Kategoriat
Uncategorised

Kässäkeksijät aineisto

Nimikkotutkijamme Pirita Seitamaa-Hakkarainen on kvalitatiivinen tutkija, jolle empiirinen aineisto ja sen kerääminen aina ollut tärkeää tutkimuksen tekemisessä. Tutkimuksen tekemiseen osallistuivat nimikkotutkijamme lisäksi Sini Riikonen ja Kai Hakkarainen Helsingin Yliopistolta. Tutkimusartikkeli oli heidän ensimmäinen projektinsa Aurinkolahden koulusta ja siihen on vaikuttanut saatu rahoitus, videoaineiston keräämisen merkitys, digitaalisuus, keksiminen, monimateriaalisuus, opettajien kanssa yhdessä kehittäminen ja yhteisöllinen toiminta. Tutkimuksen aineisto on kerätty havainnoimalla ja videoimalla. 

Aurinkolahden koulu on ollut tutkimushetkellä pääkaupunkiseudulla keväällä 2017 teknologiapainotteinen peruskoulu. Tutkimuskohteena on ollut 7-luokkalaisia opiskelijoita, viisi eri ryhmää, joissa jokaisessa ryhmässä 3-7 henkilöä. Opiskelijat käyttivät perinteisiä ja digitaalisia valmistustekniikoita esineiden keksimiseksi, suunnittelemiksi ja tekemiseksi. Tutkimuksen aineistoa on kerätty 8-9 viikon ajan ja kukin työskentelykerta kesti 2-3 tuntia.

Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida yhteistyön ja tekemisen prosesseja ja tutkijat kehittivät “Making-Process-Rug” -videoanalyysimenetelmän, “räsymaton”, jonka avulla pystyttiin havainnoimaan toisiinsa sosiaalisesti diskursiivisia ja materiaan liittyviä päätöksentekoprosesseja ja joukkueiden pyrkimyksiä organisoida yhteistyöprosessinsa. Tutkimustulokset osoittivat, että neljä viidestä joukkueesta pystyivät vastaamaan monipuolisiin valmistukseen liittyviin ja episteemisiin haasteisiin ja tekivät uusia keksintöjä. Tutkijat ovat valinneet aineistohankinnan menetelmäksi videoaineiston, koska videoita on mahdollista katsoa ja analysoida myöhemminkin.

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut kehittää digitaalisuutta opetuksessa ja tutkia ryhmän sisäistä vuorovaikutusta käsityöprosessissa. Konkreettisena aineistona toimi tutkimukseen kehitetty visuaalinen “räsymatto”, jonka avulla päästiin tarkastelemaan tapahtumia. Videoiden analysointi tapahtui jokaisen ryhmän jäsenen kohdalla kolmen minuutin pätkissä, joista on laadittu taulukko, jossa ryhmän jäsenten toiminnat on luokiteltu ja merkitty värikoodein. Videoita analysoi useampi tutkija, jolloin ei tullut pelkästään yhden henkilön näkemyksiä datasta. Muita tutkimuksen aineistonhankintainstrumentteja videoaineiston lisäksi oli muistiinpanot, valokuvat prototyypeistä ja valmiista tuotteista. Eettisyys ja lupa-asiat oli huomioitu aineistoa kerättäessä ja oli hyväksyttävä, ettei kaikkia saanut välttämättä kuvata ja vanhemmilta oli kysyttävä lupa osallistumiseen.

Digitaalisuutta on päästy hyödyntämään kiinnostavasti tutkimuksessa ja sen avulla päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön mm. “räsymaton” avulla. “Räsymatto” on mielenkiintoinen ja hyvin havainnoiva työkalu, joka sopii hyvin erilaisten toimintojen tarkasteluun, kuten vuorovaikutus, tekeminen ja oppiminen.

