Helsingin yliopisto
Kanssatutkimus jakaa kansalaistieteen periaatteet kansalaisten osallistamisesta tieteen tekemiseen, mutta ottaa askeleen kohti syvällisempää yhteistyötä: osallistujat eivät ole enää vain tutkittavia, vaan heillä on aktiivinen rooli tutkimuksen tekemisessä. Kanssatutkimus muuttaa tiedettä helpommin lähestyttäväksi ja yhdessä toteutettavaksi. Tutkijat Meri Kulmala, Sanna Spišák ja Satu Venäläinen ovat toimittaneet ensimmäisen suomenkielisen kirjan kanssatutkimuksesta, Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt (2023). Tässä kirjoituksessa he kertovat, millaista kanssatutkimus on, millä tavoin se edistää demokratiaa yhteiskunnan eri tasoilla ja miten se tukee myös avoimen tieteen käytäntöjä.
(The abstract of this blog article is available in English.)
Teksti: Meri Kulmala (Helsingin yliopisto), Sanna Spišák (Helsingin yliopisto) & Satu Venäläinen (Itä-Suomen yliopisto)
Kanssatutkimus myötäilee osallistavaksi käänteeksi kutsuttua laajempaa ajattelutavan muutosta, jossa edistetään kansalaisten aktiivista osallistumista heitä itseään koskeviin yhteiskunnallisiin hankkeisiin ja poliittiseen päätöksentekoon. Tämä tutkimuksellinen lähestymistapa pyrkii tarjoamaan yhä useammille mahdollisuuden osallistua itselleen merkityksellisten asioiden tutkimiseen ja tiedon tuottamiseen oman elämänsä ja yhteisöjensä kontekstissa.
Moninäkökulmaisen tiedon arvostaminen on keskeistä kanssatutkimuksessa. Lähestymistavassa asetetaan kanssatutkijoiden elämänkokemusten kartuttama tieto vuoropuheluun ammattitutkijoiden tietämyksen kanssa, jotta saavutettaisiin syvällisempää ja moniulotteisempaa ymmärrystä todellisuuksista, joita tutkitaan ja joita kanssatutkijat elävät. Kanssatutkimuksessa ei siis ole kyse pelkästään tutkimusaineistojen tuottamisen joukkoistamisesta, vaan ihannetilanteessa koko tutkimusprosessin ajan kestävästä tutkimuskumppanuudesta ja tiedon tuottamisesta yhdessä kanssatutkijoiden kanssa. Tällöin kanssatutkimukseen osallistuvat pääsevät yhdessä vaikuttamaan siihen, mitä tutkitaan, miten tutkitaan, miksi tutkitaan ja miten tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää.
Aktiivinen tutkimuskumppanuus edellyttää tutkimusprosessin suunnittelua ja toteuttamista kaikkien osapuolten intressien ja osaamisen mukaisesti ja näitä kuunnellen. Tällöin tutkimusprosessi avataan laajemmalle ihmisjoukolle, joille täten muodostuu omistajuutta tutkimukseen ja sen avulla tuotettuun tietoon. Perinteisissä tutkimusasetelmissa ammattitutkija toimii auktoriteettiasemassa, halliten aineistoa ja tulkiten sitä omasta näkökulmastaan sekä sijoittaen tulokset laajempaan tutkimuskontekstiin. Tällöin tutkimukseen osallistuville avautuu asema lähinnä tutkimuskohteena. Kanssatutkimuksen keskeisenä tehtävänä on purkaa tätä asemoitumista ja siihen liittyviä valtaeroja.
Kanssatutkimuksen periaatteet, siten kuin me tässä teoksessa ne ymmärrämme, eivät juurikaan poikkea kansalaistieteen laajasta määrittelystä. Sen sijaan käytännön tutkimusprosessien näkökulmasta kanssatutkimuksen ja kansalaistiedeprojektien välillä on useita eroavuuksia, jotka liittyvät tutkimusaiheisiin, osallistujamäärään, vuorovaikutukseen, osallistumisen syvyyteen, tutkimuksen omistajuuteen ja tutkimusetiikkaan. Osallistumista tukevia menetelmiä hyödynnetään kanssatutkimuksessa erityisesti rakenteellisesti haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa olevia ryhmiä koskevan tutkimustiedon syvemmäksi kontekstualisoimiseksi ja perinteisiin tutkimusasetelmiin liittyvien valtapositioiden horjuttamiseksi.
– Kulmala, Spišák & Venäläinen (toim.): Kanssatutkimus: ihanteet ja käytännöt (2023)
Kanssatutkimus edistää avointa tiedettä
Kanssatutkimukselliset lähestymistavat tukevat avoimen tieteen käytäntöjä tieteellisessä tutkimuksessa, muun muassa luomalla osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksia tutkimuksen tekemiseen aiempaa laajemmalle joukolle.
Erityisesti kulttuurimme medioitumisen ja digitalisaation kehitys on asettanut tiedeyhteisölle sekä mahdollisuuksia että paineita muuttaa tieteen tekemisen käytäntöjä avoimemmiksi ja helpommin saavutettaviksi. Kansainväliset ja kansalliset linjaukset ovat systemaattisesti edistäneet avoimen tieteen politiikkaa, erityisesti 2000-luvulta alkaen. Suomessa esimerkiksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus (2020) sekä Toimintakulttuurin avoimuuden linjaus (2022) määrittelevät kansalliset tavoitteet ja niitä tukevat toimenpiteet avoimen tieteen edistämiseksi. Nykyään yhä useammat tutkimusrahoittajat vaativat tutkimusaineistojen ja tulosten avointa saatavuutta, luovien tai soveltavien tutkimusmenetelmien käyttöä, tiedolla johtamisen suunnitelmia, yhteiskunnallista vaikuttavuutta sekä monipuolisia yhteistyömalleja.
