Tag: viestintä

Posted on

Omat ohjeeni opiskelijalle

Hei taas!

Heti aluksi anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta. Kaksi työpaikkaa, avoimen opinnot ja sosiaalinen elämä ovat viimeaikoina taistelleet tilasta kalenterissani, jonka seurauksena bloggaaminen on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Vielä kerran, pahoittelut!

Ensimmäinen kurssi tentteineen on nyt ohi, jokseenkin odotan edelleen tuloksia toisesta. Tentit eivät olleetkaan niin hurja kokemus kuin ajattelin, yllättävän kivuton oikeastaan! Varsinkin kirjallisuustentissä oli mukava huomata, kuinka keväällä pänttäämäni Mediayhteiskunnan asiat tulivat nopeasti mieleeni. Tämä toi valtavasti motivaatiota ensi kevään luku-urakkaa varten. Toinen kurssi, viestinnän analyysi, pyörähti käyntiin lähes heti johdantokurssin jälkeen. Toisin kuin ensimmäisellä kurssilla, näillä tunneilla olemme luentojen sijaan keskittyneet omien tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Aiheen saa valita itse ja siihen perehdytään syvällisesti, joten itseään kiinnostavien asioiden oppiminen on taattua. Vahva suositus tällekin kurssille!

Opinnoissa on siis todellakin päästy vauhtiin. Ajattelinkin jo pienen hetken opiskelleena koota tänne blogin puolelle pienen vinkkilistan, jonka toivon auttavani muita avoimessa aloittaneita ja siellä aloittavia. Nämä tiedot olisivat auttaneet ainakin itseäni kun ensimmäisellä kurssillani aloitin!

  1. Vaikka kurssikirjat eivät maksakaan paljoa ja ne haluaisi ostaa, kannattaa silti hankkia myös Helsingin yliopiston kirjastokortti. Jos jokin aihe tuntuu kirjoissa epäselvältä, voi asiaan tutustua lisää lainaamalla kirjan tai tutustumalla e-aineistoon. Varsinkin jälkimmäiset ovat auttaneet itseäni suuresti!
  2. Aloita tenttikirjallisuuteen tutustuminen hyvissä ajoin. Säästyt paniikilta paria päivää ennen tenttiä ja kurssi antaa paljon enemmän, mikäli käsitellyistä asioista on tietoa.
  3. Muista ilmoittautua tenttiin ajoissa. Omalla kurssillani “deadline” oli 10 päivää ennen, joka jäi itseltäni tietenkin huomaamatta. On parempi olla ajoissa ja perua tarpeen vaatiessa, kuin myöhästyä. Uusintakertoja on kuitenkin tarjolla, joten tentti-ilmoittautumisen unohtaminen ei ole maailmanloppu.
  4. Kurssikirjoja ei tarvitse osata sanasta sanaan ulkoa, vaan kyse on enemmänkin suurten kokonaisuuksien hallinasta. Tunneilla myös huomaa, että mikä on tärkeää ja tarpeellista tietoa.
  5. Jos kurssi menisikin valmistautumisesta huolimatta kehnosti, ei kannata lannistua. Jo aiemmin mainitsemiani uusinkertoja on tarjolla kaksi kappaletta ja ensimmäisessä tentissä näkee jo hieman, että millaisiin kysymyksiin kannattaa varautua.

Opiskelun intoa! 🙂

Emma

 

 

Posted on

Ahdistusta ja intoa

Hei taas!

Syyskuun loppu häämöttää jo uhkaavasti, samoin kuin ensimmäiset tentit lokakuussa. Aika menee hurjan nopeasti. Kirjoja on tullutkin jo päntättyä jonkin verran, mutta en todellakaan koe olevani vielä valmis. Opiskelu tuntuu niin erilaiselta verrattuna lukioon! Kun kurssikirjat julkaistiin kauhistelin ensiksi toista kirjaamme, joka on viime kevään pääsykoekirjani; Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskunta. Oppimisen innon sijasta mielen täytti lähinnä ahdistus ja muistot kirjastossa vietetyistä tunneista, lukemattomista harjoitusesseistä sekä paniikista ennen pääsykokeita. Pienen sulattelun jälkeen tajusin, ettei minun ja Mediayhteiskunnan uusi kohtaaminen olekaan välttämättä niin kamala asia. Kirja on tuttu ja asiat ovat palautuneet mukavasti mieleen. Kyllä tämä tästä!

