Helsingfors universitet har nationellt ansvar för juristutbildningen på svenska i Finland. De facto betyder detta också att vi har ett särskilt ansvar för den juridiska forskning som bedrivs på svenska i Finland. Vi är inte ensamma här, eftersom också Åbo Akademi och Hanken har resurser på området. Men det är klart att Helsingfors universitet historiskt sett har haft en helt avgörande roll och fortfarande har den rollen i detta sammanhang.

Det finns ändå mycket gott att berätta. Vår Vasaenhet fungerar mycket bra och vi får tillräckligt med kvalificerade sökande till de juridiska studierna på svenska både i Helsingfors och i Vasa.

Vi har nyligen anställt en ny och energisk professor i civil- och handelsrätt, Ellen Eftestøl-Wilhelmsson. Hon kommer ursprungligen från Oslo, men har bott redan tjugo år i Finland.

Vad avser de akademiska anställningarna på svenska så vet vi att kretsarna är små. Det finns goda karriärmöjligheter utanför universitet. Men det finns goda karriärmöjligheter också på den finskspråkiga sidan, där vi trots allt ser att universitetet fortfarande är konkurrenskraftigt. På svenska sidan är detta inte längre självklart.

Det finns tecken på det inte längre är så lätt att anställa svenskspråkig personal till vår fakultet. Om man tänker på professorsnivån, har kompetenskraven generellt höjts vid vårt universitet. Vad gör man om det inte finns personer som kan uppfylla de krav som ställs?

Vi har introducerat en modell med fyra svenskspråkiga universitetslektorat som kompletterar de tre svenskspråkiga professurer som finns till hands. Systemet har fungerat tillsvidare, men modellen förutsätter att det finns kvalificerade doktorer som vill jobba vid universitetet. På den finskspråkiga sidan har vi redan omvandlat strukturen i och med att vi nu först och främst anställer personal enligt den så kallade tenure track-modellen. Är läget så dåligt att vi inte kan använda samma modell på den svenskspråkiga sidan pga att det saknas ambitiösa unga forskare?

Speciellt oroväckande är att det bland unga magistrar inte tycks finnas något intresse att söka de doktorandanställningar som har öronmärkts för svenskkunniga sökande. När vi i höstas utlyste två svenskspråkiga doktorandanställningar, en i privaträtt och en annan i offentlig rätt, fick vi sammanlagt två sökande. Till slut kunde endast den ena av dem anställas.

Det handlar om en ond cirkel: Om man inte har tillräckligt med duktiga professorer som är motiverade att rekrytera och sedan handleda unga doktorander och om man inte själv har forskningsprojekt och medel, finns det en risk att det i framtiden blir allt svårare att få nya professorer. Det finns en kamp om de mest begåvade på alla nivåer.

Man borde istället få i gång en god utveckling på ett eller annat sätt. Det krävs helt enkelt fortfarande forskningsverksamhet i och kunnande av juridik på svenska i Finland. Det kommer inte att räcka med enbart översatta läroböcker från finska även om också dessa är värdefulla i sig.

Vi måste hålla de akademiska karriärerna och traditionerna vid liv. Det handlar egentligen i grund och botten om vår rättskultur. Undervisningen måste basera sig på forskning också på den svenska sidan.

Det är egentligen inte så mycket brist på ekonomiska resurser utan brist på personer som får saker och ting rulla. Men för sådana som har ambitioner är banan mera öppen än någonsin.

Kimmo Nuotio
dekanus

Elina Hirvosen pian julkistettava dokumentti “Kiehumispiste” on mitä ilmeisimmin tärkeä avaus. Se antaa äänen joillekin vihaisille suomalaisille miehille, jotka riehuvat maahanmuuttovastaisissa mielenosoituksissa. Dokumentissa mennään maahanmuuttovihan taakse ja koetetaan tuomitsemisen sijasta kuulla ja kuunnella, mitä tuntoja näillä ihmisillä oikeasti on, mistä he ovat huolissaan ja mitä he pelkäävät.