Kansalliset tutkimuspoliittiset linjaukset korostavat erityisesti avoimen julkaisemisen, tutkimusaineistojen avoimen saatavuuden ja tutkimuksen ja opetuksen avoimien palveluiden merkitystä. Kanssatutkimuksen näkökulmasta tiedon avoimuus ei kuitenkaan tarkoita pelkästään julkaisujen, aineistojen ja palveluiden esteetöntä saatavuutta. Kanssatutkimushankkeissa ilmenee kansainvälisten ihmisoikeusjulistusten henki, jossa korostetaan jokaisen oikeutta vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään ja ilmaista mielipiteensä. Kanssatutkimus on paitsi demokraattisten oikeuksien toteutumista, myös konkreettisesti demokraattista osallistumista. Erityisesti niiden kohdalla, jotka usein jäävät yhteiskunnassa näkymättömiksi, voi kanssatutkimus parhaimmillaan edistää demokratialle keskeistä kokemusta omasta osallisuudesta ja vaikuttamismahdollisuuksista. Vaikka tieteen avoimuutta voidaan teknisesti edistää erilaisin keinoin, kuten avoimilla julkaisuilla ja pitkäaikaisesti saatavilla olevilla aineistoilla, avoin tiede on enemmän kuin pelkkä ohjeiden lista – se on elävää toimintaa. Mikä tärkeintä, se on yhteistoimintaa, jossa horjutetaan perinteisiä valtaeroja tieteentekijöiden ja muiden kansalaisten välillä.
Elävänä tieteellisenä lähestymistapana kanssatutkimuksessakin neuvotellaan jatkuvasti sen pyrkimyksistä, hyvistä käytännöistä ja rajoista. Tätä menetelmällistä kehittämistyötä tulee tehdä paitsi ammattitutkijoiden hyödyntämiä julkaisufoorumeita käyttäen myös laajoille yleisöille viestien ja vuoropuheluun kutsuen. Kanssatutkimuksen tunnetuksi tekeminen auttaa yhä useampaa kansalaista hahmottamaan laajemmin, mitä kaikkea tieteellinen tutkimus voi olla ja millä tavoin tutkittu tieto muodostuu. Sen avulla voidaan myös vaikuttaa siihen, että tutkimus kohdistuu kansalaisten kannalta olennaisiin kysymyksiin. Kuuntelemalla kansalaisia ja tuomalla kanssatutkimuksen osaksi heidän elettyjä todellisuuksiaan myös kanssatutkimus kehittyy.
Ensimmäinen suomenkielinen kirja kanssatutkimuksesta
Tuore kokoomateos Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt (2023) lähestyy kanssatutkimusta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä, yhteiskuntaan vaikuttavana toimintana sekä myös tieteen yhteiskuntavastuun edistäjänä. Teos oli ehdolla vuoden 2023 Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnonsaajaksi. Se on ensimmäinen tähän lähestymistapaan keskittynyt suomenkielinen teos. Kirjan luvuissa käsitellään kattavasti kanssatutkimuksen teoreettisia lähtökohtia sekä metodologisia ja tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita havainnollistetaan kanssatutkimuksen arjesta nousevien käytännön esimerkkien kautta.
Kirjoittajat toimivat Kanssatutkimuksen tutkijaverkostossa, joka pyrkii aktiivisesti edistämään kriittistä keskustelua kanssatutkimuksesta. Teoksen ovat toimittaneet dosentti, tutkimusjohtaja Meri Kulmala Helsingin yliopistosta, apurahalla jatkotutkimusta tekevä Sanna Spišák Helsingin yliopistosta ja dosentti, yliopistonlehtori Satu Venäläinen Itä-Suomen yliopistosta.
Tampere University Pressin kustantama open access -kirja on saatavilla mm. Trepo-julkaisuarkistossa ja kansainvälisessä OAPEN Libraryssa.
- Lue myös: Kansalaistiedettä Helsingin yliopistossa – Löytösampo kokoaa kansalaisten arkeologiset löydöt semanttisessa webissä (26.3.2024)
- Lue myös: Suomen neljäs lintuatlas on mittava kansalaistiedehanke – harrastajien osallistamisessa on pitkät perinteet ja uusia tapoja kehitetään (3.4.2024)
Abstract: Collaborative research expands the societal responsibility of science
Co-research is revolutionising the way barriers to equality are examined. Approaches that foster participation respect the expertise of research participants and view them as equal partners in the research process. Participants are no longer mere objects of knowledge; they play an active role in shaping research processes by aiding professional researchers in understanding their living environments and in formulating research problems. The goal of co-research is to genuinely advance democracy across various societal levels, enhance interaction, transparency, and open science, and support broadened societal responsibility of science.
Meri Kulmala (TUHAT, ORCID) on sosiologi, joka työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja on yksi Kanssatutkimuksen tutkijaverkoston perustajajäseniä.
Sanna Spišák (TUHAT, ORCID) tekee väitöksen jälkeistä tutkimusta apurahan turvin ja työskentelee osa-aikaisesti Helsinki Inequality Initiativen (INEQ) projektisuunnittelijana.
Satu Venäläinen (UEF, TUHAT, ORCID) on valtiotieteiden tohtori ja sosiaalipsykologian dosentti, joka työskentelee yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.