Vaikka kurssikirjojen pänttääminen ei aina olekaan sitä kaikista mukavinta touhua, luennot ovat yllättäneet minut todella positiivisesti. Luennoile on ollut aina mukavaa mennä ja itse asia on ollut todella mielenkiintoista. Olen kuullut ystäviltäni kauhutarinoita eri aineiden perusopinnoista, jotka ovat usein tylsiä, jopa ikävystyttäviä. Itse olen kuitenkin ainakin toistaiseksi todella innoissani! Vihdoinkin tuntuu siltä, että olen ehkä löytänyt sen “oman juttuni”, jota olen etsinyt todella kauan. Tunne on aivan mahtava.

Voin suositella viestinnän opintoja lämpimästi kaikille, vaikka työllistyminen alalla ei olisikaan mielessä. Käsittelemämme asiat ja ilmiöt ovat todella ajankohtaisia ja niiden tunteminen on mielestäni hyödyllistä itse kullekin. Lisäsksi kurssitarjonta on todella monipuolista ja jokaiselle löytyy varmasti mieuista opiskeltavaa.

IMG_3042

Ihanaa syksyn alkua ja oppimisen iloa kaikille!

Emma 🙂

Posted on

Uusia tuulia

Moi vaan kaikille!

Kuten tarkkasilmäiset saattoivatkin jo huomata, täällä kirjoittelee aivan uusi henkilö. Olen Emma, viime kevään ylioppilas ja uusi avoimen yliopiston viestinnän opiskelija. Sen lisäksi, että olen aloitellut opinnot täysin uudenlaisessa opinahjossa, puhaltavat muuallakin elämässäni uudet tuulet, aivan kirjaimellisesti! Muutin nimittäin vajaa kuukausi sitten kotikaupungistani Kuopiosta huomattavasti tuulisempaan, mutta silti niin ihanaan Helsinkiin. Tällä hetkellä opettelen siis viestinnän teorioiden ja teoreetikoiden lisäksi elämää uudessa kaupungissa.

Tieni avoimeen yliopistoon on varmasti tuttu monelle; hain opiskelemaan yliopistoon, jäin varasijalle ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon, toiveenani oppia uutta ja nähdä onko valitsemani ala minulla se oikea. Monet ovatkin kyselleet minulta, että miksi haluan opiskelemaan juuri viestintää. Koen itse, että viestintä on tulevaisuuden ala, jonka merkitys tulee kasvamaan entisestään jo lähivuosina. Viestintä näkyy kaikkialla arjessamme ja me kaikki viestimme, vaikka vain harva tekeekin sitä työkseen. Viestinnän opinnoista ei myöskään varmasti ole koskaan haittaa, vaikka alalle ei päätyisikään töihin. Aineen opiskelu mahdollistaa lisäksi monenlaisia urapolkuja, joka sopii kaltaiselleni tuuliviirille paremmin kuin hyvin.

Tulen kirjoittelemaan tänne blogiin tuntemuksiani niin opiskelusta, viestinnän oppiaineesta kuin elämästä uudesta kaupungissa. Toivottavasti siellä näytön takana on henkilöitä, jotka kokevat tekstini hyödyllisiksi. Jos mieleen tulee kysymyksiä opinnoista, itse aineesta tai ihan mistä vaan, antakaa palaa! Vastailen kysymyksiin enemmän kuin mielelläni 🙂

Terkuin, Emma

Posted on

Haahuilua

Ensi viikolla olisi taas luvassa tentti ja pelko sekä paniikki alkaa iskeä. Tämä kurssi on ollut tähän mennessä kaikista mielenkiintoisin ja antoisin mutta olen aikataulusta auttamatta jäljessä. Vuodenvaihde meni kauheassa kiiressä ja sen jälkeinen sairastelu on saanut opiskelurytmini täysin sekaisin. En voi kuitenkaan pistää kaikkea sairastamisen piikkiin, vaikka yritänkin itseäni sillä huijata.

Tunnistan itsessäni haahuilijan piirteitä, joiden takia välillä on todella vaikeaa keskittyä siihen yhteen ja tärkeään asiaan. Rupesin pohtimaan tänään tätä asiaa kun luin ajatuksia päämääristä. Vaikka olenkin hyvin päämärätietoinen, haahuilen ja koitan tehdä aivan liian monta asiaa samaan aikaan. Tälläkin hetkellä koitan pitää kiinni monesta eri suunnitelmasta kuitenkaan niissä onnistumatta, sillä en keskity niihin tärkeimpiin ja oleellisimpiin asioihin.

Toki välillä on kyse vain turhautumisesta, josta juuri Sisko ja Maria hyvin kirjoittivatkin. Aina ei mielenkiinto riitä, varsinkaan jos asia ei ole juuri se suurin mielenkiinnon kohde, joka onkin täysin ymmärrettävää.

