Johdatus inhotuksesta innostukseen

flipped classroom

Tilastotiede (luennot 8-10) herättää tunteita – ja opiskelijoita!

Johdantokurssini aloitusluennon lopuksi annan opiskelijoiden avautua anonyymisti pienille paperilapuille. Tuloksena on toiveiden tynnyri, tavaton tunteiden tonava:

“Kauhun sekaisin tuntein odotan, miten käy. Osaanko/opinko yhtään mitään?”

“Jännittää mitä tästä tulee kun en osaa YHTÄÄN matikkaa…”

“Lukiosta on jo aikaa, hieman pelottaa funktiolaskeminen tms. whatever tällä kurssilla tarvitaankaan.”

“Onneksi valtiotieteellisessä on oma tilastotieteen johdantokurssi. Kävin kesällä avoimen yliopiston järjestämällä kurssilla, ja petyin siihen, koska se oli liian matemaattinen.”

“Tavoitteena oivaltaa, ymmärtää – pelon sekaisin tuntein. Ollut huono matikassa.”

“Mulle matemaattiset aineet ovat aina olleet peikko. HOPS:ia tehdessä todettiin, että olisi hyvä valita tilastotiede sivuaineeksi.”

“Toivon, että kurssi nivoutuu yhteiskuntatieteisiin, eikä ole irrallista matematiikan opetusta.”

“Toivottavasti tämä kurssi muuttaa käsitystäni tilastotieteestä ja paljon.

Omakin käsitykseni tilastotieteestä oli koetuksella istuessani saman nimisellä kurssilla opintojeni alussa. Harkitsin jopa pääaineen vaihtoa, kunnes ala alkoi avautua anteliaammin.

Pelot pois, kapasiteetit käyttöön!

Kerään kirjoitelmat, koostan kotisivulle ja kommentoin keskiviikkona (UniTube auttaa, kun pitää mahduttaa 500 hengen kurssi 200 hengen saliin).

Tavoite on poistaa pelkoja oppimisen tieltä. Osa vapautuu välittömästi angsteistaan:

“Enää ei pelota tilastotiede – jo eka luento poisti pelot, kun sinun asenteesi oli niin rento ja maanläheisen humoristinen. Kiitos! :)”

“WAU! Todella mielenkiintoista, luulin tulleeni matikankurssille, mutta tämä oli ihan muuta.”

“Toivottavasti oppisin kurssilla tilastotieteen perusteet, joista olisi hyötyä tulevalla akateemisella urallani!”

“Odotan innolla ja mielenkiinnolla! Sitä tilastollista lukutaitoa olisi tarvinnut jo sosiologian pääsykokeissa (hyvää lukutaitoa).”

“JEE! Olen lukenut tilastotieteitä viimeksi lukiossa n. 5 vuotta sitten, mutta avoimin mielin eteenpäin!”

Kahdeksan johdantokurssin ja 18 000 opintopisteen kertymän keskellä reflektoin kokemuksiani Opettajien akatemian hakuportfolioon. Ilahduttavan monen inho on vaihtunut intoon. Kurssi tuntuu edistävän myös pidemmälle ulottuvaa kiinnostusta ja tuovan laajempaa kantavuutta tilastollisten menetelmien oppimiseen ja soveltamiseen tärkeänä osana oman alan opintoja:

“Ja kiitos paljon että löysit aikaa tapaamiselle! Vaikka tosin oletkin johdantokurssin kautta osasyyllinen tähän elämääni hankaloittavaan ja aivojani kuormittavaan kiinnostukseen koskien kvanttipuolen menetelmiä 🙂 Ennen sitä ei ollut tullut mieleenkään..” (yhteiskuntapolitiikan graduntekijä, 2012, johdantokurssilla 2011)

“Tilastotieteen johdantokurssin ja data-analyysin luentosi saivat minut aikanaan innostumaan tilastollisesta yhteiskuntatutkimuksesta, mikä lopulta johti siihen että päädyin sosiologialle valmistelemaan kyselypohjaista väitöskirjaa.” (sosiologian väitöskirjantekijä, 2012, johdantokurssilla 2008)

Kauaskantoisempi vaikutus onkin ollut kurssini keskeinen, isomman mittakaavan tavoite, sillä liian moni on jättänyt tilastotieteen opinnot pelkkään johdantokurssiin. On alkanut ilmetä näyttöä peräti asennemuutoksesta kvantitatiivisia menetelmiä kohtaan. Tähän kurssilla on varmasti ollut vaikutuksensa ainakin oman tiedekuntamme keskuudessa. Ilmiö on havaittu useissa oppiaineissa mm. kasvaneena kiinnostuksena hyödyntää opinnäytetöissä kvantitatiivisia aineistoja ja menetelmiä.

