12.3., klo 10.00-16.30, Helsingin Paasitornin Tarja Halonen -salissa (Paasivuorenkatu 5 A) keskustellaan EOSC-portaalin tarjonnasta. Miten löydät tiesi avoimen tieteen viidakossa?
- Ilmoittautuminen 26.2. mennessä
Tutkimustiedon avoin saatavuus – OpenAIRE Advance
OpenAIRE on eurooppalainen Open Access -infrastruktuuri
Open Access –kustantajien järjestö OASPA järjesti syyskuussa Wienissä vuosittaisen konferenssin, joka oli järjestyksessä jo kymmenes. Wienin yliopiston matematiikan ja taloustieteen laitoksella pidetty konferenssi kokosi yhteen OA-kustantajien, yliopistojen ja kirjastojen edustajia keskustelemaan avoimen julkaisemisen ajankohtaisista kysymyksistä. Open Access –julkaisemista on pitkään yritetty edistää, mutta kehitys on ollut paljon hitaampaa kuin alkuvaiheessa 2000-luvun alkupuolella kuviteltiin. Tällä kertaa kuitenkin tunnelma oli varsin optimistinen ja keskustelujen perusteella voisi uskoa, että nyt vihdoinkin alkaa tapahtua ja jonkinlainen käännekohta on saavutettu.
Epäilemättä yksi tunnelmaa tiivistänyt tekijä oli sopivasti vähän ennen kokousta julkistettu eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S –aloite. Tämän aloitteen pääarkkitehti Robert-Jan Smits oli paikalla kertomassa asian taustasta ja suunnitelman seuraavista askelista. Hän oli saanut komissiolta tehtävän esittää suunnitelma OA-kehityksen vauhdittamiseksi EU:n tasolla. Keskusteltuaan eri tahojen kanssa hänelle selvisi pian, että ratkaisun avaimet ovat tutkimusrahoittajien käsissä, sillä vain heillä on mahdollisuus asettaa selkeitä ehtoja tutkimustulosten avoimesta julkaisemisesta. Koska tiede on kansainvälistä, yksittäisten kansallisten rahoittajien on vaikea edetä asiassa yksinään. Plan S –suunnitelman kantavana ajatuksena onkin muodostaa eurooppalaisten tutkimusrahoittajien yhteenliittymä, joka etenee asiassa yhtenäisellä tavalla. Alkuvaiheessa aloitteen allekirjoittajina oli yksitoista kansallista tutkimusrahoittajaa, ja Suomen Akatemian liityttyä joukkoon määrä nousi kahteentoista.
Plan S –aloitteen julkistus tuotti valtavan vyöryn palautetta, esimerkiksi Twitter-viestejä yli 70 000. Monet tahot ovat jo osoittaneet tukensa aloitteella, kuten yliopistokirjastojen LIBER ja Suomessakin UNIFI. OA-kustantajien oma etujärjestö OASPA ei sen sijaan ole ottanut asiaan kantaa. Tämä voi johtua siitä, että tässä järjestössä on varsinaisten OA-kustantajien lisäksi edustus myös perinteisiltä isoilta kustantajilta, joiden toimintamallina on hybdrijulkaisemisen. Esimerkiksi Taylor & Francis ja Springer Nature ovat aktiivisia OASPA:n jäseniä. Plan S –aloite rajaa hybridijulkaisemisen lyhyen siirtymävaiheen toimintatavaksi. Seuraava askel tämän aloitteen tiekartalla on tarkemman toteutussuunnitelman laatiminen kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Konferenssin ohjelmassa oli paneelikeskustelujen lisäksi Show and Tell –osio, jossa oli lyhyitä esityksiä eri teemoistra. Yksi näistä oli Martyn Rittmanin esitys MDPI:n perustamasta Scilit-tietokannasta, johon on koottu tiedot yli 100 miljoonasta artikkelista. Aineistoa voi suodattaa myös OA-saatavuuden mukaan, ja palvelun Rankings-osiossa on mielenkiintoista tilastotietoa kustantajista, lehdistä ja artikkelien määristä.
Avoimuuteen tähtääviä sopimusmalleja käsitelleessä osiossa Kamran Naim esitteli Annual Reviews –kustantajan suunnitelmaa siirtymisestä avoimeen julkaisemiseen. Ajatuksena on tarjota nykyisille tilaajille 5 %:n alennus tilausmaksusta, ja samalla siirtyä avoimeen julkaisemiseen edellyttäen, että lähes kaikki tilaajat jatkavat tilaustaan. Kokeilut yksittäisten Annual Reviews –julkaisujen avaamisesta osoittavat, että avoimuus lisää käytön määrän nelinkertaiseksi. Kiinnostavaa nähdä onko tällainen malli kestävä pidemmällä tähtäimellä. Ainakin lyhyellä tähtäimellä siitä hyötyisivät kaikki osapuolet, mutta uusia tilaajia ei tällä mallilla kuitenkaan voi hankkia.
Janneke Adema Coventryn yliopistosta puhui yliopistopohjaisesta OA-julkaisemisesta tuoden esiin brittiläisen yhteenliittymän Radical Open Access Collective, johon kuuluu yli 50 yliopisto- tai tutkijalähtöistä OA-kustantajaa. Samankaltainen, mutta suppeampi yliopistopohjaisten kustantajien konsortio on ScholarLed. Kirjastopohjaista julkaisutoimintaa puolestaan edustaa amerikkalainen Library Publishing Coalition, johon kuuluu n. 80 yliopistoa. Näiden yhteenliittymien tavoitteena on myös jakaa osaamista jäsentensä kesken järjestämällä tapahtumia ja koulutusta. Tässä yhteydessä mainittiin myös Sebastian Nordhoffin kirja Cookbook for Open Access books, jossa kuvataan Language Science Pressin kokemuksia uuden OA-kustantamon perustamisesta.