Kuitenkin minulla on vielä paljon opittavaa siitä, kuinka välillä pitäisi tarttua vain yhteen asiaan kerrallaan ja lopettaa se ennen kuin taas aloittaa uutta. Haluaisin olla superihminen, joka hoitaa tentit, työt, pääsykokeisiin lukemiset ja vapaa-ajan ohjelmat ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta todellakaan ole siihen, vaikka aina sitä yritän.

Parin kuukauden päästä alkava valmennuskurssi pyörii jo mielessä ja saa aikaan perhosia vatsanpohjaan. Ensin täytyy kuitenkin hoitaa muutama tentti alta pois, jotta pääsen keskittymään täysillä yhden unelman toteuttamiseen. Ystävien usko minuun vaikuttaa ainakin olevan vankka, joten odotan jo innolla tulevaa. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää edessä. Ehkäpä tämäkin haahuilija onnistuu vielä viemään jonkin asian onnistuneesti loppuun.

-Karoliina

Posted on

Usko koetuksella

Minä, Helsinki ja julkinen liikenne on yhditselmä, jota kutsun katastrofiksi. Enkä todellakaan turhaan, voisin nimittäin antaa lukuisia esimerkkejä siitä kuinka paljon hämmennystä sekä epätoivoa minun ja Helsingin julkisen liikenteen yhdistäminen on aiheuttanut. Viimeisin, ja ehkä historiani pahin, sattui tänään, juuri silloin kun olen toivoa täynnä menossa tärkeään tapaamiseen.

Pyrin aina olemaan ajoissa tärkeissä tapaamisissa, sillä itse vihaan odottamista enkä missään nimessä halua näyttää huolimattomalta uuden ihmisen edessä. Pyrin aina olemaan myös harkittu, tyylikkäästi huoliteltu sekä asiallinen mennessäni tärkeisiin tapaamisiin. Ja juuri tänään olin kaikkea muuta kuin sitä.

Korkokengät kopisten, puhelin kourassa ja Google Maps apunani juoksin Kampista eteläiseen Helsinkiin, tietämättä mihin olen edes matkalla. Kaikki tärkeät paperit hukassa ja usko koetuksella hikoilin meikit poskille ja hiukset sekaisin suunnistaessani eteenpäin. Vaikka olen ihminen, joka uskoo, että kaikki asiat kyllä selviävät eikä mikään ole ylitsepääsemätöntä, tänään olin lähellä jo luovuttaa.

Onneksi minussa virtaava suomalainen sisu ei antanut periksi, selvisin tapaamiseen kunnialla sekä ennen kaikkea ajoissa, ja tapaamisen jälkeen olin niin huojentunut etten saanut korviin ulottuvaa hymyä pois kasvoiltani. Takaisin tullessani ihastelin kauniita syksyisiä maisemia ja tunnelmallista miljöötä ympärilläni ja olin ylpeä etten luovuttanut.

Tästä kaikesta sisuuntuneena suuntasin lempikahvilaani, avasin tenttikirjan ja luin innostuneempana kuin koskaan. Vaikka uskon viestinnän olevan juuri se “minun juttuni”, usko on senkin kanssa ollut koetuksella. Tänään kuitenkin sain huomata ettei ikinä pidä luovuttaa. Kaiken seikkailemisen ja epätoivon jälkeen olen täynnä energiaa ja valmiina panostamaan myös opiskeluihin taas täysillä. Kunhan uskoo itseensä, kaikki on mahdollista.

Posted on

Keltanokka vaikeuksissa

Edellisen oppikirjan avaamisesta on kulunut yli puoli vuotta ja viimeisin kosketus kirjoittamiseen on ylioppilaskirjoitusten reaalikoe. Eihän puoli vuotta ole sinänsä pitkä aika, mutta olenkin menestyksekkäästi onnistunut unohtamaan kaiken opiskeluun liittyneen ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Eikä ihme, sen puristuksen jälkeen työnteko tuntui terapialta ja meni pitkä aika ennen kuin jaksoin kaivaa edes jonkun kaunokirjallisen teoksen esille ja koittaa opettaa itselleni ettei opiskelujen loputtua tarvitse unohtaa sentään itsensä sivistämistä.

Vaikka olenkin aina nauttinut kirjoittamisesta, on se nyt opiskelujen uudelleen alettua tuntunut välillä ylitsepääsemättömän vaikealta. Jatkuva writers block turhauttaa eikä ajatus kulje kymmentä minuuttia kauemmin. Joku voisi ajatella, että minun on helppo viime kevään ylioppilaana jatkaa opiskeluja yliopiston puolella, tuntuuhan se ihan luonnolliselta jatkumolta. Välillä kuitenkin olen aivan hukassa, yliopisto-opinnot eroavat kuitenkin hyvin paljon loppujen lopuksi aika pinnallisesta yleissivistävästä koulutuksesta.