Pohdimme ryhmässämme, että vuorovaikutusta tutkittaessa olisi ollut mielenkiintoista jakaa ryhmät satunnaisesti, eikä antaa nuorten itse ryhmäytyä. Ryhmäjaolla on paljon vaikutusta esimerkiksi ryhmädynamiikkaan ja ryhmän sisäiseen vuorovaikutukseen, joten voidaan pohtia, olisiko tutkimuksen lopputulokset olleet täysin erilaiset, jos oppilaat olisi jaettu satunnaisesti eri ryhmiin? Videoita tarkastellessa yksilöiden väliset suhteet, ajatukset ja taustat eivät tule ilmi ja osa näistä on täysin tutkijan tulkinnan varassa. Videoiden katsomiseen käytetty aika ja analysointi on ajallisesti rajoitettu, jolloin tutkija joutuu päättelemään videon avulla mitä on tapahtunut. Tämä saattaa johtaa siihen, että tutkimustulos saattaa jättää jotain lopputuloksen kannalta tärkeää pois, jos kolmessa minuutissa tapahtuu useita asioita. Edellä mainittuja asioita on syytä ottaa huomioon hankitun aineiston ja tutkittavan ilmiön suhdetta arvioitaessa. Olisi mielenkiintoista toteuttaa sama tutkimus uudelleen, jakaa ryhmät eri tavalla ja katsoa, millaisia tuloksia tulisi.

-Kässäkeksijät

 


LIITTEENÄ ”Making-Process-Rug” -“Räsymatto” (Sini Riikonen, Pirita Seitamaa-Hakkarainen & Kai Hakkarainen; Bringing maker practices to school: tracing discursive and materially mediated aspects of student teams’ collaborative making processes, 2020)

 

 

Kategoriat
Uncategorised

Mitä Kässäkeksijät ovat oppineet, kohti tutkivaa työtapaa?

Mitä olemme oppineet? 

Kurssin aikana olemme oppineet toimimaan ryhmässä, digitaalisessa ympäristössä. Olemme oppineet vuorovaikutusta, toisten huomioon ottamista ja eri näkökulmien merkityksen. Digitaalisuus on tuonut ehkä jonkinlaista tehokkuutta työskentelyyn, mutta toisaalta on jäänyt pois vapaamuotoista oleskelua ja jutustelua, jotka olisivat voineet tuoda jotain uutta työskentelyyn ja lisätä rentoutta työhön.

Olemme oppineet myös pohtivaa, tutkivaa ajattelutapaa. On tullut vähän yllättäenkin ilmi, miten tärkeä asema tutkimuksellisella näkökulmalla on opettajaksi opiskelussa. On ollut tosi mielenkiintoista tutustua eri tutkijoihin. Mielikuva tutkijasta ja tutkimuksen tekemisestä on muuttunut, kun olemme saaneet keskustella nimikkotutkijamme kanssa. Tutkija ei olekaan introvertti yksinäisyydessä puurtava tyyppi, vaan tutkimukset tehdään useimmiten yhteistyönä ja ne vaativat paljon myös sosiaalista vuorovaikutusta. On ollut avartavaa kuulla, miten erilaisia tutkimuksia kasvatustieteen alalla tehdään, ja kuulla tutkimusten tuloksista.

Itse tutkimusprosessi on myös tullut aika hyvin tutuksi. Osaamme ehkäpä jo arvioida, millainen on laadukas tutkimus. Olemme oppineet lähdekriittisyyttä, sekä kysymään, miksi tutkimus on tehty, mitä jää tutkimuksen ulkopuolelle, ja kuka on teettävä taho?
Tutkimuksen on oltava niin laadukas, että seuraavat tutkimukset voivat nojata siihen, ja se voidaan toistaa. Tunnemme tutkimuksen rakenteen. Näkökulman valinta, sen rajaaminen ja perustelu on tärkeää ja tutkittava aihe on saatava sopimaan aiemman tutkimuksen kanssa sopivaan kontekstiin. Näkökulma on vain ”kynän kärki”, tutkimus vastaa vain niihin kysymyksiin joita sille on esitetty. Tutkija kuitenkin tunnistaa valitun näkökulman ulkopuoliset näkökulmat. Tutkimuksen on myös nojauduttava johonkin luotettavaan teoriaan tai aikaisempaan tutkimukseen, jonka pohjalta uuden tutkimuksen viitekehys muodostuu. Aineistonkeruumenetelmiä on paljon, ja tutkijan on osattava valita niistä sellainen, jolla saa parhaiten vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Johtopäätöksissä tutkija esittää, mitä uutta tutkimus toi esille, ja miten sitä voisi jatkaa.