Kristen Ratan kertoi Collaborative Knowledge Foundationin (Coko) toiminnasta. Tämä taho kehittää infrastruktuuria, jota tarvitaan avoimessa julkaisemisessa. Avoimen lähdekoodin periaatteella julkaistavat ohjelmistot tarjoavat perustan toimitustyössä tarvittaville työvälineille. Avointen monografioiden toimittamiseen Coko on kehittänyt Editoria-ohjelmiston, jota käyttää esimerkiksi California Digital Library. Cokon kehittämän xPub-ohjelmiston pohjalta Hindawi-kustantaja on uusimassa omaa lehtien toimitusjärjestelmäänsä.
Konferenssin lopuksi oli paneelikeskustelu FAIR-teemasta liittyen tutkimusdatan saatavuuteen. DataCite tarjoaa palvelun sopivan data-arkiston löytämiseen FAIR-periaatteiden näkökulmasta. Palvelu on nimeltään Repository Finder.
OASPA-konferenssi tarjosi läpileikkauksen ajankohtaiseen keskusteluun avoimesta julkaisemisesta, jota tällä hetkellä käydään vilkkaasti myös OA-kustantajien foorumeilla.
Helsingin yliopiston kirjasto lähetti huhtikuun alussa 15 suomalaiselle julkaisuarkistolle kyselyn, jonka tarkoituksena oli tuoda esiin näkemyksiä ja kokemuksia OpenAIRE-haravointiin liittyen. OpenAIRE-haravoinnilla tarkoitetaan Suomessa tehdyn tutkimuksen julkaisutietojen ja rinnakkaistallennettujen julkaisujen löytymistä eurooppalaisen OpenAIRE-hakuportaalin kautta.
Kyselyyn vastasi toukokuun loppuun mennessä seitsemän OpenAIRE-haravoinnin piirissä olevaa arkistoa ja seitsemän arkistoa, jotka eivät ole rekisteröityneet OpenAIREen. OpenAIRE-yhteensopivilta julkaisuarkistoilta tiedusteltiin sähköpostitse seuraavia kysymyksiä:
OpenAIRE-haravoinnin ulkopuolella oleville arkistoille lähetettiin seuraavanlaisia kysymyksiä:
Kyselyyn vastasivat OpenAIRE-haravoinnin piirissä olevista arkistoista Jultika (Oulun yliopisto), Aaltodoc (Aalto-yliopisto), TamPub (Tampereen yliopisto), Theseus (ammattikorkeakoulut), JYX (Jyväskylän yliopisto), LUTPub (Lappeenrannan yliopisto) ja UEF eRepository (Itä-Suomen yliopisto). OpenAIREn ulkopuolella olevista arkistoista vastasivat Jukuri (Luonnonvarakeskus), TUT Pub (Tampereen teknillinen yliopisto), Tietoarkisto, Julkari (sosiaali- ja terveysministeriö), UTUPub/Tutkimusportaali (Turun yliopisto), VTT Publications Register (Teknologian tutkimuskeskus) ja Lauda (Lapin yliopisto).
Tässä blogipostauksessa esittelemme kyselyn tulokset. Tulosten esittäminen etenee siten, että ensin tarkastellaan OpenAIRE-rekisteröityjen julkaisuarkistojen vastauksia. Tämän jälkeen siirrytään OpenAIREn ulkopuolella olevien arkistojen vastauksiin. Lopuksi on lyhyt yhteenveto.
Tutkimusjulkaisujen OpenAIRE-haravointi eurooppalaisista julkaisuarkistoista alkoi joulukuussa 2010 Euroopan komission tutkimuksen 7. puiteohjelman (FP7) yhteydessä. Vastaajien edustamia suomalaisia julkaisuarkistoja on liittynyt OpenAIRE-haravoinnin piiriin pitkin 2010-lukua noin vuosi per arkisto tahtia – viimeisimpänä Tampereen yliopiston TamPub tänä vuonna.
Tärkeimpänä yksittäisenä syynä OpenAIRE-rekisteröitymiseen vastaajat pitivät EU:n rahoittamien tutkimusjulkaisujen raportointivelvoitteen toteuttamista (4/7 = 4 vastaajaa 7:stä). Tässä tuli esiin OpenAIRE-haravoinnin merkitys tutkijoille.
”Jotkut tutkijat pyysivät, kun he eivät saaneet tutkimusrahoitusta ulos EU:sta ennen kuin julkaisu löytyy OpenAIREsta.”
”Jo pelkästään EU-rahoitteisten hankkeiden julkaisujen raportointipakollisuuden vuoksi OpenAIRE-haravointi nähtiin tärkeänä toimintona. Tämän lisäksi haravoinnilla ajateltiin olevan rinnakkaistallennukseen kannustava vaikutus: ’tallenna yliopiston julkaisuarkistoon ja hoidamme rahoittajan suuntaan tapahtuvan raportoinnin julkaisujen osalta’.”
Eräs vastaaja toi esiin myös avoimen tieteen eurooppalaiseen yhteistyöhön osallistuminen yhtenä motiivina OpenAIRE-rekisteröintiin. Yhdessä tapauksessa taustalla oli käytännön syy: julkaisuarkiston metadataa oltiin muokkaamassa kansallisen metadatasuosituksen mukaiseksi.
”Tuossa [kansallisessa] metadatasuosituksessa on otettu huomioon myös OpenAire-vaatimukset. Päätimme siis tuossa samalla ottaa myös tarvittavat OpenAiren vaatimat kentät käyttöön ja muokata muut metadatat OpenAiren mukaiseksi. Metadatamuokkausten jälkeen kului vielä tovi, ennen kuin ennätin selvittää, miten tuo OpenAireen liittyminen itseasiassa tehdään.”
Vastaajien mukaan suurin työ OpenAIRE-liitännän valmistelussa koski metadatan ja haravointirajapinnan muokkausta. Tähän liittyvä työ tuotiin esiin yhtä lukuun ottamatta kaikissa vastauksissa (6/7). Kansallisen metadatasuosituksen yhteensopivuus OpenAIRE-vaatimusten kanssa nähtiin myönteisenä asiana (2/7).