Aikataulutus sekä töiden ja muiden menojen yhdistäminen opiskeluihin on tuottanut enemmän ongelmia kuin osasin kuvitellakaan. Tällä kertaa kukaan ei ole potkimassa takamukselle opiskelujen suhteen, ja koska suoritan opintoni verkossa, ei opiskelujen takia tarvitse edes lähteä kotoa kauemmaksi. Siksi onkin helppo lipsua lukemisesta.

Onneksi olen alkuhämmennyksen jälkeen onnistunut luomaan itselleni jo tapoja rytmittää päivät. Vuorotyö ohjaa pääosin päiväni kulkua, joten on vaikeaa saada itselle tasaista päivärytmiä, koska päivät ovat erilaisia. Kannustavat tukijoukot auttavat kuitenkin paljon, jotta epätoivo ei pääse yllättämään. Hämmennystä on seurannut innostus ja suuri kiinnostus viestinnän maailmaan, joten uskon pääseväni alun ongelmista yli ja saan opiskelut luistamaan. Ja uskon sekä toivon etten ole ainut, joka painiskelee samojen ongelmien kanssa. Tsemppiä siis valtavasti kaikille sielunsiskoille ja -veljilleni!

– Karoliina

Posted on

Takatalvi?

Kevään kolmas luento on alkanut ja toinenkin lauantaitentti on jo takana. Nyt se lauantaiaamukin tuntui jo ihan siedettävältä, tosin ajatus liikkui huomattavan tahmeasti. Liekö takatalvea ajoittain aistittavissa ikkunan molemmin puolin. Vaikka antropologian johdatuskurssi oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja tenttikirjakin hyvä, en meinannut millään saada luettua tenttiin. Nuokuin todella vakavasti tenttikirjan päällä ja ajatukset karkailivat mikä minnekin. Sitkeästi puurtamalla sain kuin sainkin kirjan ja aineistot luettua läpi edellisenä iltana ja tentissä ilokseni huomasin, että jotain ainakin oli jäänyt kirjastakin mieleen. Mutta kyllä otti koville.

En ole koskaan itse kärsinyt kevätväsymyksestä, ennemminkin olen hidastunut syksyisin alkavasta pimeydestä, mutta nyt täytyy kai jo harkita tuota toistakin selitysmallia. Opiskeluintokin oli jo vähän aikaa aika nollassa, mutta onneksi mielenkiintoiset luentokurssit kykenevät herättelemään ajoittaisesta apatiasta. Nyt on siis meneillään johdatus yhteiskuntafilosofiaan. Taas kerran erittäin mielenkiintoista ja näin vaalien alla myös hyvin ajankohtaista!

Viestinnän opintojen aloittaminenkin kohtasi takatalven, kun huomasin, että alkava kurssi on vaihtoehtoinen toisen, syksyllä alkavan kanssa. Molemmat aiheet olisivat kyllä hyödyllisiä ja mielenkiintoisia, ja aikani pähkäiltyäni päädyin valitsemaan sen syksyllä alkavan. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että loppukeväästä ja alkukesästä näyttää tulevan opintojen suhteen todella kiireistä aikaa, muutama luento menee osittain päällekkäin ja aika intensiivisiä kolmen tunnin luentoja on luvassa. Voimia siis kaivataan, ehkäpä takatalvesta voi ottaa ilon irti ja keräillä vielä hetken voimia horrostamisesta ennen kevään koitoksia.

Posted on

Jawohl! Kyllä!

Viimeinen verkkoviestinnän perusopintoihin kuuluva tentti on nyt suoritettu, ja perusopinnot näyttäisivät olevan kokonaan takanapäin. Viimeistä tenttitulosta joudun kuitenkin odottamaan vielä jonkin ajan, mutta uskoisin silti, että nämä kurssit ovat nyt takana. Hyvä niin.  Ei siksi, että ne eivät olisi olleet kiinnostavia, vaan siksi, että ne veivät kuitenkin aika paljon aikaa. Ja aina tämä johonkin käytetty aika on jostain pois. Tällä kertaa se oli pois ylimääräisestä vapaa-ajasta, jota muutenkin meillä kokopäiväisesti työssäkäyvillä ihmisillä on niukasti.

