Helsingin yliopisto
Lööpissämme mainittiin, miten käsityöideat jalostuvat protoilulla. Kun aloittamisen vaikeudesta pääsee eroon, johtaa se helposti kokeilukulttuuriin, mikä vie lopulta protoiluun…? Vai onko se näin? Proto? Mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Pienestä pitäen lapset ovat kiinnostuneita rakentelemaan Legoja. Jo silloin alkaa ensikosketus protoiluun. Kouluvuosina mukaan tulevat uudenlaiset oppimisprojektit: suunnitellaan, rakennellaan ja valmistetaan tuotteita. Koulussa protoilu ilmeneekin käytännönläheisenä kokeilevana työskentelynä, jossa opetellaan uusia asioita ja taitoja.
Kun ammattisuunnittelija puolestaan lähtee ideoimaan tuotetta, on siihen yleensä selkeä tarve. Kaupallisen tuotteen kohdalla pohditaan toimivuutta, käyttökelpoisuutta ja kannattavuutta. Suunnitteluvaiheessa suuria määriä ideoita karsitaan ja yhdistellään. Hahmomallin ympärillä on helpompi keskustella suunnitelmista sekä kerätä käyttäjän näkökulmia tuotteesta. Tutkimussuunnitelmaa esittäessämme nousi esiin koodaus ja miten siinä tuotetaan paljon prototyyppejä. Erityisesti ketterä ja nopea kehittäminen vievätkin alaa tähän suuntaan. Kehitetään nopeasti koodia ja lopulta hieman keskeneräinen proto viedäänkin jo tuotantoon. Tämähän on juuri kokeilukulttuuria?
Aloimmekin pohtimaan, mitä kokeilukulttuuri ja erityisesti protoilu omissa käsitöissämme tarkoittaa. Mitä on arkipäivän protoilu?
Kaikkihan me protoilemme. Päivittäin löydämme ideoita, vinkkejä, tekniikoita, remonttiniksejä, neulemalleja… Palamme usein halusta päästä kokeilemaan uutta ideaa. Neulonnassa ja virkkauksessa protoilu voi olla kuvioiden, oman työskentelyn tai materiaalin opiskelua. Neulottu sukka tai ommeltu vaate voi päätyä puretuksi, jos se kaipaa vielä hiomista. Ensimmäisestä protosta ei jää välttämättä mitään konkreettista jäljelle, mieleen jää ainoastaan oma oppiminen. Idean kehittäminen ja työstäminen omassa päässä, voi olla tärkeämpää kuin huonon lopputuotteen valmistaminen. Monella käsityöharrastajalla onkin iso kasa keskeneräisiä töitä. Oikeastaan näitä kaikkia keskeneräisiä käsitöitäkin voisi ajatella prototyyppeinä. Joka kerralla idea on jalostunut ja kaikkien protojen ei ole tarkoituskaan valmistua. Kokeilukulttuurin hengessä meidän pitäisi muuttaa ajatteluamme siten, että tehdessämme näitä virheitä pyrkisimmekin kääntämään ne opeiksi.
Protoilut tuottavat positiivisia onnistumisen elämyksiä meille kaikille. Kotikokit muokkaavat reseptejä ja ohje muotoutuu kerta toisensa jälkeen paremmaksi. Käsitöissä alkuperäinen idea voi muuttua pallosta tähdeksi inspiroitumisen seurauksena.
Kuten aiemmassa postauksessa totesimme, Edisonkin ymmärsi, että yksi onnistuminen voi vaatia jopa 2000 kokeilua. Mutta ilman protoilua, ei toimisi se yksikään. Kokeilu ja asioiden työstäminen käynnistävät ajatusten virran ja siitä ideat lähtevät helposti lentoon… Toisin sanoen, jokainen aloitettu projekti vähentää aloittamisen vaikeutta ja lisää asiantuntijuutta.
Missä muissa asioissa tunnette protoilevanne? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten ja mihin liittyen muut tekevät protoja? Tekemällä pääsee irti epäonnistumisen pelosta ja on helpompi antaa kaikkien protojen kukkia! Eikun kädet saveen ja protoilemaan…
Anu, Elina ja Anu /Kokeileva Käsityö