Helsingin yliopisto
Kurssilla olemme tähän mennessä sivunneet tutkimuksen tekemisen prosessin eri vaiheita ja päässeet keskustelemaan tutkimuksesta itse tutkijan kanssa. Oma artikkelimme käsitteli keksivää oppimista ja miten digitaalisella teknologialla voitaisiin edesauttaa innovaatiokulttuurin lisäämistä kouluissa ja siten saadaan myös parempia oppimistuloksia.
Tutustuessamme kolmannen oppimistehtävän myötä omaan artikkeliimme kohtasimme ongelman, joka on varmasti varsin yleinen tutkimuksen tekemisessä ja myös tämän blogitekstin aihe: Miten määritellä digitaalinen teknologia ja erityisesti sellainen jota käytetään hyväksi opetuksessa.
Digitaalisen teknologian määrittäminen on ollut haastava ja ryhmässämme paljon keskustelua herättänyt aihe. Digitaalista teknologiaa ei voi määritellä yksiselitteisesti. Sanan digitaalinen määritelmä Kielitoimiston sanakirjan mukaan on seuraavanlainen:
“numeroin ilmaiseva, numeroihin perustuva, numeroita vastaavia signaaleja käyttävä”
Teknologian määritelmä taas on seuraavanlainen Kielitoimiston sanakirjan mukaan:
“varsin pitkälle kehittynyt tekniikka ja sen sovellukset, usein nähtynä laajoina kokonaisuuksina.”
Digiajan oppijoina esitimme kysymyksemme tietenkin myös googlelle englanniksi ja saimme seuraavan määritelmän
Edellä esitetty määritelmä on mielenkiintoinen, sillä se ei rajaa teknologiaa fyysisiin objekteihin. Yhteistä määritelmille näyttäisi olevan se, että digitaalinen informaatio virtaa ykkösistä ja nollista muodostuvana koodina internetin läpi ja ohjelmat esittävät sen meille ymmärrettävässä muodossa. Teknologia mahdollistaa tämän informaation tarkastelun monenlaisissa muodoissa ja internet luo meille globaalin yhteyden.
Toisaalta googlen määritelmä digitaaliselle oppimiselle: digitaalinen oppiminen on kaikenlaista oppimista teknologiaa hyödyntäen, on todella kökkö eikä avaa käsitettä. Samalla voisi määritellä lentokoneen: kone, joka lentää.
Haluammekin nyt herättää koko opiskelijaryhmässämme keskustelua digitaalisen teknologian määrittelemisestä. Heitämme Sinulle haasteen; kerro meille oma määritelmäsi digitaalisesta teknologiasta.
Kivaa loppuviikkoa kaikille!
terkuin: Meiju, Anna ja Mia /Digimonit
Pohdin kysymystänne digitaalisen teknologian merkityksestä ja etenkin digitaalisen oppimisen-käsitteen merkitystä. Digitaalisesta teknologiasta tuli mieleen tietokone ja kaikki siihen rinnastettavat laitteet, joilla voidaan suorittaa erilaisia komentoja. Mitä tulee digitaalisesta oppimisesta antavaan selitykseenne, mielestäni se kuvaa aika hyvinkin, mitä on digitaalinen oppiminen. Digitaalisessa oppimisessa on mukana aina jonkinlaista teknologiaa. Oppimisessa ei aina ole yhtään mitään teknologiaa. Perinteinen kirjallisuutta ja käsin kirjoittamista hyödyntävä työtapa on digitaalisen oppimisen vastakohta.
Digitaalinen teknologia itsessään oli minulle vähän pimennossa joten hain näille itsekin osuvampaa merkitystä. Googlailulla löytyi Tiia Melanderin opinnäytetyö (Digitaalinen teknologia opiskelun haasteiden purkajana ja tuottajana 2019), jossa näitä käsitteitä oli käyty hyvin ja ytimekkäästi läpi. Melanderin työssä oli määritelty lisäksi digilisaatio, jonka kautta koko digitaalisen teknologian käsite aukeaa mielestäni paremmin. Digitalisaatio on siis digitoidun (teknisen prosessin kautta digitaaliseen muotoon muutettujen merkkien muodostumista digitaaliseksi tiedoksi) tiedon soveltamista ja hyödyntämistä eri yhteisöllisissä konteksteissa. Teknologia on tässä tapauksessa digitalisaation ratkaisu, joilla voimme ilmentää/hyödyntää teknillisillä laitteilla tietoa.