Suomi on ilmeisesti kahtiajakautunut pahemmin kuin olemme oivaltaneet. Eliitti ei kuuntele, mitä toisella puolella nähdään ja koetaan. Dokumentin tekijä oli uutistietojen mukaan yllättynyt siitä, kuinka syvää vihaa ja pelkoa kuuntelu toi esiin, samalla kun dokumentti toi esille sen, että näissä ihmisissä oli myös paljon arvokasta.

Suvi-Anne Siimes sivusi samaa teemaa Asianajajapäivässä Kalastajatorpalla. Vallanpitäjien ei ole hänen mukaansa lainkaan helppoa pysyä selvillä siitä, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat. Hän kertoi huomanneensa, että hänen sukupolvikokemuksensa on ollut ihan jotain muuta kuin mitä nuorilla nykyään. Berliinin muurin murtuminen on nuorille kaukainen historiallinen tapahtuma. Vallanpitäjät jäävät helposti omiin maailmoihinsa, silloinkin, kun muut elävät jo ihan muuta todellisuutta.

Siimes kertoi, että jossakin keskustelutilaisuudessa oli yritetty järjestäjien taholta sensuroida maahanmuuttovastaisuuteen liittyvä kysymys. Itse hän kuitenkin halusi, että kysymys esitetään, sillä keskustelun katkaiseminen ei lopeta vihaa, vaan johtaa sen muualle. Tarvitaan aitoa kuuntelua ja sen tuomaa ymmärrystä. Kuuntelu luo luottamusta puolin ja toisin.

Suvi-Anne Siimes puhui Asianajajapäivässä 13.1.

Vuonna 2016 demokratia tuotti yllätyksiä. Brexit-kansanäänestyksessä kansa äänesti voimaan kannan, jota se ei ehkä edes ymmärtänyt. Kansa halusi näpäyttää eliittiä ja onnistui siinä paremmin kuin hyvin. Sitä ei ollut lainkaan vaikea usuttaa tähän protestiin.

Donald Trumpin voittokulku USA:n presidentinvaaleissa oli yllätys jopa vaaligallupien tekijöille. Maan hiljaiset kokosivat voimansa ja liittyivät miljardöörin lietsomaan kapinaan maan eliittiä vastaan. He äänestivät valtaan johdon, joka on kaikkea muuta kuin lähellä kansaa.

Arto Mustajoki on perustanut tutkimusryhmän selvittämään keskinäisen ymmärryksen kysymyksiä. Tuskin mikään kysymys voi olla sitä tärkeämpi tässä ajassa. Se koskee politiikkaa, mutta myös muita elämänalueita. Kuuntelusta tarvittaisiin oma työryhmänsä.

Suutarin lapsilla ei aina ole kenkiä. Ehkäpä kuuntelu ei ole yliopistollakaan ollut ihan riittävällä tasolla. Yliopistokäänne-liikehdintä kertoo tämänkaltaisista huolista. On koettu, että johto on etääntynyt perustoiminnasta liiaksi ja että oma vaikutusvalta arjessa on kaventunut.

Erityisesti lienee kismittänyt, että yliopiston hallitus muutti dekaanin valintatapaa yliopiston johtosäännössä, vaikka suuren konsistorin kokouksessa ehdotus ei saanut kannatusta. Perusteet muutokselle olivat sinänsä loogiset, mutta ne eivät demokratialiikkeen professoreita vakuuttaneet.

Vika ei ehkä ollut niinkään päätöksessä, vaan siinä, että kuuntelu ei ollut riittävää. Päätös asettui liikkeen ajatusmaailmassa osaksi sellaista kehitysjatkumoa, joka lisäsi ennakkoluuloja yliopiston johdon toimintaa kohtaan. Ja kuitenkin yliopisto elää luottamuksesta. Siitä riippuu ihan kaikki.