”DSpacen osalta tuntui kaikki olevan suhteellisen valmiina. Joidenkin [metadata-]kenttien osalta jouduimme hieman muuttamaan käytäntöjä, tämäkin helpottui kansallisen julkaisuarkisto-metadatasuosituksen myötä.”
Julkaisuarkistojen yleisesti käyttämän DSpace-ohjelmiston kerrottiin vaativan lisätyötä erityisesti tutkimustietojen kirjaamisen – ja tutkimusprojektien raportoinnin – kohdalla.
”DSpacen omia julkaisulomakkeita ja soveltuvin osin myös tutkimustietojärjestelmän rinnakkaistallennustoimintoa piti muokata OpenAIRE-yhteensopiviksi. Käytännössä yhteensopivuuden edellyttämä [tutkimus-]projektinumeron kirjaus ei toteutunut alun perin toivotulla tasolla, koska tuolloisessa [tutkimustieto-]järjestelmäympäristössä vastaavaa tietoa ei kerätty kattavasti tutkimustietojen yhteydessä. Myöskään DSpacen käyttöliittymä ei auttanut projektitietojen selvitystä, vaikka kenttä olikin tietomallissa mukana.”
”OpenAIREN uusimman metadatasuosituksen mukaisen metadatan tallentaminen ei ole tämänhetkisillä DSpace-versioilla mahdollista, ja Kansalliskirjaston mukaan on vielä epäselvää onnistuuko tämä DSpace 7:lläkään.”
Yksittäisissä vastauksissa liittymistä pidettiin ”melko selkeänä” mutta hitaana prosessina, jossa arkiston validointiin tarjottiin hyvät välineet (2/7). Toisaalta OpenAIREn rekisteröintiohjeistusta ei nähty ”mitenkään selkeänä” (1/7) ja ongelmatilanteissa kommunikointiin saattoi mennä aikaa (2/7).
”OpenAIRE-portaalin käyttöliittymässä ja tuessa on ainakin ongelma. Emme pysty päivittämään OpenAIRE-portaaliin rekisteröidyn Aalto-käyttäjän sähköpostiosoitetta eikä myöskään portaalissa oleva OpenAIRE helpdesk/support ei ole vastannut kysymykseeni/tikettiin (ollut avoinna pari kuukautta).”
Kansalliskirjaston osuuden korostaminen tuli muutamissa vastauksissa esiin, koska moni julkaisuarkisto hyödyntää sen tarjoamaa DSpace-ohjelmistoon perustuvaa palvelua tai Doria-julkaisuarkistoa (1/7).
”Meiltä puuttuu edelleen varsinainen OpenAiren speksit täyttävä setti. Kansalliskirjastolla on tämä suunnitteilla, mutta ei vielä ihan valmiina. Eli koska meillä on Kansalliskirjaston ylläpitämä julkaisuarkisto, vaatii tämä työtä myös heidän osaltaan.”
OpenAIREn hyötyjä arvioidessaan vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään sen perusteella, oliko hyötyjä havaittu vai ei. Hyötyjä havainneiden edustamat julkaisuarkistot olivat olleet keskimäärin kauemmin OpenAIRE-haravoinnin piirissä (4/7). OpenAIRE-liitännän tarjoama parempi näkyvyys (2/7) ja EU-projektin vaatimusten täyttäminen (2/7) korostuivat jonkin verran. Yksittäisiä hajaääniä saivat rinnakkaistallennuksen edistäminen, eurooppalaiseen yhteistyöhön osallistuminen sekä palveluiden tarjoaminen tutkijoille ja kansalaisille. Vastauksissa ei tuotu esiin, miten OpenAIREn tietoja olisi hyödynnetty julkaisuarkistopäässä.
Niissä vastauksissa, joissa OpenAIRE-yhteensopivuuden hyötyjä ei oltu havaittu, korostui epätietoisuus eduista (2/7). Tämän epätietoisuuden toi esiin myös vastaaja, joka aiemmassa vastauksessaan oli maininnut haravoinnin hyödyn aineiston näkyvyyden kannalta.
”OpenAIREn hyödyt ovat yksittäisen julkaisuarkiston kannalta jääneet meille hieman epäselviksi. OpenAIREssa käytetyt skeemat eivät ole täysin yhteensopivia kansallisesti käytettyjen kanssa (erityisesti julkaisutyypit) ja perus-dc-skeemaan [Dublin Core, ks. myös Julkaisuarkistopalveluiden OpenAIRE-ohjeet metadatalle] pohjautuvana metatietomalli ei ole kovin rikas verrattuna julkaisuarkiston muuten tarjoamiin (vrt. esim. Finnan QDC- metatietoihin [Qualified Dublin Core]). Tämä herättää myös kysymyksiä, miten käyttökelpoista OpenAIREn päässä rikastettu metatieto olisi, mutta uusiin rajapintoihin kannattaa varmasti tutustua. Hyviä käytäntöjä tietojen esittämiseen OpenAIRE-yhteensopivasti tarvittaisiin niin, että päällekkäisten tietojen ylläpito saataisiin pidettyä minimissä. Projektinumeroiden merkintä on osoittautunut sen verran työlääksi, että näiden keräämiseen tulisi löytää konkreettisia perusteita – erityisesti niin, että päällekkäisyyttä kansallisen julkaisutiedonkeruun tai tutkimustietovarannon kanssa ei olisi.”
OpenAIRE-yhteensopivuuden kehittäminen oli yksi kyselyssä esiinnousseista asioista. Joidenkin vastaajien mukaan OpenAIRE-yhteensopivuusvaatimuksissa on tapahtunut muutoksia liian nopealla tahdilla suhteessa päivitysmahdollisuuksiin (3/7).
Yhtenä ratkaisuna vastauksissa nähdään tehokkaampi kansallinen koordinaatio.