Mutta aina kun saa suoritetuksi jonkun kokonaisuuden, niin heti herää kysymys myös mahdollisesta jatkosta. Myönnän, että näin kävi minulle myös tällä kertaa. Tai no, oikeastaan jo kesken perusopintojen tarkastelin miltä mahdolliset seuraavat opintokokonaisuudet, eli aineopinnot, viestinnän osalta näyttävät.  No, myönnettäköön että kyllä ne minua kiinnostaisivat, mutta olen kuitenkin päätökseni tehnyt, että en ainakaan nyt heti opintojani viestinnän osalta jatka. Ehkä sitten myöhemmin.  

Kokonaan en kuitenkaan ole päättänyt jättää uuden opiskelemista, vaan pyrin kuitenkin useasti kehittämään itseäni erilaisilla itseäni kiinnostavilla kursseilla. Viimeisin näistä on tällä hetkellä avoimessa Kauppakorkeakoulussa parhaillaan kesken oleva kurssi Global Marketing Management, jolle osallistun. Tälle vuodelle ei kuitenkaan ole suunnitelmissa enää muita kursseja, vaan pidän nyt pienen tauon kursseista. Katsotaan sitten uudelleen keväällä, jos jotain kiinnostavaa löytyy ja aikaa riittää. Tai sitten myöhemmin. Olen huomannut myös sen tosiasian, että itsekin itseä kiinnostavia kirjoja lukemalla voi oppia jotain uutta. Mikäli lukuintoa siis riittää marssin kirjastoon.

Mutta mitä mielenkiintoista sitten verkkoviestinnän avoimen yliopistojen kursseilla sitten opin? Sainko jotain sellaista mitä lähdin viestinnästä hakemaan? Nyt jonkin aikaa opintojen päättymisen jälkeen mieleeni tulee ensimmäisenä toimittajan etiikkaan ja sääntöihin liittyvät asiat, jotka opiskelin opintokokonaisuuden alkupuolella. Niistä on tärkeää tietää, varsinkin jos haluaa tulevaisuudessa esim. toimittajaksi, mutta ne eivät olleet viestintäkokonaisuuden sellaista antia, jota minä tulin viestinnältä hakemaan. Itse viestintään liittyvät strategiat/ strategiset kysymykset olivat puolestaan kyllä kiinnostavia. Niitä kuin mielelläni. Mutta kaikkein parasta antia oli mielestäni opintokokonaisuuden viimeinen kurssi, joka käsitteli viestinnän instituutioita. Oli erittäin mielenkiintoista päästä lukemaan erilaisista viestintäinstituutioista, niiden kehityksestä ja ihmisten mediakäyttäytymisestä. Kurssi sisälsi ihan antoisaa tietoa, mikäli joskus työskentelisi vaikkapa markkinointiviestintä-/mediasuunnittelun parissa.  Se myönnettäköön, ettei kurssi sinällään mitään uutta ja ihmeellistä mediainstituutioista tuonut esille, mutta ainakin niihin suhtautuminen on osaltani hiukan muuttunut.

Nyt kun verkkoviestinnän perusopinnot on osaltani suoritettu, lopetan tämän blogin pitämisen myös tähän. Blogin kirjoittaminen oli kiva kokemus, ja sitä oli kiva tehdä myös teidän muiden kirjoittajien kanssa. Kiitän vielä kaikkia blogin lukijoita ja toivotan teille kaikille oikein hyvää loppusyksyä! Ja muistakaa, opiskeleminen kannattaa aina!

Posted on

5, 4, 3, 2, 1

Numeroita? Tai tarkemmin ilmaistuna, yliopistosta mahdollisesti saatuja arvosanoja. Onko niillä ylipäätään mitään merkitystä mikäli kurssin vaan saa läpi? Monta kysymystä nousee monen opiskelijan tai opintojaan suunnittelevan mieleen myös arvosanoihin liittyen.

Tähän esittämääni kysymykseen on minun itseni vastattava että kyllä. Kyllä niillä on väliä. Ihan niin kuin jo yläaste- ja lukiomaailmassakin olemme tottuneet toteamaan. Monessa vaiheessa elämää arvosanat nimittäin joko avaavat tai sulkevat portteja. Niin yliopistomaailmassakin. Näin on esimerkiksi viestinnän opintojen suhteen. Jostain avoimen yliopiston nettisivujen kohdasta eteeni nimittäin osui teksti, jossa todettiin, että viestinnän perusopinnot on suoritettava arvosanalla 3 vähintään, mikäli mielii jatkaa opintojaan aineopintoihin. Tästä on siis saatava lisätsemppiä opintoihin mikäli haluaa lukea viestintää lisää! Tsemppiä myös muille opintojaan pänttääville!