintuloksia kokoava posteri).

Se, mitä olemme kuulleet kentältä niin terveyden edistämisen että liikunnan ammattilaisilta: Koulutuksia näistä asioista tarvitaan, ja niitä tulisi tutkia ja kehittää lisää.

Meidän ryhmämme haluaa edistää tätä yhteistyössä käytännön ammattilaisten ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa: Laadukkaaseen interventiotutkimukseen kuuluu se, että mukana on monipuolisesti myös kohderyhmän edustajia. Tutkimustieto ei yksin riitä. 🙂

* * * *

Huomio (lisätty 26.1.): Tässä tekstissä käsitellyt huomiot eivät koske minkään tietyn urheilulajin valmennustoimintaa, tiettyjä henkilöitä tai tapauksia, vaan valmennusvuorovaikutusta yleisesti. Tekstissä esitetyt havainnot perustuvat kansainväliseen tutkimustietoon useiden vuosien ajalta.

* * * *

 

Lähteitä:

Yleisiä lähteitä itsemääräämisteoriasta:

  • Deci & Ryan. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychol Inq. 2000;11(4):227–68.
  • Ryan & Deci. Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. Guilford Publications; 2017. 769 p.