”OpenAIRE-speksi (ja tätä ennen DRIVER) on muuttunut muutaman vuoden sisällä moneen kertaan, mikä on ongelma integroitavuuden suhteen (erityisesti tietojen laadusta tai kattavuudesta voidaan olettaa hyvin vähän) eivätkä järjestelmät pysy perässä (esim. DSpacen asiaa käsittelevää wikisivua päivitetty viimeksi 2012). Sen sijaan, että jokaista julkaisuarkistoa tehtäisiin erikseen OpenAIRE-yhteensopivaksi, tarkoituksenmukaisempaa resurssien käyttöä voisi olla hoitaa asia kansallisesti tutkimustietovarannon kautta – esim. VIRTA-julkaisutietojen mappaus CERIF-yhteensopivaksi (ja periaatteessa myös OpenAIREen) on tervetullutta kehitystä.”
OpenAIRE-liitännän ulkopuolella olevista julkaisuarkistoista yhtä lukuun ottamatta kaikki vastaajat kertoivat rekisteröitymisen olevan suunnitelmissa (6/7). Myös kielteisen vastauksen antanut vastaaja suhtautui liitäntään myönteisesti, ”jos se onnistuu meidän kannaltamme ’itsestään’ tai hyvin pienellä työllä”.
Aikataulutettuja suunnitelmia oli kolmella julkaisuarkistolla, ja ne ajoittuivat tähän ja ensi vuoteen. Liittymissuunnitelmien taustalla nähtiin käytännön syitä, jotka liittyivät julkaisuarkiston metadatamallia (1/7), tutkimustietojärjestelmää (1/7) tai organisaatiorakennetta (1/7) koskeviin uudistuksiin. Vastaajat katsoivat, että näiden muutosten yhteydessä on luontevaa tarkastella myös OpenAIRE-yhteensopivuutta. Toisena syynä suunniteltuun OpenAIRE-rekisteröitymiseen mainittiin julkaisuarkiston aineistojen näkyvyyden parantaminen (2/7).
OpenAIRE-liitännän selvästi tärkeimpänä esteenä mainittiin julkaisuarkiston metadataan ja tekniseen järjestelmään liittyvän muutostyön tarve, ja tähän työhön tarvittavien resurssien puuttuminen (5/7). Eräs vastaaja näki myös OpenAIRE-vaatimusten muutokset esteenä rekisteröitymiselle.
”Osittain asiaa on estänyt tai hidastanut OpenAIREn metadataan liittyvät ’epämääräisyydet’. Toisin sanoen, OpenAIRE on tällä hetkellä tietojemme mukaan muun muassa muuttamassa julkaisutyyppi-kentän luokittelua joten emme ole halunneet tehdä esimerkiksi tänä keväänä asialle mitään, koska olemme odottavalla kannalla.”
Organisaatiossa tapahtuneet henkilöstömuutokset (1/7) ja uuden järjestelmän käyttöönottoon liittyvät asiat (1/7) mainittiin myös OpenAIRE-rekisteröintiä hidastaneina seikkoina.
OpenAIRE-haravoinnin ulkopuolella olemisesta ei vastaajien mukaan ole ollut erityistä haittaa julkaisuarkistolle (4/7).
”Emme ole kokeneet varsinaista haittaa. Jos haittaa olisi ollut, olisimme olleet OpenAIREn suhteeen huomattavasti aktiivisempia.”
Arvioiduista hyödyistä selvästi tärkeimpänä pidettiin julkaisuarkiston aineistojen parempaa näkyvyyttä (6/7), vaikka datan näkyvyydestä oli myös epätietoisuutta (1/7). Paremman näkyvyyden toivat esiin lähes kaikki vastaajat, ja muista hyödyistä mainittiin vain avoimen tieteen edistäminen (1/7).
”Haluamme että meidän julkaisuarkistomme tiedot ovat löydettävissä ja saavutettavissa mahdollisimman laajasti. Näemme kyllä että OpenAIRE on paras väline tähän, ja tarkoituksena on tulevaisuudessa olla aktiivisemmin mukana OpenAIREn toiminnassa.”
OpenAIREen liittyvistä kehitystarpeista vastaajat nostivat esiin erityisesti yhden asian: kansallisen koordinaation ja ”kansallisen ratkaisun” tarpeen (3/7). Tähän liittyviä yksilöityjä kehityskohtia olisivat Suomen Akatemian rahoituspäätöksiä koskevien tietojen ja Virta-palvelun kokoamien julkaisutietojen nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen.
”Haluamme välttää päällekkäistä työtä ja tutkijaakin hyödyttäisi kun metadata pitäisi syöttää vain kerran. Esimerkiksi Akatemian kanssa tulisi saada aikaan ratkaisu, jolla projektien (rahoituspäätösten) metadatan voisi saada käyttöön rajapinnan kautta.”
”Huhtikuun lopussa kuulimme Virta-julkaisuyhteyshenkilökokouksessa suunnitelmasta, jonka mukaan voisi olla mahdollista se, että tulevaisuudessa kaikkien Virta-palvelussa mukana olevien organisaatioiden julkaisutiedot voisivat lähteä OpenAIRE-haravointiin CSC:n Virta-palvelun kautta. Jos tämä olisi mahdollista, ei [organisaatiossa] tarvitsisi kuin huolehtia muun muassa metadatan laadun varmistuksesta.”
Eräs vastaaja pohtii myös Tutkimustietovarannon roolia.
”Mietimme muun muassa, mikä on OpenAIREn suhde valtakunnalliseen Tutkimustietovarantoon?”
