Category Archives: Vuorovaikutus

Miten saada yleisötapahtumien järjestäjät auttamaan koronatorjunnassa?

Olin parissa taidenäyttelyssä, jossa hoidettiin eri tavoin yleisön turvallisuudesta huolehtiminen. Toinen paikoista mahdollisti yleisön sellaisen toiminnan, että paikalla on riski tulla viruslingoksi. Kysyin lipunmyynnistä, miksei kukaan ensimmäiseen 40 minuuttiin tullut muistuttelemaan jonoon turvavälin pitämisestä. Edessämme ja takanamme oli seurueita, joissa yskittiin ja köhittiin (ei hihaan eikä nenäliinaan), ja turvaväleistä muistuttaminen oli meistä itsestämme kiinni.

Koronaturvallisten ympäristöjen luominen vaatii käyttäytymisen muokkaamista, jota ei täysin voi jättää yksilöiden vastuulle tai THL:n sinänsä selkeiden, yksilöille suunnattujen julisteiden tai mainosten varaan. Avainasemassa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisessa ovat myös ne organisaatiot, jotka järjestävät yleisötapahtumia.

Lipunmyyjä sanoi, että he ovat kyllä välillä käyneet muistuttamassa turvaväleistä, mutta ihmiset eivät välttämättä tottele, ja vaikutti sen vuoksi lannistuneelta. Toista aaltoa ei voida välttää, jos tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti velvollisuuteensa suitsia ihmisiä oikeaan toimintaan.

Tässä joitain ideoita.

  • Ongelma 1. Yrittäjillä ja tapahtumajärjestäjillä on harhakuvitelma, että jämäkkä ja vastuullinen suhtautuminen viruksen leviämisen torjuntaan olisi asiakkaiden mielestä noloa tai turhaa tai karkottaisi heitä.

Ratkaisuidea: Nyt tulee aktiivisesti luoda käsitystä siitä, että koronavirukseen vakavasti suhtautuvat yrittäjät ja tapahtumajärjestäjät ovat fiksuja, luotettavia ja osaltaan kantavat vastuunsa siitä, että toista aaltoa ei synny ja yhteiskunta joudu taas sulkutilaan. Esim. THL:n mainoksiin voisi lisätä tällaista maine- ja mielikuvaviestintää, eli organisaatioita ei motivoitaisi pelkällä informaatiolla tai toimintasuosituksilla, vaan vedottaisiin myös yrityskuvaan. Harva yrityksistä tai toimijoista haluaisi näyttäytyä munattomana, tulevana viruslinkona, ja ehkä lakkaisi pelkäämästä jämäkkää asiakkaiden opastamista?

  • Ongelma 2. Yksittäiset tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti virukseen eikä motivaatio riitä vastuulliseen toimintaan.

Ratkaisuidea: Tapahtumajärjestäjille luodaan selkeät velvoittavat ohjeet, miten toimia, ja näiden rikkomisesta voi seurata sakko tai toimintakielto.

  • Ongelma 3. Tapahtumajärjestäjät ovat motivoituneita, mutta eivät tiedä, miten motivoida asiakkaita, esimerkiksi turvaväleistä muistuttaessa tai yskimishygienaan puuttumisesta. Haluttomuus puuttua lisääntyy, kun pelkkä tiedon toitottaminen huomataan tehottomaksi.

Ratkaisuidea: Yleensä perustelujen antaminen ja myötätunnon osoittaminen yhdistettynä konkreettisiin ohjeisiin on tehokkaampaa kuin pelkkä ”pitäkäähän turvavälejä”-huutelu. Kootaan parhaat käytännöt -checklista, jossa tapahtumajärjestäjät voivat omiin turvallisuussuunnitelmiinsa poimia ideoita, miten asiakaspalvelijat voivat viestiä turvaohjeita. Esimerkiksi:

  • ”Hyvä yleisö! Varmasti moni teistä tietääkin, että xx% koronaa sairastavista on oireettomia ja korona tarttuu ihan hengitysilman välityksellä. Joten pyytäisinkin teitä nyt suojelemaan itseänne ja toisianne pitämällä mielellään 2 metrin väli toisiin seurueisiin – kiitos kun teette yhteistyötä!”, tai
  • ”On mahdollista, että useammalla meistä täällä olijoista on oireeton korona, joten siksi pyytäisin teitä pitämään 1-2 välin toisiin ihmisiin. Kiitos paljon!”, tai
  • ”Haluaisimme pitää Suomen talouden pyörät jatkossakin pyörimässä, ja tämän paikan avoimena, joten vältetään viruslinkoilua ja pidetään etäisyyttä muihin ihmisiin! Kiitos paljon!”, tai
  • “Kukaanhan ei tietystikään tykkää tästä, mutta koronan takia joudun pyytämään ja kiittämään, jos jaksatte toimia kuin jokaisella täällä olisi korona eli pitää seurueittain turvaväliä ja yskiä allergisenkin aivastuksen hihaan!”tai
  • ”Meillä käy asiakkaina paljon riskiryhmäläisiä, ja jotta he jatkossakin uskaltaisivat käydä täällä, pyytäisin kaikkia toimimaan ikään kuin teillä olisi oireeton korona. Eli pienetkin yskäisyt kannattaa kohdistaa hihaan, ja pitäkää etäisyyttä muihin ihmisiin. Suurkiitos!”

Tämä toisi vähän lihaa luitten ympärille tämänhetkisten ”yski oikein” ja ”pidä turvaväliä” –kylttien päälle (joiden vaikutus on selvästi laantunut). Tapahtumissa on mitä parhain tilaisuus myös valistaa kansalaisia, monelle kansalaiselle on varmastikin epäselvää, MITEN korona leviää aerosoliteitse, ja kuinka suuri osa tartuttajista ei lainkaan tiedä omasta tartunnastaan (oireettoman tartunnan osuus).

Näiden taudin tartuntamekanismien selkeä ja kärsivällinen selittäminen auttaisi ihmisiä ymmärtämään toimintaohjeiden perusteet: miksi meidän kaikkien tulisi toimia, kuin itsellä olisi virus. Voisimmeko tehostaa tätä terveyskasvatusta valjastamalla yleisötapahtumien järjestäjät mukaan tekemään tätä valistustyötä – kaikki kansalaiset kun eivät kuuntele STM:n tiedotustilaisuuksia tai lue lehdistä tartuntamekanismeja selostavia tekstejä.

***

Vaikuttava viestintä toki vaatisi selvittämistä ja tutkimista, mitkä ne todelliset toiminnan esteet ovat – nämä kolme ongelmaa ja ratkaisuehdotusta nyt kuitenkin hihasta heitettynä yhden keskustelun ja siitä tulleiden aivoitusten jälkeen. Kuulen mielelläni palautetta ja lisäideoita!

Ps. Psykologia-lehti julkaisee pian juttumme käyttäytymistieteen annista koronaviruksen torjunnassa. Tähän liittyen olemme julkaisseet osan siitä blogina: 12 viestintäperiaatetta ihmisten motivoimiseksi ja sitouttamiseksi koronaohjeiden noudattamiseen. Mikään yksittäinen viestintätyyli ei tietenkään saa 100%a ihmisistä kuin taikaiskusta noudattamaan ohjeita, mutta useiden tutkimusten mukaan tietyillä viestintäperiaatteilla saa kuitenkin nostettua ohjeita noudattavan porukan osuutta. Näitä ideoita voisivat ehkä myös tapahtumajärjestäjät hyödyntää!

Psykologisesti turvallinen vuorovaikutus valmennuksessa on taito, jota voi oppia

Viime päivien keskustelu vakavista väärinkäytöksistä urheiluvalmennuksesta kirvoitti meiltä mielipidekirjoituksen (HS 26.1.). Pääpointtimme on, että psykologisia perustarpeita ja motivaatiota tukeva vuorovaikutus on opittavissa oleva taito. Harva meistä hallitsee tämän taitopakin luonnostaan, ja valmentajia pitäisikin tukea näiden taitojen omaksumisessa ja käyttämisessä.

