Tutkijatentti ohi!

Nimikkotutkijamme oli ruokakulttuurin professori Mari Niva. Opintojakson aikana käsittelemämme tutkimus on hänen tutkimuksensa Online weight-loss services and a calculative practice of slimming. Syksyn alussa ajatus tutkijatentistä tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta nyt se on kuitenkin takanapäin ja kasasimme koko ryhmän voimin ajatuksia siitä.

Suunnitellessamme tutkijatenttiä jaoimme tutkijalle esitettävät kysymykset kolmeen eri aihealueeseen eli tutkimussuunnitelmaan, aineistoon sekä tuloksiin. Jakauduimme ryhmän kesken kolmeen pienryhmään, jotka kaikki saivat oman aihealueen. Hyvällä suunnitelmalla varmistimme, että jokaisella ryhmäläisellä on aikaa kysyä omat kysymyksensä ja päästä mukaan keskusteluun tutkijan kanssa. Lisäksi selkeä aihejako helpotti keskustelun seuraamista.

Aikataulutimme jokaiselle pienryhmälle tietyt pääkysymykset ja muutamia vapaavalintaisia lisäkysymyksiä, joilla keskustelua pystyi ohjaamaan oikeaan suuntaan. Aikataulua oli hankala suunnitella tarkasti, joten suunnittelimme myös muutamia lisäkysymyksiä. Halusimme luonnollisesti välttää tilannetta, jossa aikaa olisi vielä jäljellä, mutta kaikki kysymykset olisi jo kysytty. Aikataulussa pysymisestä huolehti ryhmämme puheenjohtaja, joka tarvittaessa ohjasi keskustelun kulkua, jotta keskustelu etenisi luontevasti.

Tutkijatentissä positiivisesti yllätyimme tilaisuuden sujuvuudesta niin kysymysten esittämisen kuin ajankäytönki osalta. Suunnitelma tenttitilaisuuden ajallisesta jaksottamisesta toteutui täsmällisesti. Tilaisuudessa yllättävin tilanne oli tutkijan esittämä vastakysymys, johon emme olleet varsinaisesti valmistautuneet, vaikka periaatteessa meidän olisi pitänyt ennalta varautua vastakysymyksiinkin. Tutkija antoi kuitenkin onneksemme ensin oman vastauksensa polkaistakseen keskustelun käyntiin. Yllätyimme myös siitä, että ryhmämme ei saanut juurikaan rakentavaa palautetta tai parannusehdotuksia varjoryhmältä, vaikka parannettavaa olisi joissakin kohdissa varmasti ollut. Olisimme voineet viestiä tutkijalle etukäteen kysymysten aihealueet, jotta hän olisi voinut paremmin varautua tilaisuuteen, sillä tutkija totesi tentissä, että oli vaikea muistella kymmenen vuoden takaista tutkimussuunnitelmaa ja aineistonkeruuta. Toisaalta olimme kuitenkin tyytyväisiä tutkijan vastausten laajuuteen ja laatuun.

Miettiessämme opintojaksoa kokonaisuutena ensimmäisenä mieleen tulee sana “hämmennys”. Jokaisen uuden tehtävän teko alkoi samalla kysymyksellä “Mitä ihmettä tässä nyt pitää tehdä?”. Joka kerta onnistuimme kuitenkin löytämään punaisen langan. Kurssi oli siis yhtä tutkimista. Huomasimme selkeästi ryhmätyöskentelyn haasteet sekä erityisesti sen voiman. Vaikkei aina itse muistanut tai tiennyt kaikkea, ryhmä oli aina tukena. Ryhmätyöskentelyn yhteydessä ilmeni, että meille tehokkain tapa työskennellä oli usein jakaa ryhmä vielä pienempiin osiin. Kurssin aikana kehityimmekin tutkimuksen tekoon liittyvien asioiden lisäksi myös ryhmätyöskentelijöinä, ainakin hiukan.

“Oppimiseen ei ole muuta alkua, kuin ihmettely” – @mestarioppija

Cogitem