Intohimona oppiminen ja opetuksen kehittäminen

Kuva: derekGavey (Flickr)
Kuva: derekGavey (Flickr)

On hienoa, että opiskelijat itse tutkivat opiskelua. Otus ry:n opiskelijabarometri mm. kertoo, että noin 10 % vastanneista oli tyytymättömiä koulutusohjelmavalintaansa.

Aikanaan itse mietin opintojeni aikana moneen kertaan, olenko oikeassa paikassa. Mietin jopa alan vaihtoa. Halusin kovasti psykologiksi, mutta ensimmäiset opiskeluvuodet painottuivat tilastotieteeseen ja psykofysiikkaan. En nähnyt niiden merkitystä. Ajattelin, että suoritetaan nyt tämä tutkinto ja katsotaan kaikki vaiheet läpi. En ole katunut, että sain itseni valmiiksi – ja vähitellen opin myös nauttimaan opinnoistani. Silti toivoisin, että nykyäänkin uskallettaisiin nähdä opinnot enemmän nuoren näkökulmasta.

Annetaan opiskelijoille toimijuus!

Mikä 1990-luvulla syntynyttä ns. diginatiivia sytyttää ja innostaa? Voitaisiinko abstraktimmatkin asiat asettaa opiskelijan tai työelämän kannalta mielekkääseen kehykseen, opiskella vaikka projekti-, ongelma- tai ilmiölähtöisesti? Miten opinnäytteitä voisi ohjata innostavasti ja kannustavasti, samalla rakentavaa kritiikkiä antaen?

Aikanaan kanavoin omaa turhautumistani opiskelija-aktivismiin ja opetuksen kehittämisprojekteihin. Mietimme jo tuolloin uusia keinoja oppia ja opettaa. Taisi itsellä jäädä tuo vaihde päälle, kun yhä tutkin yliopisto-opiskelua ja mietin, miten opetusta voisi parhaiten kehittää. llahduttaa, kun nykyäänkin opiskelijat aktiivisesti toimivat opintojensa hyväksi. Aktiivinen toimijuus on monesti paras lääke sekä oman hyvinvoinnin että toimintaympäristön kehittämisen kannalta.

Mistä opiskeluintoa?

Omana opiskeluaikanani kukaan ei puhunut opiskeluinnosta. Meidän piti vaan tehdä tietyt asiat ja suorittaa tietyt kurssit. Jos ei pärjännyt, oli laiska tai tyhmä – tai molempia. Tuohon aikaan ainoa oppimiseen liittyvä tunne, josta tutkijat jotain tiesivät, oli tenttiahdistus. Nykyään oppimisen tutkijat hourivat tunteista ja motivaatiosta. Ensin aloimme tutkia hyvinvointia, sitten motivaatiota ja virtausta (flow). Seuraavaksi aloimme tutkia oppimiseen liittyviä tunteita (academic emotions). Nyt tutkijat puhuvat jo intohimosta oppimiseen (passion). Onpa aikoihin eletty!

“Oppimisen ei kuulu olla hauskaa”, sanotaan. Onkin totta, että syväoppiminen edellyttää mukavuusalueelta ulos astumista. Uusimmat tutkimuksemme kuitenkin osoittavat, että kiinnostusta kokeva opiskelija saattaa investoida jopa kolminkertaisen ajan itseopiskeluun kuin välinpitämätön. Pieni stressi ei haittaa, kunhan työ on merkityksellistä. Ja positiivisten tunteiden yhteys arvosanoihinkin on selkeästi positiivinen. Jos opiskelija ei näe merkitystä opinnoillaan, hänen riskinsä jättää perus- tai jatko-opinnot kesken kasvaa selvästi. Jatko-opiskelijan menestyksen salaisuus taas on kokemus siitä, että hän on akateemisen yhteisön tärkeä jäsen.

Opettajien akatemia on vasta tiensä alussa, mutta intoa täynnä!

Olemme vielä järjestäytymässä. Mutta nyt jo on nähtävissä, kuinka paljon motivaatiota ja virtausta meissä itsessämme tuottaa kollegiaalinen yhteisö, joka on aidosti kiinnostunut ja innostunut opetuksesta. Opetusakateemikoilla on aluksi ollut istuntoja, joissa raotamme “opetuksen aarrearkkujamme” toisillemme, jaamme pedagogisia ideoitamme. Järjestämme 12.5. Minerva-torilla Siltavuorenpenkereellä seminaarin, johon kutsumme yliopiston opettajia ja opiskeljoita tutustumaan näihin meille kalliisiin aarteisiin. Toivotaan, että hyvät käytännöt ja innostus leviävät yliopistoyhteisössä. Uusi leimahdus syttyi, kun 20 uutta akateemikkoa valittiin vuonna 2014.

Kirjoittaja on kasvatuspsykologian professori ja HY:n Opettajien akatemian puheenjohtaja Twitter: @kirstilonka

Tämä blogikirjoitus on lyhentämätön ja hieman päivitetty versio Yliopisto-lehden pääkirjoituksesta 12/2013