Iltaa
Digitalisaatio ja digitaidot opinnoissa ja työelämässä ovat nykypäivänä täysin normaalia ja välttämätöntäkin. Itselleni digitalisaation kasvu ja digitaalinen oppiminen on tullut täysin yllätyksenä. Olin muutaman vuoden pois työelämästä, palattuani takaisin oli yllätys suuri, kuinka paljon digitalisaatio oli kehittynyt poissaoloni aikana. Itse kuulun siihen ryhmään, joka suhtautuu digitaaliseen teknologiaan hieman varauksella ja mahdollisuuksien mukaan turvaudun vielä vanhanaikaisiin menetelmiin. Kahden vuoden poissaoloni aikana työvuorolistojen laadinta ja tuntiseuranta oli siirtynyt digitaaliseen versioon. Kalenteri oli pakko muuttaa pot it- lapuista digitaaliseen muotoon. Tapaamiset oli sovittava kalenterikutsuilla, enää ei ollut sopivaa soittaa ja sopia tapaamisista. Itselläni meni huomattavan paljon aikaa sopeutua digitalisoituneeseen työympäristöön. Välillä kyseenalaistin myös sen, tuoko kaikki ratkaisut ja eri ohjelmat kuitenkaan sitä haluttua tehokkuutta ja säästöä mitä haettiin. Tuntui, että liian pitkälle viedyt digitaali- teknologiset ratkaisut etäännyttivät työyhteisöä ja myös osittain hidastikin työn tekemistä. Ennen hyvin keskusteleva ja rento työyhteisö oli muuttunut normien ja sääntöjen mukaan toimivaksi.
Suurin syy miksi koko teidän aiheenne digitaalinen teknologia opiskelun tukena on minulle vieras juontaa siitä, että en sitä itse ole käyttänyt opiskelun apuna. Omina kouluaikoina puhelimet eivät olleet sallittuja missään muodossa oppitunneilla eikä tietotekniikkaa käytetty muussa kuin kymmensormijärjestelmän opettelussa. Vielä välillä yliopiston luennoillakin tulee syyllinen olo tietokoneen näpyttelystä tai puhelimen käytöstä tiedonhakuun. Jotenkin digilaitteisiin kohdistuva kielteinen suhtautuminen opiskelussa on iskostunut niin kovin takaraivoon, että siitä on vaikea siirtyä nykyaikaan, jossa digiteknologia osaamista ja soveltamista opiskelijoilta vaaditaan. Nyt on viimeistään se hetki, kun pitää muuttaa omaa ajatusmaailmaa, herätä tähän päivään ja mukaan digitaalisen teknologian maailmaan.
Mielestäni digitaalisen teknologian määritykseen kuuluu kaikki siinä käytettävät välineet ja sovellukset.
Kaisa
Tilaspesialistit
Melko mielenkiintosta kuulla, että muillakin on samanlaisia ongelmia ollut käsitteiden määrittelemisessä. Meillä on ollut hyvin samanlaisia kysymyksiä, kun olemme puhuneet rakennusten tietomallintamisesta. Meidän nimikkotutkijan tutkimuksessa käytetään termiä ”välillinen digitaalinen objekti”. Välillinen digitaalinen objekti sopii aiheeseen, se on virtuaalinen representaatio jostain ns. oikeasti olemassa olevasta tai tulevasta fyysisestä objektista (esim. rakennus). Ainakin näin meidän ryhmä sen ymmärsi. Tämän vuoksi myös itse määrittelisin digitaalisen teknologian koostuvaksi sekä fyysisistä että näytöllä näkyvistä asioista, eli fyysiset koneet ja ohjelmat ovat kummatkin digitaalista teknologiaa.
Määrittelisin digitaalisen teknologian fyysisiksi laitteiksi ja myös ohjelmistoiksi, jotka hyödyntävät muun muassa verkkoa ja tekoälyä. Kyseisen käsitteen määritteleminen on kyllä haastavaa. Ainakin omaa ajatteluani helpottavaa voisi olla esimerkiksi jaotella lista laitteista, ja miettiä ovatko ne digitaalista teknologiaa. Sen jälkeen voisi miettiä, mikä niitä yhdistää, ja miksi jokin laite ei saisi digitaalisen teknologia määritelmää.
Opetuksen kannalta herää myös kysymys, miten määritellään digitaalinen oppimisympäristö ja digitaalinen oppiminen.
Meidän ryhmälle on myös tullut yllätyksenä, kuinka haastavaa käsitteiden määrittely on. Tutkijan haastattelussa kävi ilmi, että se on haastavaa myös itse tutkijoille. Siinä vaiheessa muiden näkemykset ja palaute voivat auttaa!
Aada/ Sensitiiviset