Useassa kohtaa kurssia tuli esille, miten tärkeää osaa rahoitus näyttelee tutkimuksen aiheen valinnassa ja tutkijan ajankäytössä. Tutkimusta on vaikea tehdä ilman rahoitusta, joten sen hakeminen vie suuren osan tutkijan ajasta, ja tutkijat kilpailevat keskenään rahoituksesta. Mietimme sitä, miten rahoitus ohjaa tutkimusten aiheita. Kaiken kaikkiaan, tämä kurssi on ollut mielenkiintoinen ja näkemystä avartava.

-Kässäkeksijät

Kategoriat
Uncategorised

Kässäkeksijät -ryhmän esittäytyminen

Hei kaikki!

Me olemme Kässäkeksijät, väittämämme on: “Käsityö kasvattaa tulevaisuuden keksijöitä.” Ryhmä koostuu innokkaista ja innovatiivisista käsityönopettajaopiskelijoista. 

 

Ryhmäläisten esittelyt:

 

Henna, käsityönopettajan opintosuunta

Kevään poikkeusolojen aikana oli aikaa miettiä omaa tulevaisuutta ja päätin hakea opiskelemaan käsityönopettajaksi. Onnekseni opiskelupaikka tuli ensimmäisellä yrittämällä. Pidän kaikenlaisista käsitöistä ja uuden oppiminen on innostavaa. Haluaisin oppia myös vanhoja käsityötaitoja ja auttaa opettamaan niitä uusille käsityöntekijöille. Monialainen käsityö antaa paljon mahdollisuuksia tulevalle uralle opettajana. Onneksi perhe kannustaa opiskelemaan.

 

Riitta, käsityönopettajan opintosuunta

Vähän yllättäen löysin itseni opiskelemasta käsityöopettajaksi, vanhemmalla iällä, monien kotiäitivuosien ja pätkätöiden jälkeen. Tuntuu tosi hienolta olla täällä, hyvässä seurassa ja hyvässä opetuksessa. Opiskelu ja aiheet ovat olleet todella mielenkiintoisia! Niistä saan varmasti eväitä myös omaan elämääni omien lasten ja nuorten kasvattajana. Missionani on, että jokainen nuori ymmärtäisi käsillä tekemisen merkityksen ja sen tuottaman hyvän vaikutuksen elämässään. Aina kun on mahdollista, lähden liikkumaan. Erityisesti tykkään maastopyöräilystä luonnossa. Soitan poikkihuilua ja pianoa ja tykkään laulaa kuorossa. Käsitöitä teen aina kausittain, yleensä aktivoidun vähän ennen joulua! 

 

Anna, käsityönopettajan opintosuunta

Moi! Olen Anna, vantaalainen ammattimeikkaaja ja käsityöharrastaja. Rakastan käsitöitä ja olen haaveillut opettajan ammatista jo hyvin pitkään, kovin looginen valinta siis! Pidän käsitöiden lisäksi lukemisesta ja kokkaamisesta. Aloitan opiskelut hyvin innoissani, kurssit vaikuttavat todella mielenkiintoisilta!