Ei olisi todellakaan toivottavaa, että yliopistolla jakauduttaisiin heimoihin, leireihin tai kerroksiin. Johtamis- ja päätöksentekojärjestelmän tulee se estää. Ja meidän kaikkien tulee huolehtia siitä, että vuorovaikutus, kuuntelu ja osallistuminen on korkealla tasolla. Tarvitaan kuuntelun, ymmärryksen ja luottamuksen hyvä kehä.

Ja tarvitaan tosiasioiden ymmärtämistä. Päätöksentekosääntöjä voidaan muuttaa ja kehitellä, mutta vanhat ajat eivät palaa. Eivätkä ne edes olleet niin hyviä. Eikä yliopiston leikattuja rahojakaan saada noin vaan takaisin.

Demokratia on aina paikallaan. Mutta sekin pitää keksiä aina uudestaan. Kannustaisin aloittamaan aidosta toisen kuuntelusta. On helppoa syyttää yliopiston johtoa siitä, että se elää kuplassa. On helpompi nähdä toisen kupla kuin omansa.

Suvi-Anne Siimeksen puheenvuoron rohkaiseva osuus on siinä, että kuuntelulla voimme liikuttaa omaa kuplaamme. Vastavuoroisessa ymmärryksessä kannattaisikin aloittaa harjoitus omasta itsestä, eikä toisesta, mikä malli tuntuu olevan vallalla.

Kimmo Nuotio
dekaani
Tuhat-sivu
Twitter: @KimmoNuotio

Uusi vuosi merkitsee uutta alkua. Moni tekee uudenvuodenlupauksia. Vaikka lupaukset eivät aina kannakaan kauas, on hyvä pohtia päämääriään ja tavoitella niitä tietoisesti.

Vuosi sitten saimme seurata nuorten Leijonien uskomatonta taivalta jääkiekon MM-kultaan. Tuntui, että nuorilla oli uskallusta tehdä asioita ihan uudella tavalla ja painetilanteissakin suorastaan nauttia osaamisestaan, minkä jokainen saattoi nähdä. Peli-ilo oli käsin kosketeltavaa eikä puurtamisesta ollut tietoakaan.

Vaikka tuollaista menestystä ei varmaankaan synny jäljittelemällä, vaan takana on valtavasti työtä, yliopistolla voitaisiin siitä oppia. Mekin olemme tehneet valtavasti työtä päästäksemme siihen, missä me olemme.  Meilläkin on kykyä löytää tekemisen ilo.

Asiaa saattaa auttaa, kun huomaa, että on todellinen etuoikeus saada työskennellä Helsingin yliopistolla itseään paljon fiksumpien kollegojen, nuorten tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Tästä saan muistutuksen lähes joka päivä.  Meillä on koossa ihan uskomattoman hyvä joukkue, jonka potentiaali riittää hyvin pitkälle niissä riennoissa ja pyrinnöissä, joissa tahdomme olla mukana. Meillä on todella vahvoja yksilöitä. Mutta saammeko yhdessä aikaan niin hyvää jälkeä kuin mihin parhaimmillaan pystyisimme? Se viimeinen metri vaatisi vahvan luottamuksen ja peli-ilon, sen että syöttö annetaan kaverille, eikä yritetä yksin puolesta kentästä.

Aikanaan Suomessa juhlittiin Pertti Karppisen uskomattomia suorituksia soudussa. Muistan, että ihan sivumennen joku britti mainitsi, että briteissä arvostetaan eniten menestystä kahdeksikossa. Kahdeksan parasta soutajaa soutaa yhdessä. Se yhdeksäs soutaa sitten yksin. Toivoisin, että meillä olisi rohkeutta toimia tiimeissä. Ja että meillä olisi rohkeutta luottaa toinen toisiimme ja myös niihin, joille on annettu erityistä vastuuta toiminnastamme.