Vastauksissa esille tulleet asiat olivat aiemmin julkaisuarkistojen vastuuhenkilöiltä saadun palautteen mukaisia. Suurin osa vastauksista oli melko suppeita, ja ne olivat sisällöltään samansuuntaisia. Tässä on lyhyt yhteenveto edellä kerrotusta:
Keskeinen OpenAIRE-liitännän taustalla oleva syy liittyi EU:n rahoittamien tutkimusjulkaisujen raportointivelvoitteen toteuttamiseen. Tästä huolimatta OpenAIRE-haravoinnin ulkopuolella olevat arkistot eivät olleet kokeneet haittaa liitännän puuttumisesta – OpenAIRE-liitäntä oli kuitenkin suunnitelmissa käytännössä kaikissa arkistoissa. Parempi näkyvyys nähtiin liitännän tuomaksi hyödyksi, ja parempi näkyvyys oli myös OpenAIRE-haravoinnin piirissä olevien arkistojen kokema tärkein hyöty EU-projektien vaatimusten täyttämisen ohella. Tosin hyödyistä oli myös pientä epätietoisuutta.
Suurin työ rekisteröitymisessä liittyi odotetusti metadatan ja haravointirajapinnan muokkaukseen OpenAIRE-yhteensopivaksi. Vastaavasti OpenAIRE-liitännän ulkopuolella olevissa arkistoissa rekisteröitymisen esteenä pidettiin metadataan ja tekniseen järjestelmään liittyvää muutostyötä, johon ei ollut riittäviä resursseja. Kyselyn kiinnostavinta antia oli kansallisen koordinaation nostaminen esiin ratkaisuna metadatatyön resursointiongelmiin. Kansallinen ratkaisu nähtiin ratkaisuna yhtäältä päällekkäisen työn ongelmaan kotimaisissa arkistoissa (OpenAIRE-liitännän ulkopuolella olevat arkistot), toisaalta muuttuviin OpenAIRE-yhteensopivuusvaatimuksiin ja heikosti resursoituihin päivitysmahdollisuuksiin (OpenAIRE-liitännässä olevat arkistot). Sekä rekisteröityneiden että rekisteröitymättömien arkistojen vastauksissa viitattiin samaan VIRTA-kokoukseen huhtikuussa 2018, jossa hahmoteltiin julkaisutietojen keruuta VIRTA-palvelun kautta.
Keskeinen OpenAIRElle suunnattu viesti liittyy muuttuviin metadatavaatimuksiin, jotka aiheuttavat haravoinnin piirissä oleville päivitystyötä ja toimivat hidasteena rekisteröitymättömille arkistoille. Itse liitäntäprosessissakin nähtiin kehitettävää: vastaajat kokivat sen ”melko selkeäksi” ja validointityökalujen kannalta onnistuneeksi mutta myös hitaaksi (mm. asiakaspalvelun osalta) ja ohjeistukseltaan osin hankalaksi. OpenAIRE-haravoinnin tuoma parempi näkyvyys pitäisi pystyä myös konkretisoimaan paremmin, samoin kuin muut liittymisen tuomat edut – vastauksissa ei esimerkiksi tuotu lainkaan esiin, miten OpenAIREn keräämää dataa voisi hyödyntää julkaisuarkistoissa.
Helsingin yliopiston kirjasto toimii OpenAIRE-yhteistyön kansallisena koordinoijana (national open access desk, NOAD), ja välittää kyselyn keskeiset tulokset eteenpäin OpenAIRE-kehittämisestä vastaaville tahoille.
Pauli Assinen (Helsingin yliopiston kirjasto, OpenAIRE NOAD)
Kimmo Koskinen (Helsingin yliopiston kirjasto, OpenAIRE NOAD)
Juuso Ala-Kyyny (Helsingin yliopiston kirjasto)
Tutkimusdatan kuratointiin, hallintaan ja tukipalveluihin keskittyvä International Digital Curation Conference järjestettiin tänä vuonna Barcelonassa teemalla ”Beyond FAIR – from principles to practice to global join up”. FAIR-periaatteet alkavat olla kaikille avointa tiedettä seuraaville tuttuja, joten siksi olikin kiinnostavaa päästä kuulemaan, miten periaatteita sovelletaan käytännössä.
Eri aloja yhdistelevän IDCC- konferenssin luonteeseen kuuluu, että osallistujat työskentelevät laajasti eri datanhallinnan alueilla. Noin 250 osallistujan joukosta kolmannes oli kirjastoista, loput data-arkistoista ja muualta eri puolilta organisaatioiden tutkimuksen palveluita. Moniammatillisuuden merkityksen nosti esiin myös MIT:n kirjaston digitaalisen arkiston johtaja Nancy McGovern keynote –puheessaan, jossa hän korosti yhteisöllisyyden, yhteistyön ja poikkiammatillisen osaamisen merkitystä datanhallinnan palveluissa. Eri taustaisten ihmisten törmäyttämisestä on kysymys myös IDCC-konferenssissa.
Varsinaista konferenssia edeltävänä työpajapäivänä osallistuin Pohjois-Carolinan, Yalen ja Cornellin yliopistojen perustaman CURE-konsortion toimintaa esittelevään Curating for Reproducibility -työpajaan, jossa jaettiin käytännön vinkkejä datan hallintaan tutkimuksen toistettavuuden näkökulmasta. Osallistujien tehtävänä oli etsiä puutteita, virheitä ja muita epäloogisuuksia analysoitavista dataseteistä. Joiltakin R- ja Python –taitoisilta tämä tuntui luonnistuvankin melko helposti. Vaikka ulkopuolisen tekemä datan kuratointi on varsin työlästä ja vaatii erityisosaamista, on aihe erittäin tärkeä. Heikkolaatuisella datalla on tuskin arvoa edes tutkijalle itselleen – jatkokäytöstä puhumattakaan.
Ensimmäisenä varsinaisena konferenssipäivänä pidetyssä demosessiossa esiteltiin uutta versiota aineistonhallintasuunnitelmien kirjoittamisesta tukevasta työkalusta DMPOnlinesta. Uutuutena palvelussa on mm. suunnitelmien avaaminen organisaation muiden käyttäjien nähtäväksi. DMPOnlinen uudet ominaisuudet tullaan näkemään myöhemmin keväällä myös DMPTuulissa. Toinen kiinnostava demo oli re3Data.org:n ja Dariah -projektin puitteissa kehitelty humanisteille suunnattu data-arkistoja suositteleva Data Deposit Recommendation Service. Tällä hetkellä palvelussa tarjolla on vielä melko rajallinen määrä arkistoja, mutta on hyvä, jos tämän avulla yhä suurempi osa humanistien keräämistä digitaalisista aineistoista löytävät kotinsa.