 

Amanda, käsityönopettajan opintosuunta

Moi! Olen innoissani aloittamassa kasvatustieteen opintoja, sillä tunnen vihdoin löytäneeni oman juttuni. Opettajan ammatti on aina ollut minulle eräänlainen johdatus ja siihen vielä yhdistettynä rakas harrastukseni käsityöt, tunnen opiskelevani itselleni unelma-ammattia. Käsitöiden lisäksi harrastan juoksemista, käyn kuntosalilla ja minulla on suloinen kiinanharjakoira, jonka kanssa puuhaillaan kaikenlaista.

 

Ulla, käsityönopettajan opintosuunta

Hei! Orimattilasta Helsinkiin juuri muuttanut ja todella inoissani opiskelusta. Lasten kanssa on todella mukava tehdä töitä ja sillä suuntasin kasvatustieteellisees ja lisäksi käsityöt todella lähellä sydäntä joten miksi ei käsityöopettajaksi. Olen aikaisemmalta ammatilta tekstiili artesaani joten ompelu on tuttua. Vapaa-ajalla teen niin käsitöitä kuin soittelen pianoa ja liikun luonnossa.

 

Lassi, käsityönopettajan opintosuunta

Olen Helsingistä, alunperin Pyhtäältä tänne muuttanut. Viime vuodet olen tehnyt sähköalan töitä rakennusalalla ja opiskelin jonkin aikaa korkeakoulussa meri-insinööriksi, mutta en kokenut sitä ihan omaksi alakseni. Tein aikoinaan Kotkassa paljon open sijaisuuksia ja siitä tuli kipinää opettajaksi kouluttautumiseen. Olen aina tykännyt tehdä kaikkea käsilläni ja ja sen takia hain käsityönopettajaksi. Tykkään opetella uusia tekotapoja ja tekniikoita sekä opettaa ja kertoa niistä muille.

 

Anni, käsityönopettajan opintosuunta

Päädyin opiskelemaan käsityönopettajaksi koska haluan tuoda nuoria käsitöiden pariin ja näyttää kuinka valtavan monipuolinen käsityön maailma on. Aikaisemmalta koulutukseltani olen vaatetuksen muotoilija joten ompeleminen vahvin alueeni, mutta cosplay-harrastuksen parissa käytän myös paljon muita materiaaleja ja tekniikoita.

 

Sallamaria, käsityönopettajan opintosuunta

Moikka! Olen Seinäjoelta kotoisin oleva muusikko ja koirahieroja. Olen jo lapsena haaveillut käsityönopettajan ammatista, ja nyt tuli täydellinen sauma hakea opiskelemaan alaa, joka minua inspiroi. Innostun jatkuvasti uuden oppimisesta. Koulun ulkopuolella teen koirahierontoja, kuuntelen musiikkia ja harrastan koirieni kanssa monia koiraurheilulajeja.

 

Kitty, käsityönopettajan opintosuunta

Päädyin opiskelemaan alaa koska halusin yhdistää vahvan käsityötaustani ja kiinnostukseni tehdä töitä erityislasten kanssa. Kasvatustieteiden opiskelu tuntuu olevan oikea suunta sille tielle.
Vapaa-ajalla harrastan tanssia, taiteita ja vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa.

 

Minni, käsityönopettajan  opintosuunta

Valmistuin lukion jälkeen vaatetusompelijaksi, jonka jälkeen olen työskennellyt yrittäjänä televisio-,  mainos- ja teatteripuvustuksen parissa.
Kaipasin kuitenkin työltäni merkityksellisyyden tuntua ja päätin suuntautua kasvatusalalle.
Etsin pitkään alaa, jossa voisin yhdistää omat vahvuuteni ja kiinnostuksen kohteeni. Kaikki palaset tuntuivatkin loksahtavan kohdalleen, kun pääsin opiskelemaan juuri käsitynopettajaksi.
Hain samassa yhteishaussa myös kulttuurien tutkimuksen ohjelmaan, mutta tämä opintosuunta tuntuu ehdottomasti enemmän omalta! Vapaa-ajallani puuhastelen käsin kaikenlaista, luen, uin ja vietän aikaa rakkaitteni kanssa.

 

 

 

Amanda/Kässäkeksijät