Esimerkiksi koulutusohjelmissa aloittavat johtoryhmät ja johtajat tarvitsevat meidän kaikkien tuen, jotta koulutusohjelmat saadaan mallilleen ja toimimaan siten, kuin niiden on tarkoitus toimia. Opiskelijoillekin muutos tulee olemaan suuri. Mutta jos halutaan mennä eteenpäin, pitää uskaltaa hypätä uuteen maailmaan, vaikka se ei ole edes vielä valmis.

Huippuyksikköhauissa kilpailevat hankkeet tarvitsevat yhtä lailla meidän jokaisen tuen siitä rippumatta, olemmeko itse niminä mukana niillä listoilla vai emme. Meitä jokaista tarvitaan ja me jokainen voimme olla hyödyksi. Rohkeutta on ottaa aloitteita. Jos olemme passiivisia, helposti koemme kaikenlaiset uudistukset ja ponnistukset uhkiksi. Henkinen asenne määrittää ne värit, millä maailmaa maalaamme.

Keskustakampuksella tulee alkava kevätkausi olemaan vilkas ja työntäyteinen muun muassa uusien rekrytointien vuoksi. Nämäkin prosessit vaativat rohkeutta ja peli-iloa onnistuakseen. Luotetaan niihin henkilöihin, joiden vastuulle valmistelutehtäviä tulee. Luotetaan asiantuntijoihin, joita itse kutsumme antamaan arvioita hakijoista. Ollaan kannustavia, kun hakijat panevat itsensä likoon kilpaan ryhtyessään ja esimerkiksi opetusnäytettä antaessaan. Hyväksytään se, että lopullinen valinta ei aina ole juuri se, jota itse eniten olisin toivonut. Opitaan, ja yritetään uudestaan. Tuetaan toistemme kasvua. Joskus takaiskutkin ovat hyödyllisiä. Tänä vuonna nuoret jääkiekkoleijonat rämpivät putoamiskarsintaan, mutta olen varma, että sieltä taas tullaan.

Oikiksessa ovella olevat rekrytoinnit tulevat muuttamaan henkilöstöämme. Tulee ihan varmasti meille uusia henkilöitä. Ehkä meille tuttuja henkilöitä roolitetaan uudestaan. On valtavan tärkeää, että uudet otetaan avosylin vastaan ja että yhteisönä sallimme yksilöiden kasvun ja kehittymisen, emmekä koe muutoksia itsellemme uhkana. Etsitään itse kukin omat vahvuutemme ja tukeudutaan niihin. Liikutaan rohkeasti myös epämukavuusalueille, sillä siellä oppiminen on nopeinta. Tilaisuuksia tulee ihan varmasti tarjoutumaan.

Pidän Keskustakampuksen tutkimuksellista profiloitumista todella suurena mahdollisuutena omalle tiedekunnallemme näyttää yliopiston mittakaavassa, miten monessa asiassa osaamisemme on tarpeen ja hyödyllistä. Samalla joudumme myöntämään sen, että meidänkin on mentävä eteenpäin ja edelleen vahvennettava osaamistamme. Esimerkiksi teknologinen kehitys ja digitalisaatio ovat syvällisemmin yhteiskuntaa muuttavia prosesseja kuin mitä ainakaan itse olen aikaisemmin ymmärtänytkään. Oikeudenalarajat natisevat liitoksissaan, ja se on ihan hyvä asia. Se merkitsee, että jotakin on tapahtumassa.

On tavattoman jännittävää saada olla mukana sellaisessa prosessissa, jossa tuodaan yhteen erilaista osaamista uudella tavalla. Opiskelijoiden joukossa saattaa olla vaikka mitä Linus Torvarldseja, emme vain ole huomanneet kysyä ja ottaa selvää. Nyt on hyvä tilaisuus kokeilla uutta.

Toivotan rohkeaa Uutta Vuotta 2017

Kimmo Nuotio
dekaani
Tuhat-sivu
Twitter: @KimmoNuotio