Toisena konferenssipäivänä osallistuin ”Data Policy and Guidance” nimellä kulkeneeseen sessioon. Virginia Techin yliopiston esityksessä kuvattiin, miten kirjasto voi edistää datapolitiikoiden (policy) muuntamista käytännöiksi (procedure) maisterivaiheen opiskelijoilla ja mitä haasteita tähän liittyy. Keskeinen viesti oli, että motivointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. On helppo keksiä yleisellä tasolla, miksi datanhallinta on tärkeää, mutta miten saada se prioriteettilistan kärkeen, kun pitäisi valmistuakin ja saada opinnäyte tehtyä. Motivointi onkin sidottava mahdollisimman tiiviisti tutkimusalan käytäntöihin ja kohdeyleisön intresseihin. Kiinnostavia olivat myös TU Delftin kokemukset tutkijataustaisten data stewardien käyttämisestä datanhallinnan käytäntöjen edistämisessä laitoksilla.
Konferenssin perusteella voi sanoa, että datanhallinnan tukemiseen liittyvät palvelut ovat pinnalla yliopistoissa ympäri maailmaa ja kirjastot ovat tiiviisti kehityksessä mukana. Kirjaston verkostot laitoksiin ja tiedekuntiin ovatkin välttämättömiä, jotta hyviä datanhallinnan käytäntöjä saadaan jalkautettua osaksi tutkijoiden ja opiskelijoiden arkea.
OpenAIRE-projektit jatkuvat, kun vielä muutaman kuukauden käynnissä oleva OpenAIRE2020:n seuraaja OpenAIRE-Advance käynnistyi vuoden vaihteessa. Uuden projektin tavoitteita ovat:
Jatkossa kerromme lisää OpenAIREn palveluista sekä NOAD-toiminnasta ja yhteistyöstä Suomessa.
Lähde: Empowering Open Science: Kick Off of the OpenAIRE-Advance H2020 project / https://www.openaire.eu/empowering-open-science-kick-off-of-the-openaire-advance-h2020-project
OA-verkoston ja FinnOA:n kokouksessa 30.11.2017 Helsingin yliopiston kirjastossa pidetty katsaus OpenAIRE:n tilanteeseen ja kehitysnäkymiin.
Ateenan uusi kansalliskirjasto Stavros Niarchos –kulttuurikeskuksessa kokosi syyskuun alussa eurooppalaiset avoimen tieteen palveluiden ja infran kehittäjät ensimmäistä kertaa järjestettyyn Open Science Fair –tapahtumaan. Kokouksen järjestivät neljä avoimeen tieteen saralla toimivaa hanketta: OpenAIRE, OpenUP, OpenMinTeD ja Foster. Tavoitteena oli liittää yhteen periaatelinjaukset, infrastruktuurit, palvelut, työnkulut ja ihmiset. Kokouksen tärkein anti on tiivistetty lyhyeen videoon:
Yksi kokouksen key note –puhujista oli prof. Jeffrey Sachs, amerikkalainen taloustieteilijä, joka tunnetaan kestävän kehityksen uranuurtajana. Hän korosti, että kestävä kehitys on täysin saavutettavissa oleva tavoite, jonka saavuttamista avoin tiede ja tutkimusdatan avaaminen voivat omalta osaltaan vauhdittaa.
Toinen pääpuhuja oli prof. John Ioannidis Stanfordin yliopistosta. Hän on tutkinut laajasti julkaistujen tutkimustulosten toistettavuutta, ja tulokset osoittavat, että hyvin harvat tutkimukset voidaan toistaa onnistuneesti. Jopa sellaisissa avoimissa lehdissä, jotka edellyttävät artikkelien taustalla olevan tutkimusdatan avointa saatavuutta, vain noin puolet tuloksista on mahdollista toistaa.
Avoimen tieteen alueella toimivien tutkimusinfrastruktuurien yhteistyötä pyritään jatkossa tiivistämään, erityisesti tutkimuksen pilvipalveluita kehittävän European Open Science Cloud –hankkeen (EOSC) myötä. Tästä asiasta järjestettiin oma sessiokin, jossa eurooppalaista verkkoinfraa kehittävä Géant, datakeskusten laskentapalveluita kehittävä EGI ja avoimen tieteen tuki- ja taustapalveluita tarjoava OpenAIRE keskustelivat asiakkaille suunnatuista palveluista ja niiden koordinoinnista. Lisää tämäntyyppistä yhteistyötä tullaan näkemään seuraavassa OpenAIRE Advance –nimellä kutsutussa projektivaiheessa, joka käynnistyy vuoden 2018 alussa.
Olennainen osa tapahtumaa olivat työpajat, joissa osallistujat saivat mahdollisuuden antaa oman panoksensa palvelujen ideointiin ja kehittämiseen. Työpajoissa käytettiin erilaisia menetelmiä, mukana oli muun muassa työpaja, jossa käytettiin draaman keinoja avoimen tieteen haasteiden tunnistamiseen.
Postereita oli kahdeksantoista. Ne käsittelivät erilaisia avoimen tieteen web-palveluja ja avoimen julkaisemisen aiheita. Mildred meets ATTX -posterimme lisäksi tutkimusdata-asiat eivät olleet postereissa yhtä paljon esillä kuin avoin julkaiseminen.
Posterien abstraktit löytyvät täältä: http://opensciencefair.eu/posters.