Muutama lisähuomio:

  1. Viime päivien keskustelussa on keskitytty siihen, miten väärinkäytökset tunnistetaan tai miten niistä rangaistaan valmentajia tai seuroja. Olennaista on kuitenkin puhua myös siitä, miten niitä ennaltaehkäistäisiin mm. vuorovaikutuskoulutukseen panostamalla. Valmentajilla on paljon uskomuksia siitä, että mikä toimii, ja helposti ajatellaan, että valmennettavien kuuluu sopeutua valmennustyyliin, eikä toisinpäin.
  2. Valmennuksessa ykkösasia on tietysti lajin tekniikkaosaaminen, mutta johtamis- ja opettamistilanteena valmennus vaatii myös motivoimisen sosiaalipsykologian ja vuorovaikutustaitojen hallintaa. Selvitysten mukaan suomalaiset valmentajat itse ovat tunnistaneet tämän yhdeksi kärkikehittämiskohteekseen: valmentajista yli puolet kokee tarvetta vuorovaikutustaitojen lisäkoulutuksiin (lähde: Kärmeniemi, M. (2012). Valmentaminen ammattina Suomessa 2012. KIHUn julkaisusarja, 34).
  3. Vakavat nöyryytys- ja alistamiskeissit ovat toivottavasti ja todennäköisesti harvinaisia yksittäistapauksia. Tällaisten lisäksi valmennuskulttuurissa esiintyy toimintatyylejä, jotka eivät sinänsä riko lakia tai eettisiä sääntöjä, mutta eivät kuitenkaan ole omiaan luomaan psykologisesti turvallista valmennustilannetta. Yleensä hyvää tarkoittava valmentaja ei edes huomaa, miten hänen tyylinsä vaikuttaa psykologisten perustarpeiden täyttymiseen. Emme voi edellyttää, että valmentajat oppisivat kantapään kautta parhaat keinot. Heille täytyy antaa konkreettista tukea.
  4. Joskus olen havainnut väärinkäsityksiä, että kunnollinen, tuloksia tuottava valmennus tehdään kovalla tyylillä, ja muu on päähäntaputtelua ja lässytystä, joka johtaa väistämättä heikompiin suorituksiin. Ensinnäkin, myös psykologisia perustarpeita tukeva tyyli voi olla jämäkkää ja strukturoitua. Toiseksi, tutkimukset ovat osoittaneet, että psykologisia perustarpeita tukeva tyyli on yhteydessä:
    • Parempiin suorituksiin
    • Vahvempaan sitoutumiseen
    • Vähempiin lopetusaikeisiin
    • Urheilijan parempaan hyvinvointiin
  5. Alla on muutamia (toivottavasti havainnollistavia) esimerkkivideoita motivoivasta ja epämotivoivasta ohjeistustyylistä. Monesti epämotivoiva ohjeistustyyli vaikuttaa päällisin puolin motivoivalta, vaikka todellisuudessa se on psykologisesti kontrolloivaa ja siten pitkällä tähtäimellä pikemminkin heikentää motivaatiota.

Tutkimusryhmämme on tehnyt ja tutkinut vuorovaikutus-koulutuksia liikunnanopettajien ja muiden koulutuksen ja terveyden edistämisen ammattilaisten joukossa, ja saanut kiittävää palautetta (ks. mm. tämä ydintuloksia kokoava posteri).

Se, mitä olemme kuulleet kentältä niin terveyden edistämisen että liikunnan ammattilaisilta: Koulutuksia näistä asioista tarvitaan, ja niitä tulisi tutkia ja kehittää lisää.

Meidän ryhmämme haluaa edistää tätä yhteistyössä käytännön ammattilaisten ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa: Laadukkaaseen interventiotutkimukseen kuuluu se, että mukana on monipuolisesti myös kohderyhmän edustajia. Tutkimustieto ei yksin riitä. 🙂

* * * *

Huomio (lisätty 26.1.): Tässä tekstissä käsitellyt huomiot eivät koske minkään tietyn urheilulajin valmennustoimintaa, tiettyjä henkilöitä tai tapauksia, vaan valmennusvuorovaikutusta yleisesti. Tekstissä esitetyt havainnot perustuvat kansainväliseen tutkimustietoon useiden vuosien ajalta.

* * * *

 

Lähteitä:

Yleisiä lähteitä itsemääräämisteoriasta:

  • Deci & Ryan. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychol Inq. 2000;11(4):227–68.
  • Ryan & Deci. Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. Guilford Publications; 2017. 769 p.