Open Science Fair -tapahtumasta julkaistuja kirjoituksia:
Videotallenne Open Science Fair 2017 esityksistä
Open Science Fair 2017 in OpenAIRE Newsletter
Open Science Fair 2017 in FOSTER News
Andrea Chiarelli: Open Science in the cradle of democracy
Kimmo Koskinen ja Pauli Assinen
Tutkijat pitävät EU:n Post-Grant OA -pilottirahoitusta avoimeen julkaisemiseen enimmäkseen tervetulleena tukimuotona. Myös OpenAIREn hallinnoimaa tukiprosessia luonnehditaan pääosin sujuvaksi ja yksinkertaiseksi. Tämä selviää Helsingin yliopiston kirjaston tänä syksynä tekemässä kyselyssä, jossa tiedusteltiin kokemuksia vuonna 2015 alkaneesta FP7 Post-Grant Open Access Pilot -tuesta.
Kysely lähetettiin 12:lle julkaisutukea saaneelle suomalaiselle tutkimusprojektille. Ne julkaisivat vuosina 2015–17 kaikkiaan 16 tutkimusta, jotka saivat Post-Grant OA -tukea keskimäärin 1320 euroa julkaisua kohden. Kyselyyn vastasi seitsemän tutkijaa ja yksi rahoitushakemuksen laatinut tutkimushallinnon edustaja.
Sähköpostilla toteutetussa kyselyssä tiedusteltiin seuraavia asioita:
Tieto Post-Grant OA -rahoituksesta oli tullut enimmäkseen yliopiston erilaisten tukipalveluiden, kuten tutkimusrahoituksen palveluiden ja taloushallinnon kautta. Eräs tutkija mainitsi myös, että tieto oli tullut OA-kustantajan kautta.
Syyt Post-Grant OA -rahoituksen hakemiseen olivat moninaisia. Toisaalta tuotiin esiin, miten avoin julkaiseminen edistää tutkimustiedon leviämistä ja miten siihen kannustettiin projektissa (vrt. Open Access in FP7). Toisaalta Post-Grant OA -rahoitus palveli varsinaista tarkoitustaan: se tuki avointa julkaisemista, kun projekti oli jo päättynyt ja julkaisemiseen ei välttämättä ollut enää projektirahaa jäljellä. Eräs tutkija tiivisti asian näin: ”Kuulin tukimahdollisuudesta, kun tutkimusrahoituksen asiantuntijat lähettivät siitä sähköpostia. Siinä vaiheessa FP7-projektini oli jo päättynyt, mutta projektiin liittyvät viimeiset tutkimukset olivat vielä julkaisematta. Ilman tätä mahdollisuutta minun olisi pitänyt maksaa julkaisumaksut muiden projektien rahoituksesta.”
Post-Grant OA -rahoituksen hakemista pidettiin enimmäkseen sujuvana ja yksinkertaisena prosessina, ja sen katsottiin palvelevan hyvin tarkoitustaan. Hakuprosessin aikana tulleisiin kysymyksiin ja ongelmakohtiin sai vastaajien mukaan nopeasti apua joko omasta organisaatiosta tai OpenAIREsta. Moni korosti tämän tuen merkitystä. ”Hakemuksen ohjeet olivat erittäin selkeitä, ja verkkolomakkeiden täyttö helppoa ja nopeaa. OpenAIREn vastaavat virkailijat olivat hyvin auttavaisia, kun oli kysyttävää. Kyllä, hakisin uudelleen, jos olisin mukana tukeen oikeutetussa projektissa”, eräs tutkija arvioi. Muutkin hakuprosessiin tyytyväiset tutkijat ilmaisivat kiinnostuksensa hakea rahoitusta myös tulevaisuudessa, jos siihen olisi mahdollisuus. Kaksi kyselyyn vastannutta ilmoitti, ettei hakisi enää rahoitusta jatkossa, koska he pitivät hakuprosessia liian monivaiheisena ja työläänä saavutettuun säästöön nähden: ”Jos olisin yksittäinen tutkija, en hakisi uudelleen. Organisaation intressissä tällainen rahoitus pitäisi olla”, toinen vastaajista kertoi. Yksi vastaaja koki OpenAIRE-ohjeistuksen hankalana, vaikka hakuprosessi oli muuten sujunut melko kitkattomasti.
Vastaajilta kysyttiin myös, mitkä asiat he kokivat Post-Grant OA -hakuprosessissa kaikkein työläimmiksi. Laskuttaminen vaati selvästi eniten paneutumista. Laskuttamisessa työtä tuotti kustantajan informoiminen, laskutusohjeiden tulkinta ja laskun jakamiseen liittyvä ylimääräinen työ. ”Ohjeistus sieltä [laskutusta koordinoivan Athena Research Centren] suunnalta oli epäselvä ja jouduimme täydentämään hakemusta sekä lähettämään heille vielä erikseen alkuperäisen OA-maksua koskevan laskun”, vastaaja kertoi. Ylimääräistä vaivaa saattoi tuottaa myös alkurekisteröinti, hakemusliitteet tai lisenssineuvottelu kustantajan kanssa. Eräs vastaaja koki ongelmalliseksi tutkimuksen tallentamisen OpenAIRE-yhteensopivaan julkaisuarkistoon, kun oma organisaatio ei tätä vaihtoehtoa tarjonnut. Vastaajaa kehotettiin tallentamaan tutkimusartikkeli Zenodoon. Kaikkiaan viisi vastaajaa nosti esiin työläitä asioita hakuprosessista, mutta kolme heistä koki hakuprosessin kuitenkin kokonaisuutena helpoksi ja yksinkertaiseksi. ”Koko hakemuksen tekemiseen meni aikaa alle tunti”, eräs vastaaja kertoi.
Useimmat kyselyyn vastanneet kannustavat tutkijakollegoitaan hakemaan Post-Grant OA -rahoitusta, jos siihen on mahdollisuus. Muutamia vinkkejäkin tarjotaan. Hakijoiden kannattaa ottaa selvää oman organisaation tarjoamasta tuesta, jota löytyy ainakin tietopalvelusta ja kirjastosta sekä tutkimusrahoitukseen ja taloushallintoon liittyvistä yksiköistä. Ohjeiden huolellinen lukeminen säästää ylimääräiseltä vaivalta. Ja jos OA-julkaisumaksu on suurempi kuin Post-Grant OA -tuki, laskun jakamisen mahdollisuus on hyvä selvittää etukäteen kustantajan ja OpenAIREn kanssa.
Post-Grant OA -tukea avoimeen julkaisemiseen on mahdollista saada vielä 28.2.2018 saakka. Tuki on tarkoitettu nimensä mukaisesti päättyneiden FP7-projektien tutkimustulosten julkaisemiseen. Tuen edellytykset ovat ennallaan, ja niihin voi tutustua aiemmassa blogikirjoituksessa.
FP7 Post-Grant Open Access Pilot -tukea haetaan verkko-osoitteesta https://postgrantoapilot.openaire.eu/.
Vuonna 2015 alkanut tuki EU:n rahoittamien FP7-puiteohjelman hankkeiden avoimeen julkaisemiseen jatkuu 28.2.2018 saakka. Tuen edelltykset säilyvät samanlaisina kuin tähänkin saakka, esimerkiksi tukea voi saada korkeintaan kolmeen julkaisuun hanketta kohti, ja julkaisukanavien on oltava kokonaan avoimia Gold OA -kanavia. Tukea myönnetään sekä artikkelien että monografioiden julkaisemiseen. OpenAIRE:n hallinnoima tuki tunnetaan nimellä FP7 Post-Grant Open Access Pilot.
Tukea haetaan verkko-osoitteesta https://postgrantoapilot.openaire.eu/
Lisätietoja tuen ehdoista löytyy aiemmmasta postauksesta tässä blogissa.
Tänäastisia kokemuksia OA-tuen pilotista on koottu Haagissa huhtikuussa 2017 pidetyssä työpajassa. Samassa yhteydessä julkaistiin myös kiinnostava raportti Towards a Competitive and Sustainable OA Market in Europe – A Study of the Open Access Market and Policy Environment.
Onko rinnakkaistallentaminen ongelmasi? Haluatko tietoa EU-rahoitteisesta tutkimuksesta ja sen tuloksista? Lisää näkyvyyttä organisaatiosi tutkimustuotoksille?
OpenAIRE-projekteissa on vuodesta 2009 lähtien kehitetty palveluja tieteellisen tutkimuksen eri osapuolille, tutkijoille, tutkimusta koskevan tiedon tarjoajille, tutkimushallinnolle ja rahoittajille. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli varmistaa, että eurooppalaisilla tutkijoilla on käytettävissään infrastruktuuri, joka tukee Euroopan komission rinnakkaistallentamispilottia. Tästä palvelutarjonta on laajentunut huomattavasti. Nykyisin palvelut perustuvat pääosin OpenAIREn tietokannan tietoihin yli19 miljoonasta julkaisusta (deduplikoituja) ja yli 45 tuhannesta datasetista, jotka on haravoitu yli 6000 tietolähteestä (tilanne 15.3.2017). OpenAIRE tarjoaa mahdollisuuden yhdistää eri lähteistä tulevaa tietoa analyyseja ja raportointia varten (Kuva 1).
Suomessa tutkijoilla on vaihtoehtoja julkaisujen rinnakkaistallentamiselle, siksi OpenAIREn tarjoama vaihtoehto, Zenodo, ei ole ensisijainen rinnakkaistallentamispaikka.
Suomessa on kuusi OpenAIRE yhteensopivaa julkaisuarkistoa: Aaltodoc Publication Archive, HELDA, JyX, LUTPub, Theseus ja University of Oulu Repository – Jultika. Näissä arkistoissa olevat julkaisut ja datasetit saavat lisänäkyvyyttä, kun ne on haravoitu OpenAIREn tietokantaan. Jos käytettävissä on riittävät tunnisteet, OpenAIREssa linkitetään julkaisut tutkimusdataan ja nämä molemmat rahoittajiin. Nämä tiedot ovat käytettävissä OpenAIREn raportointivälineiden ja rajapintojen kautta.
Avoimen julkaisemisen tueksi OpenAIRE on tukenut Open Peer Review modulin kehittämistä. Moduli on tarkoitettu käytettäväksi DSpacen kanssa.
Jos julkaisu-/data-arkistosi ei vielä ole OpenAIRE-yhteensopiva, niin ohjeet liittymiseksi löytyvät täältä https://www.openaire.eu/intro-data-providers.
Tutkimushallinnon ja rahoittajien tarpeisiin löytyy tietoa komission avoimen tieteen politiikasta sekä analyysi ja raportointivälineitä.
Kehitteillä on muun muassa
OpenAIRE2020-projektissa suunnitellaan osan projektin tehtävien siirtoa perustettavalle organisaatiolle. Organisaatio voisi oikeussubjektina toimia projektia paremmin sopimuksiin perustuvissa yhteistyömuodoissa, esimerkiksi rahoitushauissa. Tähänkin palaamme asian edistyessä.
Työpaja järjestettiin Oslossa järjestäjinä OpenAIRE-projektin kanssa CERES (aiemmin CRIStin) ja HiOA. Työpajan tarkoituksena oli mahdollistaa nykytilan arviointi eri sidosryhmien kesken (tutkimusta tekevät organisaatiot, rahoittajat, kustantajat, tutkimushallinto, infrastruktuuripalvelujen tarjoajat), tilanteessa, jossa avoimen julkaisemisen tilastojen ja indikaattorien standardointi alkuvaiheessa. Tämä tilanne tulikin hyvin ilmi työpajan aikana. Ideoita ja kokeiluja OA:n vaikutuksista on useita, mutta kattava laajempi vaikuttavuuden mittaaminen vielä puuttuu.
Aiemmat OpenAIRE-työpajat: https://www.openaire.eu/workshops/
OpenAIRE-webinaarit: https://www.openaire.eu/webinars/